Syvempää näkemystä uutisiin
Elintensiirtopulmia
● On tiedetty kauan, että sydämensiirtopotilailla on keskimääräistä enemmän psyykkisiä pulmia leikkauksen jälkeen. Mutta sama näyttää pitävän paikkansa myös joidenkin toisten tärkeitten elinten siirroista, mm. munuaisensiirrosta. Psykiatrian professorin tri Pietro Castelnuovo-Tedescon mainitaan sanoneen: ”Yksi huomattava havainto siirron jälkeen on se, että vakava tunne-elämän häiriintyminen ei ole ollenkaan harvinaista.” Tutkimus, jossa oli mukana 292 munuaisensiirron saanutta potilasta, osoitti, että lähes 20 prosenttia koki ankaraa masennusta leikkauksen jälkeen, yrittivätpä muutamat itsemurhaakin. Sitä vastoin ainoastaan noin yksi jokaisesta 1 500 tavallisesta leikkauspotilaasta saa vakavan tunne-elämän häiriön.
Erikoinen ilmiö, joka on toisinaan havaittu, on ns. ’persoonallisuudensiirto’. Siirretyn elimen saaja on toisin sanoen eräissä tapauksissa näyttänyt omaksuneen joitakin sen henkilön persoonallisuuden piirteitä, jolta elin oli saatu. Eräs nuori irrallisia suhteita harrastava nainen, joka sai munuaisen vanhemmalta, vanhoilliselta, hyvin käyttäytyvältä sisareltaan, näytti alussa hyvin tasapainottomalta. Sitten hän alkoi monissa kohdin jäljitellä sisartaan käyttäytymisessään. Eräs toinen potilas väitti saaneensa muuttuneen elämänkatsomuksen munuaisensiirtonsa jälkeen. Eräs lempeämielinen mies tuli siirron jälkeen yhtä riidanhaluiseksi kuin elimen luovuttaja. Pulma saattaa olla suureksi osaksi tai kokonaan henkinen. Mutta on ainakin kiinnostavaa, että Raamattu yhdistää munuaiset läheisesti ihmisen tunne-elämään. – Vrt. Jer. 17:10 ja Ilm. 2:23.
Kielten sekoitus
● Raamatun historia mainitsee Baabelin Sinearin tasangolla Mesopotamiassa paikaksi, missä ihmisen kieli jakautui moniksi kieliksi Jumalan toiminnan vuoksi. (1. Moos. 11:1–9) ”New York Times” -lehden kirjallisuusarvostelu, joka käsitteli äskettäin ilmestynyttä Geneven yliopiston professorin George Steinerin kirjoittamaa kirjaa ”Baabelin jälkeen”, paljastaa jotakin kielierojen suunnattomuudesta nykyään. Siinä mainitaan, että ihmiskunta käyttää nykyään yli 5 000 kieltä eri puolilla maailmaa. Merkittävä seikka on, että joidenkin maapallon ”alkukantaisten” kansojen kielet ovat todellisuudessa hyvin monimutkaisia, joissakin suhteissa monimutkaisempia kuin niiden kansojen kielet, joita pidetään sivistyneempinä. Niinpä kirja osoittaa, että ”Amazonin intiaanien nälkää näkevät joukot” voivat kuvaillessaan tilaansa käyttää useampia verbien aikamuotoja kuin kuuluisalla kreikkalaisella oppineella Platonilla oli käytettävissään.
Se, miten ja miksi kaikki nämä kielierot ovat tulleet, on yhä arvoitus kielitieteilijöille. Kirja-arvostelussa sanotaan, että kysymyksiin, joita sivu sivun jälkeen esitetään pohjimmaisista syistä, on toteamus ”’sitä ei kukaan tiedä’ tyypillinen välihuomautus”. Todellisuudessa Raamatun selitys on edelleen ainoa luotettava historiallinen esitys siitä, kuinka kielten sekoitus sai alkunsa.
Lukuhalun herättäminen
● Haluaisitko sinä, että lapsesi oppisi ymmärtämään lukemisen arvon? Kahdenkymmenen huomattavan englantilaisen kasvattajan toimittama raportti antaa hyödyllisen ehdotuksen. He sanovat kolmivuotisen tutkimuksen jälkeen: ”Paras tapa valmistaa aivan pientä lasta lukemaan on pitää häntä sylissä ja lukea hänelle ääneen kertomuksia, joista hän pitää – uudelleen ja uudelleen.”
Mikä tekee tämän menetelmän tehokkaaksi? He sanovat, että fyysisen mukavuuden ja turvallisuuden tunne isän tai äidin äänen ohella ynnä painetusta tekstistä tulevan kertomuksen viehätys, kaikki tämä ”liittää lapsen mielessä kirjat sellaiseen, mikä sisältää suurta mielihyvää”.
Vanhemmilla, jotka haluavat auttaa lapsiaan arvostamaan kirjojen Kirjaa, Raamattua, on runsaasti kiinnostavia asioita, joita he voivat lukea lapsilleen, ehkä esittäen omin sanoin vaikeampia kohtia ja lukemalla toiset paikat, kuten keskustelut, suoraan painetusta tekstistä. Monet saavat suurta apua kirjasta ”Suuren Opettajan kuunteleminen” (jonka Vartiotorni-seura on julkaissut), jossa on 46 erilaista raamatullista aihetta ja jota on jo painettu yli 23 miljoonaa kappaletta. Mutta voi olla hyvä muistaa, mitä Englannissa saadut kokemukset ilmaisivat: vanhempien lämpö ja läheisyys voivat olla yhtä tärkeä tekijä kuin luettava aineisto.
Hyväntekeväisyyttäkö?
● Ihmiset lahjoittivat Yhdysvalloissa toissa vuonna hyväntekeväisyyteen lähes sata miljardia markkaa erään tietolähteen mukaan. Miten paljon kaikesta tästä rahasta menee todellisuudessa hyväntekeväisyystarkoitukseen?
Ei niin paljon kuin monet luulevat tai useimmat haluaisivat, kuten lehdessä ”The National Observer” ollut kirjoitus osoittaa. Useinkin jopa 40–50 prosenttia tai enemmänkin kerätystä rahasta menee hyväntekeväisyystoimintaan osallistuville eikä tarvitseville. Toimihenkilöiden palkat voivat haukata melkoisen palan. Esimerkiksi erään huomattavan ’hyväntekeväisyys’-järjestön varapresidentti nostaa palkkaa 16 000 markkaa kuussa. Hyväntekeväisyysjärjestöt, myös uskonnolliset järjestöt, käyttävät usein ammattimaisia rahankerääjiä, ja heidän palkkionsa voivat olla aika kohtuuttomia. Muuan poliisijärjestö käytti tällaisia, mutta yli 800 000 markasta, jotka saatiin kokoon, poliisiryhmä sai vain vajaat 100 000 markkaa. Loput menivät rahankerääjien kuluihin ja palkkioihin. Kaiken tämän ohella on useita vilpillisiä järjestöjä, jotka toimivat hyväntekeväisyyden varjolla, ja kaikkein varovaisimpienkin arvioiden mukaan niiden ”saalis” lähentelee miljardia markkaa vuodessa yksistään Yhdysvalloissa.
Antaminen lähimmäisenrakkauden ilmauksena on kristillinen ominaisuus. Mutta järkevyys vaatii olemaan huolellinen sen suhteen, koituuko antimme todella niiden hyväksi, jotka sitä tarvitsevat.