Katolilainen puolustaa lapsitodistajia

USEIN tavataan suurta uskoa Jumalaan kaukaisissa ja yksinäisissä osissa maailmaa. Eräästä tällaisesta Cagayan Valleyssä olevasta paikasta tuli tieto Vartiotornin toimistoon Quezon Cityyn, että pieniä lapsia oli erotettu koulusta, koska väitettiin, että he eivät kunnioittaneet lippua, opettajiaan ja vanhempiaan. Tarvittiin kipeästi apua asian ratkaisemiseksi ja lasten saamiseksi takaisin kouluun.

Seuran asianajaja, joka oli roomalaiskatolilainen, kiiruhti näyttämölle. Hän lensi Manilasta Tuguegaraoon. Paikkakunnan huomattavat kouluviranomaiset, joiden piti johtaa valitusten tutkimista, liittyivät siellä häneen. Käytettyään maassa liikkuvia kulkuvälineitä niin pitkälle kuin mahdollista miehet ottivat pois kenkänsä ja sukkansa, käärivät housunlahkeensa ja lähtivät kulkemaan jalan mutaista tietä kaukana olevaan koulutaloon. Kohteliaisuudesta vierailevaa asianajajaa kohtaan hänelle varattiin puhveli ratsastettavaksi. Kuljettuaan noin kilometrin tuo eläin kieltäytyi menemästä eteenpäin. Asianajaja laskeutui sen selästä mutaan ja lopetti matkan jalkaisin toisten kanssa.

Opettajat ja lapset kutsuttiin tutkittaviksi. Lapsia syytettiin siitä, että he olivat kieltäytyneet tervehtimästä lippua koulussa, kun opettaja oli käskenyt heitä tekemään siten. Heitä syytettiin tämän johdosta siitä, että he eivät osoita kunnioitusta lippua eikä opettajiaan kohtaan. Koska he puhuivat isistään ja äideistään ”veljinä” ja ”sisarina” hengellisessä merkityksessä, niin heitä syytettiin vanhempiensa halveksimisesta.

Lapset kutsuttiin selittämään käyttäytymistään. Raamattu kädessä he lausuivat tyyninä ajatuksensa epäjumalanpalvelusta vastaan, miksi he katsoivat lipuntervehtimisen. He eivät ole milloinkaan olleet tarkoituksellisesti kunnioittamatta vanhempiaan. Vanhemmat vahvistivat tämän. Lapset lähetettiin pois kokouksesta. Kouluviranomaiset kääntyivät sitten opettajien puoleen ja nuhtelivat heitä väärien tietojen antamisesta viattomista kristityistä lapsista sekä määräsivät nämä otettaviksi takaisin. Sekä asianajaja että koulun viranomaiset hämmästyivät nähdessään lasten puolustavan niin älykkäästi uskoaan. Asianajaja itse lausui: ”Siellä minä tapasin yksinkertaisen maanviljelijäväestön keskuudessa todellista kristillistä uskoa.”

Seuran asianajaja esiintyi kesäkuussa 1957 eräässä tuomioistuimessa Filippiineillä puolustamassa ja laillisesti vahvistamassa Jehovan todistajain lasten oikeutta kieltäytyä lipuntervehtimisestä, laulamasta kansallishymniä ja lausumasta lippuvalaa. Hän tapasi oikeussalin täynnä asianajajia, jotka olivat tyytymättömiä Jehovan todistajien asenteeseen. Hän esitti kuitenkin tyynesti ja johdonmukaisesti todistelujansa puolentoista tunnin ajan tarkkaavaiselle oikeudelle. Tämä katolinen asianajaja lopetti sanoen: ”Samoin kuin katolilaiset puolustavat kuolemaan asti oikeuttaan olla syömättä määrättyjä ruokia paastopäivinä, niin on Jehovan todistajillakin oikeus pidättyä suorittamasta tekoa, mikä tuottaisi heille heidän mielestään Kaikkivaltiaan Jumalan epäsuosion.” Sitten hän istuutui.

Oikeudessa vallitsi hetken täydellinen hiljaisuus. Katolinen tuomari halusi sitten osoittaa nöyryytensä mitä vaikuttavimmalla tavalla. Lähtien istuimeltaan hän tuli alas lakimiesten pöydän luo ja tarttui Seuran asianajajan käteen. Hän sanoi: ”En ole ehkä yhtä mieltä kaikessa, mitä olette sanonut, mutta minä pidän totisesti esittämistänne todisteista. Se on vaikuttavin puhe, minkä olen kuullut tässä oikeusistuimessa.” Kun istunto lopetettiin, niin paikkakunnan asianajajayhdistyksen ja kaupungin asianajajayhdistyksen esimiehet onnittelivat tätä asianajajaa hänen esittämiensä todistelujen johdosta ja tarjosivat kotiensa ja virastojensa mukavuuksia osoitukseksi sydämensä muutoksesta Jehovan todistajain vanhempien ja lasten omaksumaa asennetta kohtaan.