Kristittyjen täytyy odottaa vainoa

”Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.” – 2. Tim. 3:12.

1. Mitkä kysymykset heräävät mielessämme, kun luemme Raamatun kertomusta Jumalan palvelijain vainosta?

JOKAINEN, joka on lukenut Raamattua, tuntee monet kertomukset Jumalan palvelijoitten vainosta, mitä he ovat saaneet kokea uskollisuutensa tähden hänen palveluksessaan. Tämä vaino on tullut suullisen herjauksen, vangitsemisen, lyömisen ja tappamisenkin muodossa. Huomattavia esimerkkejä uskollisuudesta vainon alaisuudessa ovat Job, Daniel jalopeurain luolassa, Paavali, joka oli ”viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille”, ja ennen kaikkea Kristus Jeesus, joka antoi henkensä vainoojille. Heprealaiskirjeen 11. luku esittää seuraavan kuvauksen Jumalan uskollisten palvelijoitten vainoista esikristillisinä aikoina: ”Heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä . . . he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.” Kun luemme tämän havainnollisen kertomuksen, se panee meidät kysymään: Miksi? Niin, miksi Jumalan uskollisen palvelijan on kärsittävä näin huonoa kohtelua? Eikö Jumala voisi suojella häntä? Ja onko kristittyjen nykyään odotettava sellaista vainoa? Jos on, niin miten he voivat uskollisesti kestää sen ja selviytyä voittoisina? – 2. Kor. 11:24; Hepr. 11:37, 38.

MIKSI VAINOTTUJA

2, 3. a) Mihin päin meidän on katsottava löytääksemme tämän vainon alkuperän? b) Mikä johti vihollisuuden vahvistamiseen Saatanan ja Jehovan palvelijain välillä?

² Saadaksemme selville tämän vainon alkuperän ja sen syyn meidän täytyy palata taaksepäin Raamatun alkuun ja etsiä se 1. Mooseksen kirjan kolmesta ensimmäisestä luvusta. Me luemme sieltä maan luomisesta ja sen muodostamisesta ihmisen asunnoksi. Lopuksi tulemme ensimmäisen ihmisen Aadamin ja sitten hänen vaimonsa Eevan luomiseen. Jumala antoi heille ystävällisyydessään ohjeet, miten elää ja pysyä sopusoinnussa Luojansa kanssa. Heille annettiin suuri vapaus liikkua paratiisikodissaan ja syödä sieltä löytämiään hedelmiä ja kasviksia. Heidän iloaan lisäsi heille annettu puutarhan eläinluomusten rakkaudellinen valvonta ja ihmeellinen toive perheen kasvattamisesta noissa onnellisissa olosuhteissa. (1. Moos. 1:28–30) Jumala esitti heille vanhurskaasti vaatimuksen olla tottelevaisia hänelle, ja se merkitsi kieltäytymistä syömästä puutarhan erään puun hedelmää. Tämä ei ollut tietystikään vaikeata, koska oli paljon muita puita, joista he voivat syödä kyllikseen. (1. Moos. 2:17) Jumala ei kätkenyt heiltä sitä, että tottelemattomuus hänen yksinkertaista vaatimustaan kohtaan merkitsi heidän elämänsä menetystä.

³ Tässä kohdassa tuli puutarhaan kolmas osapuoli käärmeen muodossa. Puhuen ovelasti vaimolle hän viekoitteli hänet väärillä lupauksilla syömään kiellettyä hedelmää. Aadam liittyi myöhemmin häneen tässä Jumalaa vastaan kapinoimisessa. Tämän tähden Jumala tuomitsi heidät oikeudenmukaisesti kuolemaan. Ottaen sitten käärmeen käsiteltäväkseen Jumala sanoi: ”Ja minä panen vainon [vihollisuuden, Um] sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1. Moos. 3:15) Käärme, jota todellisuudessa tarkoitettiin, on toisaalla ilmaistu Saatanaksi. (Ilm. 12:9) Vaimon osoitetaan olevan pyhien luomusten muodostama Jumalan suuri taivaallinen järjestö, joka esitetään hänen vaimonaan. (Ilm. 12:1–6; Jes. 54:1–6) Tässä Saatanalle lausutussa tuomiossa Jehova Jumala vahvisti, että vihollisuus eli viha vallitsisi Saatanan ja Jumalan vaimon siemenen välillä. Vain Saatanan lopullinen hävitys oli lopettava tämän vihollisuuden.

4. Miten Saatanan vihollisuus on ilmennyt, ja miksi meidän täytyy varsinkin tänä aikana valmistautua kestämään vainoa?

⁴ Pilkka ja vaino, mikä on kohdistunut tosi Jumalan palvelijoihin siitä ajasta lähtien, on ollut Jehovan ennustaman Saatanan vihollisuuden toteutuma. Vastustamalla täten väkivaltaisesti näitä Jumalan palvelijoita Saatana on yrittänyt saada heidät kääntymään Jehovaa vastaan, samoin kuin hän teki ensimmäisen ihmisparin tapauksessa. Tämä Saatanan tulinen viha ei ole palanut loppuun näinä lähes kuutenatuhantena vuotena, jotka ovat kuluneet sen alkamisesta Eedenissä. Jeesuksen päivinä se leimahti raivoisana häntä kohtaan, kun Saatana yritti tehdä lopun tästä luvatusta ’vaimon siemenestä’. Jeesus varoitti seuraajiaan, että sama vaino kohdistettaisiin heihinkin. ”Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ’Ei ole palvelija herraansa suurempi’. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat.” (Joh. 15:20) Ja nyt, tämän asiainjärjestelmän lopun aikana, Saatanan vihamielisyys Jehovan palvelijoita kohtaan saavuttaa uuden väkivaltaisuuden ja raivon huipentuman, niin kuin Johannes sanoi Ilm. 12:13–17:ssä. Hän tietää nimittäin aivan hyvin, että hänen loppunsa lähestyy (Ilm. 12:12), eikä hän jätä kohdistamatta katkeraa vihollisuuttaan kaikkiin Jehovaa palveleviin. Tämä vihollisuus asettuu vasta, kun ”se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan”, murskaantuu Jumalan vaimon siemenen kantapään alla heti Harmagedonin jälkeen. Meidän täytyy siis valmistautua kestämään vainoa. – Ilm. 12:9; 19:11–20:3.

ERILAISIA VAINON MUOTOJA

5. Mikä on yksi vainon lievimpiä muotoja, ja pitäisikö sen pelottaa meitä?

⁵ Me luemme kaikkialta Raamatusta monista erilaisista vainon muodoista, joita vastustaja on käyttänyt Jehovan uskollisia palvelijoita kohtaan ja joita hän yhä tänäkin päivänä käyttää. Yksi lievimpiä vainon muotoja on suullinen herjaus. Tämän tarkoituksena ei ole yksistään saada Jumalan palvelijaa vetäytymään pois vaan myös myrkyttää toisten mieli niin, etteivät he kuuntele hyvän uutisen saarnaamista. Kukaan ei tietysti pidä siitä, että häneen kohdistetaan halpa-arvoista kielenkäyttöä tai että hänestä kerrotaan valheita. Mutta Jeesus sanoi, ettei tämä ole syy levottomuuteen vaan pikemminkin päinvastoin: ”Autuaita [onnellisia, Um] olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.” Miksi meidän pitäisi olla onnellisia saadessamme näin epämieluista kohtelua? ”Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” – Matt. 5:11, 12.

6. Mitä Jeesus sanoi sukulaisten vastustuksesta, ja miten Jobin esimerkki auttaa meitä kestämään sen?

⁶ Eräs vainon kavala muoto ja sellainen, joka on usein hyvin vaikea kestää, on sukulaisten vastustus. Vasta kääntyneet kristityt havaitsevat toisinaan, että sukulaiset, joita he lämpimästi rakastavat ja jotka ovat aina olleet hyvin lähellä heitä, nyt alkavat vastustaa ja vainota heitä heidän uuden elämäntapansa takia. Uskollisen miehen Jobin oli kestettävä tämä kärsimyksensä huipussa. Menetettyään melkein kaiken omistamansa hänen vaimonsa kääntyi häntä vastaan ja sanoi: ”Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole.” (Job 2:9; 19:17) Mutta vaikka Job oli suuressa tuskassa ja vaikka tämä epäystävällinen hyökkäys sen taholta, jonka olisi pitänyt lohduttaa häntä, osui epäilemättä kipeimpään kohtaan, niin hän pysyi nuhteettomana Jehovan edessä. Niin täytyy meidänkin pysyä samanlaisissa koettelemuksissa, niin vaikeaa kuin se saattaneekin olla. Jeesus sanoi sen tapahtuvan täten: ”Sillä minä olen tullut ’nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa’.” – Matt. 10:35, 36.

7. Mikä on oikea suhtautumistapa vankeuteen yhtenä vainon muotona?

⁷ Saatanan erityisesti suosima vainoamistapa on vankeus. Hän on usein käyttänyt tätä väärien syytösten jälkeen, niin kuin Jaakobin pojan Joosefin tapauksessa, kun hänet heitettiin egyptiläiseen vankilaan sen väärän syytöksen perusteella, että hän yritti raiskata herransa vaimon. Tämän on täytynyt olla hyvin vaikeaa Joosefin kestää, koska hän tiesi aivan hyvin olevansa viaton siihen, mistä häntä ilkeämielisesti syytettiin. Mitä hän teki? Murtautuiko hän pois vankilasta vapauttaen itsensä, ja yrittikö hän puhdistautua vääristä syytöksistä? Ei, Joosef ei todellakaan tehnyt niin. Hän odotti kärsivällisesti Jehovan vapauttavan hänet omana aikanaan ja omalla tavallaan. Niin Jehova tekikin, ja seurauksena oli, että Joosef korotettiin korkeaan asemaan faaraon alaisuudessa, ja Jehova käytti häntä edelleen omaksi kunniakseen ja ylistyksekseen. Kuinka ihmeellinen palkinto Joosefin uskollisesta kestämisestä vainossa!

8. Mistä muista tapauksista, joissa Jehovan palvelijoita on vangittu, voimme saada rohkeutta?

⁸ Toisiakin Jumalan palvelijoita, kuten profeetta Jeremia ja apostoli Paavali, heitettiin vankilaan, koska he puhuivat rohkeasti Jumalan sanan totuutta, vaikka heitä kiellettiin puhumasta. Vastustaja haluaa lopettaa aina Jehovan päätösten totuuksien julkisen julistamisen. Tuhansia veljiämme heitettiin vankiloihin ja keskitysleireihin Hitlerin Saksassa, koska he olivat uskollisia Jehovan todistajia hyvän uutisen saarnaamisessa. Tuhannet muut ovat kärsineet samanlaista vainoa kommunistisissa vankileireissä. Eräs äskettäin vapautettu veli vietti 24 vuotta natsien ja kommunistien vankiloissa ja kieltäytyi sovittelemasta. Monet natsien vankiloissa olevat olisivat voineet ostaa vapautuksensa kieltämällä uskonsa, mutta he eivät harkinneet koskaan sitä hetkeäkään. He saarnasivat jatkuvasti vankilassa ja löysivät sieltä monta Jehovan ”lammasta”. Heitä ylläpiti kaikissa näissä koettelemuksissa Ilm. 2:10:ssä oleva Jumalan lupaus: ”Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin [täysin, Um] koetukselle.” Tosiaan, heidät ’pantiin täysin koetukselle’, ja he saivat todeta, että Jehova voi auttaa heitä selviytymään.

9. Miten vastustaja on käyttänyt ruumiillista väkivaltaa vainoamismuotona?

⁹ Mutta vaino sai usein raamatullisina aikoina myös ruumiillisen väkivallan muodon. Juutalainen korkein oikeus määräsi ruoskimaan apostoleita, jotta heidät olisi lannistettu saarnaamasta Jeesuksen ylösnousemusta. (Apt. 5:40) Paavalin ja Silaan vaatteet revittiin heidän yltään ja sitten heitä lyötiin raipoilla Filippissä heidän kristillisen lähetystoimintansa takia. (Apt. 16:22, 23) Afrikassa sotilaat pidättivät muutama vuosi sitten satoja veljiämme ja löivät heitä julmasti pyssyjensä perillä yrittäen pakottaa heidät palvomaan epäjumalisesti kansallista vertauskuvaa.

10. Miten roskaväen väkivaltaa on käytetty kristittyjä vastaan?

¹⁰ Roskajoukon väkivalta on myös eräs vainoase, jota Saatana on käyttänyt sekä raamatullisina aikoina että nykyään. Juutalaiset käyttivät sitä Jeesusta Kristusta vastaan, kun hänen suorasukainen saarnansa kotikaupunkinsa Nasaretin synagoogassa oli loukannut heidän uskonnollista herkkätunteisuuttaan. (Luuk. 4:28, 29) Apostoli Paavali joutui roskaväen toiminnan kohteeksi ainakin kahdessa tilaisuudessa, Tessalonikassa ja Lystrassa, missä roskajoukko kivitti Paavalia niin ankarasti, että hänet laahattiin kaupungin ulkopuolelle ja jätettiin sinne kuolemaan. Mutta Paavali toipui ja meni ihmeteltävän rohkeasti takaisin kaupunkiin vahvistamaan sikäläisiä opetuslapsia rohkaisten heitä pysymään uskossa sanoen: ”Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan.” (Apt. 14:19–22; 17:5) Tuhannet veljemme Yhdysvalloissa ja muissa maissa ovat rohkeasti kestäneet roskaväen toiminnan viime vuosina ja ovat siten vahvistuneet uskossaan.

11. a) Mikä on vainoojien viimeinen ase, ja mitä rohkaisevia esimerkkejä uskollisuudesta kuolemaan asti meillä on? b) Mikä voi vahvistaa meitä uskollisuuteen väkivaltaisen kuoleman uhatessa?

¹¹ Vainoojien viimeinen ase on kuolema. Saatana on käyttänyt tätäkin laajamittaisesti sikäli kuin Jehova on sallinut sen. Nuoren kristillisen seurakunnan varhaisina päivinä veljet vahvistuivat Stefanuksen suurenmoisesta esimerkistä, kun juutalaisten uskonnollisten johtajien kiihkomielinen roskaväki kivitti hänet kuoliaaksi. Jälkeenpäin surmattiin apostoli Jaakob miekalla Herodes Agrippa I:n toimesta. (Apt. 7:57–60; 12:1, 2) Parhain esimerkki uskollisuudesta kuolemaan asti vainossa on Herra Jeesus Kristus. Paavali sanoo hänestä: ”Sen ilon tähden, mikä asetettiin hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun halveksien häpeää ja on istuutunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” (Hepr. 12:2, Um) Varman kuoleman edessä lujana pysyminen vaatii rohkeutta. Rohkeus auttoi Jonathan Starkia katsomaan hirttokuolemaa silmiin täysin tyynenä vuoden 1944 syksyllä Sachsenhausenin keskitysleirissä Saksassa. Kun hirttäjä, paatunut rikollinen, empi ja kun leirin komentaja unohti huutaa komennustaan, Jonathan puhkesi puhumaan: ”Miksi emmitte? Asennoitukaa Jehovan ja Gideonin puolelle.” Mikä auttaa kristittyjä katsomaan väkivaltaista kuolemaa silmiin vapisematta? Heidän varma luottamuksensa Jehovan lupaukseen herättää heidät kuolleista niin kuin hän herätti Jeesuksen Kristuksenkin. ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.” (Ilm. 2:10) ”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua.” – Matt. 10:28.

KRISTILLINEN KÄYTTÄYTYMINEN VAINOSSA

12, 13. a) Olemmeko me yllättyneitä, kun vaino nousee, ja miksi vastaat siten? b) Miten meidän tulee suhtautua suulliseen herjaukseen?

¹² Koska Jehova sallii selvästi vainon kohdata palvelijoitaan heidän nuhteettomuutensa koetukseksi, niin meidän ei pidä hämmästyä, kun alkaa esiintyä vainoa muodossa tai toisessa. Tosiaan, jollei meidän tarvitse kestää mitään sellaista koetusta, me ihmettelemme, olemmeko todella kristityn tiellä. Jokaisen ei tietenkään tarvitse olla vastatusten kuoleman kanssa kokeakseen vastustajan vihaa. Toisinaan se on vain suullista herjausta, mitä lopulta kasaantuu kaikille, jotka osallistuvat kristityn työhön, hyvän uutisen saarnaamiseen talosta taloon. Miten kristityn saarnaajan tulee tässä tapauksessa suhtautua asiaan?

¹³ Paras tapa vastata tähän kysymykseen on kysyä: Mitä Kristus Jeesus tekisi? Meidän ei tarvitse arvata vastausta, sillä se on annettu meille 1. Piet. 2:23:ssa: ”Joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee.” Jos Jeesus olisi herjannut niitä, jotka häpäisivät häntä, niin hän olisi alentanut itsensä heidän alhaiselle tasolleen ja tullut Perkeleen kaltaiseksi, minkä vastine Raamatun alkutekstissä merkitsee ’panettelijaa’. Hän olisi kieltänyt sen tarkoituksen, mitä varten hän oli syntynyt ja mikä oli ’todistaminen totuuden puolesta’. Hänen ei pitänyt olla niiden panettelija, jotka vastustivat häntä. (Joh. 18:37) Jeesus tiesi, että häntä herjattiin vain hänen Isänsä sallinnalla, ja niin hän osoitti täysin alistuvansa Jehovan tahtoon kestämällä tämän vainon äänettömästi. Kun me joudumme samaten ivallisen puheen ja valheellisten syytösten kohteiksi, niin silloin saattaa jopa tarjoutua tilaisuus antaa lempeämielinen vastaus, kuten Paavali osoitti. ”Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi.” (1. Kor. 4:12, 13) Kun kiivaita ja vihaisia sanoja syydetään, niin rauhallinen sana voi usein olla kuin öljy rauhattomille vesille. ”Leppeä kieli murskaa luut.” (Sananl. 25:15) Se, joka vastustaa niin, että hänen henkensä on kova kuin luu, voidaan toisinaan lepyttää rauhallisella vastauksella. – Sananl. 15:1.

14. a) Minkä ymmärtäminen auttaa meitä kestämään vainon? b) Miten apostolit osoittivat oikean näkemyksen vainosta?

¹⁴ Kyetäksemme kestämään katkeraa vainoa pitkän aikaa meidän täytyy ymmärtää, miksi sellaista sallitaan. Kun olemme tutkineet Raamattua ja tunnemme jumalattomuuden alun, niin tiedämme Saatanan yrittävän hävittää jokaisen sellaisen henkilön uskon, joka palvelee Jumalaa. Me tiedämme, että jos aiomme saada Jehovalta iankaikkisen elämän siunauksen hänen uudessa järjestyksessään, niin meidän soveliaisuutemme elämään siellä täytyy ensin todistaa. Meidän nuhteettomuutemme ja lujuutemme täytyy koetella. Jehova on sanonut meille, että hän sallii Saatanan aiheuttaa vainoa meille tämän vuoksi, ja meidän uskollinen kestävyytemme koituu hänen suuren Nimensä kunniaan saattamiseksi. Tietäen tämän me voimme iloitakin vainossa niin kuin apostolit. Apostolien teot on sydäntä sykähdyttävä kertomus tuon kristittyjen pienen joukon uskon koettelemisesta. Heitä heitettiin vankilaan, ja kun Jumalan enkeli vapautti heidät yliluonnollisella tavalla, niin he ryhtyivät heti saarnaamaan rohkeasti. Heidät vedettiin jälleen juutalaisten korkeimpaan oikeuteen. Vaikka heidän käskettiin lopettaa saarnaaminen ylösnousseesta Jeesuksesta, niin he vastasivat rohkeasti: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apt. 5:29) Tällä kertaa heitä ruoskittiin ja kiellettiin enää saarnaamasta. Vaiensiko tämä heidät lopullisesti? Lannistiko vainon lisääntyvä ankaruus nyt heidät saaden heidät kätkeytymään? Lue vastaus Apt. 5:41, 42:sta: ”Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.” He olivat todella onnellisia siksi, että Jehova oli antanut heille tilaisuuden osoittaa palavaa rakkauttaan häntä kohtaan. Se on oikea näkemys vainosta.

15. Miten meidän tulee suhtautua ihmisiin, jotka vainoavat meitä? Mainitse esimerkkejä.

¹⁵ Mutta miten meidän tulee suhtautua niihin ihmisiin, jotka aikaansaavat vainoa? Jeesus antoi yksinkertaisen vastauksen: ”Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat.” (Matt. 5:44) Onko tämä ihmiselle mahdollista? Saattoivatko veljemme Saksassa tuntea rakkautta natsivainoojiaan kohtaan, jotka raa’asti löivät heitä teräspiiskoilla, kunnes he olivat tiedottomia, jotka pakottivat iäkkäitä ihmisiä tekemään kovaa työtä ja kantamaan raskaita taakkoja, kunnes he tuupertuivat, ja jotka pitivät heitä niin vähällä ravinnolla, että monet eivät enää kyenneet torjumaan rottia, jotka nakersivat heidät kuoliaiksi? Voivatko he silti osoittaa rakkautta ihmisille, jotka kohtelivat heitä näin epäinhimillisesti? Se riippuu siitä, minkälaista rakkautta tarkoitetaan. He eivät voineet tietenkään osoittaa sitä veljellistä kiintymystä heitä kohtaan, mitä kreikkalainen sana filía merkitsee. Mutta entä sitä epäitsekästä, periaatteeseen perustuvaa rakkautta, joka tunnetaan kreikkalaisella nimellä agápe? Kyllä, sellaista rakkautta he saattoivat osoittaa ja osoittivatkin. Saarnaamalla jatkuvasti vainoojilleen, ilmaisemalla kristillisiä periaatteita toimiessaan heidän kanssaan he osoittivat sellaista rakkautta, ja tämä johti jopa siihen, että jotkut vainoojista tulivat Jehovan todistajiksi.

16. Mikä näkemys auttaa meitä osoittamaan rakkautta ihmisvainoojiamme kohtaan?

¹⁶ Mutta jotkut vainoojat kohtelevat kristittyjä väärin tietämättömyydestä. Saatana, joka esiintyy valon enkelinä, on sokaissut monet näkemästä Jumalan sanan totuutta. (2. Kor. 4:4; 11:14) Kun voimme nähdä Saatanan Jumalan palvelijoiden alkuperäiseksi ja päävainoojaksi sekä ihmiset vain hänen välikappaleikseen, niin se auttaa meitä suhtautumaan rakkaudellisemmin ihmisvainoojiin. Stefanus näki asiat tällä tavalla ja kuollessaankin huudahti: ”Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” – Apt. 7:60.

17. Mainitse kaksi hyvää seikkaa, jotka voivat olla seurauksena vainosta.

¹⁷ Vainoa ei tule siis aina pitää pahana. Siitä on usein hyvät seuraukset, kun me kestämme sen uskollisesti. Ensiksikin se vahvistaa meitä henkilökohtaisesti, jos me ymmärrämme sen sekä miksi Jehova sallii sen. Henkilö, joka on kokenut vainoa uskonsa tähden ja selviytynyt siitä voittoisana Jehovan pyhän hengen tukemana, tuntee kuvaamatonta iloa. Hän on kiitollinen Jehovalle siitä, että hän sallii hänen osoittaa uskollisuutensa ja antaa hänelle kestovoiman. Se vetää hänet paljon lähemmäksi Jehovaa. Toiseksi uskollisuutemme vastustuksessa on usein voiman lähde uskoville tovereillemme. Paavalin uskollisella kestävyydellä vankilan kahleissa ja hänen rohkeudellaan jatkuvassa hyvän uutisen saarnaamisessaan siinä tilassa oli erittäin vahvistava vaikutus moniin Rooman kristittyihin: ”Koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden, ja . . . useimmat veljistä, saaden Herrassa uskallusta minun kahleistani, yhä enemmän rohkenevat pelkäämättä puhua Jumalan sanaa.” – Fil. 1:13, 14.

18. Mikä muu hyvä tulos voi olla uskollisesta kestämisestä vainossa?

¹⁸ Kolmas erinomainen seuraus uskollisesta kestämisestä vainossa on, että Jehovan nimi tulee kunnioitetuksi. ”Sillä se on armoa [mieluista, Um], että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vainoja, syyttömästi kärsien. Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa [mieluista Jumalalle, Um].” (1. Piet. 2:19, 20) Jehova on aina mielissään, kun me menettelemme viisaasti ja rehdisti. Hän sanoo: ”Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.” (Sananl. 27:11) Aadamin lankeemuksesta lähtien Saatana on pilkannut Jehovaa. Jos me emme kestä vainossa, niin me annamme Saatanalle lisää aihetta pilkata Jumalaa. Mutta kun ammennamme voimaa Jumalan sanasta ja hänen pyhästä hengestään ja seisomme lujina kaikenlaisessa vastustuksessa, niin annamme Jehovalle elävän vastauksen pilkkaajaa varten. Saatanan on silloin käännyttävä pois saamatta tyydytystä. Mehän toki haluamme tehdä Jehovan iloiseksi. Kärsikäämme siis iloiten, onnellisina häpeää hänen suuren nimensä vuoksi.

19. Miksei meidän tarvitse hävetä, kun meitä vainotaan Jehovan palvelemisen tähden?

¹⁹ Kun katselemme vainoa tällä tavalla, emme koskaan häpeä. Vaikka olemme ’kaikkien vihaamia’ Kristuksen nimen tähden ja vaikka meitä pidetään ’kuin minäkin maailman tunkiona, kaikkien hylkiminä’, meillä ei ole lainkaan syytä olla levottomia eikä huolestuneita. (Matt. 10:22; 1. Kor. 4:13) Paavali ajatteli näin asiasta, kuten hän sanoi Timoteukselle: ”Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, . . . Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä.” (2. Tim. 1:8, 12) Pietari oli myös yhtä mieltä tästä. ”Mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.” (1. Piet. 4:16) Jos olemme vakuuttuneita siitä, että uskomme on oikea ja että teemme Jumalan tahdon, niin ei koko se häpeällinen kohtelu, herjaus ja vaino, mikä meidän on kestettävä, saa meitä masentumaan eikä lopettamaan Jehovan palvelemista. Tämä on osoittautunut todeksi Jehovan todistajain asiassa Portugalissa viime aikoina. Vaikka äskettäin pidätettiin koko seurakunta, vietiin tutkittavaksi ja tuomittiin väärin, niin se ei ole saanut sen maan Jehovan todistajia hylkäämään Jumalansa palvelusta.

20. Miten voimme olla varmat siitä, että voimme kestää yksinkin vainossa?

²⁰ Luottamuksemme Jehovaan auttaa meitä, jos tarvitaan, kestämään yksinkin vainoa. Uskollinen mies Job kesti koetuksen ilman ihmisen apua tai lohdutusta, ja Jehova ystävällisesti piti hänet yllä. ”Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.” (Jaak. 5:11) Paavalinkin oli kestettävä yksin Roomassa, ja hän selviytyi voittoisana. ”Ensi kertaa puolustautuessani ei kukaan tullut avukseni, vaan kaikki jättivät minut; älköön sitä heille syyksi luettako. Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua, että sanan julistaminen minun kauttani tulisi täydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat sen kuulisivat; ja minä pelastuin jalopeuran kidasta. Ja Herra on vapahtava minut kaikesta ilkivallasta ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa.” (2. Tim. 4:16–18) Me olemme omana aikanamme nähneet sellaisten veljien lujat esimerkit kuin Stanley Jonesin ja Harold Kingin, joista edellinen kesti seitsemän, jälkimmäinen viisi vuotta vankeutta yksinäissellissä kommunistisen Kiinan vankiloissa. Jehova ei totisesti hylkää niitä, jotka turvaavat ja luottavat täysin häneen. ”Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?” – Hepr. 13:6.

21. Miksi voimme katsoa tulevaisuuteen täysin luottavaisina varmasta vainosta huolimatta?

²¹ Kun pidämme Jehovan varmat lupaukset mielessämme ja muistamme veljiemme uskolliset esimerkit vainossa, niin meidän ei tarvitse pelätä tulevaisuutta, vaikka sen mukana kohdistuukin meihin Saatanan koko tulinen viha, hänen kuolinkamppailunsa. Me tiedämme, että Jehova sallii meidän joutua koetuksen alaisiksi uskomme koettelemiseksi ja suuren Nimensä kunniaan saattamiseksi. Me tiedämme myös, että ”Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää”. (1. Kor. 10:13) Tästä syystä katsomme tulevaisuuteen täydessä uskossa ja luottamuksessa, vakuuttuneina siitä, että voimme voittaa ”kaikki pahan [paholaisen, Um] palavat nuolet”. (Ef. 6:16) Ja lopuksi voimme huudahtaa iloiten: ”Kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” – 1. Kor. 15:57.