Miksi kaikenlaisista ihmisistä tulee Jehovan todistajia
KUN rikollisuus, väkivalta ja jännitys lisääntyvät nykyään kautta maailman, monet ihmiset tuntevat tarvitsevansa jotakin, mikä antaisi heille perustellun tulevaisuudentoivon. Toiset ajattelevat, että parasta on ’ottaa elämästä irti kaikki mahdollinen nyt’. He yrittävät paeta elämän ankaraa todellisuutta alkoholin tai huumeitten avulla. Jotkut ovat tosin yrittäneet löytää vastausta uskonnosta, mutta kristikunnan kirkkojen teot ja opetukset ovat aivan liian usein aiheuttaneet heille pettymyksen. On ollut sellaisiakin, jotka ovat kaivanneet jotakin parempaa ja ovat löytäneet sen. Miten se on tapahtunut? Antakaamme muutamien heistä itse kertoa, miten se on tapahtunut.
SYY ELÄÄ
Tarkastelkaamme, mitä tapahtui eräälle Chicagossa asuvalle naiselle. Hänellä oli lapsia ja hän oli asunut kaksikymmentä vuotta miehen kanssa, vaikkei heitä ollut vihitty avioliittoon. Hän ajatteli, että hänen osansa elämässä oli aivan toivoton. Hän kuvaili tilannettaan näin:
”Ajattelin vain kuolemaa. En pystynyt näkemään mitään iloa elämässäni. Etsin apua spiritismiä harrastavalta ’neuvojalta’, jonka ajattelin voivan auttaa minua. Sen sijaan tulin entistä masentuneemmaksi, koska kolme hänen luokseen tekemääni käyntiä maksoivat minulle 100 dollaria [lähes 400 mk], ja hän yritti saada minut menettelemään moraalittomasti. Olin hermoraunio. Aloin käyttää liiallisesti alkoholia yrittäessäni löytää rauhan, jota niin epätoivoisesti tarvitsin. Mutta se ei auttanut. Lopulta päättelin, että kuolema oli ainoa keino paeta niin arvottomalta ja turhalta tuntuvaa elämää.
”Mutta taisin sittenkin haluta elää. Ja yrittäessäni epätoivoisesti löytää syytä elää käännyin Jumalan puoleen; rukoilin häneltä apua.
”Muutaman päivän kuluttua Jehovan todistajat koputtivat ovelleni. Käskin heidän lähteä heti pois. Mutta sitten päätinkin kutsua heidät takaisin. Minulle järjestettiin tutkistelu, ja aloin pian käydä Jehovan todistajien kokouksissa poikieni kanssa.”
Mitä sellaista tämä nainen oppi tutkiessaan Raamattua kaksi vuotta, mikä muutti hänen elämännäkemyksensä? Hän tuli ymmärtämään, että Jehova Jumalalla on suurenmoinen tarkoitus ihmiskunnan suhteen: hän poistaa kaiken pahuuden maan päältä tämän sukupolven aikana ja hoitaa maan asioita vanhurskaasti Jeesuksen Kristuksen hallitseman valtakuntansa välityksellä. Hän tuli myös ymmärtämään, miten tarpeellista on täyttää vaatimukset, jotka Jumala on esittänyt niitä varten, jotka tulevat saamaan hänen hyväksymyksensä ja siunauksensa. Niinpä hän solmi avioliiton sen miehen kanssa, jonka kanssa hän oli asunut yli kaksikymmentä vuotta, ja saattoi muullakin tavoin elämänsä sopusointuun Jumalan sanan kanssa. Selittäessään, mitä on tapahtunut, nainen sanoo: ”Minulla on ilo sanoa, että olen antautunut ja minut on kastettu. Nyt poikani ja minä palvelemme kaikki yhdessä Jehovaa.”
JUMALAN SANAN VARAUKSETON HYVÄKSYMINEN
Oletko kuullut ihmisten ilmaisevan pettymyksensä sen suhteen, että heidän kirkkonsa ei ole pitänyt kiinni Raamatusta? Joissakin tapauksissa tämä on vaikuttanut siten, että sellaiset ihmiset ovat omaksuneet täysin Jumalan tahdon vastaisen elämäntavan. Eräs texasilainen mies kertoo oman kokemuksensa:
”Oltuamme parisen vuotta naimisissa vaimoni ja minä päätimme, että meidän pitäisi alkaa käydä jossakin kirkossa. Tiesin, että kirkko, jossa olin käynyt ennen kuin menin naimisiin, ei sopinut minulle. Niinpä kokeilimme sitä kirkkoa, jossa vaimoni oli käynyt – kerran – ja se riitti meille. Sen jälkeen emme sitten käyneet missään kirkossa.
”Elämämme kulki entistä latuaan. Meillä ei ollut läheisiä ystäviä, ja pidimme seuraa ainoastaan sukulaistemme kanssa. Huonoksi tilanteen teki se, että melkein joka kerta, kun olimme yhdessä, nautimme alkoholia niin paljon, että päihdyimme.
”Tunsin tarvitsevani Jumalaa ja Raamattua, mutta samalla ajattelin, ettei minulla ollut oikeutta rukoilla kaiken sen pahan takia, mitä olin tehnyt. Kun muistin, mitä eräs mies oli sanonut minulle (’Jos rukoilet Jumalalta tietoa, niin hän auttaa sinua’), päätin yrittää. Se tapahtui lauantai-iltana. Vaimoni ja lapseni nukkuivat. Rukoilin: ’Rakas Jumala, jos on olemassa Jumala, niin auta minua löytämään oikea uskonto.’
”Seuraavana aamuna nousin vuoteesta ja menin ulko-ovelle. Katsahdin oven lasiruudun läpi ja näin paperipalan lentävän portaiden yli. En ymmärtänyt, mistä se oli tullut. Olimmehan juuri edellisenä päivänä leikanneet ruohon nurmikolta ja siivonneet pihan. Menin joka tapauksessa noutamaan sen. Ajattelin, että se oli jostakin kirkosta tullut kutsu.
”Olin innoissani, sillä uskoin, että Jumala oli vastannut rukoukseeni. Sanoin vaimolleni, että aioin mennä siihen kirkkoon kello 16. Hän ei halunnut lähteä. Mutta tiesin, että jos sanoisin lähteväni, lähteepä hän tai ei, niin hän muuttaisi mieltään. Hän muuttikin.
”Kello 15.30 ajoimme pysäköintialueelle. Kilvessä luki ’Jehovan todistajain valtakunnansali’. En ollut koskaan kuullut Jehovan todistajista. Kävellessämme salia kohti aloin harkita tarkemmin sisään menemistä. Ajattelin, että ’jos he ovat niitä, jotka saavat ”pyhän hengen”, niin kuin he sanovat, ja kieriskelevät lattialla’. En halunnut joutua osalliseksi sellaiseen. Niinpä lähdimme takaisin autolle. Sitten sanoimme: ’Entä jos tämä onkin oikea uskonto? Jos lähdemme nyt pois, emme tule ehkä koskaan takaisin.’ Niinpä menimme sisään.”
Mitä he näkivät valtakunnansalissa? Mikä Jehovan todistajissa vaikutti heihin syvästi?
Hän jatkaa: ”Näimme yksinkertaisen ja vaatimattomasti koristellun huoneen. Löydettyämme istuinpaikan aloimme katsella ympärillemme. Kaikki juttelivat ja näyttivät todella olevan kiinnostuneita toisistaan. Ei kestänyt kauan, kun he tulivat meidän luoksemme ja esittelivät itsensä. Kun olin saanut kysymyksiini vastauksia noin viidentoista minuutin ajan, olin varma, että näillä ihmisillä oli Raamatun totuus. Se, että heillä ei ollut palkattuja saarnaajia, etteivät he keränneet kolehtia, että he kulkivat ovelta ovelle kertomassa ihmisille Jumalasta, ja se syvä kiinnostus, jota he osoittivat meitä kohtaan, teki minuun suuren vaikutuksen.
”Yksi mies tuli luoksemme ja kysyi meiltä, halusimmeko saada Raamatun kotitutkistelun. Tietysti halusimme.”
EROSSA MAAILMASTA
Omasta kokemuksestasi tiedät, että kristikunnan kirkkojen jäsenet osallistuvat säännöllisesti politiikkaan. Mutta mitä on sanottava Raamatun kehotuksesta ”varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta”? (Jaak. 1:27) Jehovan todistajat ymmärtävät, että heidän täytyy olla ennen kaikkea uskollisia Kristuksen hallitsemalle Jumalan valtakunnalle, eivätkä he sekaannu maailman politiikkaan. Tämän havaitseminen on tehnyt syvän vaikutuksen totuuden etsijöihin.
Käydessään ihmisten kodeissa eräs Jehovan todistaja tapasi New Yorkin osavaltiossa ystävällisen miehen, joka sanoi: ”Minulla on kaksi kysymystä, ja vastauksistanne riippuu, tuleeko keskustelumme jatkumaan vai saatteko lähteä. Ensimmäinen kysymys on: uskotteko mihinkään muuhun kuin Raamattuun totuutena?” Todistaja vakuutti hänelle, että Jehovan todistajat uskovat vain Raamatun olevan henkeytetty totuus eivätkä ihmistekoisten perinteiden tai uskontunnustusten. ”Annoitte minulle oikean vastauksen ensimmäiseen kysymykseen, mutta todennäköisesti ette vastaa oikein seuraavaan”, sanoi mies. ”Etsin uskontoa, jolla ei ole kerrassaan mitään tekemistä politiikan kanssa. Onko teillä mitään tekemistä politiikan kanssa?” Kun mies sai tietää, että Jehovan todistajat ovat täysin erossa kaikesta politiikasta eivätkä edes äänestä, hän oli todella hämmästynyt. Lopulta hänelle ja hänen vaimolleen aloitettiin raamatuntutkistelu. Nyt molemmat ovat kastettuja Jehovan todistajia.
HÄMMENTYNEITÄ KIRKON MENETTELYISTÄ JA OPETUKSISTA
Toiset, jotka nyt ovat Jehovan todistajia, olivat hämmentyneitä entisten kirkkojensa opetusten ja menettelyjen takia. He eivät saaneet tyydyttäviä vastauksia kysymyksiinsä, vaikka he etsivät niitä vilpittömästi. Eräs nainen Chilestä kertoo:
”Aina 9-vuotiaasta asti halusin palvella Jumalaa ja koska olin roomalaiskatolilainen, ihailin pappeja ja nunnia. Kun olin 22-vuotias, menin noviisiksi luostariin. Opetus kolminaisuudesta hämmensi minua eikä selitys, jonka mukaan se on salaisuus, ollut minusta tyydyttävä. Tein kuitenkin ensimmäiset luostarilupaukseni, jotka koskivat vaitioloa, köyhyyttä, kärsimystä ja siveellistä puhtautta. Sitten silmäni alkoivat todella avautua. Olin ajatellut, että Jumalan palveleminen nunnana olisi alituinen ilon ja onnen lähde. Kuinka suuresti erehdyinkään! Raamattua pidettiin taikakirjana, johon ei saanut koskea; vaitiololupaus merkitsi sitä, että emme voineet puhua, vain rukoilla; meille annettiin ihmisille kelpaamatonta ruokaa; jokaista meistä vaadittiin menemään kammioonsa, riisuutumaan ja ruoskimaan itseään. Jotkut pyörtyivät rangaistessaan itseään. En voinut muuta kuin ihmetellä, vaatiko Jumala tosiaan kaikkea tätä. Sen jälkeen päätin lähteä pois. Kun abbedissa oli poissa, lähdin kotiin.
”Eräänä päivänä opin tuntemaan toisen käskyn, joka kielsi kuvienpalvonnan. Se hämmästytti minua, koska kuvienpalvonta kuului jokapäiväiseen elämäämme luostarissa. Tämä herätti minussa voimakkaan halun saada tietoa Raamatusta. Rukoilin hartaasti Jumalaa, että voisin jollakin tavoin hankkia Raamatun ja että joku opettaisi sitä minulle. (Tällöin olin pelon takia päättänyt, että palaisin luostariin.)
”Pian sen jälkeen tuli ovellemme mies, joka sanoi: ’Hyvää huomenta, olemme tarjoamassa ilmaista raamatuntutkistelua ihmisille.’ Olin sanaton. Rukoukseeni oli vastattu!
”Raamatuntutkistelu alkoi. Mitä suurenmoisia asioita opinkaan! En ensi alkuun kertonut todistajalle, että olin aikonut tulla nunnaksi, sillä pelkäsin, että hän ei jatkaisi tutkistelua. Mutta kun paljastin sen hänelle, hän iloitsi yhtä paljon kuin minäkin auttaessaan minua pääsemään vapaaksi niin suuresta vankeudesta.
”Nyt olen saanut tietää, että Jehovan palveleminen on sellaista kuin olen aina ajatellut sen olevankin, tosi ilo ja nautinto.”
Aikaisemman uskonnollisen kasvatuksensa takia joillakuilla on ollut ennakkoluuloinen käsitys Jehovan todistajista. Mutta kun he ovat tunteneet pettymystä oman kirkkonsa suhteen, on se saanut heidät panemaan ennakkoluulonsa syrjään ja kuuntelemaan. Eräällä naisella Suomessa oli seuraava kokemus:
”Olin saanut ankaran uskonnollisen kasvatuksen. Kun olin nuori, isäni rukoili, ettei kenestäkään hänen lapsistaan koskaan tulisi kommunistia tai Jehovan todistajaa. Kun minulle tuli aika valita elämänura, päätin antautua kirkon palvelukseen. Niinpä menin kristilliseen kansanopistoon. Siellä meitä oppilaita varoitettiin toistuvasti Jehovan todistajista. Heidän sanottiin olevan kerettiläisiä, jotka kieltävät jopa lunnaat.
”Kun keskuudestamme haluttiin saada diakonissoja, olin valmis ottamaan tarjouksen vastaan. Se vaati lisäkoulutusta. Halusin tietysti oppia mahdollisimman paljon, ja niinpä tein yhtenään kysymyksiä monista eri asioista. Opettajani eivät pitäneet siitä. He yrittivät kuitenkin kohdella minua hienotunteisesti ja sanoivat: ’On hyvä, että kyselet näitä asioita, mutta vajavaiset ihmiset eivät voi koskaan ymmärtää täysin Raamattua. Olet epäilemättä huomannut, että esimerkiksi sen kirjoittajat, kuten apostoli Paavali, olivat aivan yhtä vajavaisia kuin mekin. Raamattu ei ole kokonaisuudessaan Jumalan sanaa; siinä on myös ihmisten ajatuksia.’
”Jumala tuli minulle etäisemmäksi ja tuntemattomammaksi, mutta kaikesta huolimatta sain kuuden vuoden opiskelun jälkeen piispan siunauksen aloittaakseni urani diakonissana. Mutta en ollut onnellinen. Tässä työssä jouduin ristiriitaan itseni kanssa ja jouduin hengellisesti umpikujaan. Voin sanoa, että Raamattua käytännöllisesti katsoen riepoteltiin nähteni ja kuulteni. Jonkin aikaa myöhemmin menin naimisiin, ja se oli osittain pelastukseni. Mieheni oli ennakkoluuloton, ja niinpä hän erään kerran kutsui kaksi Jehovan todistajaa sisään. Mieheni toivomuksesta kodissamme aloitettiin raamatuntutkistelu. Aikaisemman kasvatukseni perusteella pidin Jehovan todistajia saastaisina samarialaisina, mutta hämmästyksekseni pian huomasin, että he pitivät koko Raamattua Jumalan sanana. Ennen pitkää olinkin innokkaasti mukana raamatuntutkistelussa. Pian koko perhe otti vastaan totuuden, ja nyt me iloitsemme Jehovan puhtaassa palvonnassa.”
NÄKI TODISTEEN AIDOSTA RAKKAUDESTA
Sen lisäksi, että monet ovat havainneet Jehovan todistajien opettavan sitä, mitä Raamattu sanoo, moniin muihin on tehnyt suuren vaikutuksen se, miten he kohtelevat toisiaan. Eräs nainen Floridasta kertoo vaikutelmistaan:
”Kuulin sanottavan, että Jehovan todistajat ovat rakkaudellisia ja huomaavaisia. Niinpä päätin mennä valtakunnansaliin. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä Jehovan todistajat tekivät, mitä he saarnasivat tai kuinka he rukoilivat.
”Kun ensi kerran kävelin saliin, olin hyvin hermostunut. Olin juuri lähtemässä erään miehen luo sanoakseni hänelle jotakin. Sitten käännyin ja näin naisen, jota olin palvellut apteekissa, jossa työskentelin. Tunsin heti oloni vapaammaksi, koska siinä oli ainakin joku, jonka kanssa voin puhua enemmän tästä uskonnosta.
”Kokouksen jälkeen ajattelin jokaisen nousevan ylös ja lähtevän pois. Mutta kaikki tulivatkin minun luokseni, kysyivät nimeäni ja tiedustelivat, mitä olin pitänyt kokouksesta. Havaitsin, että vihdoinkin joku tosiaan oli kiinnostunut siitä, mitä ajattelin jostakin. Tuntui niin hyvältä nähdä, kuinka huomaavaisia he olivat. He eivät tienneet mitään minusta – siitä, millainen ihminen olin. Ja kuitenkin he olivat niin ystävällisiä minulle.”
Oletko sinä yksi niistä monista, jotka nykyään etsivät ihmisiä, jotka pyrkivät elämään sopusoinnussa Raamatun kanssa? Jos olet, niin miksi et menisi ensi tilassa Jehovan todistajien valtakunnansaliin? Se, mitä havaitset ja opit siellä, voi elvyttää Jumalaan panemasi toivon ja toivon hänen ihmisten onneksi tekemiinsä varauksiin.