Arvostatko sinä siunauksiasi?

MEILLÄ kaikilla on monia siunauksia. Mutta pysähdymmekö me milloinkaan laskemaan niitä? Arvostammeko me niitä vai pidämmekö me niitä itsestään selvinä? Saatujen siunausten arvostaminen voi merkitä useasti eroa hyvän terveyden ja huonon terveyden välillä, eroa tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden välillä, mielenrauhan ja turhautumisen välillä tai onnellisuuden ja onnettomuuden välillä. Siunausten arvostamattomuus selittää sen, että monet turvautuvat alkoholismiin, huumeisiin, uhkapeliin ja pornografiaan.

Nykyisessä asiainjärjestelmässä ei tosin ole mitään täydellistä; meillä kaikilla on jonkinlaisia koettelemuksia, eikä kukaan meistä saa kaikkia halujaan täysin täyttymään. Elämässä on aina iloja ja suruja. Mutta miten tämä vaikuttaa meihin?

Eräs vanhahko kristitty esitti asian näin: ”Jotkut nurkuvat sitä, että ruusupensaissa on piikkejä; toiset ovat kiitollisia siitä, että piikkipensaissa on ruusuja.”

Meidän on ajateltava niitä siunauksia, joita me päivittäin saamme, koska ihmisellä on taipumus pitää hyviä kokemuksia itsestään selvinä, samalla kun hän palaa alituisesti epämieluisiin tai kielteisiin kokemuksiin. Niinpä luemmekin lehdistä: ”Perheet ovat rikkaampia mutta pettyneitä”. Vaikka tulot ovat lisääntyneet, niin esimerkiksi Yhdysvalloista kerrotaan, että ”amerikkalaisen perheen pettymykset, pelot, huolet . . . peittävät tulotasot varjoonsa”, sekä niiden, joilla on yltäkylläisyyttä, että niiden, jotka elävät huoltoavun turvin. Niin, ”tyytymättömyys työn ja ammatin suhteen on vallalla kaikkialla Yhdysvaltain liike-elämän johtoportaissa”. Tehdastyöläisten keskuudessa on tyypillinen valitus: ”Minusta tuntuu kuin olisin sellainen, joka juoksee kovasti vain pysyäkseen samassa paikassa.”

Onko tämä kaikki tyytymättömyys ja pettymys aiheellista? Siitä, miten muuan perhe katselee asioita, voidaan nähdä, että se saattaisi suuressa määrin olla asennekysymys. Mies työskentelee auton kokoonpanolinjan ääressä, ja tällaiselle työlle on yleensä tunnusomaista suuri työntekijöiden vaihtuminen ja työstä poissaolo, minkä sanotaan johtuvan siihen liittyvästä ikävystymisestä ja pettymisestä. Mutta merkitseekö tämä sitä, että näillä työntekijöillä on tuskin lainkaan siunauksia, joita voidaan arvostaa? Vaimo selittää:

’Vaikka mieheni on suorittanut yliopistollisen loppututkinnon, niin hän työskentelee mieluummin kokoonpanolinjan ääressä, ja hän on hylännyt työpaikat, joihin liittyy arvoasema. Miksi? Siunauksiimme kuuluvat seuraavat:1) erittäin hyvä palkka; 2) lääkärinhoito (se säästi meiltä 2 000 dollaria, kun minä synnytin keskosen); 3) hänen ammattiliittonsa suojelee hänen työnsä; 4) hänen palkkansa nousee, kun elinkustannukset nousevat; 5) hänellä on runsaat vapaapäivä- ja lomaedut; 6) kun hän on suorittanut yötyön (hän pitää mieluummin yövuorosta), niin hän on vapaa kaikista huolista; 7) kun hän tulee kotiin, niin me saamme hänet kokonaan, jne.’

Lyhyesti hän sanoo: ”Ei jokaista kannusta kunnianhimo ja arvoaseman tavoittelu. . . . [Joitakuita] kiinnostaa enemmän . . . vapaa aika lukemista, keskustelua ja rentoutumista varten . . . Menestyminen riippuu siitä, millainen ihminen olet, eikä työsi laadusta tai pankkitilistä. . . . Me viihdymme, kun meillä on vapaa-aikaa, turvallisuuden tunne ja vapaus paineesta ja puristuksesta, ja se on osamme tehdastyöläisperheenä.” – New York Daily News Magazine, 16.9.1973.

Tämä tehdastyöläisperhe noudattaa tietoisesti tai tietämättään periaatetta, jonka apostoli Paavali julisti: ”Kun meillä siis on elatus ja vaatteet, me tyydymme näihin. Mutta ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan.” Meidän ei pidä kuitenkaan sivuuttaa sitä seikkaa, jonka apostoli myös osoittaa, että me tarvitsemme ’suuren voiton saamiseksi’ ”jumalista antaumusta tyytyväisyyden ohella”. – 1. Tim. 6:6, 8, 9.

SEURAUS SIUNAUSTEN ARVOSTAMATTOMUUDESTA

Virallisten arvioiden mukaan noin miljoona lasta karkaa vuosittain Yhdysvalloissa kodistaan. Heidän keski-ikänsä nykyään on 15 vuotta, ja se alenee kaiken aikaa. Joillakuilla heistä saattaa tosin olla hyvät syyt karkaamiseen. On kuitenkin ilmeistä, että enimmäkseen nämä lapset eivät arvosta niitä siunauksia, joita he voisivat saada kotona, verrattuna niihin olosuhteisiin, jotka he havaitsevat ja kohtaavat kylmässä ulkopuolisessa maailmassa. Sanomalehdet kertovat, että karanneita tyttöjä on raiskattu ja murhattu ja että jotkut karanneet pojat ovat joutuneet homoseksualistien kiduttamiksi ja murhaamiksi Houstonissa Texasissa.

Nykyään on monissa maissa naisia, jotka valittavat tasa-arvoisuuden puuttumista osastaan. Nämä naiset ovat muodostaneet Yhdysvalloissa Naisten kansallisjärjestön (National Organization of Women, lyhenne NOW). Heidän äärimmäisen kantansa ilmaisee kirja, jonka on kirjoittanut eräs heidän ryhmänsä johtajista, joka hyökkää Jumalan ’maskuliinisuutta’ vastaan ja esittää vastalauseen sille, että häntä kutsutaan ”Isäksi”. Mutta nämä eivät puhu kaikkien naisten puolesta. Todellakin, eräät naiset ovat muodostaneet NOW-propagandan vastapainoksi HOW-järjestön – lyhennys sanoista ”Happiness of Womanhood” (Naisen osan onnellisuus). He luettelevat arvostavasti joitakin siunauksiaan – perhe-elämä, aviomiehen rakkaus, oma koti, mahdollisuus kasvattaa lapsia ja turvallisuus, joka tulee luotettavan, perheelle elatuksen hankkivan aviomiehen mukana. He ymmärtävät myös, että vaikkei heidän osansa olekaan täydellinen, niin ei heidän miehensäkään osa ole.

SIUNAUSTESI ARVOSTAMINEN

Siinä määrin kuin sinulla on jonkin verran terveyttä ja voimaa, sinulla on siunauksia, joista voit olla kiitollinen. Voitko sinä käyttää viittä aistiasi? Se on arvostettava siunaus. Näköaistisi avulla sinä voit nauttia monista ihanista näkymistä – ihmisten kasvoista ja muodoista, kauniista kukista, puista, pensaista, linnuista, maaeläimistä ja kaloista, kauniista laaksoista, järvistä ja auringonlaskuista.

Entä kuuloaistin mukana tulevat ilot – monet kiehtovat ihmisäänet, lasten äänet mukaan luettuina, luomakunnan äänet, hyvin soitetun ihastuttavan musiikin sävelet? Ja harkitsehan kaikkia niitä nautintoja, jotka liittyvät maku-, haju- ja tuntoaisteihin? Arvostatko sinä näitä siunauksia, vai pidätkö niitä itsestään selvinä? Täytyykö sinun nähdä rampa, ennen kuin voit arvostaa terveitä jäseniäsi? Onko sinun nähtävä sokea voidaksesi arvostaa näkemisen siunausta?

MISTÄ JOHTUU SIUNAUSTEN ARVOSTAMATTOMUUS

Mikä aiheuttaa sen, että ihmiset eivät huomaa siunauksiaan, että he väheksyvät niitä tai ovat sokeita niille, pitävät niitä itsestään selvinä sen sijaan että arvostaisivat niitä?

Siihen on useita syitä. Yksi on yksinkertaisesti ajattelemattomuus. Esimerkiksi jotkut pienet lapset saattavat perin vähän ajatella kaikkea sitä aikaa, tarmoa ja huolenpitoa sekä huomaavaisuutta, rakkautta ja kiintymystä, jota heidän vanhempansa suovat heille. He pitävät kaikkea asiaankuuluvana, itsestään selvänä – jolleivät heidän vanhempansa teroita heille arvostuksen, kiitollisuuden ja tyytyväisyyden tunteita ja asenteita.

Toisilla voi heidän siunaustensa arvostamattomuus johtua hyvinkin ahneudesta tai itsekkyydestä. Sellaiset ihmiset haluavat aina enemmän. He eivät ole koskaan tyytyväisiä siihen, mitä heillä on. Raamattu sanoo heistä: ”Joka rakastaa rahaa, ei saa rahaa kylläksensä.” (Saarn. 5:9) Tällaiset ihmiset ovat sokeita siunauksille, joita heillä jo on, koska he haluavat aina vain lisää.

Toiset taas eivät arvosta siunauksiaan kateuden tähden. Koska kateelliset ihmiset ovat vaivautuneita siksi, että toisilla on enemmän kuin heillä tai että toisilla on sitä, mitä he haluaisivat omistaa, niin he eivät arvosta niitä siunauksia, joita heillä itsellään jo on. Raamattu varoittaa yhä uudelleen kadehtimasta tai haluamasta sitä, mitä toisella saattaa olla, ja myös kilpailemasta toisen kanssa. (Fil. 2:3; Kol. 3:5) Tällaiset ihmiset voivat joutua helposti elintasokilpailuun eli yrittämään ”pysytellä Virtasten tasalla”.

Mutta perussyy siihen, miksi monet eivät ota huomioon siunauksiaan, arvosta elämän hyvyyksiä, etuja, joita heillä on, on se, että he suovat suurelle Hyväntekijälle, Luojalle, Jehova Jumalalle, tuskin mitään osaa elämässään. Se, että he jättävät Jumalan huomioon ottamatta, johtuu tavallisesti siitä, että he jättävät huomioon ottamatta Jumalan sanan, Raamatun.

RAAMATUN NEUVO

Raamatun alkusivut osoittavat, että Jumala on kaiken suuri Luoja. (1. Mooseksen kirjan 1. ja 2. luku) Me olemme kiitollisuuden velassa hänelle kaikesta nauttimastamme. Erityisesti Psalmien kirja kehottaa ihmiskuntaa antamaan kiitokset Jehova Jumalalle ja esittää syyt siihen.

Psalmien kirjoittajat eivät ottaneet huomioon ainoastaan aineellisia siunauksia, vaan myös hengelliset: ”Kiitä Herraa, minun sieluni, . . . [häntä], joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi . . . Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.” – Ps. 103:2, 3, 11–13.

Samoin me huomaamme apostolisina aikoina Jumalan palvelijoitten arvostaneen Jumalan siunauksia. Niinpä apostoli Paavali sanoi Lystran pakanoille, jotka halusivat palvoa häntä: ”[Jumala] ei ole ollut antamatta itsestään todistusta tehdessään hyvää, antaessaan teille sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja täyttäessään sydämenne ruoalla ja hyvällä mielellä.” (Apt. 14:17) Sama apostoli painottaa jatkuvasti, kuinka tarpeellista on kiittää Jumalaa saaduista siunauksista. Tyypillinen on hänen lausuntonsa: ”Kiittäen aina kaikesta Jumalaamme ja Isäämme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” – Ef. 5:20.

NYKYISIÄ ESIMERKKEJÄ

Ne, jotka nykyään suhtautuvat vakavasti Jumalan sanaan ja hänen vaatimuksiinsa, arvostavat samalla tavalla saamiaan siunauksia. Tämä voidaan nähdä siitä, että heidän elämänsä on vapaa sellaisista ”pako”-keinoista kuin materialismi, alkoholismi, huumeet, uhkapeli ja pornografia. Se ilmenee vielä enemmän siitä, että he ovat lainkuuliaisia ja onnellisia ihmisiä.

Esimerkiksi Vancouverissa Kanadassa on eräs molemminpuolisesti halvautunut, joka on onnellinen siitä huolimatta, ettei hän voi lainkaan käyttää käsiään eikä jalkojaan. Hän katsoo siunauksikseen kyvyn hankkia elatuksensa maalaamalla – pitäen sivellintä suussaan. Ja hän arvostaa erityisesti monien siunaustensa joukossa sitä, että hän tuntee totuuden Jumalasta ja Hänen tarkoituksistaan, että hänellä on ihmeellinen Valtakunnan toivo ja että hän kykenee seurustelemaan toisten kristittyjen kanssa ja jakelemaan oppimiaan asioita toisille.

Toinen esimerkki ihmisestä, joka arvostaa siunauksiaan, on mies, joka oli ollut vangittuna 25 kertaa yhdeksän vuoden aikana ja joka oli tuomittu syylliseksi viisi kertaa. Häntä oli syytetty neljästätoista törkeästä rikoksesta, ja häntä odotti yhteensä 250 vuoden vankeus. Sitten hän tuli kosketukseen Raamatun kanssa ja myöhemmin sellaisen kanssa, joka kykeni auttamaan häntä ymmärtämään sitä. Millaisen muutoksen tämä saikaan hänessä aikaan!

”Vanhat tuttavani, paikkakunnan poliisit, ihmettelivät, mitä minulle on tapahtunut. . . . Se, jolle minun täytyy ilmoittautua, näkee elämässäni tapahtuneen ihmeellisen muutoksen. . . . Olen tottunut hyviin työtapoihin, jollaisia minulla ei ollut koskaan aikaisemmin. Elätän perheeni rehellisesti ansaitulla rahalla. Nautin kaikesta elämässäni enemmän ja arvostan sitä. Kiitän erityisesti Jehovaa itseään siitä, että hän on auttanut minua. Yhdessä vuodessa on elämäni uudistunut kokonaan. Olen pukeutunut uuteen persoonallisuuteen. Olen tullut tuntemaan Luojan totuudellisuuden elämässäni, ja minulla on ihmeellinen toivo, kun menen vuoteeseen ja kun nousen ylös.” Ei ole epäilystäkään siitä, että hän arvostaa siunauksiaan!

Myös eräs texasilainen nuorukainen oli ollut juoppo ja huumausaineiden orja ja oli ollut jonkin aikaa vankilassa, koska hän oli huumausainekauppias. Kun hän tuli tuntemaan Jehovan ja hänen Sanansa, niin hänestä tuli siunauksiaan arvostava: ”Entinen elämäni oli johtamassa minua varmaan kuolemaan, mutta nyt minulla on toivoa. Minulla on etu tavata ja tuntea useita sellaisia veljiä ja sisaria monissa paikoissa, jotka todella välittävät. Tämä antaa minulle jotain, minkä vuoksi elää. Ero entisen ja nykyisen elämäni välillä on samanlainen kuin autiomaan ja valtameren välillä.”

Eräs havaijilainen nuori mies joutui uintitapaturman vuoksi rullatuolipotilaaksi. Seitsemän vuotta hän tunsi olevansa pettynyt elämään, suri itseään ja oli masentunut. Mutta jouduttuaan kosketuksiin Jehovan todistajien kanssa ja saatuaan Raamatun esittämän toivon koko hänen elämänsä muuttui: ”Nyt minulla on onnellinen, arvokas ja tyydyttävä elämä. Tieto, että Jehova lupaa ikuisen elämän, täydellisen terveyden ja elinvoiman niin lähellä olevassa uudessa järjestyksessä, ynnä se tosiasia, että minä kykenen auttamaan toisia ikuiseen elämään, on tuonut minulle suurimman mahdollisen onnen.”

Ei ole epäilystäkään siitä, että olkootpa elämäsi olosuhteet millaiset hyvänsä, olkootpa olosuhteesi normaalit tai niinkin vaikeat kuin molemminpuolisesti halvautuneilla, sinulla on siunauksia, joita voidaan arvostaa. Sinä arvostat niitä, jollet pidä niitä itsestään selvinä, jollet anna itsekkyyden, ahneuden tai kateuden sokaista itseäsi niiden suhteen. Eikä ole parempaa tapaa päästä täysin arvostamaan siunauksiasi kuin hankkimalla tietoa ja ymmärrystä Jumalan sanasta Raamatusta. Paikkakunnallasi olevat Jehovan todistajat auttavat sinua mielellään saamaan tätä tietoa ja ymmärrystä.