Perustuksen laskeminen oikealaatuisille evankeliuminpalvelijoille
”Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.” – Matt. 7:24.
1. Mitä ”kallio” edustaa Jeesuksen vertauksessa Matt. 7. luvussa? Mitä sille rakennetaan?
KUMPAA pidät parempana, kalliolle rakennettua taloa vai hiekalle rakennettua taloa? Jeesus käytti näitä vastakohtia valaisemaan, miten viisasta on ’kuulla’ Jeesuksen sanoja ja ’tehdä niiden mukaan’ ja miten tyhmää on olla tekemättä niiden mukaan, kun kuulee ne. (Matt. 7:24–27) Mutta odotahan – huomasitko selvästi, että hänen kuvauksensa ”kallio” ei edusta yksistään Kristuksen Jeesuksen ja hänen opetustensa hyväksymistä tai uskomista? Se edustaa pikemminkin hänen opetustensa tottelemista. Tämä on ainoa luja perustus, jolle voimme rakentaa tulevaisuudentoiveemme ja -odotteemme, varsinkin jos toivomme saavamme elämän Jumalan evankeliuminpalvelijoina hänen tulevassa uudessa järjestyksessään. – Jaak. 2:26.
2. Mitä myrsky tässä vertauksessa kuvaa? Miten ainoastaan voi jonkun ’rakennus’ kestää?
2 Myrskyt uhkaavat varmasti rakennustyötä. Ei vain Harmagedonin tulossa oleva myrsky, joka häämöttää maailman näköpiirissä, vaan sitä ennen tulevat henkilökohtaisten vaikeuksien ja ahdinkojen myrskyt, joita esiintyy jokaisen rakentajan elämässä. Nämä panevat tutkivalle koetukselle hänen perustuksensa, hänen uskollisuutensa tottelevaisuuden tiellä. Pystyvätkö hänen tulevaisuudentoiveensa ja -odotteensa säilymään näissä henkilökohtaista laatua olevissa myrskyissä ja lopulta Harmagedonin myrskyssä vai murskaantuvatko ne pirstaleiksi aiheuttaen ehkä hengellisen tuhon tai kirjaimellisen perikadon hänellekin? Tämä riippuu siitä, miten syvälle Jumalan Pojan kautta välitetyt totuudet ovat tunkeutuneet hänen sydämeensä ja onko hänen sydämensä saanut hänet panemaan ne totuudet käytäntöön elämässään. – Vrt. Matt. 13:18–23:een.
3. Mitä on tapahtunut miljoonien ihmisten kuvaannollisille ’huoneille’ kristikunnassa ja miksi?
3 Katsele nyt ympärillesi, niin voit nähdä lukemattomien ’huoneiden’ kuvaannollisen tuhon. Kautta kristikunnan näyttämön, missä Jeesuksen sanoja on enimmän kuultu, ovat lisääntyvän nykyisen paineen aiheuttamat rajuilmat, propagandan ja vaikeuksien tulva sekä muutoksen puuskaiset tuulet tuhonneet miljoonien kristityiksi tunnustautuvien toiveet. He voivat syystä sanoa muinaisen Juudan luopioväen kanssa: ”Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule, paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys!” Heistä näyttää tulevaisuus nyt tällä 20. vuosisadan loppupuoliskolla olevan täynnä ”ahdistusta ja pimeyttä; he ovat syöstyt tuskan synkeyteen ja pimeyteen”. (Jer. 8:15; Jes. 8:22) Miksi? Koska he rakensivat hiekalle.
4. a) Miten nykyiset olosuhteet osoittavat heidän rakentaneen hiekalle? b) Ketkä kantavat päävastuun?
4 Materialismi, epärehellisyys, rikollisuus, moraalittomuus ja homoseksualismikin todistavat lisääntyvästi, että teeskenneltykin pysyminen kristillisissä opeissa useitten sellaisten kristityiksi tunnustautuvien ’rakentajien’ keskuudessa on hylätty. Kiihkeä kansallismielisyys, roturiitaisuudet ja laittomuus lisäävät todistusta siitä, että miljoonat ihmiset eivät ole rakentaneet tottelevaisuuden varmalle perustukselle, vaikka ovat kristikunnan kirkkojen jäseniä. Uskontojärjestöt itse ovat suureksi osaksi vastuussa tästä yleisestä luhistumisesta. Ne eivät ole panneet täytäntöön Jeesuksen opetuksia niiden todellisessa merkityksessä, ovatpa ne jäytäneet ihmisten luottamusta Raamattuun Jumalan sanana ja Jeesukseen Jumalan Poikana ja hänen määräämänään Edustajana. Näiden sijaan ne ovat panneet ihmisten vaihtuvat horjuvat filosofiat ja perimätiedot. (Ef. 4:14; Hepr. 13:9) Yksilöt eivät voi kuitenkaan sälyttää koko syytä johtajiensa niskoille. He itse kantavat päävastuun. He kuulivat ainakin joitakin Jeesuksen sanoja Raamatusta kirkoissaan tai lukivat niitä kotonaan. Mutta he eivät vain tehneet niiden mukaan.
5. Mikä suuri vastakohta kristikunnan hengelliselle haaksirikolle voidaan nähdä sekä menneisyydessä että nykyisyydessä?
5 Tilanne on tosiaan hyvin erilainen kuin varhaiskristillisessä seurakunnassa. Silloin sen jäsenet olivat halukkaita kärsimään vankeutta ja kuoleman pikemmin kuin sovittelivat kristillisissä periaatteissa pysymisessä. (Apt. 4:18–21; 5:27–32, 40–42; 21:11–14) Ja se eroaa kovin siitä tilasta, mikä vallitsee nykyään eräässä kristillisessä järjestössä, jonka jäseniä tavataan kaikkialla maailmassa asumassa 200 maassa ja meren saaressa. Nämä Jehovan todistajina tunnetut kristityt kokevat samat myrskyisät ajat kuin toisetkin; samat tuhoisat voimat ovat tuivertaneet heidän henkilökohtaisia kristillisiä ’huoneitaan’ vasten. Onpa heidän ollut kohdattava lisämyrskyjä ankaran vainon ja vastustuksen muodossa monissa paikoissa. (1. Piet. 2:21) Tästä huolimatta he ovat kuitenkin kyenneet kestämään myrskyn. Miten? Pysymällä jatkuvasti tottelevaisina Kristuksen opetuksille ja noudattamalla hänen esimerkkiään ja tietään. He rakentavat elämänsä ja tulevaisuudentoiveensa Jumalalle suoritetun palveluksen ympärille niin kuin Jeesuskin. (Joh. 4:32–34) Tosin jokainen yksilö heidän keskuudessaan ei ole ollut jatkuvasti lujalla perustuksella, niin kuin eivät kaikki Jeesuksen omista opetuslapsistakaan pysyneet lujina. Mutta heistä saatu yleiskuva on silmiinpistävän turmeltumaton ja suuresti vastakkainen kristikunnan kirkoissa nykyään vallitsevalle raihnaalle tilalle. Mikä on tällaisen vastakohtaisuuden pohjimmaisena syynä?
OIKEAN OPETUKSEN JA AIDON SITOUTUMISEN TARVE
6. Miten apostoli Paavali kuvaili Kolossan kristityt, ja millaisia he olivat useimpiin nykyisiin kirkon jäseniin verrattuina?
6 Mitä nykyään vaaditaan kristikunnan jonkin kirkon jäseneksi pääsemiseksi? Eikö ole totta, että useimmissa tapauksissa ei vaadita juuri muuta kuin johonkin seurustelukerhoon tai muuhun järjestöön liittymistä? Asianomaista ei vaadita sitoutumaan juuri mihinkään. Häneltä ei odoteta mitään erityisiä tiedon, uskon, vakaumuksen, rakkauden tai arvostuksen ilmauksia. Kuitenkin kun apostoli Paavali kirjoitti Kolossan kristillisen seurakunnan jäsenille, niin hän saattoi sanoa heille: ”Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.” – Kol. 2:6, 7.
7. Mikä on yhtenä pääsyynä tosi kristittyjen keskuudessa menneisyydessä ja nykyään ilmenevään lujaan perustukseen?
7 Näitä kristittyjä ei alettu ”opettaa” heidän kasteensa jälkeen vaan sitä ennen. Raamattu osoittaa myös, että varsinkin vuodesta 36 eteenpäin kristillinen kaste oli vertauskuva asianomaisen ehdottomasta antautumisesta Jehovan tahdon tekemiseen, niin kuin Kristus Jeesus opetti näyttäen esimerkin. (Luuk. 9:23, 24) Niin, kansojen ihmisistä tehtiin opetuslapsia ensin ’opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä Kristus oli käskenyt’. Ja vasta sitten heidät piti kastaa ja tunnustaa kristillisen seurakunnan jäseniksi. (Matt. 28:19, 20) Opettaminen jatkui luonnollisesti kasteen jälkeenkin, ja se muodosti tärkeän osan seurakunnan järjestelystä. (Ef. 4:11–13) Tämä ihmisten perusteellinen opettaminen noudattamaan Kristuksen ohjeita on yhtenä pääsyynä siihen lujaan perustukseen, mikä on havaittu aitojen kristittyjen keskuudessa silloin ja nyt.
8. Mikä on ”katekismuksen” raamatullinen merkitys?
8 Apostoli Paavali pani suuren painon opetukselle. Hän ei käyttänyt kirjoituksissaan opettamisesta ainoastaan yleistä kreikkalaista sanaa (didáskõ, niin kuin Matt. 28:20:ssä olevassa Jeesuksen käskyssä), vaan hän käytti myös erikoissanaa katēkhéõ, mistä johtuu sana ”katekismus”. Tätä erityistä kreikkalaista sanaa sanovat jotkut asiantuntijat ”kristillisen opetuksen tekniseksi oppisanaksi”. Se merkitsee kirjaimellisesti ’kaiuttaa’, ts. suullisesti opettamalla. Niinpä Paavali kirjoitti Gal. 6:6:ssa (Um): ”Osallistukoon sitä paitsi jokainen, jolle suullisesti sanaa opetetaan [kreik. katēkhou’menos, mistä tulee sana ”katekumeeni”], kaikkiin hyviin asioihin sen kanssa, joka tällaista suullista opetusta antaa [katēkhoun’].” Tällaisella suullisella opettamisella Jumalan sanan totuudet ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen opetukset ’kaiutettiin’ oppivan mieleen ja sydämeen, mikä teki hänestä pätevän opettamaan taas toisia. – Apt. 18:25.
9, 10. a) Onko kristikunnan huomattavin uskonnollinen järjestö jatkanut tosi kristillistä ”katekismusta?” b) Entä protestanttiset järjestöt?
9 Tämä oli tosi ”katekeettista” opetusta. Se valmisti oppivan rakentamaan varmalle perustukselle, tottelevaisuudelle Jumalan Poikaa kohtaan. Mutta historia osoittaa, että tällainen oppivien opettaminen ei pysynyt voimassa apostolien kuoleman jälkeen. Tuli luopumus. Niinpä luemme eräitten vuosisatojen jälkeen, kun katolinen ”kirkko oli vakiintunut ja kun se kasvoi lasten syntymisen ja kastamisen paremminkin kuin pakanoiden kääntymisen avulla, katekeettisen opetuksen ajatus muuttui kasteelle valmistamisesta kastettujen lasten opettamiseksi. . . . Pakanalähetystyössä keskiaikana tuli tavaksi kastaa käännynnäiset heti, ja muinainen katekumeenisuus joutui pois käytännöstä. Eikä huomiota kiinnitetty paljon kastettujen lasten katekisoimiseenkaan Rooman kirkossa uskonpuhdistuksen aikaan saakka; rippituoli otti katekismuksen sijan.”
10 Luther, jota uskonnolliset auktoriteetit kutsuvat ”nykyisen kateketiikan isäksi”, opetti protestanttisen uskonpuhdistuksen aikana, ettei sellaiseen oppivien opettamiseen ”pitänyt kuulua yksistään kirjasta luetun kuulusteleminen, vaan myös sen selittäminen ja soveltaminen, niin että oppilaat ymmärsivät”. Kuitenkin ajan mittaan Saksassa, Englannissa ja muuallakin ”katekeettinen opetus rappeutui pelkäksi muodolliseksi tavaksi valmistaa konfirmaatioon [ei kasteelle, joka oli jo tapahtunut]”. Protestanttisissa järjestelmissä ei tällaisen katekismuksen tarkoitus ollut saada ilmi, mitä oppilaan mielessä oli, vaan ainoastaan johtaa mieleen halutut opit. Oppilaan piti ”oppia katkismuksen sanat ulkoa”. Niin siitä tuli sanojen muistamisen ja niiden ulkoa lausumisen muotomeno. Ei ollut paljon tilaa oppilaan sydämessä ja mielessä olevien todellisten ajatusten ja tunteitten ilmaukselle. Huomio keskitettiin sitä paitsi miltei yksinomaan lapsiin. – M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia of Biblical, Theological, and Ecclesiastical Literature (Raamatullisen, teologisen ja kirkollisen kirjallisuuden tietosanakirja), II osa, s. 148–154.
11. Vertaa edellä mainittuja menettelytapoja Jehovan todistajien menettelyihin.
11 Vertaa tätä Jehovan todistajien käyttämiin menettelytapoihin. Heidän menetelmänsä perustuvat Raamatun kertomuksiin Jeesuksen ja hänen apostoliensa evankeliuminpalveluksesta sekä muihin Raamatun periaatteisiin. Vastakiinnostuneet, jotka ovat tavallisesti aikuisia, löydetään palvellen toimeliaasti ihmisten kodeissa. (Apt. 20:20) Näille kiinnostuneille tarjotaan sitten ilmaista Raamatun kotitutkistelua, johon toisinaan kokonaiset perheet yhtyvät. Tässä tunnin kestävässä viikoittaisessa tutkistelussa käsitellään Raamatun perusopetuksia, ja se keskittyy raamatullisesta oppikirjasta otettujen kysymysten ympärille. Tutkivaa kehotetaan vastaamaan sen perusteella, miten hän ymmärtää ja uskoo, ja hänellä on tilaisuus tehdä lisäkysymyksiä. (Room. 10:10) Tutkistelua johtava todistaja on koko tutkistelun ajan tietoinen siitä, miten tärkeätä hänen on kohdistaa huomio Jehova Jumalaan elämän Lähteenä ja laskea Kristus perustukseksi opettamalla totuutta hänestä. (Joh. 17:3; 1. Kor. 3:11) Hän yrittää auttaa tutkijaa tekemään uskon tähän totuuteen elämäänsä kuuluvaksi, rakentamaan elämänsä sen ympärille.
12. Millä tavalla sekä opettava että oppiva suorittavat rakennustyötä?
12 On siis kysymyksessä yhteisrakennustyö. Tutkistelua johtava haluaa yhtenä Jehovan todistajana rakentaa oppivaa kestävin, tulenkestävin aineksin, joita ovat tosi viisaus Jumalan sanasta, usko, vakaumus, antaumus Raamatun periaatteille, rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan ja vastustamaton halu seisoa ja puhua sen puolesta, mikä on totta ja vanhurskasta, erityisesti Jumalan valtakunnan puolesta. Hän työskentelee käyttäen näitä aineksia hengellisessä rakennustyössään, niin että siitä, jonka kanssa hän tutkii, voi tulla aito kristitty, joka kykenee kestämään tulisissa koetuksissa, epäilysten syövyttävän vaikutuksenkin alaisena. (1. Kor. 3:10–15; Juud. 22, 23) Toisaalta tutkijakin suorittaa rakennustyötä. Tieto yksin ei ole se varma perustus, jolle hän voi rakentaa tulevaisuudentoiveensa ja -odotteensa. Tekemällä, panemalla tiedon toimintaan, hän voi rakentaa lujalle perustukselle, tottelevaisuudelle Kristusta kohtaan. Muuta keinoa ei ole. – Fil. 1:27–30; 2:12, 13.
13. Miten ihmisiä voidaan auttaa pukeutumaan uuteen persoonallisuuteen?
13 Sen sijaan että Jehovan todistajat vain välittäisivät tietoa Raamatun perusopeista, he siis ymmärtävät, että tuon henkilön täytyy ’uudistua mielensä hengeltä ja pukea päälleen uusi ihminen [persoonallisuus, Um], joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen’. (Ef. 4:23, 24) Siksi he yrittävät tutkistelun edetessä auttaa häntä ajattelemaan Raamatun periaatteiden mukaisesti, koska ne hallitsevat jokapäiväistä elämäämme. Ei ole kysymys siitä, että tutkija vain toistaa joitakin kohtia jostakin oppikirjasta. Kysymys on siitä, että hän näkee raamatullisen perusteen näille kohdille ja omaksuu Jumalan sanassa esitetyt periaatteet elämän ainoaksi varmaksi oppaaksi. Silloin ja vain silloin voi tutkija todella sanoa, että Jumalan sana ”on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni”. – Ps. 119:105; Sananl. 3:5, 6.
14. Miksi on tärkeätä rakentaa arvostusta tutkijan sydämessä Jehova Jumalaa kohtaan? Miten tämä voidaan tehdä?
14 Sinä et voi rakastaa ketään, jollet tunne häntä hyvin, hänen ominaisuuksiaan, tapojaan, tekojaan ja aikomuksiaan. Siksi evankeliuminpalvelija, joka johtaa, koettaa tutkistelun aikana rakentaa tutkijassa arvostusta Jumalan suuruutta ja hyvyyttä kohtaan. Hän toivoo, että tutkija jonain päivänä voi muinaisen uskollisen israelilaisen tavoin riemuiten sanoa: ”Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi.” (Jes. 25:9) Tämä ei merkitse huomion kohdistamista ainoastaan tutkijan mieleen vaan myös hänen sydämeensä eli vaikuttimien tyyssijaan. (Sananl. 4:23) Miten tämä voidaan tehdä? Pysähtymällä sopivissa kohdissa kiinnittämään huomiota sen merkitykseen, mitä Jumala on tehnyt ja miten kysymyksessä oleva kohta tai lainattu raamatunpaikka valottaa Jumalan rakkautta, viisautta, oikeudenmukaisuutta tai voimaa. Jos tuon henkilön sydän on oikeassa tilassa, niin silloin hänkin aikanaan tuntee syvää uskollisuutta Jehovaa kohtaan ja halua kuulua niihin, jotka ylistävät Hänen nimeään kaikissa kansoissa. – Jes. 12:3, 4.
15, 16. Miksi on niin tärkeätä, että olemme tehokkaita perustuksen laskemisessa oikealaatuisille evankeliuminpalvelijoille nykyään?
15 Miten hyvin tämä tehdään tänä aikana? Mitä pulmia siihen liittyy? Sitä mukaa kuin maailman olosuhteet yhä pahenevat ja hengellisyys heikkenee maailmanlaajuisesti, tällainen opetustyö tulee tärkeämmäksi. Vuonna 70 Jerusalemin tuhoisa hävitys merkitsi valtavaa kuolon niittoa Juudan kansassa ja murskasi pirstoiksi ne toiveet ja odotteet, joiden varaan miljoonat heistä olivat rakentaneet elämänsä. Miksi? Koska he eivät rakentaneet kalliolle, ts. tottelevaisuudelle Kristuksen opetuksia kohtaan. Mutta pieni jäännös tuosta kansasta pelastui hävitykseltä pakenemalla oikeaan aikaan, aikaan, jonka Jeesus oli ilmoittanut. (Luuk. 21:20–22) Samoin aiheuttavat Harmagedonin voimat meidän aikanamme paljon laajemmassa mitassa tuhon kaikille, jotka ovat rakentaneet hiekan kaltaiselle perustukselle omien halujensa ja järkeilyjensä tai toisten epätäydellisten ihmisten halujen ja järkeilyjen johtamina. He tulevat näkemään toiveittensa ja odotteittensa hajoavan edessään, koska he eivät ”tottele Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista”. (2. Tess. 1:7–10, Um) Mutta ”suuri joukko” ihmisiä selviytyy tuon myrskyn läpi itse asiassa vahingoittumattomana. He elävät Jumalan uskollisina palvelijoina ja iloitsevat elämästä Jumalan luomassa uudessa järjestyksessä, missä heidän sydämensä riemuitsee, kun he näkevät toiveittensa ja odotteittensa täyttyneen heidän ikuiseksi tyydytyksekseen ja ihastuksekseen. – Sananl. 1:24–33; Ilm. 7:9, 10, 14.
16 Ne meistä jotka osallistuvat Jumalan sanan totuuksien ’kaiuttamiseen’ toisten korviin, mieleen ja sydämeen, tekevät nyt viisaasti, kun tarkastelevat huolellisesti opetusmenetelmiämme.