Kansa joka on innokas hyviin tekoihin
1. Minkä syiden pitäisi saada meidät innokkaiksi hyviin tekoihin?
ELÄMÄLLÄ, jolla on tarkoitus, on merkitystä. Kun sydän ja mieli yhtyvät tavoittelemaan arvokasta päämäärää, niin sillä, mitä ihminen tekee joka päivä, on merkitystä sen antaessa sisällystä hänen olemassaololleen. Tällaiset ihmiset on luettava maailman onnellisimpiin; ne taas, jotka elävät elämää päämäärättä, sen pettyneimpiin. Luonnollisessa halussa olla onnellinen on riittävä syy rakentaa elämämme sellaisten tekojen ympärille, jotka aikaansaavat hyvää itsellemme ja toisille. Into tällaisten tekojen suorittamisessa tuottaa runsaan palkan siunauksissa.
2. a) Kenen esimerkkiä voimme jäljitellä? b) Mitä hyvää työtä se saa meidät tekemään?
2 Jehova on hyvien tekojen Jumala, ja hän on innokas saamaan ne suoritetuiksi. Kaikki, mitä hän tekee, koituu häntä palvelevien hyväksi. Jeesus antoi täydellisen esimerkin jäljitellen Isäänsä. Jumaliset ihmiset, jotka haluavat miellyttää Jehovaa, voidaan myös tunnistaa hyvistä teoista. Jeesuksen opetuslasten ponnistelu hänen esimerkkinsä noudattamiseksi tuottaa hänen Isälleen ”kansan, joka on erityisesti hänen omansa, innokas hyviin tekoihin”. (Tiit. 2:14, Um) Kristityn hyvät teot ovat niitä, jotka hyödyttävät toisia. Hyödyllisintä, mitä voimme tehdä toiselle, on hänen auttamisensa tuntemaan Jehova ja palvelemaan häntä. Kristillisen seurakunnan saarnaaminen ja opetuslasten tekeminen on mitä suurinta hyötyä tuottavaa työtä. Sen tarpeellisuus ja kiireellisyys tekevät siitä suurimman intomme arvoisen.
3, 4. a) Mitä into on? b) Mitä kysymyksiä meidän tulee tehdä itsellemme?
3 Mitä into on? Se on palavuutta. Se on harrasta halua tehdä sitä, mikä on oikein ja sopivaa. Missä on intoa, siinä on elämää, innostusta, eloisuutta. Syvä kiinnostus lopputuloksesta panee henkilökohtaisesti huolehtimaan tulosten saamisesta. Tällainen ihminen on asenteeltaan keskittynyt, kokosydäminen. Kun into puuttuu, niin ihmisen toimintatapa on leväperäinen. Henkilökohtainen osallistuminen on pinnallista. Asenne on innoton, välinpitämätön. Voidaanko sinua sanoa innokkaaksi?
4 Kysy tosiaan itseltäsi, oletko sinä innokas hyviin tekoihin. Voidaanko sinun seurakuntasi saarnaamistoiminnalle antamaasi tukea kuvailla palavaksi, kokosieluiseksi? Onko vaikuttimenasi vilpitön halu tehdä kaikki voitavasi auttaaksesi toisia saamaan tietoa Jehovan tarkoituksista? Vai oletko sinä tyytynyt siihen, että teet osasi ilmaisemalla vain vähän kiinnostusta ja ponnistelematta suurestikaan? Oletko sinä vain ”käynyt läpi pakolliset kuviot” olematta todellisuudessa sydämestäsi mukana?
5. Mitä asenteemme ilmaisee innostamme?
5 Asenteesi sanoo sinulle paljon intosi voimakkuudesta. Todella innokas opetuslapsi ei anna epäolennaisten henkilökohtaisten harrastusten vallata etusijaa ennen saarnaamis- ja opetuslastentekemistyötä. Kun osallistut siihen, niin hallitseeko osallistumistasi aina kello? Osallistutko sinä ruumiillisesti samalla kun olet henkisesti jossain muualla? Ovatko ajatuksesi keskittyneet siihen mitä aiot harrastaa jälkeenpäin, kuten suosikkiohjelmaasi televisiossa tai vieraisille menoon? Saatat pitää palvelustoimintaa sellaisena, joka on suoritettava nopeasti, jotta pääsisit siihen, mitä todella haluat tehdä. Voit pitää sitä pelkästään ”velvollisuutenasi” yhtenä Jehovan todistajista ja suorittaa sen vain velvoituksena, johon ei liity paljonkaan sydämen halua.
6. Miksi henkilökohtaisen kurin tarve ei merkitse välttämättä sitä, että meiltä puuttuisi intoa?
6 Sinulla ei ole ehkä ulospäin suuntautuvaa persoonallisuutta. Sinulle voi olla hyvin vaikeaa aloittaa keskustelua toisten, varsinkin vieraitten, kanssa. Se, mikä toisilta käy luonnostaan, on sinulle haaste. Jatkuva puhuminen saattaa vaatia henkilökohtaista kuria, jopa toisinaan itsesi pakottamista. Tämä ei merkitse välttämättä sitä, että sinulta puuttuu intoa. Joissakin suhteissa voi intosi olla palavampikin kuin toisten, koska se, mitä sinä teet, saattaa edustaa voimakkaampaa ja syvempää vakaumusta ja vaatia erikoisponnistusta. Tärkeätä on, että sinulla on sydämessäsi vilpitön halu. Sinä ymmärrät, että tosi uskoa seuraa Jehovaan ja lähimmäiseesi kohdistuvan rakkauden ulkonainen ilmaiseminen. Into todistaa uskosi auttaa sinua voittamaan estosi. Palava rakkaus synnyttää rohkeutta, joka karkottaa ihmispelon. Siitä johtuva uskon julkinen julistaminen on erinomaista työtä, joka ilmaisee aitoa intoa.
INTOA EI MITATA MÄÄRÄTAVOITTEILLA
7. a) Miksi on epäviisasta asettaa määrätavoitteita? b) Mikä on innon todellinen mitta?
7 Joskus on yritetty vakioida jokaisen ponnistuksia määrätavoitteilla, jotka on asetettu kaikille yhteisiksi. Monissa tapauksissa pyrittiin silloin mittaamaan intoa sillä, miten tällaiset tavoitteet onnistuttiin saavuttamaan. Tämä on poikkeuksetta johtanut taipumukseen verrata itseämme toiseen, mikä ei ole koskaan osoittautunut tarkaksi tai hyväksyttäväksi rakkauden tai innon mitaksi. (2. Kor. 10:12) Etsikäämme miten paljon hyvänsä, me emme voi löytää Jumalan sanasta asetetun saarnaamiselle mitään määrätavoitteita vähimmäisvaatimukseksi. Sillä työmäärällä, jonka me suoritamme, on vain vähän tekemistä sen kanssa, millaiseksi Jehova arvioi intomme. Hän on paljon kiinnostuneempi vaikuttimistamme, sydämessämme olevista haluista. Ainoa yhdenmukainen vaatimus kaikille on vain se, että me ’työskentelemme siinä kokosieluisesti’. (Kol. 3:23, Um) Jumala avaa laajan tilaisuuksien kentän ja antaa sitten kunkin meistä tehdä, ”niinkuin hänen sydämensä vaatii”. Kun emme toimi ”pakosta”, niin ponnistelumme kuvastaa totisesti sitä, mitä sydämessämme on. (2. Kor. 9:7) Siitä, mitä sydämemme panee meidät tekemään, tulee intomme todellinen mitta.
8. a) Miksi kaikki eivät voi tehdä yhtä paljon? b) Mikä on tärkeä seikka?
8 Kun kukin antaa sydämestään, niin Jehova voi katsoa kaikkien ponnistelujemme olevan samanlaisia, yhdenmukaisia, vaikka saattaa olla valtavaa vaihtelua siinä, kuinka paljon kukin tekee. Henkilökohtaiset olosuhteet ovat erilaiset jokaisessa tapauksessa. Ikä, terveys, perhevastuut, maallinen työ jne. ovat kaikki tekijöitä, jotka vaikuttavat toimintamme määrään. Sellainen, jonka olosuhteet ovat suotuisat, voi kyetä puhumaan huomattavasti useammalle ihmiselle Jumalan valtakunnasta kuin joku toinen. Joku, jolla on lisävastuita, saattaa kyetä puhumaan ainoastaan murto-osalle siitä lukumäärästä. Vaihtelevien olosuhteitten takia jokin tuntimäärä voi edustaa tavatonta ponnistelua jossakin tapauksessa, mutta ainoastaan nimellistä ponnistusta jossakin toisessa. Kykymme ja tilaisuutemme tehdä paljon eivät siis anna meille aihetta kerskua, eikä toisaalta palveluksemme niukkuuden, joka ei johdu omasta syystämme, pidä saattaa meitä häpeämään. Tärkeätä on se, että meillä on into, joka panee meidät käyttämään hyväksemme ne tilaisuudet, jotka ovat käytettävissämme.
9. Millä tavoilla voimme osoittaa intoamme saarnaamistyötä kohtaan?
9 Intomme voimakkuus kuvastuu valppaudestamme tarttua tilaisuuksiin ja järjestää tilaisuuksia hyvän uutisen julistamiseksi etsien keinoja ’ostaa’ aikaa tehdäksemme enemmän. (Ef. 5:15, 16, Um) Kun muut vastuuvelvollisuudet silloin tällöin vähenevät tilapäisesti, niin halukkuutemme käyttää sen suoma ylimääräinen aika Jehovan palveluksessa on erinomainen todistus innosta. Myös aloitteen ottaminen järjestääksemme olosuhteemme niin, että ne suovat enemmän aikaa palvelukseen, osoittaa, että meillä on harras halu antaa parastamme. Innokas julistaja voi huolellisesti tutkia maallista työtään tähyillen keinoja sen velvoitusten vähentämiseksi. Sen sijaan, että hän passiivisesti hyväksyisi tarpeettomat rajoitukset aineellisten etujen vuoksi, hän voi pyytää tekemään järjestelyjä, jotka suovat hänelle enemmän vapautta Valtakunnan työhön. Innokkaat koettavat käyttää aikansa ja mahdollisuutensa parhaimmalla tavalla hyödyksi pitäen aina Valtakunnan edut ensi sijalla.
10. Missä suhteessa kovasti työtä tekevä maanviljelijä on hyvä esimerkki innosta?
10 Sen ymmärtäminen, että työn tehdyksi saaminen on yhä tärkeämpää, on todistus innosta. Kovasti työtä tekevä maanviljelijä tietää hyvin, että hyvän sadon saaminen vaatii ylimääräistä työtä kylvö- ja korjuuaikoina. Koska hän tuntee henkilökohtaista vastuuta ja on erittäin kiinnostunut tuloksesta, niin hänen ponnistuksiaan ei hallitse mikään ”ammattiyhdistyksen” asettama normi, joka vaatii ainoastaan vähimmäisponnistusta ja lisäkorvausta kaikesta ylityöstä. Hän työskentelee mielellään pitkiä päiviä ja ponnistelee sinnikkäästi tarvittaessa. Jos me olemme palavia halussamme auttaa toisia, niin me käytämme auliisti aikaamme ja voimiamme ajattelematta sitä, mitä meiltä saatetaan odottaa. Kun jotakin on tehtävä ja kun meille annetaan tilaisuus auttaa, niin epäitsekäs uhrautuvaisuus on kiitettävä todistus innosta.
HYVÄT TEOT EIVÄT RAJOITU VALTAKUNNAN SAARNAAMISEEN JA OPETUSLASTEN TEKEMISEEN
11. Ovatko saarnaaminen ja opetuslasten tekeminen kristityn ainoat hyvät teot, ja jolleivät, niin miten muihin tekoihin tulee suhtautua?
11 Vaikka me aiheellisesti painotamme saarnaamistyötä sen kiireellisen tärkeyden takia, niin se ei ole suinkaan ainoaa ”hyviin tekoihin” eli töihin sisällytettävää toimintaa. ”Työn” voidaan määritellä olevan ”nimenomainen tehtävä, velvollisuus, toimi tai toimeksianto, joka on usein jonkin suuremman toiminnan osa tai vaihe”. Hyvän uutisen saarnaaminen on osa laajemmasta toiminnasta, johon sisältyy monia kristittyjen rakkaudesta toisia kohtaan suorittamia hyviä töitä eli tekoja. Olisi erehdys pitää muita hyviä tekoja vähämerkityksisinä. Vaikka joitakin tekoja saatetaan toisinaan korostaa enemmän, niin ne kaikki ovat yhtä tärkeitä kokonaisuuden huomioon ottaen. Jokainen hyvä työ antaa oman lisäpanoksensa kristillisen seurakunnan voimalle, ykseydelle ja tuottoisuudelle.
12. Mitä hyviä tekoja Paavali kuvailee Tiituksen 2. luvussa?
12 Tiitukselle lähettämässään kirjeessä Paavali auttaa meitä käsittämään selvästi kristityn hyvien tekojen laajan ulottuvuuden. Miehiä kehotettiin olemaan ”kohtuullisia tavoissaan, vakavia, tervemielisiä, terveitä uskossa, rakkaudessa, kestävyydessä”. Naisten vuorostaan tulee olla ahkeria ”rakastamaan miestään, rakastamaan lapsiaan, olemaan tervemielisiä, siveellisesti puhtaita, kodissa työskenteleviä, hyviä, omalle miehelleen alamaisia”. Tällainen käyttäytyminen kodissa edistäisi suoranaisesti hyvän uutisen leviämistä. Tällöin ”Jumalan sanaa ei pilkattaisi”, eikä ulkopuolisilla olisi ”mitään inhottavaa sanottavana meistä”. Nämä vaikuttavat lopulta siihen, että he ”kaunistaisivat Pelastajamme, Jumalan, opetuksen kaikessa”. (Tiit. 2:1–10, Um) Nämä ovat siis selvästi myös hyviä tekoja, joissa kristityn on oikein olla innokas.
HYVIEN TEKOJEN TEKEMINEN PERHEPIIRISSÄ
13. a) Mitkä kysymykset voivat auttaa vanhempia mittaamaan intoaan lastensa hyvinvoinnin puolesta? b) Mitä hyötyä koituu tällaisesta innosta?
13 Vanhemmat, oletteko te innokkaita rakkauden osoittamisessa lapsillenne? Aito huolehtiminen heidän hyvinvoinnistaan merkitsee enemmän kuin vain heidän aineellisten välttämättömyyksiensä varaamista, kokouksiin viemistään tai viikoittaisen raamatuntutkistelun johtamista heille. Into heidän hyvinvointinsa puolesta ilmenee vilpittömästä kiinnostuksesta kaikkia heidän tarpeitaan ja pulmiaan kohtaan. Kysy itseltäsi: Tiedänkö minä todella, mitä lapseni ajattelevat Jumalan vaatimuksista? Olenko valmistanut heitä niiden pulmien varalta, jotka saattavat kohdata heitä tulevaisuudessa? Olenko valpas auttamaan heitä voittamaan sellaiset heikkoudet kuin ylpeyden, itsekkyyden, laiskuuden jne.? Tiedänkö, mitä heille opetetaan koulussa ja missä määrin maailmallinen ajattelu vaikuttaa heihin? Tuntevatko lapseni olevansa vapaat tulemaan luokseni pulmineen, vai onko minun kannustettava heitä? Voinko päätellä heidän ilmeistään tai äänensävystään, että jotakin on vinossa? Olenko kärsivällinen yrittäessäni saada selville, mitä se on? Koetanko ymmärtäväisesti ja myötätuntoisesti saada heidät jatkuvasti vakuuttuneiksi rakkaudestani? Kun sinä yrität todella päästä tuntemaan hyvin lapsesi, ymmärtämään heidän pulmiaan ja auttamaan heitä hengellisesti, niin sinä suoritat hyvää työtä, joka koituu siunaukseksi perheellesi ja todistukseksi Jehovan nimestä yhdyskunnassa.
14. Miten vaimo voi olla innokas hyviin tekoihin kotona?
14 Naisten pyrkimys kohti suurempaa aggressiivisuutta ja riippumattomuutta on aiheuttanut paljon riitaa kodeissa ja avioerojen kasvavaa lisääntymistä. Miten kiitettävää onkaan nähdä kristityn vaimon osoittavan intoa hyviin tekoihin olemalla rakkaudellisesti alamainen miehelleen! Hän menee pitemmälle, kuin voitaisiin odottaa maailmassa, ilmaisemalla harrasta halua myötävaikuttaa miehensä onnellisuuteen ja hyvinvointiin. Kun heidän henkilökohtaiset mieltymyksensä eroavat, niin hänen kunnioituksensa miehensä päänasemaa kohtaan estää häntä yrittämästä pakottaa miestään tekemään sitä, mistä tämä on jo kieltäytynyt. Vaimo suorittaa iloisesti taloustehtävät, ja perheen arvostus palkitsee hänet. Aterioiden valmistaminen ei ole pelkkä rutiininomainen tehtävä, vaan oivallinen tilaisuus täyttää tarve, joka edistää suuresti niiden hyvinvointia, joita hän rakastaa. Hän saa tyydytystä siistin, miellyttävän kodin kunnossapitämisestä, koska hänen perheensä nauttii miellyttävästä asuinympäristöstä. Nämä ovat hyviä tekoja, joita hänen perheensä arvostaa, ja näiden tähden hän syystä ”hankkii ylistystä itselleen”. – Sananl. 31:30, Um.
15. Millä tavoilla voi aviomies osoittaa intoaan?
15 Innokas aviomies ilmaisee rakkautta vaimoaan kohtaan. Lukemattomin pikkukeinoin hän yrittää miellyttää vaimoaan uhraamatta johtoasemaansa tai perheen parhaita etuja. Hän ei pidä itsepintaisesti kiinni oman tahtonsa toteuttamisesta kaikessa; hän on huomaavainen vaimonsa tunteita kohtaan. Hän arvostaa suuresti vaimoaan, eikä hän pidä vaimoaan vain sukupuolisen himonsa tyydytysvälineenä. Hän saattaa vaimonsa tuntemaan itsensä tarpeelliseksi, mikä auttaa häntä olemaan vielä taitavampi vaimo ja auttaja. Miehen into kiintymyksensä ilmaisemisessa aikaansaa vuorostaan siunauksia, jotka lisäävät mittaamattomasti miehen omaa onnellisuutta.
16. a) Miten kristitty voi osoittaa intoa maallista työtään kohtaan? b) Mitä hyötyä siitä koituu?
16 Kristityn sopii olla innokas maallisessa työssään. Se ei merkitse aineellisen omaisuuden kiihkeää tavoittelemista perheen taloudellisen turvallisuuden takaamiseksi, vaan sitä, että tarpeelliset velvollisuudet työnantajaa kohtaan suoritetaan kokosieluisella tavalla ”niinkuin Herralle”. (Kol. 3:22, 23) Hän haluaa tehdä laatutyötä. Hän yrittää olla yhteistoimintaan halukas, avulias ja rehellinen työntekijä. Työtunnit käytetään parhaimmalla tavalla hyödyksi tuhlaamatta tarpeettomasti aikaa tai tarvikkeita. Hän pyrkii saamaan sellaisen maineen, että hän on luotettava ja uskollinen sanalleen. Näistä syistä ovat työnantajat usein ilmaisseet haluavansa mieluummin ottaa työntekijöikseen meidän hengellisiä veljiämme. Vielä tärkeämpää on, että nämä ominaisuudet lisäävät heidän toisille viemänsä hyvän uutisen vetovoimaa.
17. Mitä saatamme huomata, kun tutkimme itseämme?
17 Jumalan sanassa kuvailtujen hyvien tekojen syvemmän arvostuksen pitäisi saada meidät tutkimaan itseämme perusteellisesti. Tekomme voivat monissa suhteissa osoittaa meillä olevan palavuutta sen puolesta, mikä on hyvää. Toisilla aloilla meidän ehkä on myönnettävä, että emme ole olleet oikein innokkaita. Jos haluamme olla Esimerkkimme Jeesuksen arvollisia seuraajia, niin ehkä tarvitaan enemmän aikaa ja ponnistelua suuremman innon kehittämiseksi. Henkilökohtainen edistyminen saattaa vaatia paljon ponnistelua, mutta siitä tuleva tyydytys ja hyöty ovat hyvin sen arvoiset.
NYKYISIÄ INNON ESIMERKKEJÄ
18. Miten muuan perheenpää osoitti intoaan?
18 On rohkaisevaa nähdä toisia, jotka ovat innokkaita hyviin tekoihin. Me rohkaistumme nähdessämme veljiemme ilmaisevan intoaan koetteleviin olosuhteisiinkin joutuessaan. Esimerkiksi eräässä Yhdysvaltain lounaisessa osavaltiossa asuva veli palvelee nimitettynä vanhimpana, ja hänellä on suuri perhe. Häneltä vaaditaan paljon seurakunnan vastuutehtävien, perhevelvollisuuksien ja vaativan maallisen työn täyttämisessä. Hän on kuitenkin pitänyt maallisia ja ei-teokraattisia toimia vain välikappaleina, jotka mahdollistavat hänen itsensä ja hänen perheensä osallistumisen mahdollisimman täysin määrin seurakunnan hyviin tekoihin. Hän rajoitti maallisen työnsä perheensä tarpeitten mukaan jättäen itselleen aikaa palvella tilapäisenä tienraivaajana neljä kertaa viime vuonna. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän teki siten, niin hän vastasi vain: ”Kysymyshän on siitä, minkä panee ensi sijalle elämässään . . . mikä on todella ensimmäisenä sydämessä.” Hänen intonsa kauaskantoinen hyöty saattaa heijastua siinä, että siitä seurakunnasta 29 julistajaa osallistui hänen kanssaan tilapäiseen tienraivauspalvelukseen samana vuonna.
19. Miten eräs naimisissa oleva sisar ilmaisi intoaan, ja mitä siunausta se tuotti hänen perheelleen?
19 Muuan naimisissa oleva sisar on osoittanut samanlaista intoa. Hänellä oli kolme lasta ja epäuskoinen mies, kun hän omisti elämänsä Jehovalle noin viisi vuotta sitten. Koska hänen miehensä oli menestyvä liikemies, jolla ei juuri ollut uskonnollisia taipumuksia, niin hän oli melko epäileväinen vaimonsa tunnustaman uskon aitouden suhteen. Vaimo oli aiemmin usein jättänyt osoittamatta ”hiljaista ja rauhaisaa henkeä” perhesuhteissa ja toisten yhteydessä. (1. Piet. 3:1–4) Muutos vaimon tavoissa ja käytöksessä sai miehen pian muuttamaan käsitystään. Hän näki, miten vaimo pani vähemmän painoa aineellisille seikoille ja huolehti enemmän oikeasta kristillisestä käytöksestä. Vaikka vaimo käyttikin suuren osan ajastaan nyt uskonsa harjoittamiseen, niin mies havaitsi hänen osoittavan enemmän kiinnostusta häntä kohtaan. Vilpitön halukkuus alistua nyt miehen johtoasemaan ilmaisi ratkaisevaa muutosta parempaan päin heidän suhteissaan. Mies näki uutta intoa huolehtia hyvin kodista. Huolenpito lapsista ulottui pitemmälle kuin heidän aineellisiin tarpeisiinsa tai maalliseen koulutukseensa; Raamatun opettamisesta tuli päiväjärjestyksen olennainen osa. Perheen ystävät eivät voineet olla huomaamatta muutosta sekä perheen onnellisemmassa hengessä että myös vaimon käyttäytymisessä kodin ulkopuolella, johon sisältyivät hänen käyntinsä heidän kodeissaan levittämässä Valtakunnan sanomaa. Hänen intonsa Raamatun periaatteitten soveltamisessa teki hänestä paremman vaimon ja äidin, vahvisti perhesiteitä ja suositteli suuresti puhtaan palvonnan hyviä puolia toisille.
20. Miten eräs vanhempi veli todisti intonsa?
20 Ikävuosien kertyminen ei ole vähentänyt monien vanhempien veljiemme intoa. Eräs uskollinen voideltu veli, joka on erään New Yorkin kaupungissa olevan seurakunnan yhteydessä, on ollut innokkaan toimelias Jehovan palveluksessa siitä lähtien, kun hän antautui vuonna 1915. Kuluneet vuodet toivat vastuutehtäviä, joihin kuului itse asiassa jokainen valvonta-asema seurakunnassa. Koettelevista olosuhteista huolimatta hän ei antanut minkään vaimentaa intoaan hyvissä töissä. Hänen intonsa on nytkin vielä 78-vuotiaana esimerkillinen. Kun heikko terveys estää häntä olemasta kokouksissa tai osallistumasta kenttäpalvelukseen, niin hänen poissaolonsa huomataan. Hänen keskustelunsa, kokouksissa esittämiensä selitysten sekä rukoustensa tunnusomaisena piirteenä ovat jatkuvat totuuden arvostuksen ilmaisut, hänen rakkautensa järjestöä kohtaan ja huolensa toisten hyvinvoinnista. Hänen on mahdotonta ajatellakaan sellaista tahallista menettelyä, joka vähentäisi hänen osallistumistaan seurakunnan toimintaan. Seurakunnalle on siunaukseksi sellaisen läsnäolo, jonka hyvät teot ilmaisevat hänet niin ilmeisesti yhdeksi Messias-Kuninkaan voidelluista ”veljistä”. – Matt. 25:40.
NYT ON AIKA OLLA INNOKAS HYVISSÄ TEOISSA
21. Mitä toisten pitäisi kyetä näkemään meissä?
21 Aikain lisääntyvä kiireisyys tähdentää hyvien tekojen arvoa. Meistä on Jehovan todistajina tullut loistava ”maailman valkeus”. (Matt. 5:14–16) Toisten meissä näkemien tekojen ja ominaisuuksien pitäisi saada heidät kunnioittamaan Jehovaa. Jehovan itsensä pitäisi voida nähdä oman intonsa hyvien tekojen puolesta heijastuvan meissä. Nimikristityt ilmaisevat tällaisia tekoja ainoastaan silloin tällöin ja kyseenalaisista syistä. Jos olemme tosi kristittyjä, niin kaikki, mitä teemme joka päivä, osoittaa meillä olevan intoa sen puolesta, mikä on hyvää, oikeaa ja sopivaa. Jehovan hengen hedelmät ovat selvästi tunnistettavissa kaikessa, mitä teemme ja sanomme. – Gal. 5:22.
22. Minkä tekemisestä me löydämme iloa, jos olemme todella innokkaita?
22 Toivomme julkinen julistaminen ei rajoitu satunnaisesti tuntiin tai kahteen ja unohdu muulloin. Me pidämme jokaista kosketusta toiseen ihmiseen mahdollisena tilaisuutena ilmaista uskoamme. Henkilökohtainen kiinnostus lampaankaltaisista ihmisistä tuo meille iloa, kun pystymme käyttämään aikaamme ja kykyjämme heidän opettamiseensa. Vakuuttuneina hyvän uutisen erinomaisesta arvosta me tarjoamme sitä jatkuvasti niillekin, jotka alussa hylkäävät sen. Niin, me pyrimme ”kaikessa” osoittautumaan ”hyvien tekojen esimerkiksi”. – Tiit. 2:7, Um.
23. Mikä panee meidät olemaan hellittämättömiä hyvissä teoissa, ja minkä toivon se antaa meille tulevaisuuden suhteen?
23 Vaikuttimemme harjoittaa hyviä tekoja johtuu syvälle juurtuneesta halusta osoittaa rakkautemme Jehovaa kohtaan ja todistaa, että syvä kiinnostus, joka meillä on lähimmäisiämme kohtaan, on samanlainen kuin se, jota me tunnemme itseämme kohtaan. (Matt. 22:37–39) Kun ”suuri ahdistus” lähestyy, niin me koetamme sitä uutterammin ’tehdä hyvää kaikille’. (Gal. 6:10; Ilm. 7:14, 15) Me luotamme siihen, että hellittämättömyytemme hyvissä teoissa palkitaan runsaasti. Me odotamme iloiten sitä tulevaa päivää, jolloin kaikki ihmiset yli koko maailman tekevät innokkaasti hyviä tekoja Kristuksen valtakunnan hallinnon tukemiseksi.