Avartukaamme rakkaudessamme ihmiskuntaa kohtaan

1. Mitä sisältyy täydellisenä olemiseen rakkauden osoittamisessa lähimmäisiä kohtaan, kuten Jeesus Kristus osoittaa?

AVARRUTKO sinä rakkauden ilmaisemisessa toisia ihmisiä kohtaan? Edistytkö kohti täydellistymistä rakkaudessasi? Tähän sisältyy enemmän, kuin että olet huomaavainen ja antelias niitä ihmisiä kohtaan, jotka suhtautuvat suosiollisesti sinuun. Jeesus Kristus sanoi: ”Jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin [huonomaineiset ihmiset] niitä, jotka heitä rakastavat. Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät. Ja jos te lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin. Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.” – Luuk. 6:32–35.

2. Miten Jehova on osoittanut hyvyyttä ja rakkautta kiittämättömiä ja pahojakin kohtaan?

² Tarkastelkaamme, miten Jehova Jumala on ollut hyvä kiittämättömille ja pahoille. He hyötyvät luonnon kiertokuluista, jotka hän on pannut toimintaan elämän mahdollistamiseksi maan päällä. Hän ei riistä heiltä sitä, mikä on tärkeätä heidän olemassaololleen – ilmaa, auringonpaistetta ja sadetta. ”Hän . . . itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.” (Apt. 17:25) ”Hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” – Matt. 5:45.

3. Mitä Jehovan aiemmat toiminnat ilmaisevat hänen kyvystään pidättää auringonpaiste ja sade?

³ Jehova Jumala haluaa olla huomaavainen ja antelias. Hänellä on Luojana täysin valvonnassaan kaikki, mikä on elämälle tärkeätä, ja hän voi pidättää lahjansa valikoivalla tavalla. Tämä käy ilmi hänen menneistä toiminnoistaan. Mooseksen päivinä hän pidätti auringonpaisteen egyptiläisiltä kolmeksi päiväksi, mutta antoi samaan aikaan valoa israelilaisille. (2. Moos. 10:23) Satoja vuosia myöhemmin, kun israelilaiset olivat uskottomia Jehovalle, hän sääteli sadetta. Hän muistutti heitä profeettansa Aamoksen kautta: ”Minä pidätin teiltä sateen, kun vielä oli kolme kuukautta elonkorjuuseen. Minä annoin sataa toiselle kaupungille, mutta toiselle kaupungille en antanut sataa; toinen pelto sai sadetta, ja toinen, jolle ei satanut, kuivui.” – Aam. 4:7.

4. a) Miksi Jehova Jumala ei ole riistänyt elämän välttämättömyyksiä kiittämättömiltä ja pahoilta? b) Miten Jehova on mennyt paljon pitemmälle rakkauden osoittamisessa kuin vain varannut välttämättömyydet?

⁴ Mutta miksi Jehova Jumala ei ole riistänyt pahoilta auringonpaistetta ja sadetta, kun hän voisi tehdä sen? Miksi hän on ollut huomaavainen ja rakkaudellinen niillekin, jotka eivät arvosta lainkaan hänen lahjojaan? Hän on tehnyt näin antaakseen heille tilaisuuden muuttua, valita hänen palvelemisensa. Hän on todellakin mennyt paljon pitemmällekin kuin vain sallinut heidän saada elämän välttämättömyydet. Hän ryhtyi toimenpiteisiin heidän ja kaikkien toisten ihmisten vapauttamiseksi synnistä ja kuolemasta. Hän teki tämän kalliista hinnasta itselleen uhraten ainosyntyisen Poikansa. (Joh. 3:16) Raamattu sanoo, että ”Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme”. (Room. 5:8) Tämä rakkauden teko laski laillisen perustuksen ihmiskunnan lunastamiselle synnin orjuudesta, joka tuli sen osaksi, kun Aadam menetti täydellisen ihmiselämän itseltään ja syntymättömiltä jälkeläisiltään.

5. Kenelle ihmissuku kuuluu ja miksi?

⁵ Lunastushinta oli Jeesuksen Kristuksen täydellinen ihmiselämä. Koska Jeesuksen elämä oli hinta, niin hän on Jehova Jumalan, tämän järjestelyn Alkuunpanijan, kanssa ihmissuvun omistaja. Siitä syystä Raamattu sanoo sekä Jumalan että Kristuksen suorittavan lunastuksen. Me luemme ’Jumalan seurakunnasta, jonka hän osti oman Poikansa verellä’. (Apt. 20:28, Um) Ja Ilm. 5:9 selittää Jeesuksesta Kristuksesta: ”Sinä olet . . . verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Se, etteivät ainoastaan Jumalan seurakunnan jäsenet ole ostettujen joukossa, ilmenee 1. Tim. 2:6:sta, missä Jeesuksen osoitetaan antavan itsensä ”lunnaiksi kaikkien edestä”. Avartuuko sinun rakkautesi lähimmäisiäsi kohtaan jatkuvasti, kun ymmärrät, että kaikki ihmiset ovat todella Jumalan ja Kristuksen omaisuutta?

6. Kuinka paljon Jumala arvostaa elämää?

⁶ Jehova Jumala pitää elämää erittäin arvokkaana. Hän ei halua niiden, jotka hän osti Poikansa kalliilla verellä, tuhoutuvan. Hänen toiveensa on, että kaikkialla olevat ihmiset yhteiskunnallisesta asemastaan riippumatta tulisivat tuntemaan totuuden, hyväksyisivät hänen varauksensa ja saisivat elämän. (1. Tim. 2:1–4) ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu”, kirjoitti apostoli Pietari, ”vaan että kaikki tulevat parannukseen.” – 2. Piet. 3:9.

JUMALAN ESIMERKIN JÄLJITTELEMINEN

7, 8. Mitä voisimme kysyä itseltämme harkitessamme, heijastammeko me Jumalan ihmiskuntaa kohtaan osoittamaa asennetta?

⁷ Heijastatko sinä suhteessasi toisiin Jumalan ihmiskuntaa kohtaan osoittamaa asennetta? Jehova Jumala inhoaa pahuutta, mutta hän rakastaa ihmisiä omaisuutenaan ja haluaa heille vain parasta. Kohteletko sinä ihmisiä Jumalan omaisuutena haluten heidän saavan niitä siunauksia, joita hänellä on varattuna niille, jotka kunnioittavat hänen omistusoikeuksiaan? Jos meillä on samanlainen näkemys ihmiskunnasta kuin Jumalalla, niin pitäisi käydä ilmi, että me työskentelemme kovasti ollaksemme huomaavaisia, anteliaita ja rakkaudellisia.

⁸ Tutkiessasi tätä asiaa edelleen voisit kysyä itseltäsi: Kun voin päättää, miten käytän aikaani, omaisuuttani ja kykyjäni, niin käytänkö niitä melkein yksinomaisesti hyödyttääkseni itseäni, perhettäni ja ystäviäni? Vai ajattelenko, mitä voisin tehdä niille, jotka ovat vaikeissa olosuhteissa, tai niille, jotka saattavat olla yksinäisiä, vaikkei heidän persoonallisuutensa miellyttäisikään erityisesti minua? Saatanko minä toiset tuntemaan olevansa arvostettuja? Olenko taipuvainen antamaan itseltäni toisten hyväksi ajattelematta saavani mitään heiltä takaisin? Miten minä suhtaudun, kun joku, joka on ollut hyvin epäystävällinen minua kohtaan, joutuu suureen aineelliseen tarpeeseen? Säälinkö minä häntä? Yritänkö auttaa tuota henkilöä? Olisinko halukas auttamaan häntä taloustöissä – aterioitten valmistamisessa, ostosten teossa, vaatteitten pesussa tai kodin siivoamisessa? Olisinko halukas lainaamaan hänelle rahaa, vaikka tietäisin hänen taloudellisen tilansa olevan niin toivoton, että hän ei ehkä kykenisi koskaan maksamaan minulle takaisin? – Vrt. 2. Moos. 23:4, 5.

9. Mistä voimme olla varmoja jäljitellessämme Jumalan anteliaisuuden esimerkkiä, kuten Jeesus Kristus osoittaa Luuk. 14:12–14:ssä?

⁹ Kun anteliaisuutesi, huomaavaisuutesi ja rakkautesi ylittää sen, mitä odotetaan, ja sulkee piiriinsä kovaonniset sekä ne, jotka eivät ehkä ole kohdelleet sinua hyvin, niin sinä jäljittelet Jehova Jumalaa. Sinä avarrut rakkaudessasi lähimmäisiäsi kohtaan. Sinä toimit sen tosiasian mukaisesti, että Jumala ja Kristus ovat ostaneet heidät. Voit sen tähden olla varma siitä, että Jumala palkitsee sen sinulle. Jeesus Kristus kiinnitti huomion tähän sanoen: ”Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu [tavallisen menettelyn mukaan yksinomaan] ystäviäsi, älä veljiäsi, älä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita, etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua, ja ettet sinä siten saisi maksua. Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita; niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa.” – Luuk. 14:12–14.

10. Mikä hyvä vaikutus huomaavaisuudella voi olla epäystävälliseen, rakkaudettomaan ihmiseen?

¹⁰ Lisäksi huomaavainen ja rakkaudellinen menettely niitä kohtaan, jotka ilmaisevat epäystävällistä ja rakkaudetonta henkeä, voi saada heidät tajuamaan, että heidän tarvitsee tunnustaa olevansa Jumalan omistamia. Huomaa, mitä Room. 12:20 sanoo tästä: ”Jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.” Niin kuin tuli sulattaa rautaa, sinun huomaavaisuutesi saattaa pehmentää hänen kovaa asennettaan sinua kohtaan, saada hänet tuntemaan häpeää, katumaan sitä tapaa, jolla hän on kohdellut sinua, ja panna hänet muuttamaan menettelyjään. Se voi avata hänen silmänsä näkemään, mitä tosi kristillisyys on, ja innostaa häntä ryhtymään toimenpiteisiin voidakseen osallistua kanssasi tosi palvontaan.

11. Mikä ratkaisee, onko joku täydellinen rakkauden, anteliaisuuden ja huomaavaisuuden ilmaisemisessa?

¹¹ Olosuhteet rajoittavat luonnollisesti sitä, missä määrin me voimme yksilöinä tehdä hyvää toisille. Meillä saattaa olla ruumiillisia ja/tai taloudellisia rajoituksia. Kenenkään ei sen tähden tarvitse olla masentunut, jollei hän voi tehdä yhtä paljon kuin joku toinen. Määrä ei ratkaise sitä, olemmeko me täydellisiä rakkauden, anteliaisuuden ja huomaavaisuuden ilmaisuissamme. Ratkaisevaa on, onko meillä vallitsevana anteliaisuuden, huomaavaisuuden ja rakkauden henki ja käytämmekö täysin määrin kykyjämme ja varojamme ollaksemme rohkaisuksi ja siunaukseksi toisille.

12. Kohdistuuko kristityn päävastuu Jumalasta vieraantuneeseen ihmismaailmaan?

¹² Kristittyinä meillä on ensisijaisia velvollisuuksia perhettämme ja uskovia tovereitamme kohtaan. Raamattu sanoo: ”Jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” (1. Tim. 5:8) ”Tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” (Gal. 6:10) Olisi siis väärin laiminlyödä perheenjäsenet ja uskovat toverit, samalla kun yrittää auttaa muita ihmismaailmaan kuuluvia. Ollessamme tekemisissä niiden kanssa, jotka ovat läheisiä meille lihallisessa ja hengellisessä merkityksessä, meidän tulee huomattavalla tavalla heijastaa huomaavaisuutta, rakkautta ja toimeliasta kiinnostusta heidän hyvinvointiaan kohtaan.

13. Milloin aineellisen avun pidättäminen joltakulta olisi rakkauden ilmaus häntä kohtaan?

¹³ On kuitenkin aikoja, jolloin anteliaisuuden ilmaisut eivät auttaisi niiden saajia. Jotkut ihmiset, joskus jopa toiset kristitytkin, osoittautuvat vastuuttomiksi, laiskoiksi ja haluttomiksi ottamaan vastaan työtä, vaikka heille sopivia työpaikkoja olisi saatavissakin. Jos he saisivat aineellista apua, niin se ei kannustaisi heitä oikaisemaan väärää suhtautumistaan työhön. Heihin soveltuu 2. Tess. 3:10:ssä oleva Raamatun määräys: ”Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä.” Kristityt kieltäytyvät myös aivan oikein auttamasta niitä, jotka käyttäisivät sen, mitä heille annetaan, sellaisiin toimiin ja tottumuksiin, jotka ovat Jumalan tuomitsemia. Se, että jollekulle ei anneta jotakin, voi todellisuudessa olla rakkauden ja kiinnostuksen ilmaus häntä kohtaan, kun se on omiaan juurruttamaan hänen mieleensä ja sydämeensä muutoksen tarpeellisuutta, ettei hän käyttäisi väärin varoja, joita hankkiakseen toiset työskentelivät kovasti.

VALTAKUNNAN SAARNAAMISEN JA OPETUSLASTEN TEKEMISEN ELINTÄRKEÄ TYÖ

14. Miksi hengellisen avun antaminen on erityisen tärkeää nyt?

¹⁴ Tärkeämpi kuin aineellinen antaminen on se apu, jota kristityt voivat antaa hengellisellä tavalla. Erityisesti nyt tämä on kiireellisen tärkeä asia – johon sisältyy elämä ja kuolema. Kuinka niin? Raamatun ennustukset ja niiden täyttymyksen osoittavat silminnähtävät tosiasiat todistavat, että nykyään elävä sukupolvi on vuodesta 1914 lähtien ollut ’lopun ajassa’. (Matt. 24:3–14, 32–34; Luuk. 21:25, 26; 2. Tim. 3:1–5; Ilm. 6:2–8)a Tämä merkitsee sitä, että kaikki, jotka eivät ole Jehova Jumalan palvelijoita hänen Poikansa antautuneina opetuslapsina, ovat henkensä menettämisen vaarassa.

15. Millä tavalla nykyisten ihmisten tila eroaa niiden tilasta, joiden edessä oli teloituksen uhka eräiden varhaisempien Jumalan tuomioitten aikana?

¹⁵ Kaikkialla on ihmiset saatettava tietoisiksi tästä vaarasta. He ovat erilaisessa asemassa kuin ne ihmiset, joiden edessä oli teloitus eräiden varhaisempien Jumalan tuomioitten aikana. Esimerkiksi ne tuhannet, jotka tuhoutuivat, kun Jehova Jumala käytti babylonialaisia panemaan täytäntöön tuomion uskottomalle Juudalle ja Jerusalemille, olisivat kuolleet lopulta joka tapauksessa. Heidän kuolemansa ei merkinnyt täydellistä tyhjäksitekemistä. Mutta niitä vastaan lausuttu tuomio, jotka kieltäytyvät tuntemasta Jumalaa ja tottelemasta Jeesusta Kristusta koskevaa ”hyvää uutista” (Um) tässä sukupolvessa, on lopullinen. Raamattu sanoo: ”Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta.” (2. Tess. 1:9) ”Nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen.” (Matt. 25:46) Eivätkä tässä hävityksessä elossa säilyneet elä ainoastaan muutamia vuosia kauemmin ja sitten kuole. Ei, vaan heidän edessään on iankaikkisen elämän odote vapaina sairaudesta, surusta ja kivusta. – Ilm. 7:14–17; 21:3–5.

16. Mitä Jehova Jumala teki, ennen kuin hän pani toimeen tuomionsa uskottomalle Juudalle ja Jerusalemille Hesekielin aikana?

¹⁶ Kun otetaan huomioon, mikä on kysymyksessä, niin eikö Jehovan kristityillä todistajilla ole nykyään syytä ponnistella parhaansa mukaan ihmisten tavoittamiseksi viedäkseen heille Jumalan sanan elämänpelastavaa sanomaa? Kun he tekevät siten, niin se osoittaa heidän ottavan oikein huomioon Jumalan toiveen, että kaikki ihmiset katuisivat ja eläisivät täsmällisen tiedon mukaisesti. Ennen kuin Jehova Jumala salli babylonialaisten tuhota Jerusalemin ja autioittaa Juudan maan, hän varoitutti heitä. Hän piti kallisarvoisena niitä harvoja jäljellä olevia elinvuosia, joista varoituksen varteen ottavat vielä voivat iloita. Hän halusi säästää niin monta kuin mahdollista kokemasta sodasta ja sen vaikutuksista aiheutuvan kauhean kuoleman. Hän pani sen tähden raskaan vastuun profeettansa Hesekielin kannettavaksi sanoen: ”Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.” – Hes. 3:17–19.

17. Mitä Hesekielin tehtävän pitäisi auttaa meitä arvostamaan tehtävästämme saarnata ja tehdä opetuslapsia?

¹⁷ Kun otamme huomioon sen paljon suuremman vaaran, missä ihmiset ovat nyt, niin olisiko meidän ajateltava, että meidän vastuumme ihmisten hengestä on vähempi kuin Hesekielin? Ei suinkaan! Jeesuksen Kristuksen yli 1 900 vuotta sitten antaman saarnaamis- ja opetuslastentekemistehtävän piti olla voimassa ”asiainjärjestelmän päättymiseen asti”. (Matt. 28:19, 20, Um) Tajuatko sinä syvästi vastuusi tämän tehtävän suorittamisessa?

18. Miksi Jumalan tarkoitus, että varoitus on kaiutettava, ei jää toteutumatta yksilöiden uskottomuuden takia?

¹⁸ Merkitseekö se sitä, että ihmiset tuhoutuisivat iäksi, jos sinä yksilönä laiminlöisit tehtäväsi? Ei, sillä työ ei ole ihmisen vaan Jumalan. Hän avaa yksilöiden sydämen, ja meidän suurenmoinen etumme on olla hänen ’työtovereitaan’. (Apt. 16:14; 1. Kor. 3:9) Jehova Jumalahan voisi panna ’kivet huutamaan’ varoituksen antamiseksi. (Luuk. 19:40) Vaikka siis yksilöt saattavat olla laiminlyöviä, niin mikään ei estä Jumalan tarkoitusta toteutumasta ihmisten tavoittamiseksi siinä määrin, kuin hän haluaa, ennen nykyisen asiainjärjestelmän tuhoa. Eivätkä Jehovan kristityt todistajat joukkona jätä kaiuttamatta varoitusta. Heidän rakkautensa häntä ja lähimmäisiään kohtaan on kyllin voimakas, niin että se panee heidät tekemään parhaansa ihmisten auttamiseksi löytämään pelastustien, ennen kuin on liian myöhäistä. He ovat halukkaita järjestämään henkilökohtaiset asiansa, jopa mukauttamaan olosuhteensa suorittaakseen tämän. Kivien ei tosiaankaan tarvitse huutaa.

19. Miksi uskottomat eivät ole vapaita verivelasta?

¹⁹ Mutta tämä ei vapauta verivelasta yksilöitä, jotka eivät osoita tosi rakkautta ja kiinnostusta lähimmäisiään kohtaan. Valaisemme asiaa: jos isä laiminlöisi lastaan, niin että se joutuisi vaaralliseen tilanteeseen, niin hän ei olisi syytön, vaikka joku muu pelastaisikin lapsen kuolemasta. Samaten ei sekään, joka tunnustaa olevansa Jehovan palvelija, mutta joka ei täytä velvollisuuttaan toisia kohtaan, olisi syytön. Hänen rakkaudeton, huolimaton asenteensa merkitsisi samaa kuin murha. Hän ei voisi puolustautua sillä perusteella, että hän saarnasi hiukan, sillä Jehova Jumala tietää laiminlyönnin määrän ja langettaa tuomion sen mukaan. – Room. 14:12.

20. Miksi nyt ei ole pelkän nimellisen palveluksen aika? Valaise.

²⁰ Nyt ei ole aika kenenkään yrittää selvitä pelkästään nimellisellä palvelemisella tai sekaantua elämän huoliin tai liikeyrityksiin siinä määrin, ettei hänelle jää lainkaan aikaa ihmisiä varten. Ihmiskunnan historian suurin elämänpelastustyö lähenee nopeasti loppuaan. Eikö ole sen tähden oikein, että me teemme uhrauksia, luovumme henkilökohtaisista mieliteoista ja haluista? Eivätkö ihmiset tee siten onnettomuuden aikoina? He eivät anna kellon säännellä pelastustyötään, vaan ponnistelevat jatkuvasti parhaimpansa mukaan niin kauan kuin tarvitsee ja kuin heillä on järkevästi katsoen voimaa.

21. Mitkä kysymykset voitaisiin tehdä sen suhteen, mitä me ajattelemme Valtakunnan saarnaamisesta?

²¹ Ajatteletko sinä tällä tavalla Valtakunnan saarnaamisen elintärkeästä työstä? Kun käyt ihmisten luona heidän kodeissaan, niin paneeko sinun sydämesi sinut jatkamaan niin kauan kuin järkevästi katsoen voit unohtamatta levon ja virkistyksen sekä muiden raamatullisten velvollisuuksiesi täyttämisen tarvetta? Vai toivotko voivasi pian lopettaa ja ehkä omistautua rentoutumiseen tai huvitteluun? Käytätkö muina aikoina tilaisuuksia – koulussa, työssä tai muissa päivittäisissä yhteyksissä – puhua ihmisille totuudesta? Oletko todella kiinnostunut Raamatun sanoman viemisestä sukulaisillesi ja tuttavillesi? Oletko myös valpas huomaamaan, milloin on parempi suoda hyvän käytöksen pikemmin kuin puhutun sanan antaa todistus?

22. Mitä sisältyy opetuslasten tekemiseen?

²² Muistettakoon myös, että tehtävä, jonka Jeesus Kristus antoi, ei ole pelkästään Jumalan totuuden saarnaamista eli julistamista. Ihmisiä on opetettava tulemaan hänen opetuslapsikseen. Ponnisteletko kohtuullisesti tehdäksesi uusintakäyntejä niiden luo, jotka osoittavat jonkin verran kiinnostusta, ja koetatko aloittaa heidän kanssaan Raamatun kotitutkisteluja? Ihmisten tarvitsee tietää sen lisäksi, mitä Raamattu sanoo, myös se, miten he voivat elää sen mukaisesti. Koska apostoli Paavali oli tehnyt äärimmäisensä totuuden opettamisessa, niin hän saattoi sanoa: ”Minä olen viaton kaikkien vereen. Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.” (Apt. 20:26, 27) Varmistaudutko sinä Paavalin tavalla siitä, että opetuksesi ei ole puutteellista tärkeissä kohdin ja että ne, joita opetat, ymmärtävät täysin Jumalan vaatimukset? Me emme varmastikaan halua myötävaikuttaa kenenkään väärään menettelyyn pidättämällä häneltä hänen tarvitsemaansa tietoa.

23. Osoita 2. Kor. 3:2, 3:a käyttäen, mikä on oikea asenne opetettaviin ja millaiset ovat oikean opetuksen hyvät vaikutukset.

²³ Syvä mielenkiinto ja rakkaus niitä kohtaan, joita opetamme, on myös tärkeä. Apostoli Paavali kirjoitti itsestään ja työtovereistaan korinttolaisille: ”Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.” (2. Kor. 3:2, 3) Kun meillä on syvä rakkaus ja mielenkiinto niitä kohtaan, joita opetamme, niin nuo opetetut ovat kuin sydämeemme kirjoitetut ’kirjeet’. Kun luotamme Jumalan hengen apuun ja teemme äärimmäisemme kykyjemme mukaan, niin myönteisesti suhtautuvista tulee kuin Kristuksen kirjeitä, joiden sydämeen on Jumalan hengellä kirjoitettu. Niin, Jumalan hengen vaikutus heidän sydämeensä saa heidät ilmaisemaan kristillistä persoonallisuutta, jonka huomioitsijat voivat nähdä eli ”lukea”. Käytätkö sinä voimaasi tarmokkaasti Jumalan ’työtoverina’ ponnistellessasi tällaisten ’kirjeitten’ aikaansaamiseksi?

24. Millainen vaikutus meihin voi olla sillä, että ajattelemme vakavasti toimintaamme Jehovan palvelijoina?

²⁴ Kun ajattelet toimintaasi Jehova Jumalan palvelijana, niin voit epäilemättä muistaa monia iloja. Sinä saatat tosin toivoa, että voisit tehdä enemmän, ja sinä saatat nähdä aloja, joilla voisit edistyä. Saatatpa olla pahoillasikin toisinaan, koska et voi nimenomaisesti viitata yhteenkään elävään ’kirjeeseen’. Mutta jos sinä olet ponnistellut yrittäen täyttää kristillisen saarnaamis- ja opettamistehtävän, niin voit olla varma siitä, että Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat tyytyväisiä sinun uskolliseen palvelukseesi. On luonnollista tuntea kiinteämmin vastuumme toisia kohtaan nyt kuin silloin, kun olimme hengellisiä ”lapsia”. Tämä on hyvä. Jos toisaalta jotkut meistä ovat olleet hiukan itsekkäitä, niin heidän tulee ajatella vakavasti avartumista ollakseen täydellisiä huomaavaisuuden, anteliaisuuden ja rakkauden osoittamisessa lähimmäisiään kohtaan. Oi että Jumalan koston päivä tapaisi meidät suojeluksen ansaitsevina siksi, että olemme toimineet sopusoinnussa sen rakkauden kanssa, joka Jehova Jumalalla ja Jeesuksella Kristuksella on ihmiskuntaa kohtaan!

[Alaviitteet]

[Kuva s. 237]

Samoin kuin Hesekiel esitti Jumalan varoituksen ennen Jerusalemin tuhoa, Jeesuksen opetuslapsilla on vastuu varoittaa ihmisiä siitä paljon suuremmasta vaarasta, joka uhkaa ihmisiä nykyään