Lukijain kysymyksiä

● Jehova salli moniavioisuuden juutalaisten keskuudessa mutta ei kristittyjen. Onko Jumalan moraali muuttunut? – J. P., USA.

Ei, Jumalan moraali ei ole muuttunut. Se on ollut aina täydellinen ja on yhä. Mooses, joka tunsi Jumalan hänen aikanaan sallimat aviojärjestelyt, sanoi Jehovasta: ”Vanhurskas ja vakaa hän on.” (5. Moos. 32:4) Vaikka Jumala salli tilapäisesti sellaiset aviosuhteet, joita hän ei nyt salli, niin hänen vanhurskautensa on yhtä ilmeinen nyt kuin se oli Mooseksen aikanakin.

Kun ihmiset kuulevat tai lukevat, että moniavioisuutta sallittiin muinaisessa Israelissa tai heprealaisten patriarkkojen keskuudessa, he ajattelevat usein, että Jumala ummisti silmänsä löyhiltä sukupuolisuhteilta. He kuvittelevat, että Jehova antoi anteeksi vapaat sukupuolisuhteet tai suosi niitä. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta! Kielsihän yksi kymmenestä käskystä miestä olemasta sukupuolisuhteissa toisen vaimon kanssa. Ja Jumala kielsi kuolemanrangaistuksen uhalla sukurutsauksen, eläimiin sekaantumisen ja homoseksualismin. – 2. Moos. 20:14; 3. Moos. 18:6–23.

Meidän täytyy muistaa, ettei Jumala pannut alulle moniavioisuutta. Ensimmäinen, jolla Raamatussa mainitaan olleen kaksi vaimoa, oli Lemek, Kainin korskea jälkeläinen. (1. Moos. 4:19–24) Kukaan moniavioinen ei varjeltunut vedenpaisumuksessa, sillä Nooalla ja hänen pojillaan oli kullakin yksi vaimo. Kun Jumala myöhemmin oli kanssakäymisissä vedenpaisumuksen jälkeisten patriarkkojen kanssa, hän ei ollut vielä antanut yksityiskohtaisia lakeja ihmisten käyttäytymisestä, avioliitostakaan. Joissakin tapauksissa mies otti toisen vaimon saadakseen jälkeläisiä, koska hänen vaimonsa oli hedelmätön, ja Aabraham teki siten vaimonsa Saaran kehotuksesta. (1. Moos. 16:1, 2) On kuitenkin huomattavaa, että monissa tapauksissa, joissa Raamatussa esiintyi moniavioisuutta, siitä koitui onnettomuutta tai vaikeuksia, kuten Saaran ja Haagarin, Hannan ja Peninnan kesken sekä Salomon vaimojen välillä. – 1. Moos. 21:9; 1. Sam. 1:1–6; 1. Kun. 11:1–6.

Kun Jehova otti israelilaiset, jotka muodostivat alun perin patriarkallisen yhteiskunnan, kansakseen, sen keskuudessa oli jo jossain määrin moniavioisuutta, joskin yksiavioisuus näyttää olleen paljon yleisempää kautta koko Israelin historian. Jumala tunnusti jo solmitut monivaimoiset avioliitot, mutta antoi hyvin ankarat lait niiden valvomista varten. Vaikka Jumalaa on syytetty naisten ja avioliiton halveksimisesta, niin todellisuudessa hän sääti korkeaa moraalia heijastavan lain suojelemaan alkuperäisen vaimon samoin kuin toisenkin vaimon ja hänen lastensa oikeuksia ja etuja. (5. Moos. 21:15–17) Vaikkei Jehova siis kieltänyt moniavioisuutta, hän ehdottomasti vaati rakkautta ja kunnioitusta avioliitossa ja kielsi sukupuolisen moraalittomuuden. Hänen moraalimittapuunsa oli vanhurskas, täydellinen.

Jeesus esitti merkittävän seikan avioliitosta Matt. 19:8, 9:ssä. Siitä, että avioero oli sallittu sen lain alaisuudessa, jonka Jumala antoi Mooseksen kautta, Kristus sanoi: ”Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin.” Ilmeisesti samoin kuin avioeron Jumala salli moniavioisuuden, mutta asetti sen ankarien määräysten alaiseksi.

Tätä voitaisiin verrata siihen, että Jumala on sallinut ”esivallan”, maailmalliset hallitukset. Jehova ei perustanut niitä alussa. Mutta ne ovat olemassa, eikä vielä ole Jumalan aika poistaa niitä. Hän antaa sen tähden palvelijoilleen ohjeita siitä, miten heidän tulee suhtautua tähän järjestelyyn, jonka hän sallii olla jonkin aikaa. – Room. 13:1–7.

Mikä on kristillinen kanta moniavioisuuteen nähden? Onko se sallittua, vai onko Jumalan aika sen sallimiselle päättynyt?

Ennen edellä mainittujen selostuksien esitystä Jeesus vetosi 1. Moos. 2:24:ään sanoen: ”Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” (Matt. 19:5) Jumala antoi Aadamille vain yhden vaimon. Mallina oli, että nämä KAKSI – ei kolme tai neljä – olisivat yksi liha. Jeesus neuvoi selvästi seuraajiaan palaamaan Jumalan alkuperäiseen tapaan solmia ihmisavioliittoja, niin että yhdellä miehellä on ainoastaan yksi elossa oleva vaimo. Apostoli Paavali osoitti henkeytettynä tämän oikeaksi käsitykseksi. 1. Kor. 7:2:ssa hän kirjoitti: ”Olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.” Ja hän neuvoi, että seurakunnan virkaan määrätyn palvelijan piti olla ”yhden vaimon mies”, ilmaisten mittapuun kristityille. – Tiit. 1:6; 1. Tim. 3:2, 12.

Jumala lopetti siten ajan, jolloin hän oli tehnyt myönnytyksiä aviojärjestelyssä. Hän vain palautti järjestelyn sellaiseksi kuin hän alussa sääti. Jumalan moraalissa ei siis tapahtunut mitään muutosta – se säilyi täydellisenä. Ja Jehova vastusti jatkuvasti sukupuolista moraalittomuutta. Hän piti sitä johdonmukaisesti halveksittavana ja ankaran rangaistuksen ansaitsevana. – Gal. 5:19–21; 1. Kor. 5:9–13; 6:9, 10.

Kuten olemme nähneet, niin molemmissa järjestelyissä – kun Jehova tilapäisesti salli moniavioisuuden ja kun hän kristillisen järjestelmän aikana vaatii yksiavioisuutta – hän on vastustanut irstautta ja sukupuolista moraalittomuutta ja suosinut pidättyvyyttä, rakkautta ja kunnioitusta avioliitossa. Mooses oli puhunut Jehovasta ”vanhurskaana ja vakaana”. Kristus ja Paavali viittasivat myös Jehovaan vanhurskaana. (Joh. 17:25; Room. 3:26) Ja meillä on nyt täysi syy olla yhtä mieltä heidän kanssaan, koska tiedämme, että Jumala on ollut johdonmukainen ja täydellinen moraalisuudessa.

● Mikä on sitä ”Kanaanin kieltä”, jota tarkoitetaan Jes. 19:18:ssa?

’Ennustuksessaan Egyptistä’ profeetta Jesaja sanoi mm.: ”Sinä päivänä on viisi kaupunkia Egyptin maassa puhuva Kanaanin kieltä ja vannova valan Herralle Sebaotille.” – Jes. 19:1, 18.

Tämä noin vuonna 732 eaa. kirjoitettu ennustus viittasi siihen, mitä oli tapahtuva Jerusalemin kukistuttua vuonna 607 eaa. Nebukadnessarin johdossa olevat babylonialaiset jättivät maahan jäännöksen köyhiä juutalaisia. Jotkut kapinoitsijat löivät kuoliaaksi käskynhaltija Gedaljan, ja kansa pakeni Egyptiin vastoin Jeremian neuvoa. (Jer. 41:1–3; 42:9–43:7) Kertomus mainitsee nimenomaan kolme kaupunkia, joihin he asettuivat asumaan, ne olivat: Migdol, Tahpanhees ja Noof. (Jer. 44:1) Ja saattaa olla, että ne, jotka pakenivat Egyptiin hakemaan turvapaikkaa tässä tilaisuudessa, liittyivät juutalaisiin, jotka olivat jo maassa. – Jer. 24:1, 8–10.

Kieleen, josta me nyt puhumme muinaishepreana, ei viitattu sillä nimellä Heprealaisissa kirjoituksissa. Sitä sanottiin mm. ”juudankieleksi”. (2. Kun. 18:26; Neh. 13:24) Se kuuluu seemiläiseen kieliryhmään, ja kieli, jota käytettiin Kanaanin maassa Aabrahamin aikaan, näyttää olleen sukua heprealle. Kun israelilaiset ottivat haltuunsa Luvatun maan eli Kanaanin maan, niin heidän kieltään voitiin sanoa ”Kanaanin kieleksi” kahdessa merkityksessä. Se oli samanlaista kuin niiden Kanaanin asukasten kieli, jotka surmattiin, ja se oli sen kansan kieli, joka nyt hallitsi Kanaanin aluetta.

Näin ollen Jes. 19:18:n maininta Egyptin kaupungeista, jotka ’puhuvat Kanaanin kieltä’, tarkoittaa niiden juutalaisten Egyptin kaupungeissa puhumaa heprean kieltä, jotka olivat paenneet sinne.