Otatko kiitollisena vastaan Jehovan varaukset?
ME KAIKKI otamme poikkeuksetta vastaan varauksia, joista meidän pitäisi olla kiitollisia. Nautimmepa ravintoa, hengitämme keuhkoihimme ilmaa tai ammennamme lämpöä auringosta, niin saamme jotain elämämme ylläpidoksi. Paitsi näitä välttämättömiä varauksia saamme paljon muutakin joka päivä. Ehkäpä huolenpitoa kotona, valmennusta työhön, hyviä uutisia sisältävän kirjeen, kiintymyksen osoituksen, ystävällisen tervehdyksen tai ehkä kotiimme tulee vieras. Nämä ja muut varaukset täyttävät tarpeen tai lisäävät elämän nautintoamme. Pysähdytkö koskaan kiittämään näistä?
Saaminen ei rajoitu yksistään aineellisen vastaanottamiseen eikä jonkun tuloon luoksemme tai kotiimme. Me voimme avata mielemme ajatusten virralle. Me voimme ottaa sydämeemme hengellisiä varauksia, neuvoja tai kannustusta, joka perustuu Raamattuun.
Omistammepa tai pidämme omanamme mitä tahansa, niin jos palaamme sen alkukohtaan, se on todellisuudessa saatu muusta lähteestä. Muistuttaakseen meitä tästä tosiasiasta kristitty apostoli Paavali kysyi: ”Mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?” (1. Kor. 4:7) Meillä ei ole mitään syytä kerskata itsestämme sen takia, mitä meillä on aineellisesti tai hengellisesti. Meidän tarvitsee olla kiitollisia, tunnustaa jokaisen hyödyllisen varauksen todellinen alkulähde ja käyttää sitä sen tarkoituksen mukaisesti.
HENGELLISTEN ASIOITTEN SUUREMPI ARVO
Mikä kaikesta saamastamme tuottaa meille suurimman onnen ja pysyvimmän hyödyn? Jos arviointimme perustuu Jumalan sanaan, niin meidän täytyy vastata: hengelliset lahjat. Oletko samaa mieltä? Meidän pitäisi ottaa erittäin auliisti vastaan se, mitä Jehova Jumala antaa, koska Raamattu ilmaisee hänet jokaisen hyvän annin ja täydellisen lahjan Antajaksi. (Jaak. 1:17) Kristityt eivät näin ollen pane ”toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme”, niin kuin apostoli Paavali sanoi. – 1. Tim. 6:17.
Eikö ole kuitenkin outoa, ettei ihmiskunnan enemmistö ota vastaan Jehovan hengellisiä varauksia, vaikka Hän on vertaansa vailla oleva Antaja? Jos ihmiset kieltäytyvät siitä jatkuvasti, niin lopulta he eivät kykene ottamaan mitään vastaan. Jotta voisimme varmistaa jatkuvan onnemme ja pitää kiinni eteemme asetetusta toivosta, meidän on päätettävä, otammeko henkilökohtaisesti kiitollisena vastaan ne Jumalan varaukset, jotka johtavat ”todelliseen elämään”. – 1. Tim. 6:19.
JUMALAN VARAAMIA LAHJOJA
Mitä arvostettavia hengellisiä lahjoja me sitten saamme Jumalalta? On hyvällä syyllä sanottu, että Jeesus Kristus on Jumalan suurin lahja ihmiskunnalle. Mikään ei voi olla parempi lahja kuin tämä rakas Poika. ”Niin on Jumala [ihmis]maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa.” (Joh. 3:16) Mutta vaikka Jeesus Kristus oli Jumalan Päävälikappale elämän saamiseksi, niin kuinka monet ihmiset ovat ottaneet hänet sellaisena vastaan? Juudan kansa, johon hän kuului, ei ottanut, eikä suurin osa ihmiskunnasta nytkään ota. Miten on sinun laitasi?
Poikansa lisäksi Jehova varasi ihmiskunnalle ”totuuden sanansa”, Pyhän Raamatun. (2. Tim. 2:15; 3:16) Raamattu ei ole ihmisen aikaansaannosta, niin kuin jotkut väittävät. Vaikka ihmisiä käytettiin sen kirjoittamisessa, niin apostoli Pietari selittää, että pyhä henki pani nämä miehet kirjoittamaan. Ajatteletko sinä Raamatun kirjoittamisesta siten? – 2. Piet. 1:20, 21.
Jumalan lahjoihin, hänen Poikaansa ja Sanaansa Raamattuun, liittyy kiinteästi pyhä henki. Ennen taivaisiin kohoamistaan Jeesus käski opetuslapsiaan odottamaan Jerusalemin kaupungissa sen Jehovan lupauksen täyttymistä, että hän lähettää auttajan eli pyhän hengen. Kymmenen päivää Jeesuksen taivaisiin kohoamisen jälkeen tämä pyhän hengen lahja vuodatettiin 120 opetuslapseen. (Apt. 1:4, 8; 2:1–4) Pyhän hengen vaikutus tuona helluntaipäivänä toi merkityksellisen siunauksen ja aikaansai edistyvän valistuksen niille, jotka ottivat sen kiitollisina vastaan. Sama pyhä henki voi hyödyttää meitäkin tänä aikana.
Neljäs Jehova Jumalalta tuleva lahja, joka varataan hänen Poikansa välityksellä, ovat antautuneet miehet kristillisen seurakunnan rakennukseksi. Kristitty apostoli Paavali puhui näistä erään Raamatun psalmin yhteydessä sanoen: ”’Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille [ihmisinä, Um]’. Ja hän [Jeesus Kristus] antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” – Ef. 4:8, 11, 12; Ps. 68:19.
Näiden neljän lahjan lisäksi Jehova on varannut useita muitakin, mm. ’iankaikkisen elämän lahjan’. (Room. 6:23) Jotta joku olisi arvollinen saamaan tämän elämän palkinnon, hänen täytyy ensin kiitollisena ottaa vastaan nämä edellä mainitut lahjat. Otammeko me henkilökohtaisesti kiitollisina vastaan nämä hengelliset varaukset? Otammeko vastaan esimerkiksi Jeesuksen Kristuksen? Mistä voimme tietää, otammeko hänet vastaan vai emme?
JUMALAN POJAN VASTAANOTTAMINEN LAHJANA
Kun Jeesus vaelsi ensimmäisellä vuosisadalla maan päällä ja esitti Valtakunnan sanomaa, oli helppo todeta, ottivatko ihmiset hänet vastaan vai eivät. Niistä harvoista, jotka ottivat hänet vastaan, tuli hänen opetuslapsiaan. He ottivat Jeesuksen vastaan Jumalan varauksena, jonka kautta voitiin saada ikuinen elämä, ja osallistuivat hänen kanssaan hyvän uutisen saarnaamiseen toisille. – Luuk. 8:1.
Suurin osa ihmisistä ensimmäisellä vuosisadalla ei luonnollisestikaan ottanut Jeesusta vastaan, ja jotkut heistä menivät niin pitkälle, että aiheuttivat hänen kuolemansa. Mutta miten kävi ilmi, ottiko joku vastaan Jumalan Pojan vai hylkäsikö hän hänet, sen jälkeen kun Jeesus oli kuollut vuonna 33?
Silloin soveltui Jeesuksen lausuma periaate: ”Joka ottaa tykönsä teidät [minun edustajani], se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt.” (Matt. 10:40) Tätä periaatetta valaisee taivaallisen äänen fariseus Saulukselle tekemä kysymys: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Saulus halusi heti tietää: ”Kuka olet?” Ja taivaallinen ääni vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.” – Apt. 9:4, 5.
Saulus ei tietenkään hylännyt Jeesusta vainoamalla suoranaisesti häntä. Jeesushan oli taivaassa, eikä Saulus voinut koskea häneen siellä. Kuitenkin Saulus vainosi Jeesuksen opetuslapsia, ja se oli itse asiassa Jeesuksen itsensä vainoamista. Siksi Jeesus oli sanonut eräässä vertauksessa: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” – Matt. 25:40.
Kysymys on siis: Otatko sinä kiitollisena vastaan Jumalan Pojan osoittamalla ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta hänen maallisille edustajilleen, jotka johtavat Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista? Otatko kiitollisena vastaan niiden henkilöiden neuvot ja ohjeet, jotka toimivat ”Kristuksen puolesta”? Osallistutko heidän kanssaan saarnaamistyöhön, jonka Jeesus määräsi opetuslapsilleen? – 2. Kor. 5:20; Hepr. 13:17; Apt. 1:8.
JUMALAN SANAN VASTAANOTTAMINEN
Miten suhtaudut Jumalan varaamaan Sanaan? Apostolit Paavali ja Barnabas sanoivat eräistä juutalaisista ensimmäisellä vuosisadalla: ”Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttuva; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen.” (Apt. 13:46) Tämän lahjan, Jumalan sanan, hylkääminen merkitsi itse elämän hylkäämistä! Älköön meidän asenteemme olko milloinkaan sellainen Jumalan sanaan nähden! Ottakaamme sen sijaan varhaisten Tessalonikan kristittyjen tavalla se vastaan, ei ”ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana”. – 1. Tess. 2:13.
Kun kuulit ensi kerran suurenmoisia totuuksia Jumalan valtakunnasta, paratiisimaasta ja kuolleitten ylösnousemustoivosta, niin todennäköisesti olit riemuissasi. Mutta otatko myös kiitollisena vastaan oikeaa moraalia koskevat Raamatun periaatteet?
Esimerkiksi äskeisessä kansainvälisissä ”Rauha maassa” -konventeissa ohjelman useat osat koskettelivat kristityn oikeaa moraalista käytöstä. Oletko henkilökohtaisesti pannut kaikki nämä neuvot käytäntöön omassa elämässäsi? Onko kaikki, mitä teet, Jumalan sanan korkeiden moraalimittapuiden mukaista? Oletko halukas ottamaan vastaan näitä neuvoja Jumalan sanasta yhtä auliisti kuin oppejakin koskevia totuuksia? Jos olet, niin panet pois vanhaa persoonallisuuttasi ja pukeudut uuteen persoonallisuuteen, joka on luotu Jumalan tahdon mukaisesti tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa. Tällainen Jumalan sanan vastaanottaminen tekee sinut kelvolliseksi ikuiseen elämään. – Ef. 4:22–24; Room. 12:2.
JUMALAN PYHÄN HENGEN VASTAANOTTAMINEN
Jeesus sanoi: ”Taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!” (Luuk. 11:13) Pyhä henki on lahja, jonka Jumala antaa niille, jotka vilpittömästi sitä haluavat. Mutta kaikki eivät halua. Opetuslapsi Stefanus sanoi eräistä ensimmäisen vuosisadan juutalaisista johtajista: ”Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä.” (Apt. 7:51) Noiden miesten sydämentila oli paha. He vastustivat pyhää henkeä kääntämällä kuuron korvan sanomalle, jota Jumala julistutti edustajillaan.
Otatko sinä kiitollisena vastaan pyhää henkeä? Apostoli Paavali osoitti, mitä siihen tarvitaan, kun hän nuhteli eräitä siitä, että he yrittivät jälleen pitää Mooseksen lain. Hän sanoi: ”Lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?” (Gal. 3:2) Siinäpä se: ”uskossa kuulemisesta”. Jumalan pyhän hengen saamiseen tarvitaan Jumalan opetusten kuuntelemista uskossa ja sitten elämistä niiden ohjeitten mukaan. Teetkö siten?
On myös tarpeellista todella pyytää Jumalalta pyhää henkeä. Kuinka usein sinä pyydät? Otaksutko vain, että Jumala tietää sinun tarvitsevan hänen henkeään? Etkö pyydäkin häneltä muita asioita? Samalla tavalla on tärkeätä, että pyydät jatkuvasti häneltä pyhää henkeä, sillä Isä ”antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat”.
OTA VASTAAN ”LAHJOJA IHMISINÄ”
Niihin, joita sanotaan ”lahjoiksi ihmisinä” Raamatussa, kuuluvat ”apostolit, . . . paimenet ja opettajat”. (Ef. 4:11) Näin ollen apostoli Johannes oli tällainen Jumalan varaama ’lahja’. Kuitenkaan kaikki eivät ottaneet Johannesta vastaan. Hän itse kirjoitti, että Diotrefes ”ei ota meitä vastaan”. (3. Joh. 9) Diotrefes ei totisesti ottanut kiitollisena vastaan Jehovan varauksia.
Entä nykyään? Otako sinä vastaan ”lahjoja ihmisinä”, joita Jehova Jumala varaa hengelliseksi vahvistukseksesi? Kun matkustavat edustajat vierailevat seurakunnassasi rakentamassa sen hengellisyyttä, niin otatko heidät vastaan tukemalla järjestelyjä sinä aikana, jonka he ovat luonanne? Sellaiset tilaisuudet ovat elvyttäviä ja hyödyllisiä samoin kuin kypsien kristittyjen veljien vierailut olivat ensimmäisellä vuosisadalla.
Ne, jotka eivät nykyään ota vastaan Jumalan ”lahjoja ihmisinä”, menettävät varmasti siunauksen; he eivät ota vastaan sitä hengellistä apua, mitä he nyt niin kipeästi tarvitsevat. Toisaalta taas sinä saat suuren” avun, jos otat tällaiset henkilöt vastaan. Ja mikä vielä enemmän, kun otat vastaan myös tämän varauksen, niin sinulla on mahdollisuus saada Jumalalta ikuisen elämän palkinto.
SÄILYTÄ ARVOSTUS JUMALAN LAHJOJA KOHTAAN
Kun otat vastaan kaikki nämä varaukset Jehovan anteliaasta kädestä, olet onnellinen. Sen tähden on hyvä kysyä itseltäsi: Arvostanko minä kaikkia näitä hengellisiä lahjoja? Otanko kiitollisena vastaan sen, mitä Jehova varaa? Vai tuntuuko minusta, että Jumalan lahjojen vastaanottaminen vaatii luopumaan liian paljosta tässä asiainjärjestelmässä? Entä jos luovun kaikesta kulkeakseni Jeesuksen Kristuksen askeleissa – kannattaako se?
Apostoli Pietari esitti tällaisen kysymyksen. Hän sanoi: ”’Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?’ Niin Jeesus sanoi heille: ’Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella . . . Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän.’” – Matt. 19:27–29.
Kuinka kannattaakaan ottaa kiitollisena vastaan Jumalan varaukset! Jätätpä mitä tahansa taaksesi tässä järjestelmässä, niin saat sata kertaa enemmän Jumalalta sekä iankaikkisen elämän. Jeesus luopui enemmästä kuin yksikään ihminen voisi luopua. Hän jätti loistavan henkiolotilan taivaassa. Uhrasipa hän elämänsäkin uskollisesti tottelevaisena Isänsä tahdolle maan päällä. Mutta katsohan hänen saamaansa palkkaa – hänen Isänsä hyväksymyksen hymyä ja korotusta asemaan, joka on sitäkin korkeampi, mikä hänellä oli ennen maan päälle tuloaan! – Fil. 2:5–11.
Kun arvioimme Jehovan ystävällisten ja rakkaudellisten lahjojen todellisen hengellisen arvon, niin sydämemme panee meidät antamaan enemmän aikaamme ja voimaamme ja ponnistelemaan enemmän hänen tahtonsa tekemisessä. Tällä tavalla osoittaudumme sen lahjan arvoisiksi, jonka yksin Jehova voi varata, nimittäin iankaikkisen elämän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. – Room. 6:23.