Tosi rakkaus on uskollinen

OLETKO jolloinkin ollut syvästi huolissasi tai kärsinyt jonkinlaista vastoinkäymistä? Oletko sitten saanut lohtua, kun joku ystävä on tullut avuksesi, tukenut sinua ja antanut sinulle kipeästi tarvitsemaasi moraalista tai aineellista apua?

Jos olet kokenut tällaista, niin voit olla paljosta kiitollinen. Lisäksi olet kokenut välittömästi, että tosi rakkaus on uskollinen. Jumalan henkeytetty sana sanookin osuvasti: ”On . . . ystäviä, veljiäkin uskollisempia.” Todella, ”ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä”. – Sananl. 18:24; 17:17.

Raamatussa on kaunis kertomus sellaisesta ystävyydestä, nimittäin Daavidin ja Joonatanin, jotka elivät noin 3 000 vuotta sitten. Arkeologi Albright on sattuvasti sanonut tätä ystävyyskertomusta ”puhtaimman lajin jalokiveksi”. Raamattu sanoo, että ”Joonatan [kiintyi] kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa”. (1. Sam. 18:1) Tämä johtui epäilemättä Daavidin hyvien ominaisuuksien suuresta arvostuksesta.

Miten aidoksi ja uskolliseksi toveriksi Joonatan osoittautuikaan – sellaiseksi, joka rakasti ainiaan! Hän asettui Daavidin puolelle omaa isäänsä Sauliakin vastaan, jota kulutti palava, murhanhimoinen viha nuorta Daavidia kohtaan. Kun Saul ilmaisi murhanhimoiset aikeensa Daavidia vastaan, niin Joonatan puhui Daavidin puolesta: ”Miksi hänet on surmattava? Mitä hän on tehnyt?” – 1. Sam. 20:32.

Niin, vaikka Joonatan tiesi isänsä olevan oikeassa, kun hän sanoi Daavidin tulevan hänen sijaansa Israelin seuraavaksi kuninkaaksi, niin Joonatan ei kadehtinut Daavidia. Joonatan oli uskollinen, vaikka se, että hän asettui Daavidin puolelle, maksoi hänelle melkein hänen oman henkensä, koska hänen isänsä Saul sinkosi keihäänsä Joonatania kohti siksi, että tämä puhui hyvää Daavidista. Joonatanin uskollisuus oli epäilemättä lohdun ja voiman lähde Daavidille. – 1. Sam. 20:24–34.

Jos ajattelemme hetkisenkin, niin me luonnollisesti näemme, että meidän täytyy soveltaa tätä uskollisen rakkauden periaatetta ennen kaikkea Luojaamme, Raamatun Jumalaa, kohtaan. Velvollisuutemme on totisesti rakastaa häntä ja siis olla uskollisia hänelle. Tosi kristityt todistavat rakkautensa häntä kohtaan tulemalla puolustamaan häntä, kun häntä parjataan. Amerikan julkisessa elämässä huomattu henkilö, senaattori Frank Carlson, huomautti osuvasti, että häntä parjataan laajalti. Selostettuaan aikamme taipumusta olla ”luottamatta kehenkään – uskomatta kehenkään – uskomatta mitään” hän jatkoi sanoen: ”Ei voida ottaa yhtään sanomalehteä, aikakauslehteä tai kirjaa, joka ei itsessään ja itsestään kritisoisi jotain tai jotakuta, sisällyttäen uhriensa joukkoon itse kaikkivaltiaan Jumalankin. Jumalaan kohdistetut arvostelut kohoavat todella hyvinkin melkein kaikkien muiden hetken arvostelujen yläpuolelle. Yhä useammat ihmiset – useimmilla tavoilla ja useammissa tapauksissa – kohdistavat Jumalaan epäilysten, pistopuheiden ja syytösten ryöpyn, jollaista tämä maa ei ole koskaan aiemmin nähnyt historiansa aikana.” – U.S. News & World Report, 1.7.1968.

Tosi kristityt voivat ja tahtovat osoittaa, että Jumala on todella olemassa, että hän on Korkein Olento, Se, joka ansaitsee rakkautemme ja palvontamme. He tekevät mielellään tunnetuksi sen, miksi hän on sallinut pahuutta tähän asti ja että hän lopettaa sen pian. – Ps. 83:19.

Sinulla saattaa kerran toisensa jälkeen olla ihmisten keskuudessa tilaisuus nousta ystäväsi puolesta, jos hänestä puhutaan pahaa. Esimerkiksi Vartiotorni-seuran päätoimiston vieraiden vastaanottajaa lähestyi muukalainen, joka alkoi singota hillittömiä syytöksiä erästä kristittyä todistajaa vastaan. Vastaanottaja, joka itsekin on kristitty todistaja, keskeytti puhujan sanoen: ”En aio kuunnella tuollaista puhetta. Jos teillä on valitus jotakuta vastaan, menkää hänen luokseen suoraan, niin kuin Jeesus Kristus käskee Matt. 18:15–17:ssä.” Se oli sekä uskollisuuden että viisauden osoittamista.

Ole tosiaan hidas uskomaan vakavia syytöksiä, joita esitetään jotain ystävää tai uskovaa toveria vastaan. Ennen kuin uskot, ota selvää siitä, tunteeko syyttäjä kaikki tosiasiat; saattaa olla kysymyksessä väärinymmärrys, ja voit ehkä oikaista asiat selittämällä. Mutta jos tosiseikat vahvistavat vakavan syytöksen, niin silloin olisi väärää uskollisuutta asettua valehtelijan, varkaan tai luopion puolelle, kuten yleensä tehdään. Uskollisuuden Jumalaa ja periaatetta kohtaan täytyy käydä ennen ihmisten ystävyyssuhteita. Eikö niiden sitä paitsi pitäisi perustua periaatteelle?

Saattaisi kuitenkin olla, että ystäväsi on todella tehnyt erehdyksen, epäonnistunut jossain suhteessa, antanut perään peritylle heikkoudelle tai menetellyt epäviisaasti epäkypsyyden vuoksi. Jollei asia ole todella vakava merkitykseltään, niin tässäkin sinä voit jälleen osoittaa uskollista rakkautta ryhtymällä puolustamaan häntä. Voit olla anteeksiantava, lieventää epäkohtaa ja osoittaa loukatulle tai juoruavalle sen tosiasian, että me kaikki olemme epätäydellisiä ja että me ’emme saa ketään herjata’. Sinun uskollisuutesi tulee varsinkin estää sinua kertomasta toisille sellaisista vajavaisuuksista. Muista päinvastoin, niin kuin Sananlaskujen viisas kuninkaallinen kirjoittaja sanoi, että ”rakkaus peittää rikkomukset kaikki”. – Tiit. 3:2; Sananl. 10:12.

Kuinka sydäntä lämmittävää onkaan, kun kuulemme jonkun ystävän tulevan puolustamaan meitä! Tosiaan se on tapaus, jossa ”rakkaus rakentaa”! (1. Kor. 8:1) Se ei rakenna ainoastaan sitä, jota puolletaan, vaan myös sitä, joka tulee puolustamaan meitä, hänen osoittamansa rohkeuden ja uskollisuuden vuoksi. Tässäkin pitää totisesti paikkansa, että ”joka muita virvoittaa, se itse kostuu”. – Sananl. 11:25.

Tilaisuuksia osoittaa, että tosi rakkaus on uskollinen, tarjoutuu jatkuvasti, jos ollaan vain valppaita. Niinpä antautunut kristitty löytää aina tilaisuuksia käydä puoltamaan Jumalaansa ollessaan kosketuksissa muukalaisten kanssa liike- tai toimipaikoissa. Myös perhepiirissä on sen läheisen yhteyden vuoksi vaikka kuinka paljon tilaisuuksia sen jäsenillä ryhtyä puoltamaan toista.

Haluaisitko toisten osoittavan itsellesi uskollisuutta tarvittaessa? Jos haluat, niin muista tämä: ”Niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” – Luuk. 6:31.