Kannustaako intosi veljiä?

”Teidän intonne [on] saanut sangen monta innostumaan.” – 2. Kor. 9:2.

1, 2. Mitkä tapahtumat osoittavat, että ihmisillä on yhä kyky olla innokkaita?

INNOSTUS kristikunnan uskonnollisia laitoksia kohtaan on vähentynyt suuresti erityisesti toisesta maailmansodasta lähtien varsinkin maailman nuorison keskuudessa. Kirkonpenkit ammottavat tyhjinä samalla kun urheilukatsomot ovat haljeta liitoksistaan ennätyksellisistä ihmisjoukoista lauantaisin ja sunnuntaisin, jotka päivät yleensä on erotettu kristikunnassa Jumalan palvontaa varten. Urheiluintoilijat, joista monet ovat kirkonkävijöitä, uhmaavat huonoa säätä ja kaikenlaisia epämukavuuksia, kulkevat usein pitkät matkat ja maksavat kohtuuttomia hintoja päästäkseen kilpailuihin. Sitten he innostavat joukkueitaan voittoon tai lohduttavat niitä häviön tullessa.

² Jotkut nuoret intoilijat voivat esittää sanasta sanaan loputtomia tilastoja kustakin pelaajasta ja ilmoittavat sinulle onnellisina kaiken, mitä haluat tietää urheilusta. Niin suuri on innostus kilpaurheiluun ollut viime vuosina, että joissakin maissa on pitänyt rakentaa valtavat muurit pelikentän ympärille, joihinkin jopa vedellä täytetyt vallihaudat kiivailevien ihmisjoukkojen estämiseksi ryntäämästä pelikentälle ja mahdollisesti vahingoittamasta pelaajia. Ihmisillä on ilmeisesti vielä kykyä pursuilevaan intoon, mutta uskonto ei ilmeisesti innosta heidän sydäntään.

3. Mikä herättää innostusta Englannissa useitten nuorten parissa?

³ Englannissa sanotaan Beatles-yhtyeen olevan suositumpi kuin Jeesus Kristus teini-ikäisten keskuudessa. Vanha uskonto on ilmoitusten mukaan kuollut. Nyt on uusi uskonto. Se on nuoren joukon uskonto uusine äänineen. Beatles-yhtyeeseen kuuluva John Lennon, joka tunnustaa tämän laajakantoisen muutoksen maailmassa, ilmoitti: ”Kristillisyys katoaa. Se häviää ja kutistuu. Me olemme nyt suositumpia kuin Jeesus.” Eräs häntä kannattava nuori tyttö kysyi: ”Näettekö tytön kirkuvan Kristuksen kuvan nähdessään niin kuin he tekevät Beatles-yhtyeen kuvan nähdessään?” Ettepä tietenkään. Samoin kuin pieni Sakkeus ennen muinoin kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen paremmin vilahdukselta Jeesuksen Kristuksen, niin nyt nuoret kiipeävät lähelle kattoa nähdäkseen paremmin ne, jotka heitä innostavat. Nähdessään Beatles-yhtyeen eräskin tyttö huudahti: ”Oi Jumalani! Oi Jumalani! En voi kestää sitä. En voi kestää sitä.” ”Jumala” oli hänen huulillaan, mutta hänen sieluaan ei innoittanut Jumalan palvelija eikä Kristuksen sanoma. – Luuk. 19:2–8.

4. Mitkä kysymykset tehdään ja miksi?

⁴ Mitä on tapahtunut kristilliselle uskonnolle, joka ennen innosti ihmisiä jättämään isänsä ja äitinsä, toimipaikkansa, kiipeämään puihin, kieltämään itsensäkin Kristuksen tähden? Missä on se kumouksellinen into, mikä kerran sytytti liekkiin maailman? Missä ovat ne ihmiset, joita ennen syytettiin maailman villitsemisestä? (Apt. 17:6) Ilman innokkaita evankeliuminpalvelijoita ei voi olla kristillisyyden riemuvoittoa, ei kristinuskon palkitsevia tekoja. Mutta mistä voidaan nykyään löytää tällaista intoa?

USKONNOLLINEN HAPATUS KRISTIKUNNASSA

5, 6. Missä tilassa kristikunnan uskonto on, kuten sen papit todistavat?

⁵ Kristikunnassa on enemmän todisteita kuolevasta uskonnosta kuin dynaamisesta kristillisyydestä. Evankelista Billy Graham vakuutti, että kristikunnan kirkot rämpivät surkeassa hämmennyksessä: ”Jos olemme kadottaneet innostuksemme Kristuksen puolesta”, hän sanoi, ”se johtuu siitä, että uskomme on lakannut merkitsemästä meille paljoa.” Tri Carl F. H. Henry, evankelista-teologi, sanoi, että vapaamielinen protestantismi ”on kadottanut suurimman osan evankelisesta voimastaan”. Eikä tästä näytä olevan epäilystä. Kun kirkonkellot 31.10.1966 soivat jaetussa Berliinissä uskonpuhdistuspäivän muistoksi, niin monien edustajien kerrotaan rukoilleen Jumalaa ”puhaltamaan jälleen uskonpuhdistushenkeä kristilliseen kirkkoon”. Mutta Jumalan henki on ilmeisesti jättänyt tuon joukon kokonaan.

⁶ Protestantismi on vailla ensimmäisen vuosisadan intoa. Eräs protestanttisen kirkon johtaja Amerikassa tunnusti: ”Kristillinen kirkko on kuolemassa ympäri maailman.” Hän kuvaili kristityiksi tunnustautuvat ”omahyväisiksi, vihan täyttämiksi [ja] kiihkoileviksi”. ”Isä” Boyd, yökerhon episkopaalinen pappi, sanoi, että ’hänen kirkkonsa on kuolemaisillaan’. Englannissa uskonnon kuvaillaan olevan ”liukkaassa alamäen rinteessä. . . . Ihmiset ovat jättäneet kirkon”, sanoi eräs episkopaalinen pappi. Hän jatkoi: ”Samoin tapahtuu Amerikassa, ja se tuomitsee kirkon.”

7. Kuka on vastuussa kristikunnan uskontojen hengettömyydestä?

⁷ Kuka on vastuussa tästä kristikunnan uskonnon elottomasta tilasta? Mikä on saanut sen aikaan? Eräs metodistijohtaja Nashvillestä Tennesseestä lausui, että kirkossa on ”liian paljon tylsyyttä”. Hän syytti, että ”osa siitä on selvää tekopyhyyttä, ja siinä on liian paljon mukautuvaisuutta ja keskinkertaisuutta ollakseen lohdullista”. Entinen episkopaalinen piispa Pike sanoi: ”Olemme puhuneet vilpillisesti 2 000 vuotta. Ei ihme, että olemme sekaisin.” Eräs huomattava presbyteerinen maallikko selitti äskettäin: ”Useimmat papit ovat niin harhaantuneita, niin täysin vailla perustusta ja niin täynnä vapaamielistä ja humanistista ajattelua, että he osoittautuvat yhä arvottomammiksi seurakuntalaisilleen joka päivä.”

8. Mikä tekijä on johtanut uskon ja uskonnollisen innon menetykseen?

⁸ Hänen lausuntonsa on saattanut aiheutua Yhdistyneen presbyteerisen kirkon yleiskokouksen äskeisestä toimenpiteestä, se kun omaksui uuden uskontunnustuksen kirkkokunnalleen. Tunnustus hylkää Raamatun kannan ”erehtymättömästä” Jumalan sanasta. Monet papit ja teologisten tiedekuntien professorit asettavat kyseenalaiseksi Jumalan sanan Raamatun luotettavuuden. He vaativat Raamatun ”puhdistamista mytologiasta”. He ovat itse asiassa asettuneet tuomareiksi ratkaisemaan, mitkä Raamatun opetukset ovat ”mahdollisia”. He sanovat neitseellistä syntymää taruksi. Nykyinen tiede uskoo, että lapsen syntyminen neitsyestä on mahdottomuus. He järkeilevät sen tähden, ettei Maria ollut suinkaan neitsyt. Mutta kun he epäilevät neitseellistä syntymistä, niin mikä pidättäisi heitä epäilemästä Kristusta Jumalan Pojaksi, kuolleiden ylösnousemusta tai itsensä Jumalankin olemassaoloa? Niiden kanta, jotka pitävät suurta osaa Raamatusta taruna, on, että vaikka jotkin sen osat saattavatkin olla Jumalan henkeyttämät, niin loppu on vain epätäydellisten ihmisten perusteetonta todistusta. Mutta jos omaksutaan tällainen kanta, niin Raamattu, kristillisen voiman, palavuuden ja innon lähde, käy hyödyttömäksi. Ihminen, synti ja Jumalakin ovat pelkästään kuolevaisten ihmisten mietiskelyä.

9. Millä tavalla papit ovat laimentaneet Jumalan sanan ja millaisin seurauksin?

⁹ Mutta eikö juuri näin ole käynyt kristikunnalle? Tri Leslie Weatherhead, metodistikonferenssin entinen puheenjohtaja, sanoo, että hän haluaisi sensuroida Raamattua. Etelä-Englannin anglikaanisen kirkon kirkkoherra J. C. Wansey Woodfordista sanoi Raamatun sisältävän paikoin ”hengellistä roskaa” ja ”myrkkyä” ihmisille. Eräs episkopaalinen piispa sanoo, ’ettei pyhää henkeä, neitseellistä syntymää eikä ylösnousemusta ole ja ettei hän ole varma edes Jumalan kaikkivaltiudesta’. Muuan anglikaaninen pappi, Brittiläisen Kolumbian yliopiston uskontokurssien johtaja, selitti: ”Jumala ei ole välttämätön.” ”Kaikki tieteet – uskonnon opiskelukin – edistyvät ilman Jumala-otaksumaa. Jos tietoa voi olla ilman Jumalaa, niin elämääkin voi olla.” Rabbiini Joel Goor sanoi San Diegon yliopiston naiscollegen opiskelijoille 22.10.1966: ”Me emme usko perisyntiin. Me uskomme ihmisen tekevän syntiä niin kuin Aadam teki syntiä eikä koska hän teki syntiä”, vaikka Raamattu sanoo päinvastoin. (Room. 5:12; 1. Kor. 15:22) Tämä Jumalan sanan laimentaminen inhimillisellä mietiskelyllä ja hölynpölyllä ei ole aikaansaanut dynaamista kristillisyyttä, sillä laimennettu kristillisyys ei ole kristillisyyttä. Se on väärää uskontoa, vailla kaikkea muuttavaa voimaa.

10. Minkä häpeällisen moraalisen tilan tämä laimennus on aiheuttanut?

¹⁰ Laimennettu uskonto sai kristikunnassa aikaan laimennetun moraalin, mikä ei ole moraalia. Se hyväksyi pahan sallimisen, mikä on paha itsessään. Robert W. Wood, Yhdistyneen Kristuksen kirkon pappi (tämä kirkko on muodostettu Yhdysvalloissa yhdistämällä kongregationaalinen ja evankelinen ja reformoitu kirkko), sanoi: ”Homoseksuaalisuuden moraalinen taakka ei ole suurempi kuin vasenkätisyydenkään.” Tämä pappi pitää ”avioliittoa” kahden homoseksualistin kesken moraalisena, ja hän sanoo, että hän toimittaisi tällaisen uskonnollisen menon. Uskonnolliset johtajat kannattavat homoseksuaalisten menettelyjen laillistamista aikuisten miesten kesken, hyväksyvät sukupuoliyhteyden avioliiton ulkopuolella ja vähättelevät itse asiassa Raamatun jokaista perustavaa moraaliperiaatetta, vaikka Raamattu on kristillisen uskon ja innon perusta. Millaisia voidaan jäsenten odottaa olevan, kun johtajat ovat näin välinpitämättömiä, huolimattomia ja epäuskoisia?

11. Miten eräs presbyteerinen maallikkojoukko selitti kantansa?

¹¹ Eräs presbyteerinen maallikkoryhmä selitti kantansa täten: ”Arvovaltaisen pelastussanoman, jolla on voima muuttaa ihmisten sydän, selittää Pyhä Raamattu. Mutta ihmiset, jotka epäilevät Raamatun täyttä aitoutta ja arvovaltaa, menettävät pian luottamuksensa sen sanomaan. Aikaa annetaan tutkia jotain Raamatusta samalla kun itse Sanan tuntemus laiminlyödään. Meidän seminaarimmekin väheksyvät siinä määrin Raamatun opetusta, että Kirjoitusten tärkeys jätetään usein epäilyksen alaiseksi. . . . Ihmiset isoavat ja janoavat arvovaltaista pelastussanomaa. Ne, jotka asettavat Raamatun auktoriteetin epäluulon alaiseksi totuuden ja erehdyksen sekoituksena, pettävät tämän sukupolven.” Jumala ei ole pilkattava. Jumalan periaate on: ’Me niitämme mitä kylvämme.’ (Gal. 6:7) Tämän sukupolven moraalinen ja hengellinen luhistuminen täytyy asettaa niiden saarnastuolien ja seminaarien eteen, joissa Raamatun auktoriteetti Jumalan sanana asetetaan kyseenalaiseksi.

12. Millaisia ovat olleet tyhjän muotomenouskonnon hedelmät?

¹² Kun Chicagossa Illinois’ssa raivosivat rotumellakat vuonna 1966, niin roomalaiskatolisen kirkon laiminlyönti Raamatun periaatteiden, rodullisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon opettamisessa kävi hirveällä tavalla ilmeiseksi. Roomalaiskatolilaiset nousivat toisiaan vastaan. Kivi kaatoi erään nunnan. ”Kirvelee ajatella, ettemme ole opettaneet heitä paremmin”, tämä sanoi. Eräs mies huusi papille, joka käveli rinnan neekerinaisen kanssa: ”Hoi, isä, makaatko hänen kanssaan?” Muuan havaintoja tekevä pappi, joka asui roskaväen raastamalla alueella, sanoi: ”Vuosikausia useimmat meidän täällä olevista seurakunnistamme ovat saarnanneet tyhjää muotomenoa, tyhjiä sääntöjä ja rajoituksia. Me saimme mitä pyysimme.” Toisin sanoen he niittivät mellakoita ja herjauksia, mitä he ovat kylväneet tyhjissä muotomenoissaan. Panamassa muuan joukko uhkasi lynkata nunnia ja samoin pappeja, jollei sen olisi sallittu pelata uhkapeliä ja tanssia. Nämä ihmiset, jotka tulivat Portobeloon viettämään vuotuisia roomalaiskatolisia mustan Kristuksen juhlia, lauloivat: ”Me haluamme papin verta.” Näillä ihmisillä on intoa, mutta se ei ilmeisestikään ole ensimmäisen vuosisadan kristillisyyden intoa. Se muistuttaa enemmänkin niiden intoa, jotka paaluunnaulitsivat Jumalan Pojan Golgatalla, kuin niiden, jotka seurasivat häntä.

INNOKKAITTEN KRISTITTYJEN TUNNISTAMINEN

13, 14. Miten eri kirjoittajat ovat tunnistaneet innokkaan kristillisyyden olemassaolon maan päällä ja millä ryhmällä?

¹³ Merkitseekö tämä sitä, ettei innokasta kristillisyyttä ilmene lainkaan maan päällä nykyään? Ei, se ei merkitse lainkaan sitä. Kristillisyys on hyvin edustettuna maan päällä nykyään ja lisäksi erittäin innokkaana. Ympäri maailman on yli miljoona kristittyä, jotka noudattavat innokkaasti aikamme vaatimusta tarjoutuen alttiisti Jumalan palvelijoiksi. He julistavat Jumalan valtakunnan hyvää uutista todistukseksi kaikille kansoille ennen tämän asiainjärjestelmän loppua. (Matt. 24:14) Charles S. Braden ilmoittaa meille kirjassaan These Also Believe (Nämäkin uskovat), keitä nämä ovat. Hän kirjoittaa: ”Voidaan todella sanoa, ettei yksikään uskontoryhmä maailmassa ole osoittanut enemmän intoa ja järkähtämättömyyttä Valtakunnan hyvän uutisen levittämisyrityksessä kuin Jehovan todistajat.” Heidän evankeliuminpalveluksensa on innokasta osallistumista, mikä sanoo enemmän kuin vain: ”Minä uskon.”

¹⁴ Uskonnollisten asiain uutistoimittaja Louis Casselskin sanoi Jehovan todistajista: ”Heidän ilmiömäinen kasvunopeutensa on tulos evankelioimisinnosta, mikä saattaa valtionkirkot häpeään. Jokaista todistajaa pidetään virkaan asetettuna evankeliuminpalvelijana ja hänet lähetetään soittamaan ovikelloja, tarjoamaan kirjallisuutta kadunkulmissa sekä saarnaamaan [Valtakunnan] sanomaa mahdollisimman monille ihmisille. . . . Tämän käännynnäistensaamisinnon takana on todistajien luja vakaumus, että ihmiskunnan historian loppu on uhkaamassa. He odottavat sen tulevan minä hetkenä hyvänsä ja miltei varmasti seuraavien 10 vuoden aikana.”

15, 16. Miten uskonnolliset havainnoitsijat ovat puhuneet Jehovan todistajien innosta?

¹⁵ Uskonnolliset havainnoitsijat tunnustavat, että maan päällä on innokas ihmisryhmä, joka seisoo kristillisten periaatteitten puolesta ja ylläpitää Raamatun periaatteita omassa elämässään. Eräs roomalaiskatolinenkin julkaisu esitti seuraavan toiveikkaan ajatuksen: ”Me ihailemme todistajien intoa ja usein toivomme, että meidän omat katolilaisemme olisivat samanlaisen apostolisen hengen innoittamia.” Mutta pelkkä toiveajattelu ei tee innokkaita kristittyjä, mikä roomalaiskatolisten johtajien pitäisi tietää.

¹⁶ Yksi tosi kristityt ilmaiseva tunnus on heidän saarnaamisintonsa takia kokemansa vaino. Protestanttinen amerikkalainen julkaisu Alabama Baptist sanoi pääkirjoituksessaan: ”Me kuulemme kaikkialla maailmassa tätä lahkoa [Jehovan todistajia] vainottavan. . . . Varmasti ainoa syy heidän kimppuunsa hyökkäämiseen on, että heillä on innokas usko raamatullisiin oppeihinsa. Voisimme ainakin sanoa niin paljon heidän puolustuksekseen, että he ovat maassamme ainoa joukko, joka on niin innokas uskomuksissaan ja menetelmissään, että se tekee vastarintaa vainoon asti.” Raamatunkirjoittajat osoittavat, että tosi kristillisyyden tunnuksena oli oleva into, mikä ominaisuus tunnustetusti ilmenee Jehovan todistajien elämässä.

INTOA ILMAISTAAN JA YLLÄPIDETÄÄN

17. Miten Jehovan todistajien into voidaan tunnistaa aidoksi kristilliseksi innoksi?

¹⁷ Mutta miten voimme tuntea Jehovan todistajien innon kristillisyyden aidoksi innoksi? Kristitty apostoli Paavali sanoi innon ilmenevän Jumalan hengen hedelmissä. (Gal. 5:22, 23) Se ilmenee kristityn samanlaisesta persoonallisuudesta kuin Kristuksella oli. Innokas kristitty ei mukaudu ”tämän maailmanajan mukaan”. Hän on muuttanut mielensä todeten, ”mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä”. Aito kristillinen into ’kammoo pahaa’, omaa ’vilpittömän rakkauden’, on ’veljellisessä rakkaudessa helläsydäminen toisia kohtaan’, ei ole ’harrastuksessaan veltto’, on ’hengessä palava’, palvelee Jehovaa, on ’toivossa iloinen’, ’ahdistuksessa kärsivällinen’, ’rukouksessa kestävä’, huolehtii kristillisistä vastuistaan ja on tunnettu hellittämättömästä moraalisesta lujuudestaan. – Room. 12:1, 2, 9–12; Gal. 2:20.

18. Millä tavalla kristillinen into pysyy yllä?

¹⁸ Luontainen kestävyyden ominaisuus ei koskaan ylläpidä aitoa intoa. Tämän innon juuret ovat horjumattomassa uskossa Jehova Jumalaan, hänen Sanaansa ja päätöksiinsä. Rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen on innon kannustin. Se saa tukea yhteydestä Jumalan pyhään henkeen. Ihmisen henki syttyy tuleen Jumalan hengestä ja hehkuu voimakkaasti sitä mukaa kuin se lähenee kaiken voiman Lähdettä Jehovaa. (Jes. 40:26) Sananlaskujen kirjoittaja ilmaisi tämän seikan kauniisti seuraavin sanoin: ”Ihmisen henki on Herran lamppu.” (Sananl. 20:27) Tämä lamppu ei sammu koskaan niin kauan kuin se pysyy tosi Jumalan Jehovan yhteydessä.

19. a) Mikä todistaa kristillisen innon tarttuvaksi voimaksi? b) Miten Jehovan todistajien into vastaa todella ensimmäisen vuosisadan kristillisyyttä?

¹⁹ Aito kristillinen into on sen tähden Jumalan hengen ilmaus kristittyjen elämässä. Jehovan toimiva voima kannustaa meitä hänen palvelukseensa. Tämä voima auttaa meitä muuttamaan persoonallisuutemme, omistamaan elämämme Jumalalle. Tämä toimiva voima tekee meistä nuhteettomuuden säilyttäjiä Jumalan kunniaksi. Se antaa meille kestävää intoa, mikä saa voimaa Jehovan palveluksessa. Into on tarttuva voima, joka kannustaa toisia hyviin töihin. (Tiit. 2:11–14) Korinttolaisten maineikas into kannusti innokkaaseen antamiseen veljien enemmistön Akaiassa, Rooman provinssissa, johon kuului koko Kreikka Makedoniasta etelään. He eivät antaneet näin ainoastaan itseään, ts. voimaansa ja tarmoaan, vaan myös rahaansa toisten palvelemiseksi. (2. Kor. 9:2) Niinpä näemme Jehovan todistajien elämästä nykyäänkin, etteivät he antaudu ainoastaan itse Jumalan palvelukseen, kuten ilmenee niistä 183 995 180 tunnista, jotka he ovat käyttäneet kristillisessä kenttäpalveluksessa vuonna 1967 johtaen 867 009 ilmaista Raamatun kotitutkistelua ja tehden yli 66 703 000 uusintakäyntiä ihmisten luo, jotka ovat ilmaisseet kiinnostusta Jumalaa ja hänen Sanaansa kohtaan, vaan että he myös antavat rahaansa palvellakseen toisia. Palvelusvuonna 1967 käytettiin 19 114 262,45 mk 9 528 antautuneen lähetystyöntekijän, erikoistienraivaajan ja kierros- ja piiripalvelijan tukemiseksi ympäri maailman. Kaikkien näiden kokoajan työntekijöitten lisäksi he tukivat 1 717:ää veljeä ja sisartaan, jotka työskentelevät Beetel-kodeissa ympäri maailman 96 haaratoimistossa. Tämä heidän intonsa ilmaus vastaa todella ensimmäisen vuosisadan kristillisyyttä. Tällainen into kannustaa veljiä suurempaan hengellisyyteen ja toimintaan. Millainen on sinun intosi? Kannustaako se veljiä?

20, 21. Mikä vaikutus kristillisellä innolla on vanhoihin ja nuoriin? Esitä todisteet.

²⁰ Aidolla kristillisellä innolla on virkistävä, vakuuttava ja elvyttävä vaikutus vanhoihin ja nuoriin. Eräs Gilead-koulun käynyt Jehovan todistajien lähetystyöntekijä kertoo, miten muuan 23-vuotias tyttö menetteli kuullessaan ensi kerran Jumalan valtakunnan hyvää uutista: ”Tyttö tuli Geneveen Sveitsiin pakolaisena Ranskasta ja meni katoliseen nuorten tyttöjen kotiin. Hänen lomalla ollessaan eräs hänen tyttöystävänsä puhui hänelle Jumalasta ja Raamatusta. Hän tapasi tämän ystävän ainoastaan kaksi kertaa, mutta se riitti herättämään hänessä halun saada raamatuntutkistelu. Raamatuntutkistelu aloitettiin hänen kanssaan. Hän lähti kohta sen jälkeen tuosta katolisesta kodista. Hän alkoi käydä meidän kokouksissamme valtakunnansalissa. Hän pulppuaa intoa, ja kun hän puhuu totuudesta, niin hänen silmänsä säkenöivät. Hän puhuu nyt jokaiselle, vaikka olemme tutkineet yhdessä vasta neljä viikkoa.”

²¹ Toinen esimerkki kannustavasta innosta on 70-vuotias mies, joka alkoi käydä koulua oppiakseen lukemaan ja kirjoittamaan, niin että voisi esittää paremmin hyvää uutista ovilla. Kun hän meni kasteelle, hän oli kolmannella luokalla. Tällainen into panee haluamaan tehdä enemmän Jehovan puolesta. Tällainen into kannustaa veljiä.

22. Mitä tapahtuu, kun into puuttuu?

²² Kun aito into puuttuu, niin kaikki uskonnollinen ponnistelu tulee tehottomaksi ja raukeaa pian velttoon kelvottomuuteen. Penseä laodikealaisuus, ts. laimea uskonnollisuus on seurauksena. Ja sellaisen uskonnon hedelmät ovat nähtävissä kristikunnassa. Ei ole uskoa, ei iloa, ei henkeä Jumalan palvelukseen. Meidän on sen tähden oltava kokosieluisesti Jehovalle suorittamassamme palveluksessa, hehkuvia Jumalan hengessä, sellaisen innon täyttämiä, joka kannustaa toisia haluamaan tulla Jehova Jumalan ylistäjiksi.

MITEN VOIT TULLA INNOKKAAKSI JEHOVAN PUOLESTA

23, 24. a) Miten kristillinen into on ylläpitävä voima evankeliuminpalveluksessa? b) Mitä tarvetta sen tähden valotetaan?

²³ Aito kristillinen into vaatii paljon tarmoa. Tämä elinvoima täydentyy, kun kristitty omaksuu totuuksia Jumalan sanasta Raamatusta. Sillä ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen”. (Hepr. 4:12) Ja voimaa tarvitaan kristillisen innon ylläpitämiseksi. Kun profeetta Jeremia yritti jättää asemansa Jumalan profeettana, niin hän sanoi: ”Sydämessäni oli [Jumalan sana] kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini, Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut.” (Jer. 20:9) Kun Jumalan sanaan uskotaan, se uhoo voimaa, mitä ei voida pidättää. Apostoli Paavalin kuningas Agripan edessä antama vakuuttava todistus pani Agripan sanomaan: ”Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi.” (Apt. 26:28) Ja kun eräs Jehovan todistaja meidän aikanamme vei erään sanomalehtimiehen autollaan hotelliinsa kylmänä talvipäivänä, niin se sai tämän sanomalehtimiehen kirjoittamaan tästä kokemuksesta, ja hän lopetti artikkelinsa näin: ”Ei sitä usein tapaa sellaista miellyttävää, hyvää, ystävällistä miestä – ja sellaista hyvää Jehovan puolesta todistajaa.”

²⁴ On sen tähden tarpeellista tutkia joka päivä Jumalan sanaa ja miettiä tätä Sanaa, niin että siitä voi tulla ’kuin polttava tuli, suljettuna meidän luihimme’. Jumalan sana voi innoittaa, koska se on Jumalan henkeyttämä eli innoittama. Paavali kirjoitti: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen.” (2. Tim. 3:16, 17, Um) Jeesus Kristus sanoi: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” (Matt. 4:4) Koska ihmisen täytyy elää hänen Sanastaan, niin meidän on hyvä tuntea se.

25. Mikä muu tekijä täytyy pitää mielessä innon ylläpitämiseksi ja miksi?

²⁵ Jos haluamme olla innokkaita, niin on myös Jehovan päivän läsnäolo pidettävä tarkasti mielessä. Tämän tosiasian tuntemus saa meidät suorittamaan oikeita töitä ja käyttäytymään hyvin. Apostoli Pietari kehottaa: ”Koska nämä kaikki tulevat näin hajotettaviksi, niin millaisia teidän tulisikaan olla pyhissä käyttäytymistavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa odottaessanne ja pitäessänne tarkoin mielessä Jehovan päivän läsnäolon, . . . koska odotatte näitä, niin tehkää kaikkenne, että hän havaitsisi lopulta teidän olevan tahrattomia ja nuhteettomia ja rauhassa.” (2. Piet. 3:11–14, Um) Tämä tietoisuus Harmagedonin läheisyydestä on omiaan kehottamaan niitä, joilla on kristillinen into, ei ainoastaan saarnaamaan Kristusta vaan myös viettämään elämää, joka osoittaa, mitä aikoja me elämme. Sellainen esimerkillinen elämä kannustaa veljiä.

26, 27. a) Miksi into vaatii hengellistä tarkkanäköisyyttä? b) Miksi hengellinen tarkkanäköisyys täytyy erottaa herkkätunteisuudesta ja uskonnollisiin muotomenoihin ja fraaseihin keskittymisestä?

²⁶ Into vaatii sen tähden hengellistä tarkkanäköisyyttä – havaintokykyä, joka pystyy erottamaan toden ja valheellisen, oikean väärästä. Meidän täytyy kyetä näkemään hengelliset arvot sellaisina mitä ne todellisuudessa ovat, sekoittamatta niitä oikeilta näyttäviin korvikkeisiin. (Matt. 16:5–12) Meidän täytyy myös käsittää, mikä on todella tärkeätä, ja karttaa sekoittamasta sitä siihen, mikä on arvolliselta näyttävää mutta toisarvoista merkitykseltään. Luonnolliselta kannalta katsoen materialistinen elämä, ts. syöminen, juominen ja avioliitto, saattaa näyttää todella hyvin tärkeältä, mutta Jeesus Kristus varoittaa, ettei pidä olla liian huolissaan näistä vaan päinvastoin etsiä ”ensin [taivaallisen Isän] valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”. (Matt. 6:25–33; 24:38, 39) Jehova pitää innokkaista huolen.

²⁷ Aito hengellinen tarkkanäköisyys täytyy myös erottaa sekä herkkätunteisuudesta, mikä tuudittaa uneen, että yksinomaisesta keskittymisestä uskonnollisiin muotomenoihin ja fraaseihin, joilla ei ole pysyvää merkitystä. Kun Jeesus kutsui ihmisiä tulemaan seuraajikseen, niin jotkin heidän vastauksensa osoittivat hengellisen tarkkanäköisyyden ja heille tarjotun edun arvostuksen puutetta. Monet suhtautuivat kutsuun varsin tunteellisesti. Eräs mies sanoi: ”Salli minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Toinen sanoi: ”Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltäni.” Jeesus vastasi: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.” (Luuk. 9:59–62) Apostoli Paavali havaitsi tarpeelliseksi neuvoa veljiä, ”etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat”. (2. Tim. 2:14) Kinastelu sanoista ja herkkätunteisuus kuluttavat ihmisen elinvoimaa. Tämän voiman säilyttämiseen Jehovan innokkaaseen palvelukseen tarvitaan tarkkanäköisyyttä.

28. Miksi täytyy valvoa myös seuraa, jos aikoo tulla innokkaaksi Jehovan puolesta?

²⁸ Seuraa täytyy valvoa, jos aikoo tulla innokkaaksi Jehovan puolesta. Huono seura voi sekä turmella hyvät tavat että tukahduttaa intomme ja riistää sen tulen. (1. Kor. 15:33) Seurustelu epäilijöiden kanssa ei ainoastaan hidastuta kulkua vaan myös tuhoaa uskovan mielen. Miten usein ”kauniin ilman kristityt” ehkäisevätkään niitä, joilla on hyvät aikomukset, menemästä kristillisiin kokouksiin ja Jumalan palvelukseen kylminä, kuumina tai sateisina päivinä! Mutta innokas, palava Jumalan palvelija ei ainoastaan kestä tällaisina aikoina kuin nyt, vaan myös kannustaa epäilijöitä suurempaan uskoon ja toimettomia suurempaan intoon. Kannustaako sinun intosi veljiäsi tällä tavalla? Sen pitäisi.

29. Mitä tekemästä haluamme itsemme tavattavan tänä mitä vaativimpana aikana?

²⁹ Meidän on välttämättä oltava tietoisia siitä, että me elämme erittäin ratkaisevaa ja vaativaa aikaa ihmiskunnan historiassa. Kristikunnan uskonnot ovat sen oman tunnustuksen mukaan joko kuolleet tai kuolemassa. Tämä aika ennen Suuren Babylonin hävitystä ja Harmagedonin sotaa vaatii puoleltamme innokasta osallistumista suurenmoisimpaan työhön, mitä nyt voidaan suorittaa, nimittäin vilpitönsydämisten ihmisten ohjaamiseen Jumalan valtakunnan puoleen ihmiskunnan ainoana toivona. Tavatkoon pelastuksemme Päämies meidät tällaisessa toiminnassa tarkastushetkellään!