Lukijain kysymyksiä

● Jos jonkun nuoren isä (tai äiti) kieltää häntä tutkimasta Raamattua tai olemasta Jehovan kristittyjen todistajien yhteydessä, niin onko hänen toteltava näissä asioissa? – USA.

Raamattu käskee lapsia: ”Olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein.” (Ef. 6:1) ”Olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa.” (Kol. 3:20) Raamatun lujina puoltajina Jehovan todistajat kehottavat alituisesti nuoria noudattamaan tätä jumalallista neuvoa. Mutta se, että Herra Jeesus Kristus liitetään asiaan, osoittaa, että tottelevaisuus vanhemmille ei ole ehdotonta. Jeesuksen Kristuksen valta on paljon suurempi kuin yhdenkään maallisen isän valta. Jeesukselle on annettu ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä”, ja hän on ”jokaisen miehen pää”. – Matt. 28:18; 1. Kor. 11:3.

Jos siis isä vaatii lapsiaan olemaan tottelematta Kristuksen lakia ja niin ollen myös Jumalan lakia, niin hän ylittää valtuutensa. Tällaisissa tapauksissa on siis lasten ratkaistava, mitä he tekevät. Miten on, jos isä vaatisi esimerkiksi poikaansa varastamaan, valehtelemaan, pettämään tai suorittamaan muita laittomia tekoja? Poika saattaa tietää Jumalan kieltävän nämä. Poika voi siis valita Jumalan ja Kristuksen ylemmän lain tottelemisen ja olla mukautumatta isänsä tahtoon.

Yhdysvalloissa lakikin asettaa tietyn vastuun lapsille tässä suhteessa. Se saattaa pitää lasta vastuullisena rikoksesta, jonka hän on tehnyt isän määräyksestä. American Jurisprudence sanoo: ”Lapselle, joka toimii vanhempiensa käskystä, voidaan jossakin tapauksessa antaa hänen suorittamansa rikos anteeksi, vaikka isän käsky ei aina olekaan puolustus lapsen rikoksen teolle. Kun lapsi suorittaa laittoman teon isänsä läsnä ollessa, hänen määräyksestään ja isän rikollisen aikeen takia, niin täytyy käydä ilmi, että lapsi oli epäkypsä vuosiltaan tai mieleltään sekä täysin isän ylivallan, ohjauksen ja valvonnan alainen, ennen kuin rikoksesta tulee kokonaan isän rikos eikä lapsen.”

Niin ei myöskään Jumalan laki anna anteeksi lasten laittomia tekoja pelkästään sen perusteella, että he ovat alaikäisiä. Kun esimerkiksi pienet pojat osoittivat törkeästi halveksivansa profeetta Elisaa, ei Jehova Jumala säästänyt heitä rangaistukselta, vaikka heidän vanhempiensa asenne Elisaan saattoi saada heidät menettelemään siten. (2. Kun. 2:23, 24) Tämä valaisee sitä, että Jehova Jumala pitää lapsia vastuullisina hänen käskyjensä tietoisesta rikkomisesta.

Tietenkään aivan pienet lapset eivät tiedä eivätkä ymmärrä kaikkia Jumalan vaatimuksia. Sen tähden silloinkin, kun vain toinen vanhemmista on Jumalan tosi palvelija, pieniä lapsia pidetään armollisesti pyhinä eli puhtaina Jumalan kannalta katsoen. (1. Kor. 7:14) Luonnollisesti uskovalla vanhemmalla on vastuu Jumalan tahdon opettamisesta lapsille epäuskoisen puolison kannasta huolimatta. (Sananl. 6:20) Kun lapset tulevat sitten vanhemmiksi, niin he ovat velvolliset Jumalan edessä menettelemään sopusoinnussa sen kanssa, minkä he tietävät oikeaksi. Tämä käsittää tosi palvontaa koskevat asiat. Jumalan tahto on, että hänen hyväksymänsä palvelijat tutkivat hänen Sanaansa, tulevat kokouksiin toisten uskovien kanssa ja julistavat Raamatun totuutta taas toisille. – Matt. 24:14; Joh. 17:3; Hepr. 10:24, 25.

Mutta jos isä kieltäisi tämän kristillisen toiminnan, niin lapset voivat järkevästi ja kunnioittavasti selittää asenteensa häneen. Tällaisella selityksellä on vaikutusta, kun esimerkillinen käytös tukee sitä. Isällä ei pitäisi todellakaan olla mitään aiheellista valittamista lapsista, jotka koettavat tehdä Jumalan tahdon. Jos lapset voivat auttaa häntä arvostamaan sitä, että heistä on tullut parempia poikia ja tyttäriä alettuaan tutkia Jumalan sanaa, niin tämä voi suuresti auttaa murtamaan ennakkoluuloja. Se voi auttaa häntä näkemään, että hänen lapsensa ovat todella kunniaksi hänelle ja jyrkkä vastakohta kunnioittamattomille ja laittomille lapsille, joiden lukumäärä kasvaa maailmassa nykyään. Harkittuaan tällaisia seikkoja hän ei ehkä lainkaan vastusta sitä, että hänen lapsensa kulkevat tietä, joka tekee hänelle helpommaksi perheen päänä olemisen.

Joissakin tapauksissa lapset ovat perheessä ainoat, jotka haluavat saada tietoa Jumalan sanasta. He voivat tulla jonkun Jehovan todistajan kotiin ja tehdä raamatullisia kysymyksiä tai käydä kokouksissakin valtakunnansalissa. Jos vanhemmat vaativat lapsiaan lopettamaan kaiken yhteyden Jehovan todistajiin, niin lasten on ratkaistava, mitä he aikovat tehdä, sen perusteella, minkä tietävät oikeaksi. Jos vanhemmat alkavat suoranaisesti valvoa lastensa kaikkia toimia ja erottavat heidät kaikesta mahdollisesta yhteydestä Jehovan kristittyihin todistajiin, niin se ei estä nuoria osoittamasta haluaan tehdä Jumalan tahto säilyttämällä hyvän käytöksen, tutkien omaa Raamattuaan ja rukoillen, että tulisi aika, jolloin he ovat vapaampia harjoittamaan tosi palvontaa, ja he voivat jatkuvasti pyytää vanhemmiltaan lupaa osallistua täydemmin kristilliseen toimintaan.

Ehkä vanhemmat eivät toisaalta valvo tilannetta ankarasti, vaikka kieltävätkin lapselta pääsyn kristillisiin kokouksiin tai eivät salli kenenkään evankeliuminpalvelijan tulla tutkimaan Raamattua hänen kanssaan. Millainen vastuu Jehovan kristityillä todistajilla on tällaisesta lapsesta? Jehovan todistajat kunnioittavat aivan oikein vanhempien toiveita sen suhteen, mitä tehdään heidän omassa kodissaan. Mutta tämä ei merkitse sitä, että Jehovan todistajat eivät voisi vastata niiden nuorten raamatullisiin kysymyksiin, jotka tulevat heidän luokseen tai jotka he tapaavat kadulla tai muualla. Jehovan todistajilla ei ole vastuuta kääntää lapsia pois valtakunnansaleistaan siksi, että vanhemmat eivät ehkä halua heidän käyvän siellä kokouksissa. Raamattu sanoo: ”Joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” (Ilm. 22:17) Jos nuoret ovat niiden joukossa, jotka haluavat elämän vettä, niin kenen pitäisi kääntää heidät pois? Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta.” – Matt. 19:14.