Miksi ihmiset kuolevat?
Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, mutta minkä vastauksen Jumalan sana antaa?
IHMISET eivät halua kuolla. He haluavat elää ja iloita elämästä. Siitä syystä yritetään kaikin keinoin tukahduttaa sairaus ja kipu ja pidentää elämää. Kuitenkin, kaikista ponnistuksista huolimatta, kuolee ympäri maailman joka päivä arviolta 142 000 ihmistä, keskimäärin lähes kaksi henkeä sekunnissa. Mutta pelkästään se tosiasia, että kuolema on niin yleinen kokemus, on vähäinen lohtu sille, joka suree rakastamansa henkilön menetystä.
Sellaisina aikoina kuolemasta tulee enemmän kuin pelkästään kylmä tilastotieto. Se on säälimätön, armoton vihollinen, ja miten avuttomaksi ihminen tunteekaan itsensä sen edessä! Melkein tahattomasti tulevat huulille sanat: MIKSI? Miksi näin piti käydä? Miksi minun rakkaani oli kuoltava?
ERI MIELIPITEITÄ
Kun kuolema kohtaa, niin ihmiset usein kyselevät, onko Jumalan tahto, että ihmiset kuolevat. Omituista kyllä useimpien maailman uskontojärjestöjen levittämät opit ovat saaneet monet ihmiset uskomaan, että se on Jumalan tahto. Esimerkiksi joulukuussa 1962 selitti roomalaiskatolinen kardinaali Richard Cushing, miksi viehättävä nuori tyttö Margaret Cadigan kuoli veljensä käsissä. ”Luulen Margaretin saaneen vastauksen, ja ainoan vastauksen, minkä hän voi saada kaikkivaltiaalta Jumalalta”, Cushing sanoi. Mikä se oli? ”Koska minä rakastan sinua ja haluan sinut kotiin.”
Mutta onko se syy, minkä vuoksi Thomas Cadigan tukehdutti sisarensa kuoliaaksi? Paniko Jumala hänen sydämeensä halun tappaa sisarensa siksi, että Jumala halusi tämän taivaaseen luokseen? Onko se todella syy, miksi Margaret Cadigan kuoli väkivaltaisen kuoleman ja miksi tuhannet muut ihmiset kuolevat samanlaisen kuoleman joka vuosi? Siksikö ihmiset myös vanhenevat ja kuolevat? Ajattelevia ihmisiä kiinnostaa saada pätevä vastaus.
Tiede väittää, että sillä on tämä vastaus, ainakin mikäli kuolema vanhenemisen johdosta on kysymyksessä. ”Kun olemme nuoria, meillä on paljon enemmän soluja kuin todellisuudessa tarvitsemme”, selitti tohtori Alastair Ward, Glasgow’n Evening Citizenin tiedetoimittaja. ”Mutta kun vanhenemme ja menetämme alituisesti yhä enemmän soluja, niin saavutamme lopulta kohdan, jossa ei ole riittävästi soluja jossain elimessä tai elinryhmässä.” Niinpä aikanaan, hän sanoi, ”tapahtuu nopea ja vastustamattomasti etenevä prosessi, ja ihmisruumiin suunnattoman monimutkainen järjestelmä hajoaa kuolemassa”.
On kiinnostavaa, etteivät tiedemiehet pidä vanhenemista ja kuolemaa väistämättömänä, vaan pikemminkin sairautena, jonka he toivovat voivansa parantaa. ”En voi nähdä mitään syytä”, sanoi biokemisti William Beck, ”miksi kuolema luonnostaan pitäisi olla väistämätön.” Maailmankuulu lääkäri Hans Selye osoitti, että ”vanhenemista voidaan pitää sairautena” ja että ”se on minkä muun sairauden tavalla tahansa luultavasti ehkäistävissä tai parannettavissa”. Nobelin palkinnon saaneen tri Linus Paulingin mukaan ”ihminen on teoreettisesti aivan kuolematon. Hänen ruumiinsa kudokset korvautuvat uusilla. Hän on itse itsensä korjaava kone.” Kuitenkin ihmiset kuolevat jatkuvasti loputtoman elämän mahdollisuudesta huolimatta. Miksi?
Johtuuko se siitä, että kuolema on ponnahduslauta taivaalliseen elämään ja että on tullut aika, jolloin Jumala haluaa kyseisen ihmisen taivaaseen? Vai onko pelkästään niin, että ihmisen vanhetessa ruumiin kemialliset myrkyt tappavat enemmän soluja kuin tilalle tulee uusia? Tämäkö on vastaus, vai onko ihmisten kuolemaan jokin syvempi syy? On järkevää, että haluamme saada selville, mitä Hän, joka teki ihmisen, sanoo asiasta.
RAAMATUN VASTAUS
Ei voi olla epäilystäkään siitä, että ihmeellisesti rakennettu ihmiselimistö on sen Suuren Luojan tuote, joka on kiinnostunut ihmisen hyvinvoinnista ja onnesta. Ota huomioon ruumiin merkittävät toiminnat, erityisesti sen kyky moninkertaistaa yksi äärettömän pieni solu mestarisuunnitelman mukaan, kunnes se tulee äitinsä kohdusta miljoonien solujen muodostamana vastasyntyneenä lapsena. On järjetöntä kenenkään uskoa, että sellaiset ruumiintoiminnat kuin tämä lisääntyminen olisivat tulos miljoonien vuosien sokeasta, tarkoituksettomasta kehityksestä. Ihminen ei ole sattuma, vaan älykkään Mestarityöntekijän luoma.
Tämän järkevän johtopäätöksen kanssa ovat sopusoinnussa vanhimman maan päällä olevan kirjan opetukset, kirjan, joka sisältää luotettavan kertomuksen ensimmäisestä ihmisestä ja siitä, miten Jumala loi hänet. Tämä kuuluisa kirja, joka yleisesti tunnetaan nykyään Pyhänä Raamattuna, todistaa, että Jumala loi ihmisen täydelliseksi, kykeneväksi elämään iankaikkisesti. Se selittää ensimmäisessä osassaan, jota kutsutaan 1. Mooseksen kirjaksi: ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” Ihminen luotiin siis täydelliseksi, koska Raamattu sanoo Jumalan luomistyöstä: ”Täydelliset ovat hänen tekonsa.” – 1. Moos. 2:7; 5. Moos. 32:4.
Tämä merkitsi sitä, että täydellisen miehen ja hänen vaimonsa edessä oli maallisessa paratiisissa iankaikkisen elämän tilaisuus. Niin kauan kuin he pysyivät tottelevaisina taivaalliselle Isälleen, hän oli huolehtiva siitä, että heidän ruumiinsa toimivat asianmukaisesti, niin kuin ne oli suunniteltu. Ne olisivat pysyneet täydellisessä tasapainossa, niin että ruumiin solut olisi jatkuvasti korvattu uusilla ja myrkyt eritetty pois. Tämä olisi merkinnyt heille uhoavaa terveyttä ja elinvoimaa, niin ettei sairaus olisi turmellut päivääkään. Mutta ilmeisesti tapahtui jotain, mikä muutti kaiken tämän. Mikä pani ihmiset tulemaan sairaiksi ja kuolemaan?
Vastausta eivät voi löytää valkotakkiset tiedemiehet, jotka tutkivat laboratorioissaan koeputkia. Totuus ei ole löydettävissä myöskään etevien uskonnollisten johtajien filosofisista opeista, he kun koettavat hivellä surevien korvia epäraamatullisilla kaunopuheilla. Ei, vaan Raamattu, Jumalan sana, antaa meille tosi tiedon asiasta. Se ilmoittaa meille, että ihmisen jatkuva elämä Jumalan suuressa perheessä, johon kuului jo lukemattomia miljoonia henkiluomuksia, riippui tottelevaisuudesta Häntä kohtaan, joka oli tämän perheen pää. Tahallinen tottelemattomuus piti rangaista kuolemalla.
Jehova Jumala ilmoitti ensimmäiselle ihmisparille tästä kohta heidän luomisensa jälkeen. Hän sanoi muun muassa ihmiselle: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” Tämä on yksinkertaista, ymmärrettävää kieltä. Jos ihminen olisi tottelematon, hän kuolisi. – 1. Moos. 2:16, 17.
Jumala loi ihmisen siten, että hän ei tarvinnut ainoastaan ilmaa hengittääkseen, vettä juodakseen ja ruokaa syödäkseen, vaan hänen piti myös ylläpitää oikeat suhteet Luojaansa. Sen laiminlyömisellä oli oleva sama tuhoisa vaikutus kuin silläkin, jos ei varattaisi ravintoa ja juomaa ruumiin tarpeiden tyydyttämiseen. Se oli lopulta johtava kuolemaan. Ja niin se tekikin. Kun ensimmäinen ihmispari, Aadam ja Eeva, oli tahallaan tottelematon ja söi kiellettyä ravintoa, niin Jumala ajoi sen pois paratiisipuutarhasta ja tuomitsi elämään kuolevina paratiisin ulkopuolella.
Mutta kuolema ei seurannut välittömästi. Koska Jumala oli luonut heidät täydellisiksi, niin heidän ruumiissaan oli edelleen suunnaton elinvoima. Mutta he olivat nyt epätäydellisiä. Jumala oli ottanut pois siunauksensa, ja aikanaan epätäydellisyys ilmeni siten, että he vanhenivat ja sairastuivat. Samoin kuin tarkkuuskojeeseen tulee vikoja ja se turmeltuu, jos sitä ei käytetä valmistajan ohjeiden mukaan, samoin ensimmäinen ihmisparikin tuli epätäydelliseksi, ihmisten elimistöön alkoi tulla vikoja ja se alkoi huonontua, koska he rikkoivat Tekijänsä lait. Seurauksena oli sairaus ja lopulta kuolema. Käytettyään loppuun kerran täydellisen ruumiinsa suunnattoman elinvoiman Aadam kuoli 930-vuotiaana, ennen sen tuhannen vuoden päättymistä, minkä Jumala oli asettanut hänelle rajaksi.
Sairaus ja kuolema ovat siis seuraus ensimmäisten vanhempiemme tottelemattomuudesta ja heidän karkottamisestaan Jumalan perheestä. Samoin kuin täydellistä konetta ei voida valmistaa epätäydellisellä muotilla, niin eivät Aadam ja Eevakaan voineet epätäydellisyydessään saada täydellisiä lapsia, joilla ei olisi ollut taipumusta syntiin. Siksi kaikki heidän jälkeläisensä saivat heidän taipumuksensa sairauteen ja kuolemaan. – Job 14:4.
Juuri tämä taipumus syntiin on syynä vallitsevaan väkivaltaan, kuten sen nuoren pojan tapauksessa, joka tappoi sisarensa. Se on myös syynä ihmiselimistön rappioon, mikä johtaa lopulta kuolemaan vanhenemisen ja sairauden takia. On aivan niin kuin kristitty apostoli Paavali selitti: ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” Tämä on arvovaltainen Raamatun vastaus siihen, miksi ihmiset nykyään vanhenevat ja kuolevat. – Room. 5:12.
TOIVO TIEDOTTOMILLE KUOLLEILLE
Sen sijaan siis, että Jumala olisi vastuussa siitä väkivallasta, joka erottaa rakastetut perheistään, niin kuin monet papit väittävät, ihminen itse on siihen syypää. Jumala järjesti ihmiselle mahdollisuuden elää ja iloita elämästä, mutta ensimmäinen ihmispari kapinoi ja aiheutti kuolemantuomion itselleen sekä kaikille jälkeläisilleen. Tämä ei merkinnyt heille menolippua taivaaseen, vaan Raamatun mukaan sitä, että kuolemassa ihmisen toimiva elinvoima lakkaa, ”hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin”. – Ps. 146:4.
On sen tähden petosta ja valhetta, kun papit sanovat kuoleman olevan vain siirtymistä, sielun vapautumista nauttimaan elämästä jossain muussa olemassaolossa. Ihminen on sielu, hänestä ”tuli elävä sielu”. (1. Moos. 2:7; 1. Kor. 15:45) Ja Raamattu puhuu yhä uudelleen sielusta kuoleman alaisena, esimerkiksi Hes. 18:4:ssä, missä se sanoo: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.”
Vaikka onkin totta, että kun ihmiset kuolevat, he ovat tiedottomia eivätkä voi kokea mitään aistimuksia, niin Raamattu tarjoaa kuolleista nousemisen suurenmoisen toivon. ”Älkää ihmetelkö tätä”, Jeesus Kristus sanoi, ”sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa [muistohaudoissa, Um] ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” Vaikka kuolema on kauhea vihollinen, niin kuinka lohdullista onkaan tuntea Jumalan ihmeellinen lupaus ylösnousemuksesta elämään! – Joh. 5:28, 29.