”Valvo itseäsi ja opetustasi”

”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” – 1. Tim. 4:16.

1. a) Kuka loi puheen, ja mihin sitä käytettiin? b) Miten ensimmäinen ihminen käytti tätä tiedonvälityslahjaa?

VAIN muutamia sanoja kertomuksensa aloittamisen jälkeen Raamattu sanoo Jumalan puhuneen. Hän antoi luomisohjeet. Hän nimesi työnsä. Hän antoi luomuksilleen työtä tehtäväksi ja määräsi toiminnan rajat. (1. Moos. 1:1–25) Muutamista lauseista luemme, että Jumala loi miehen ja hänen vaimonsa. Jumala antoi Aadamille ohjeet ”hyvän- ja pahantiedon puun” suhteen. (1. Moos. 2:16, 17) Aadam puhui; Eeva toisti myöhemmin ohjeen. ”Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen”, ja mies puhui: ”Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille.” (1. Moos. 2:19, 20) Kun Jehova toi ensimmäisen naisen miehen luo, niin tämä puhui: ”Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu.” (1. Moos. 2:23) Ja siitä lähtien ihmiset ovat puhuneet kautta vuosien.

2. Onko puhekieli arvokas ihmiselle? Millä tavalla?

² Ihmisluomusten keskinäinen tiedonvälitys on ollut välttämätön ihmiselle kaikki nämä vuodet. Se edistää oppimista. Se on välttämätön opetukselle. Puhekielen avulla ihminen voi päästä henkiseen kosketukseen luomustovereittensa kanssa. Kielen avulla voimme ilmaista, mitä ajattelemme, samoin kuin voimme käyttää sitä välineenä saadaksemme selville, mitä toisella on mielessä. Kyky vaihtaa ajatuksia puhekielen välityksellä lisääntyy henkilön kasvaessa. On myös sanottu, että pikkulapset saavat kyvyn lausua selvemmin, kun he syövät enemmän kiinteää ravintoa ja harjoittelevat kielensä lihaksia. Apostoli Paavali, joka oli pätevä sanojen käyttäjä, sanoi: ”Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi.” (1. Kor. 13:11) Ihminen puhuu yleensä mielellään, ja monet puhuvat vain puhumisen ilosta. Ihminen ei voi mitenkään lyhyen elinikänsä aikana tutkia kaikkia ihmisten sanoja, jotka on kirjoitettu muistiin ja säilytetty tähän aikaan asti. Mutta kun tutkit ja käytät sanoja, niin ajan mittaan tulet kyvykkäämmäksi käyttämään niitä, ja – kuten missä tahansa muussakin toiminnassa – lisääntynyt kyky tuottaa suurempaa mielihyvää.

3. a) Mikä tekee puheen mahdolliseksi? b) Miten puhekykyämme voidaan käyttää hyödyllisesti?

³ Jehova, ihmisen mestarisuunnittelija ja -tekijä, antoi sinulle puhumiselle välttämättömät edellytykset: huulet, kielen ja kurkun, joita täydentää ruumiisi kaikupohjana, niin että tuloksena voi olla hedelmällinen, miellyttävä tiedonvälitys, mikä antaa rakentavaa tietoa toisille ja myös ylistystä Jumalalle. ”Kieli sekä puhekyky oli Jumalan välitön lahja”, sanoi amerikkalainen sanakirjantekijä Noah Webster. Profeetta Jesaja kirjoitti kauan sitten: ”Herra Jehova itse on antanut minulle opetettujen kielen, jotta minä tietäisin, kuinka on vastattava uupuneelle sanalla.” (Jes. 50:4, Um) Ps. 71:8, 15, 23, 24:n kirjoittaja ilmaisee osuvasti yhden tämän ihmeellisen välineen arvokkaista käytöistä: ”Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi.” ”Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi.” ”Minun huuleni riemuitsevat, kun minä sinulle soitan.” ”Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi kaiken päivää.”

4. a) Voimmeko käyttää puhetta sillä lailla kuin Paavali kehotti Timoteusta sitä käyttämään? b) Mikä vaikutus sanoilla voi olla?

⁴ Yli 500 vuotta myöhemmin Paavali painotti puhevälineemme oikeaa käyttöä: ”Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.” (Ef. 4:29) 2. Tim. 2:2, 24:ssä Paavali puhuu Timoteukselle ja nyt meille: ”Ja minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan. . . . Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan.” Kielesi on opetusvälineesi. Sanoilla sinänsä voi olla vain vähän merkitystä, mutta kun niitä ryhmitellään yhteen ja niihin yhdistetään tunnetta, niin ne voivat olla katkeria, ankaria, kovia, kylmiä, alhaisia tai myös armollisia, helliä, rakkaudellisia, ystävällisiä ja lempeitä.

SANAVARASTON TARVE

5. a) Mitä änkyttäminen tai kangerteleminen puheessa tavallisesti ilmaisee? b) Merkitseekö se, että sanoista on puutetta? c) Miksi ihmisen tulee puhua?

⁵ Tarjoaako sinun sanavarastosi sinulle riittävästi sanoja opettaaksesi toisia lempeästi? Tyydytkö sinä vain juuri ja juuri tiedonvälitykseen päästäksesi vähimmällä, sen sijaan että saisit kokea sen mielihyvän, mikä tulee siitä, että annat sanojen työskennellä puolestasi? William Armstrong kirjoitti teoksessa Study Is Hard Work (Tutkiminen on kovaa työtä, s. 39): ”Henkinen laiskuus ja niukka sanavarasto ovat tavallisesti vuodetovereita samoissa aivoissa.” Saatat selviytyä muutamalla sadalla sanalla, mutta muutama tuhat lisää eloa ja väriä työhösi ja saat siitä suurempaa tyydytystä opettaessasi toisia lempeästi. Jos huomaat änkyttäväsi ja kangertelevasi sanoja lukiessasi, niin se johtuu luultavasti niukasta sanavarastostasi. Tilanne voidaan korjata, kun olemme kiinnostuneempia välineistä, joita käytämme joka päivä, ja ponnistelemme ymmärtääksemme niitä paremmin. Salomo, joka oli huomattava viisaudestaan, ryhtyi tällaiseen ponnisteluun, kuten huomaamme Saarn. 12:10:stä: ”Saarnaaja koki löytää kelvollisia sanoja, oikeassa mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja.” Tutki kielessäsi käytettävissä olevien sanojen varastoa, niin löydät paljon niitä lisäämään sanavarastoasi. Esimerkiksi Nykysuomen sanakirjassa on yli 200 000 sanaa. Miksi et esittäisi ajatuksiasi mehevästi, kun näin runsas sanavarasto odottaa käytäntöön panoa? Tämä ei merkitse sitä, että meidän olisi oltava käveleviä sanakirjoja, vaan pikemmin sitä, että noudattaisimme Raamatun kirjoittajien hyvää esimerkkiä, jotka kirjoittivat yksinkertaista, helposti ymmärrettävää, mutta kuitenkin vakaumuksellista ja rikassisältöistä kieltä. Eikä viisaudestakaan ole puutetta. Paavali huudahti: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä!” (Room. 11:33, 34) Huomaa, miten pitkälle Kristus Jeesus edistyi tämän mestariopettajan johdolla, niin kuin Paavali myöhemmin ilmaisi: ”[Kristuksessa] kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.” (Kol. 2:3) Kun tällainen rajaton viisauden varastoaitta ja suunnaton monipuolinen ilmaisuväline on käytettävissä, niin ihmisen pitäisi puhua. Hänen pitäisi välittää tietoa.

6. Milloin puhe tuottaa onnea?

⁶ Aikaansaannokset joko talon rakentamisessa, puvun ompelemisessa, viljan kasvattamisessa tai soittimen käsittelyssä tuovat tyydytyksen ja tyytyväisyyden tunteen. Sama koskee sitäkin, kun selität Jumalan valtakuntaa jollekulle. Kun sanasi saavat ajatuksen toisen henkilön mieleen ja hän ilmaisee ymmärtäneensä sen ajatuksen, niin sinä olet onnellinen, minkä Raamattukin vahvistaa: ”Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!” (Sananl. 15:23) Jehova antaa täydellisen esimerkin tulosten saamisesta sanoillaan: ”Niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” – Jes. 55:11.

7. a) Milloin meidän tulee lopettaa sanavarastomme parantaminen? b) Selitä, mitä Jeesus teki vuorisaarnassa.

⁷ Tämä merkitsee tietysti työtä ja tutkimista. Joku saattaa vastata: ”Olen liian vanha oppiakseni” tai: ”Minulla on liian kiire tutkiakseni.” Eräs kirjapainoalan aikakauslehti sanoi: ”Neljänsadan maineikkaimpiin kuuluvan valtiomiehen, taidemaalarin, soturin, runoilijan ja kirjailijan suurimmista saavutuksista 35 prosenttia ajoittui heidän 60. ja 70. ikävuotensa väliin, 23 prosenttia 70. ja 80. ikävuoden väliin ja 8 prosenttia 80. ikävuoden jälkeiseen aikaan.” (Printing Impressions, heinäkuu 1966, s. 74) Yli 300 vuotta sitten Shakespeare kirjoitti: ”Jotkut ihmiset eivät näytä koskaan vanhenevan; he ovat aina virkeitä ajatuksiltaan, aina valmiit omaksumaan uusia ideoita, heitä ei voida koskaan syyttää vanhoillisuudesta . . . He iloitsevat aina parhaasta mitä on ja löytävät ensimmäisinä parhaan siitä, mitä tulee olemaan.” On myös sanottu: ”Ikä ei riipu vuosista vaan luonteenlaadusta ja terveydestä – jotkut ovat syntyneet vanhoina, ja jotkut eivät koskaan tule vanhoiksi.” (Tryon Edwards, The New Dictionary of Thoughts, s. 13, 15) On surullista nähdä vanha mies, joka on vaeltanut elämän kovaa mutkaista polkua ja joka ei tilaisuuden puuttumisen takia ole koskaan saanut viisautta. Niin, mutta surullisempaa on nähdä vanha mies, jolla on tilaisuus saada tosi viisautta ja joka sanoo: ”Olen liian vanha oppiakseni.” Raamattu sisältää runsaasti kertomuksia uskollisista miehistä ja naisista, jotka oppivat jatkuvasti niin kauan kuin elivät. Sinulla on vielä suurempi syy edistyä päivä päivältä; sinulla on iankaikkisen elämän toive. Jumalan valtakunnan totuuksien oppiminen tai sanavarastosi lisääminen ei tapahdu yhdessä päivässä. Se vie aikaa, mutta pane merkille, mitä voit tehdä muutamalla sanalla ja Jehovan sanan hyvällä ymmärtämisellä. Jeesuksen vuonna 31 Galilean kauniilla kukkuloilla pitämä vuorisaarna on hyvä esimerkki: Matteuksen kolmessa luvussa, 5–7, on 107 jaetta. Jeesus käyttää (engl. Uuden maailman käännökseen perustuvan laskennan mukaan) 621:tä eri sanaa esittäessään ajatuksia, jotka ihmiskunta yhä tuntee tai kuulee. Raamattu kertoo, että kun Jeesus piti tämän saarnan, niin ”olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa”. (Matt. 7:28, 29) Ei-kristitytkin ovat tunnustaneet sen tiedonvälityksen huomattavaksi mestarinäytteeksi. (Mahatma Gandhi; ks. Vartiotornia 1961, s. 514.) Niiden viidentoista minuutin aikana, mitkä sinulta saattavat kulua tämän saarnan lukemiseen Raamatustasi, Jeesus sanoo sinulle paljon asioita, jotka ovat hyödyllisiä siinä määrin, että ne merkitsevät sinulle elämää. Sinä huomaat, että tämä poikkeuksellinen puhe esittää aatteita eikä pelkästään sanoja. Hän välittää ajatuksia.

8. a) Kuvaile nykyisen tiedonvälityksen eli viestinnän pulmia. b) Mikä yleinen puute havaitaan kaikkialla?

⁸ Siitä huolellisesti suunnitellusta puhetta muodostavasta ja aikaansaavasta välineestä huolimatta, jonka Jumala loi ihmiseen, ja käytettävissä olevien sanojen, ilmaisujen ja ajatuksia ilmaisevien äänien suuresta määrästä huolimatta yksi ihmisen suurista pulmista on kommunikaatio eli tiedonvälitys, jota nykyään on alettu kutsua myös viestinnäksi. Tämä vaikeus havaitaan kaikkialla. Teollisuus valittaa, että johdon ja työntekijän välinen viestintä on puutteellista, että osastot eivät välitä tärkeitä tietoja alaisilleen lähiosastoille. Uskontojärjestöjen johtajat eivät noudata Mooseksen eikä Jeesuksen esimerkkiä puhuessaan kansalle. Poliitikkojen kielellä on tavallisesti useita eri puolia eli merkityksiä, joten ihmiset puolestaan eivät voi saada järkevää käsitystä, mihin voisivat luottaa. Kaupallinen järjestelmä korkeapainemyynteineen, kyllästämisaatteineen ja pyrkimyksineen luoda haluja ja tarpeita tarjoaa hyvin sekavan kuvan, niin ettei voi uskoa, mitä sanotaan, eikä sanoa sen olevan totta. On muitakin esteitä, jotka sulkevat tien ajatuksilta. Tiedemiehet puhuvat ja kirjoittavat, mutta vain toiset tiedemiehet ymmärtävät heidän kieltään. Paremman koulutuksen saaneet puhuvat yli niiden ymmärryksen, jotka ovat opiskelleet vähemmän vuosia yliopistoissa ja korkeakouluissa. Lääkärit tiedottavat omilleen. Jos potilas haluaa tietää enemmän vaivastaan, niin hänen on kysyttävä ja kysyttävä, eikä hän useinkaan saa täyttä selvyyttä. Aviomiehet ja -vaimot tulevat kuvaan, ja pulma on sama: ”Me emme puhu.” Vanhempien enemmistön on vaikea keskustella asioista lastensa kanssa. Hyvin suurella joukolla nuoria on oma kielensä, jota he puhuvat ja jota heidän vanhempiensa on vaikea ymmärtää. Miksi ihmiset eivät puhu? Miksi ihmiset, joilla on ajatuksia, jotka auttaisivat toisia, pysyvät vaiti?

NEUVOJEN ANTAMINEN

9, 10. a) Mitä monet ajattelevat neuvon antamisesta? b) Onko Raamatussa suositeltu tätä näkökantaa? Mitä se sanoo?

⁹ Saman pulman toinen näkökohta on se, että ihmisluomukset haluavat aina innokkaasti jonkun toisen antavan neuvoja niille, jotka tarvitsevat apua edistyäkseen, tai varoittavan heitä edessäpäin olevilta vaaroilta. Tätä ilmenee kaikkialla. Aviopuolisot etsivät neuvonantajia, vanhemmat antavat lapset toisten opetettaviksi, teollisuus palkkaa sovittelijoita neuvottelemaan, ja hallitsijat lähettävät lähettiläitä.

¹⁰ Kristityt evankeliuminpalvelijatkin pyrkivät pidättymään antamasta tarvittavaa neuvoa tai lausumasta muutamia sanoja, jotka auttavat toisia välttymään vaikeuksilta. He saattavat sanoa: ”Valvojan velvollisuus on hoitaa sellaiset asiat.” Raamattu kehottaa Gal. 6:1:ssä: ”Veljet, vaikka joku ottaa väärän askeleen ennen kuin huomaakaan sitä, niin koettakaa te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa entiselleen sellainen henkilö lempeyden hengessä, samalla kun pidät silmällä itseäsi muistaen, että sinuakin voidaan kiusata.” (Um) Niihin, joilla on hengellisiä edellytyksiä, kuuluu muitakin kuin valvojat seurakunnassa. Jos näkisit tiellä liikennemerkin ”Varo – silta poissa”, niin asettaisitko kyseenalaiseksi merkin maalaajan kyvyn vai arvostaisitko varoitusta, joka voisi pelastaa henkesi? Kun joku ymmärtää Jumalan vaatimukset jonkin kristillistä käytöstä hallitsevan periaatteen suhteen, niin hänen tulee ehdottomasti varoittaa veljeään, jos hän havaitsee veljen kulkevan suuntaan, mikä tulee rikkomaan tuota periaatetta. Jos veli tarvitsee apua lohdutuksen tai rohkaisun muodossa, niin melkein jokainen pystyy antamaan tällaista apua. Paavali kehottaa 1. Tess. 5:11:ssä: ”Sentähden kehoittakaa [lohduttakaa, Um] toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin.”

TIEDONVÄLITYSKYVYN LISÄÄMINEN

11. Miten Raamattu antaa apua tiedonvälityskykymme parantamisessa?

¹¹ Miten voidaan kohentaa tiedonvälityskykyä? Miten parannat viestintävälinettä, sanavarastoasi? Mistä voi saada luotettavaa ja täsmällistä apua? Raamattu on ennen kaikkea paras oppaamme tässä asiassa, koska se ei käytä ainoastaan ymmärrettävää kieltä vaan myös tekee ydinkohtansa selviksi ja sen ajatukset ovat luotettavia. Koska Jehova Jumala on sen tekijä, niin hän on varmasti suojellut sen henkeytetyn tiedon sekä valvonut sen sopivien sanojen ja ilmaisujen käytön. Päivittäinen Raamatun lukeminen varustaa sen tähden pian meidät samoilla voimakkaan kuvaavilla tiedonvälityskeinoilla. Kuitenkin on kysymyksessä enemmän kuin vain sanojen voiman tai valinnan parantaminen: täytyy rakastaa Jumalan sanan totuutta voidakseen antaa rakentavaa, elämää ohjaavaa tietoa. Monilla ihmisillä on oivallinen sanavarasto, mutta he voivat päästää kielensä valloilleen toisten vahingoksi. Vastakohtaisuus esitetään hyvin Sananl. 12:18:ssa: ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.” On siis välttämättä opittava Jumalan sanasta totuus sen suhteen, mitä hän vaatii luomuksiltaan.

12. Miksi Jehovan vaatimusten ymmärtäminen on välttämätön puheemme parantamiselle?

¹² Tietojen välittäminen toisille vaatii ajattelemista ennen puhumista. Kukaan ei voi ajatella asiaa pohjaan asti, jollei hänen käytettävänään ole ajatuksia muodostavia sanoja. Eikä puheemme voi olla hyödyllistä eikä valistavaa, jollei meillä ole ajatuksia. Pane merkille, miten Jumalalta tuleva viisaus, ajattelu ja puhuminen on liitetty yhteen Sananl. 5:1, 2:ssa (Um): ”Poikani, kiinnitä huomiosi minun viisauteeni. Kallista korvasi minun arvostelukyvylleni varjellaksesi ajattelukykyäsi, ja suojelkoot huulesi tietoa.” Jos jätämme huomioon ottamatta tämän hyvän ohjeen, niin havaitsemme olevamme kuvaillut Sananl. 29:20:ssä: ”Näet miehen, kärkkään puhumaan – enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.” Mielessä pidettävä päämäärä ei ole siis ainoastaan pyrkimys käyttökelpoisen sanavaraston oppimiseen, vaan pikemminkin kaiken sen oppiminen, minkä voimme saada Jehovan päätöksistä, ja – totuuden aarteita etsiessämme – sellaisten sanojen tai ilmaisujen lisääminen sanavarastoomme, joita tarvitsemme ilmaistaksemme totuutta toisille eri tilanteissa. Tämä on Paavalin esittämä ydin: ”Valvo itseäsi ja opetustasi.” (1. Tim. 4:16) Mooses oli saanut hyvän koulutuksen faaraon huonekunnassa (Hepr. 11:23–28), ja kuitenkin tämä sama Mooses oli huolissaan kyvystä tiedottaa asiat selvästi, ja hän sanoi Jehovalle: ”Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” (2. Moos. 4:10) Jehova osoitti Moosekselle rakentavan puhekyvyn lähteen, Sen, joka ”on antanut ihmiselle suun”. – 2. Moos. 4:11.

13. a) Mikä Raamatussa kuvailtu välikappale antaa hyvän esimerkin välttämättömästä tiedonvälityksestä? b) Millä tavoilla?

¹³ Kristus Jeesus määräsi ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” ruokkimaan palvelusväkeään, ja tähän päivään asti se on ottanut johdon totuuden opettamisessa. Tämä uskollisten palvelijoiden joukko antaa erinomaisen esimerkin monien kielten tehokkaasta käytöstä useissa maissa Jumalan valtakunnan hyvän uutisen tunnetuksi tekemiseksi. Kieli, jota käytetään tämän ”palvelijan” valvonnassa kirjoitetuissa julkaisuissa, on selvää ja ymmärrettävää ja esittää ajatuksia, jotka kääntävät jatkuvasti ihmisiä Jumalan sanan puoleen. ”Ymmärtäväisen palvelija” suunnittelee kaikkialla maailmassa olevissa seurakunnissa kokousten ohjelmat uskoa rakentaviksi, ja tämä tapahtuu lisääntyvän Jumalan tuntemuksen avulla. (Room. 10:14) Tämän uskollisen ”palvelijan” pelottomassa kestämisessä Jehovan sanan periaatteissa on vakuuttava ylevyys ja voimaa antava henki. Tämä uskollinen ”palvelija” asettaa Jumalan viisauden ihmisten tiedon yläpuolelle ja ruokkii siten ainoalaatuisella tavalla palvelusväkeä hengellisellä ravinnolla ja nauttii jatkuvasti Jehovan runsasta siunausta. – Mal. 3:10.

KEINOJEMME LISÄÄMINEN

14. Miten Sananl. 13:20:ssä olevan neuvon soveltaminen auttaa meitä parantamaan opetustamme?

¹⁴ Eräs toinen tapa valvoa opetustamme ja lisätä tiedonvälityskeinojamme on se, mitä suositellaan Sananl. 13:20:ssä: ”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut.” Tämä vaatii enemmän kuin tutkimista, kuten Paavali kirjoitti Ef. 5:15:ssä: ”Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat”, mutta sinun on ymmärrettävä, että ei ole ”miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa”. (Jer. 10:23) Raamatun kertomus ilmoittaa, että ”niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa, ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta”. (Apt. 9:31) Nooa vaelsi Jumalan kanssa. (1. Moos. 6:9, Um) Jeesus antoi esimerkin vaeltamistavassa. (1. Joh. 2:6) Vaeltaminen jonkun kanssa merkitsee siis sopusoinnussa olemista hänen kanssaan, toimimista yhdessä omaten saman ajatuksen asiasta. Paavali osoittaa tämän Efesolaiskirjeessä, missä hän mm. sanoo: ”Te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, . . . mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja”. (Ef. 2:1–3) Jumalan kansaan kuuluvat auttavat siis toisiaan, he päätyvät samaan ajatukseen Raamatun periaatteista antamalla Jumalan sanan, hengen ja kypsän kansan rakentaa heitä. Ps. 119:63 selittää Jumalan viisaan palvelijan asenteen: ”Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka sinua pelkäävät ja noudattavat sinun asetuksiasi.”

15. Miten Paavali selittää kristityn edistymisen?

¹⁵ Teemme siis Raamatun mukaan sen johtopäätöksen, ettei kukaan saavuta kaikkea tätä edistystä omassa voimassaan, vaan muovautuminen tulee Jumalalta, kuten Paavali osoittaa 2. Kor. 3:5, 6:ssa: ”Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita.”

YHTEYS TOISIIN

16. Osoita lisäetuja niiden kanssa vaeltamisesta, jotka kunnioittavat Raamatun periaatteita.

¹⁶ Yhteys toisiin, joita Raamatun periaatteet johtavat, on arvokas. Sellaisten henkilöitten kanssa voi todella tuntea olevansa kuin kotonaan. Nämäkin ihmiset tekevät tosin erehdyksiä ja sitä, mikä on väärin, mutta heihin voi vedota Raamatun opetusten perusteella ja he kuuntelevat. Tänä ylpeitten ihmisten aikana, on siunaus olla yhteydessä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ottavat vastaan oikaisun Raamatusta ja suhtautuvat siihen aidon auliisti: ”Anteeksi, älä muistele sitä.” Nämä ovat todella viisaita ihmisiä.

17. a) Tapahtuuko ilmaisukyvyn kasvu nopeasti? b) Millä erityisellä tavalla meidän tulee valvoa sitä, että kasvua varmasti tapahtuu? Valaise.

¹⁷ Me kasvamme vähitellen joka suhteessa, ja se pitää paikkansa tiedon lisääntymisestä samoin kuin keinoista sen käyttöön panemisessa. Tässä sinun tulee valvoa itseäsi. Valvo pikkuseikkoja, pieniä tilaisuuksia; ne varmistavat asteittaisen edistymisen ja johtavat lisäksi rohkaisevaan eteenpäin menoon vuosien mittaan. Kun sinulla on etu pitää puhe seurakunnan lavalta, niin järjestätkö ajatuksesi niin, että ne voidaan ymmärtää? Haetko vähän käytettyjä sanoja, niin että voit käyttää niitä niiden oikeassa paikassa? Kun luet yhteenvedon Vartiotornin tutkistelussa, niin varmistaudutko siitä, että osaat lausua kaikki sanat kangertelematta? Kun käyt talosta taloon, niin luotatko liiaksi siihen ajatukseen, että me tiedämme enemmän Raamatusta kuin ne, joiden luona käymme, niin että valmistautuminen jää vähäiseksi tai kokonaan suorittamatta? Sivuutatteko te, vanhemmat, vain kevyesti tilaisuuden kasvaa hiukan joka päivä lastenne ohella ja luovutatteko heidät television kasvatettaviksi, koska ette tunne halua tiedonvälitykseen? Tämä kaikki muistuttaa vieraan kielen opiskelua; jos ponnistelet hiukan joka päivä ja lisäät sanan tai kaksi sanastoosi ja sitten käytät niitä sanoja, niin ei kestä kauan, kun sinulla on niitä joitakin satoja ja osaat puhua sitä kieltä. Kun lisäät ilmaisuja ja sanoja jatkuvasti, niin puheesi tulee värikkäämmäksi, täyteläisemmäksi merkitykseltään, ilmeikkääksi ja mitä hyödyllisimmäksi toisille. Ole kärsivällinen ja iloitse jokaisesta vähäisestäkin edistysaskeleesta. Muista, että puhumattomat pienokaiset kasvavat ajan ja säännöllisen harjoituksen ohella puhuviksi aikuisiksi!

18. a) Mistä voimme löytää todellisen kuvan itsestämme? b) Missä suhteessa täytyy olla varovainen?

¹⁸ Valvo itseäsi katsomalla kuvastimeen, jonka Jehova on varannut itsetutkistelua varten, ”täydelliseen lakiin, vapauden lakiin”. (Jaak. 1:25) Ole oikeudenmukainen itseäsi kohtaan, älä ole niin vaativa, että ajat itsesi katkeroitumiseen ja kulutat itsesi loppuun alituisesti. Raamattu neuvoo käyttämään Jumalan sanaa kuvastimena eikä tekemään eräitten tavalla, jotka käyttävät toisia henkilöitä kaiken mittana, mitä tekevät. Me seuraamme ainoastaan Kristusta Jeesusta, ja hän sanoi, että hänen kuormansa on keveä. (Matt. 11:30) Jos teet parhaasi, niin älä murehdi sitä, mitä toiset sanovat tai tekevät. Toisaalta ei olisi viisasta omaksua sellaista velttoa asennetta, mikä niin monilla on tiedossa edistymisen ja kyvykkyytensä parantamisen suhteen. Edistyminen on monille työtä. Nykyisessä maailmassa työ ei aina herätä kiinnostusta. Oikean tasapainon säilyttäminen tässä asiassa vaatii lisätutkimusta, minkä suoritamme seuraavassa kirjoituksessa.