Pysy vakaana kuin nähden Hänet joka on näkymätön
”Uskon vaikutuksesta hän lähti Egyptistä, mutta pelkäämättä kuninkaan vihaa, sillä hän pysyi vakaana kuin nähden Hänet, joka on näkymätön.” – Hepr. 11:27.
1. a) Mikä todistus vakuuttaa meille, että Jehova elää? b) Miksi Jumalan näkymättömyys ei herätä mitään epäilystä hänen olemassaolonsa suhteen?
KUKAAN nykyään elävä tai menneisyydessä maan päällä elänyt ei ole koskaan nähnyt Jumalaa kirjaimellisilla silmillään. Jehova on liian loistava, jotta hennot ihmiset voisivat kestää hänen näkemistään. Mutta hänen näkymättömyytensä ei pitäisi saada meitä epäilemään hänen olemassaoloaan, eikä se tee mahdottomaksi sitä, että me voimme ”nähdä” hänet Persoonana uskon silmin. Hänen ominaisuutensa ja voimansa voidaan myös havaita. Eräät hänen persoonallisuutensa piirteet ovat havaittavissa hänen luomistöistään, kuten apostoli Paavali mainitsee Roomalaiskirjeessään: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin.” (Room. 1:20) Hänen näkymättömyytensä ei herätä mitään epäilystä hänen olemassaolonsa suhteen eikä tee meille mahdottomaksi kunnioittaa häntä Persoonana tai arvostaa hänen ominaisuuksiaan, toiminta- ja menettelytapojaan toisten kanssa ja erityisesti hänen oman kansansa kanssa. Hänen muuttumattomuutensa ominaisuuksien ja mittapuitten suhteen on myös ilmeinen. Tämän vahvistaa hänen oma lausuntonsa: ”Minä, Herra, en muutu.” (Mal. 3:6) Jehovan näkymättömyyden ei pitäisi heikentää uskoa hänen persoonallisiin ominaisuuksiinsa, hänen käyttäytymiseensä eikä siihen, millä tavalla hän menettelee niiden kanssa, jotka rakastavat häntä.
2, 3. Mitä usko on saanut aikaan Jehovan kansaan kuuluvien elämän muuttamiseksi?
2 Vaikka Jehovan kansaan kuuluvat eivät ole nähneetkään Jumalaa ruumiillisesti, niin heillä on ollut niin vahva usko häneen, että he ovat sen ansiosta muuttaneet tyystin elämänsä tehdäkseen sitä, mikä miellyttää häntä. Tämä käy ilmi siitä seikasta, että monet Jehovan todistajat olivat ennen todistajiksi tuloaan olleet moraalittomia, epärehellisiä, väkivaltaisia, maailmallisten huvitusten rakastajia, aineellista voittoa tavoittelevia sekä puuhakkaita ”nimen” tekemisessä itselleen. – 1. Kor. 6:9–11.
3 ”Nähtyään” hänet monet vilpittömät ihmiset ovat saaneet sysäyksen elämänvaelluksensa ja elintapojensa muuttamiseen ja ovat nyt ’kääntyneet’ elääkseen Hänen asettamiensa mittapuitten mukaan olemalla rehellisiä ja osoittamalla arvostusta hengellisiä asioita kohtaan ja pitämällä sydämessään ylinnä Jehovan tahdon tekemisen. – Apt. 3:19; 1. Piet. 4:3, 4.
4. Mikä on saanut Jumalan kansan vaeltamaan hänen tietään?
4 Miksi sitten tällainen muutos? Siksi, että he ovat tulleet näkemään havaintokyvyn silmin sen rakastavan Jumalan, joka Jehova on, ja tämä on saanut heidät vaeltamaan sellaista tietä, joka miellyttää häntä. Tällainen syvä ja kestävä usko on saanut heidät saarnaamaan ”hyvää uutista” vuodesta vuoteen hellittämättä, vaikka se voi toisinaan olla masentavaakin vainojen takia ja siksi, että ihmisten suuri enemmistö ei halua kuunnella. Koska me olemme ”nähneet” hänet, meillä on mitä suurin luottamus häneen ja me olemme onnellisia hänen palveluksessaan. – Ef. 1:18; Apt. 5:42; Matt. 5:8, 10–12.
USKOLLISIA USKOSSAAN
5. Millainen on niiden asenne, jotka ovat olleet kauan Jehovan palveluksessa?
5 Monet, jotka ovat noudattaneet Jehovan käskyä saarnata hyvää uutista maailmanlaajuisesti, ovat tehneet siten kaksikymmentä, kolmekymmentä, neljäkymmentä vuotta tai kauemminkin. Mitä kauemmin he ovat suorittaneet tätä palvelusta, sitä syvällisemmin he arvostavat Hänen suurenmoisia ja loistavia tekojaan. Heidän näkemyksensä hänestä on kirkkaampi. Ne, jotka ovat olleet pitkään Jehovan palveluksessa, eivät koskaan ajattele lopettaa tai hidastaa vauhtiaan Jumalan antamassa tehtävässään. He ovat päättäneet jatkaa edelleen aina luvatun palkan saavuttamiseen asti. – Jaak. 1:12.
6. Mitä Jumalan uskolliset ovat kestäneet, ja miten he ovat suhtautuneet näihin koettelemuksiin?
6 Vaikka he ovat ehkä kestäneet ankaria vainoja, niin heidän uskonsa pysyy lujana. He ovat kestäneet ja joutuvat jatkuvasti kestämään vastustusta ja ovat päättäväisiä nuhteettomuutensa säilyttämisessä Kaikkivaltiasta Jumalaa kohtaan. Vainot ovat raivonneet Jehovan uskollisia vastaan monissa osissa maailmaa, varsinkin Saksassa pirullisen natsihallituksen aikana ja aivan viime aikoina Malawin julman ja sydämettömän diktaattorin alaisuudessa. Kristityt miehet, naiset ja lapset ovat mitä vaikeimpien koettelemusten läpi pysyneet uskollisina taivaalliselle Isälleen, ja he ovat ensimmäisen vuosisadan kristittyjen tavalla iloinneet siten tehdessään. He ovat pitäneet etunaan osoittautua uskollisiksi kaikkeuden Suvereenille Hallitsijalle. – 1. Piet. 4:12, 13; Ps. 145:10.
7–9. a) Miten Jehovan todistajat ovat Saksassa ja Malawissa osoittaneet uskonsa? b) Mikä on auttanut heitä kestämään?
7 Tuhannet Jehovan todistajat menettivät Hitlerin jumalattoman hallituksen alaisuudessa työnsä, liiketoimensa ja kotinsa. Monien ei sallittu jatkaa tavanomaista ammattiaan. Heidän omaisuutensa takavarikoitiin, eläkkeet kiellettiin, ja he kärsivät muita henkilökohtaisia menetyksiä. 860 lasta otettiin pois vanhemmiltaan; kaikkiaan 6 019 vangittiin, useat heistä kaksi, kolme tai useampiakin kertoja, niin että kaikkiaan kirjattiin 8 917 pidätystä; ja nämä henkilöt kärsivät tuomioita, joiden yhteispituus nousi 13 924 vuoteen vankeutta. Useat näistä uskollisista miehistä ja naisista pantiin keskitysleireihin, ja he viettivät niissä yhteensä 8 078 vuotta kokien ilkeämielistä kohtelua. Kaikkiaan 635 kuoli vankilassa, 253 tuomittiin kuolemaan, ja heistä 203 todella teloitettiin.
8 Äskeisempinä vuosina on afrikkalaisen Malawin valtion ns. ”kristitty” diktaattori kulkenut Hitlerin jäljissä nostattaen vainoaallon toisensa jälkeen Jehovan todistajia vastaan tuossa maassa. Vuonna 1972 pakotettiin yli 30 000 näitä kristittyjä ja heidän kanssaan Raamattua tutkivia pakenemaan henkensä edestä naapurimaahan Mosambikiin. Mutta vuoden 1975 elo- ja syyskuussa johti kansallismielisyyden uusi nousu Mosambikissa siihen, että heidät lähetettiin takaisin ”kotimaahan” Malawiin. Siellä heitä on jälleen epäinhimillisesti kidutettu ja piesty, ja heidän rahojaan, tavaroitaan ja vaatteitaan on varastettu. Heitä on riisuttu alastomiksi, ja useita naisista on raiskattu. Vuoden 1975 lokakuussa kerättiin aikuisten todistajien kokonaisia seurakuntia ja pantiin Hitlerin mallin mukaisiin keskitysleireihin. Ja vanhempia on pakotettu jättämään lapsensa, jopa rintalapset, leirien ulkopuolelle! Kun poliiseilta kysyttiin, miksi Malawin presidentti oli antanut tällaisen määräyksen, niin he vastasivat: ”Te olette syyllistyneet väärien asioiden opettamiseen lapsillenne. Siksi Malawi pitää heidät, ja me teemme heistä Malawin kansalaisia.” Voitko kuvitella mitään demonisempaa? Jehovan todistajat Malawissa jätetään maattomiksi, kodittomiksi tai lapsettomiksi. Kirjoittaako Malawi uudelleen natsismin sadistista historiaa vainoamalla niitä, joiden ainoa ”rikos” on, että he tottelevat Jumalan sanaa, Raamattua, pysymällä puolueettomina ”maailman” ja sen politiikan suhteen? – Joh. 17:16.
9 Miten pirullista historiaa tämä onkaan! Mutta mikä on auttanut kaikkia näitä kristittyjä kestämään moista häpeällistä kohtelua? He ovat kääntyneet Pyhän Raamatun, Jumalan sanan, puoleen. He ovat havainneet siellä kerrotun sellaisia esimerkkejä uskollisuudesta ja kestävyydestä kuin Mooses, Joosua, profeetat ja ensimmäisen vuosisadan kristityt. He ovat pitäneet erityisesti mielessään Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen antaman esimerkin uskollisuudesta. – Hepr. 12:1–3.
USKON SILMÄLLÄ ”NÄKEMINEN”
10. a) Mitä etuja Mooses nautti varhaiselämässään? b) Millaista uskollisuutta hän osoitti Jehovaa kohtaan?
10 Mooses oli maailmalliselta näkökannalta katsoen erittäin edullisessa asemassa aineellisesti. Hänhän oli faaraon tyttären ottopoika, ja koska hänellä oli tällainen asema, niin hänellä oli mahdollisuus nauttia hienoimmista ruoista ja parhaista vaatteista sekä ruhtinaallisesta elämästä mitä loisteliaimmassa ympäristössä. (2. Moos. 2:1–10) Hänellä olisi ollut suuri arvovalta ja kunnia, ja hän olisi lopulta perinyt suuren omaisuuden. Hän sai korkeimman koulutuksen, sillä hänelle ”opetettiin kaikkea egyptiläisten viisautta”, ja hänestä tuli ”voimallinen sanoissaan ja teoissaan”. Hänen asemansa egyptiläisessä maailmassa oli siis epäilemättä erittäin suosittu. (Apt. 7:20–22) Moosesta kiinnosti silti enemmän hänen suhteensa Jehovaan. Hän antoi siinä sopivan esimerkin kaikille 1 900 vuotta sitten ja aina tähän päivään asti eläneille kristityille. Uskollisuus Jumalaa ja hänen kansaansa kohtaan sai hänet päättämään kieltäytyä ”siitä, että häntä kutsuttaisiin faaraon tyttären pojaksi”. Apostoli Paavalin kirjoittama Raamatun kertomus osoittaa Mooseksen näkemyksen ja ymmärryksen, kun siinä sanotaan: ”Uskon vaikutuksesta hän lähti Egyptistä, mutta pelkäämättä kuninkaan vihaa, sillä hän pysyi vakaana kuin nähden Hänet, joka on näkymätön. Uskon vaikutuksesta hän oli pannut toimeen pääsiäisen ja veren pirskottamisen, jottei tuhooja koskisi israelilaisten esikoisiin. Uskon vaikutuksesta he kulkivat Punaisenmeren halki kuin kuivaa maata, mutta uskaltautuessaan siihen egyptiläiset hukkuivat.” – Hepr. 11:23–29.
11. Miten Moosesta valmennettiin tulevaan tehtäväänsä?
11 Mooseksen suurena toiveena oli, että Jehova käyttäisi häntä vapautuksen tuottamiseen kansalleen. Hän oli neljäkymmentä vuotta poissa Midianissa saaden valmennusta jumalisella tavalla. Hänen oli tarpeellista kehittää kärsivällisyyden, sävyisyyden, nöyryyden, pitkämielisyyden, lempeämielisyyden ja itsehillinnän ominaisuuksia ja oppia odottamaan Jehovaa. Häntä valmennettiin ja valmistettiin paimenena tuossa erämaassa kestämään niitä pettymyksiä ja vaikeuksia, joita hän oli kohtaava. Samalla hän oppi, että oli oltava tyyni ja osoitettava lujuutta, koska nämä ominaisuudet olivat välttämättömiä hänen tulevassa tehtävässään, Jehovan kansan johtamisessa pois orjuudesta. – Apt. 7:29, 30.
12. a) Miksi Mooseksen ja Aaronin oli osoitettava rohkeutta luottaessaan Jehovaan? b) Miten Jehova tuli israelilaisten avuksi?
12 Eikö Moosekselta vaadittukin rohkeutta ja urhoollisuutta, kun hän ilmaantui niin suuren kuninkaan eteen kuin faarao oli ja antoi hänelle uhkavaatimuksen, että hänen täytyy sallia Jumalan kansan lähteä? Hän ja Aaron, hänen lihallinen veljensä, eivät tehneet näin ainoastaan kerran, vaan useita kertoja. Faarao työnsi lopulta israelilaiset pois, mutta pian hän katui ja lähetti ajamaan heitä takaa. Mahdollisuudet pelastua faaraon mahdilta näyttivät olemattomilta. Egyptin sotajoukko sulki tien heidän takanaan, ja heidän edessään oli suuri Punainenmeri. Mutta Jehova sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi meren yli.” Silloin Hän pani meren väistymään koko pitkän yön kestäneellä voimakkaalla itätuulella ja muutti merenpohjan laajaksi kuivan maan alueeksi. Israelilaiset alkoivat kulkea yli kuivaa maata myöten. Kun he menivät pois meren pohjalta, niin egyptiläiset ryhtyivät ajamaan takaa. Jehova sanoi silloin Moosekselle: ”Ojenna kätesi meren yli, että vedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsa ja ratsumiehensä.” Siten Jehova pelasti Israelin egyptiläisten käsistä! ”Ja Israel näki sen suuren teon, jonka Herra teki tuhotessaan egyptiläiset. Silloin kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja uskoi hänen palvelijaansa Moosesta.” – 2. Moos. 14:15–31.
13. a) Miten Joosua ja israelilaiset tulivat ”näkemään” Jehovan? b) Kuka Jerikossa ”näki” Jehovan ja miksi?
13 Mooseksen seuraaja Joosua ilmaisi myös uskoa. Hänkin ”näki” Jehovan. Kun liiton arkkia kantavat papit astuivat Jordaniin, niin yläjuoksun vedet patoutuivat ihmeen avulla. Pappien seisoessa kuivalla pohjalla keskellä Jordania israelilaiset kävelivät yli kuivuneen joenuoman. Jehovan läsnäolo oli todellinen noille israelilaisille. Eteenpäin kohti Jerikoa! Siellä he marssivat kerran kunakin kuutena peräkkäisenä päivänä ympäri kaupungin ja sitten seitsemäntenä päivänä seitsemän kertaa. Kun papit puhalsivat torviin ja kansa huusi, niin Jerikon ympärillä olevat näennäisesti valloittamattomat muurit sortuivat. Israelilaiset voivat totisesti ”nähdä” Jehovan kaikessa tässä. (Joos. 3:15–17; 6:10–16) Mutta joku Jerikon sisäpuolellakin oleva ”näki” Jehovan siinä tilaisuudessa. Se oli Raahab. Hänet samoin kuin hänen perheensäkin varjeltiin, koska hän uskoi Jehovan suureen voimaan. Hän oli osoittanut uskonsa teoillaan kätkemällä Joosuan lähetit. – Joos. 2:1–21; 6:25; Jaak. 2:25; Hepr. 11:30, 31.
14. Miten eräs leski Sarpatissa ”näki” Jehovan?
14 Profeetta Elia vieraili eräässä myöhemmässä tapauksessa leskivaimon luona Sarpatissa. Vaimon lapsi sairastui ja kuoli. Elia sanoi hänelle: ”Anna poikasi minulle.” Sitten Elia ”vei hänet yliskammioon, jossa asui, ja pani hänet vuoteellensa”. Siellä ”hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: ’Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin’. . . . ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.” ”Näkikö” tuo leski todella Jehovan? Näki, mutta ei kirjaimellisin silmin, vaan uskonsa silmin, sillä hän vastasi Elialle: ”Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi.” – 1. Kun. 17:7–24; Hepr. 11:35.
15. Mitä me voimme oppia ’niin suuren todistajapilven’ esimerkistä?
15 Muinaiset uskolliset miehet – Aabel, Hanok, Nooa, Aabraham ja muut aina Mooseksen aikaan saakka, kaikki Heprealaiskirjeen 11. luvussa mainitut ja lukemattomat muut – todistavat ”nähneensä” Jumalan. Heprealaisille 12:1 sanoo näistä: ”Niinpä siis, koska ympärillämme on näin suuri pilvi todistajia, pankaamme mekin pois jokainen paino ja meidät helposti kietova synti ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu.” Ilmaistessaan uskoa nämä miehet antoivat kumoamattoman todistuksen Jumalasta ja hänen muuttumattomista tarkoituksistaan. He todella ”näkivät” Jumalan, eivät tosin kirjaimellisin silmin vaan uskon silmillään. Onko sinulla myös niin luja usko kuin heillä?
USKO PANEE TOIMIMAAN
16. Miten me ”näemme” uskon silmällä?
16 Kun emme ole nähneet jotakin todellisuudessa kirjaimellisilla silmillämme, mutta olemme havainneet sen toisten kokemusten tai aikaansaannosten välityksellä, niin silloin meillä on tällainen usko. Me voimme sanoa, että me tajuamme eli ”näemme” uuden järjestyksen, joka on lähellä. Meille ei ole annettu kirjaimellista näkyä, vaikka me todella iloitsemmekin siitä saamastamme esimausta nykyisessä hengellisessä paratiisissamme, vaan se merkitsee todellisuudessa sitä, että me olemme nähneet sen uskon silmillämme. Huomiomme kiinnitetään tähän seikkaan Paavalin sanoissa, jotka Roomalaisille 1:19, 20 esittää: ”Mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä . . . Sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he [epäuskoiset] eivät ole puolustettavissa.” Usko rakentuu konkreettisille todisteille. Jumalan sanan luotettavuus ja hänen ennustustensa täsmällinen täyttyminen juurruttavat luottavaista uskoa sydämeemme.
17. Miten me voimme pysyä ’vakaina Hänen näkemisessään, joka on näkymätön’?
17 Jehova haluaa kaikkien ”pääsevän katumukseen”. (2. Piet. 3:9) Meidän täytyy sen tähden olla vakaita toisille saarnaamisessa. Me saatamme tuntea saarnaamiskykymme rajallisiksi, mutta se ei anna meille aihetta pidättyä tällaisesta uskoa rakentavasta työstä. Jehova haluaa, että kaikki, jotka suostuvat ottamaan vastaan ”elämän vettä”, tarjoavat sitä myös toisille. Jatkakaamme Mooseksen tavoin ’vakaina kuin nähden Hänet, joka on näkymätön’, ja auttakaamme myös toisia ”näkemään” Hänet. Meille sanotaan Ilmestyksen 22:17:ssä: ”Henki ja morsian sanovat jatkuvasti: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon; joka tahtoo, ottakoon elämän vettä ilmaiseksi.” Säilyttäen lujan uskon meidän tulee osallistua kokosydämisesti tämän kutsun levittämiseen laajemmalle.
18. Millä tavalla saatamme voittaa rajoittavat puutteellisuutemme?
18 Mooses ei tuntenut itsessään olevansa riittävän pätevä suorittamaan tehtäväänsä. Hän puolusteli sanoen, ettei hän ollut sujuvapuheinen. (2. Moos. 4:10) Kuitenkin hän osoittautui Jehovan tukemana menestykselliseksi. Me voimme luottaa siihen, että Jehova vahvistaa meitäkin suorittamaan tehtävämme niistä henkilökohtaisista rajoituksista huolimatta, joita meillä voi olla. Eivätkö monet ole jo kokeneet tätä tunnetta ja kenties useammassa kuin yhdessä tilaisuudessa? Kun aloit käydä Jehovan todistajien seurakunnankokouksissa, niin sanoitko: ”Enhän minä pystyisi milloinkaan puhumaan niin selvästi kuin kaikki toiset”? Ajattelitko ehkä myös: ”En voisi koskaan puhua suuren enkä pienen kuulijakunnan edessä”? Mutta etkö sinä todellisuudessa tee nyt juuri tätä kaikkea, mitä ennen ajattelit mahdottomaksi? Tämä johtuu siitä, että sinä olet tutkinut Jumalan sanaa ja tiedät, että sinulla on hänen henkensä ja että se antaa sinulle voimaa. – 2. Kor. 12:10.
19. a) Kenen työhön me osallistumme? b) Mikä hyvä esimerkki vahvistaa tämän?
19 Meidän täytyy muistaa, että työ, jonka Jehova on antanut kansansa tehtäväksi, ei ole sen työtä. Se on hänen työtään, ja hän avaa ihmisten sydämet vastaanottaviksi. Tätä valaisee hyvin apostoli Paavalin kokemus, kun hän saarnasi Filippissä: ”Eräs Lyydia-niminen nainen, purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista ja Jumalan palvoja, oli kuuntelemassa, ja Jehova avasi täysin hänen sydämensä kiinnittämään huomiota siihen, mitä Paavali puhui.” Niin, juuri Jehova avasi Lyydian sydämen, ja seurauksena oli, että ”hänet ja hänen huonekuntansa” kastettiin. – Apt. 16:14, 15.
20, 21. a) Miten voimme ottaa vastaan kylmäkiskoisen alueen asettaman haasteen? b) Miten Jehovan nimi liittyy asiaan?
20 Onpa meillä mitä kykyjä ja ominaisuuksia hyvänsä, niitä tulee käyttää vilpitönsydämisiin ihmisiin vetoamisessa riippumatta siitä, mikä heidän asemansa elämässä on. Mistä lähteestä meidän on etsittävä voimaa? Meitä vahvistaa Jehova – samoin kuin hän vahvisti Moosesta ja Aaroniakin – siinä määrin, että me voimme toimia rohkeasti ja pelottomasti tilanteesta tai vastapuolestamme riippumatta. Kun pidämme alituisesti Jehovan ”näkyvissämme”, niin kykenemme jatkuvasti ponnistelemaan ja julistamaan ”hyvää uutista”, vaikka ihmisten enemmistö ei ilmaisekaan vastakaikua. (1. Tim. 4:10) Miten kylmäkiskoisia ihmiset lienevätkin, me emme voi nähdä etukäteen, mitä he saattavat tehdä tulevaisuudessa. Hehän voivat muuttua. Osoittaessaan kärsivällisyyttä Jehova antaa heille runsaasti tilaisuutta muuttua. (2. Piet. 3:9) Eikö meidänkin pitäisi käydä ja käydä uudelleenkin kylmäkiskoisten ihmisten luona samoin kuin Mooses ilmaantui faaraon eteen yhä uudelleen? Me teemme siten, jos pidämme Jehovan aina edessämme muistaen, että hänen nimensä on kysymyksessä. – Ps. 16:8.
21 Jumalan nimi tehdään tunnetuksi, vaikka ihmiset kieltäytyisivätkin muuttumasta. Täysin riittävä varoitus annetaan, ennen kuin hänen tuomionsa ilmaistaan. Silloin viimeistään kaikki kansat ”tulevat tietämään”, että Jumala on Jehova. – Hes. 39:7.
22. Mitä tapahtuu monissa osissa maailmaa, ja miten tämän pitäisi kannustaa meitä?
22 Jumalan sana herättää ihmisissä nykyään enemmän vastakaikua kuin koskaan aikaisemmin monissa osissa maailmaa. (Jes. 60:8, 22) Ihmisiä tulee toisissa paikoissa Jehovan todistajien luo pyytämään Raamatun kotitutkisteluja. Jos tällaista tapahtuu sinun alueellasi, niin eikö se saa sinua järjestämään asiasi siten, että voisit auttaa useampia ihmisiä? Eikö se kannusta sinua käyttämään enemmän aikaa ihmisten luona käymiseen heidän kodeissaan ja myös heidän auttamiseensa suuremmassa määrin tutkimalla heidän kanssaan? Tällä tavallahan sinä voit laajentaa saarnaamistasi ja opetuslasten tekemistäsi. Ehkä seuraava toimenpide, johon voit ryhtyä, on ryhtyminen tilapäiseen tai vakituiseen tienraivaukseen (kokoajanpalvelukseen) ja siten auttamaan paljon useampia ihmisiä ”näkemään” Jumalan uskon silmillä. Useampien työntekijöiden ja suuremman innon tarve elonkorjuutyössä ei ole ollut koskaan suurempi! – Luuk. 10:2, 3.
23, 24. a) Mitä alueen käyminen yhä uudelleen saa aikaan? b) Mitä asennetta tässä suositellaan meille?
23 Millainen tilanne lieneekin asuinseudullasi tähän aikaan, niin mitä useammin ihmiset kuulevat totuutta, sitä suurempi tilaisuus heillä on hankkia sitä tuntemusta, joka merkitsee ikuista elämää. (Joh. 17:3) Me emme toki halua, ettei joillakuilla olisi meidän velttoutemme takia tilaisuutta tutkia ja oppia lisää suuresta elämän Antajasta, vai haluammeko? – Hes. 33:8, 9.
24 Eikö meidän pitäisi ilmaista sääliä ja myötätuntoa ihmisiä kohtaan, kun ymmärrämme heidän tilansa vakavuuden? (Matt. 9:35–38) Eikö sen pitäisi herättää meissä halukkuutta uhrata aikaamme ja ponnistella auttaaksemme heitä oppimaan totuuden Jehovasta, vaikka se merkitsisikin meille epämukavuutta? – Ef. 5:15–17.
LUJIA VASTUSTUKSEN EDESSÄ
25. a) Millainen kokemus on monilla Jehovan kristityillä todistajilla ollut eri osissa maailmaa? b) Miten tämän pitäisi vaikuttaa meihin?
25 Jehovan todistajat ovat useissa osissa maailmaa kokeneet ankaria koettelemuksia; monissa tapauksissa aina siinä määrin, että he ovat menettäneet henkensäkin. Olemme selostaneet, kuinka aivan viime vuosikymmeninä monet Saksan todistajat ovat menettäneet henkensä. Nytkin on vaino äärettömän ankara Malawissa ja toisissa Afrikan maissa sekä monissa kommunistisissa maissa. Kun joku kohtaa vastustusta, niin hän voi saada paljon rohkaisua näiden uskollisten esimerkistä. Kuinka järkkymättömiä he ovatkaan olleet totuuden ja sen vanhurskaitten periaatteiden puolesta! Heillä on todistus, että Jumala on heidän kanssaan! – Jer. 1:19; 15:20, 21.
26, 27. a) Mitä on tapahtunut menneisyydessä uskollisille Jehovan palvelijoille? b) Mitä me voimme odottaa, ja miten meidän tulisi suhtautua siihen?
26 Monet uskolliset Jehovan palvelijat ovat kestäneet menneinä aikoina aiheetonta pilkantekoa. Muista, kuinka Jobia pilkattiin ja ivattiin ja hänestä tehtiin naurun kohde siksi, että hän säilytti nuhteettomuutensa. (Job 12:4; 17:2) Daavidiakin ivattiin ja pilkattiin. – Ps. 22:8; 35:16.
27 Jeremiaa pilkattiin ja hänet tehtiin naurun ja ivan kohteeksi, ilmaisipa hän päättäneensä lakata puhumastakin Jehovasta. (Jer. 20:8, 9) Mutta hän ei heittänyt sikseen. Ja miksi ei? Koska hän arvosti Jehovan suuruutta ja hyvyyttä ja totesi Jehovan olleen aina hänen kanssaan, jopa vapauttaneen hänet kuolemastakin hänen henkeään tavoittelevien käsistä. Emmekö me sitten voisi odottaa samanlaisia siunauksia, jos pysymme vakaina niin kuin Jeremia? Eikö maailma vihaa meitä Jehovan nykyisinä todistajina samoin kuin häntä vihattiin hänen eläessään? Totisesti me voimme lohduttautua sillä, että olemme varjeltuneet kansana vainossa ja häpäisyissä. Me voimme arvostaa täysin sitä, että Jehova on ylläpitänyt kansaansa läpi näiden koettelemusten. (Jer. 20:11, 13) Miten tyhmää ja uskotonta näin ollen olisikaan, jos kieltäisimme Jehovan ylimmyyden tai vaikka vain hidastaisimme totuuden etujen edistämistä!
28. a) Kuvaile kolmen uskollisen heprealaisen koetus. b) Minkä opetuksen voimme saada heidän kokemuksestaan ja Paavalin sanoista?
28 Meidän ahdinkomme ei ole ankarassakaan koetuksessa niin vaikea kuin oli Sadrakin, Meesakin ja Abednegon. Silloinkin, kun heitä odotti kuumaan palavaan pätsiin heittäminen, he sanoivat: ”Jos niin käy, voi meidän Jumalamme, jota me palvelemme, kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas.” (Dan. 3:17) Eivätkä he pysähtyneet siihenkään vaan jatkoivat sanoen: ”Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” (Dan. 3:18) Kun käsitetään, että Jehova voi tehdä tyystin tyhjäksi Saatanan meille mahdollisesti aiheuttaman vahingon, niin saadaan paljon lohtua. Mitä näin ollen merkitsee hetkellinen kärsimys verrattuna ikuiseen elämään täydellisissä olosuhteissa? Paavalin sanat korinttolaisille ovat mitä lohdullisimmat ja valaisevat sitä, miten meidän tulisi suhtautua asiaan: ”Sillä vaikka ahdistus on hetkellinen ja kevyt, niin se tuottaa meille kirkkauden, joka painavuudeltaan on yhä verrattomampaa ja on ikuista, samalla kun me emme pidä katsettamme näkyväisissä, vaan näkymättömissä. Sillä näkyväiset ovat väliaikaisia, mutta näkymättömät ovat ikuisia.” – 2. Kor. 4:17, 18.
29, 30. a) Mitä kestävyyden mallia meidän tulisi noudattaa? b) Millainen esimerkki meillä on Jobin uskollisuudessa?
29 Se, että toisia Jehovan todistajia sorretaan ja vainotaan, voi murehduttaa meitä. Se murehdutti Moosestakin, kun hän näki israelilaisia kohdeltavan raa’asti faaraon käsissä. (2. Moos. 5:22, 23) Veljiämme kohtaavan kärsimyksen ei pidä pelästyttää meitä, vaikka me tosin tunnemmekin myötätuntoa heitä kohtaan heidän kärsimyksissään. (1. Kor. 12:26) Jos samanlainen kärsimys kohtaisi meitä, niin me noudattaisimme heidän esimerkkiään kestävyydessä luottaen siihen, että uskomme vie voiton, kuten sanotaan 1. Pietarin 1:6, 7:ssä: ”Tästä te iloitsette suuresti, vaikka monenlaiset koettelemukset ovatkin, jos niitä täytyy olla, vähäksi aikaa nykyään murehduttaneet teitä, jotta uskonne koeteltu laatu, paljon suuriarvoisempi kuin kulta joka tuhoutuu huolimatta siitä että se koetellaan tulella, todettaisiin ylistyksen ja kirkkauden ja kunnian aiheeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.”
30 Meidän on tärkeätä muistaa, että kun me säilytämme uskon koetuksessa, niin se auttaa todistamaan, että Panettelija on valehtelija. Job oli hyvä esimerkki tästä. Saatanahan oli esittänyt väitteen, että hän voi saada Jobin ’kiroamaan Jumalaa vasten kasvoja’, mutta Job säilytti nuhteettomuutensa kaikissa koetuksissaan. Hän kunnioitti jatkuvasti tosi Jumalaa. – Job 2:4, 5, 9, 10; ks. myös Sananl. 27:11.
31. Mihin voimme katsoa uskossa eteenpäin?
31 Me voimme uskon silmillämme katsoa eteenpäin toiveikkaasti. Me voimme kuvitella mielessämme Jehovan saavan riemuvoiton vihollisistaan ja vapauttavan kansansa ahdistuksesta. Kirjoittaessaan tessalonikalaisille Paavali mainitsi, mitä pahantekijöille ja vainoojille tapahtuisi: ”Juuri nämä joutuvat kärsimään ikuisen tuhon rangaistustuomion pois Herran edestä ja hänen voimansa kirkkaudesta.” – 2. Tess. 1:9.
32. Miksi meidän ei tule pidättyä toimimasta, kohdistakoonpa vihollinen meitä vastaan mitä hyvänsä?
32 Suurta lohtua voidaan saada niistä uskon esimerkeistä, jotka eteemme on asetettu Jumalan sanassa Raamatussa. Kehittyköönpä siis meitä vastaan mitä hyvänsä kansojen tai hallitusten vihan vuoksi, niin me voimme ymmärtää, miten tärkeätä on säilyttää ehdoton luottamus Jehovan kykyyn ylläpitää meitä. Tähän sisältyy se, että hän suojelee meitä, kun me suoritamme hänelle uskollista palvelusta. Menkäämme siis eteenpäin ollen jatkuvasti päättäväisinä, ’kuin nähden näkymättömän Jumalan’, Hänet joka voi tehdä meidät osallisiksi suurenmoisen voittonsa siunauksista.
[Kuva s. 203]
Mooses ojensi kätensä Punaisenmeren yli, ja vedet jakautuivat, ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata myöten