Hyvä keskustelu

[Tämä on käännös artikkelista, jonka on kirjoittanut pastori P. C. Shoonenboom, Kerk en olde lantschapt -nimisen kahdesti kuussa Drentheä varten Alankomaissa ilmestyvän uskonnollisen lehden aputoimittaja, ja joka on päivätty tammik. 10:ntenä 1958.]

”Hän seisoi ovellani. Punasteleva, hauskannäköinen kahdenkymmenen ikäinen nuori mies. Hän oli yksi Jehovan todistajista. Rakas lukija, sinäkin tunnet heidät luultavasti. He ovat olleet jolloinkin sinun ovellasi. Mitä sinä teit silloin? Oletko sinä kutsunut häntä koskaan sisälle? Vai rajoittuiko se muutamilla raamatunkohdilla käytyyn otteluun oven ulkopuolella, minkä jälkeen sinä torjuit samalla tavalla kuin pölyimurin kauppiaan sanoen, että sinä et tarvitse mitään? Sanottakoon heti, että useimmat meistä tuntevat Jehovan todistajat ainoastaan tältä näkökulmalta. Me tunnemme heidät usein omituisina ja häiritsevinä ihmisinä, jotka yksinkertaisesti koputtavat ovellesi ja ilmoittavat Raamatusta ottamiensa monien kohtien tukemana, että maailman loppu on käsillä. Tietomme ei ulotu pitemmälle.

”Kun näin tuon nuoren miehen seisovan ovellani, niin en voi sanoa pitäneeni häntä omituisena. Ajattelin heti itsekseni: Puhdaspiirteinen nuori, kaksikymmenvuotias poika, joka tulee todistamaan uskostaan! Missä meillä on tällaisia kirkossamme tai seurakunnissamme? Minua kiinnosti kovasti. Mikä innostutti tätä nuorta miestä? Mitä hän on löytänyt Jehovan todistajien kautta sellaista, mitä on niin vähän tai ei lainkaan löydettävissä kirkossa? Mitä minä voin oppia tästä omaa uskoani varten?

”Nämä kysymykset sydämessäni kutsuin hänet sisälle. Puhuimme koko illan, ja se oli hyvä keskustelu. Joka kerta, kun ajattelen sitä, olen yhä kiitollinen siitä. Ja minä haluaisin sanoa tämän: Teidän kaikkien pitäisi tehdä se kerran tai toisenkin, kun siihen on tilaisuus. Antakaa hänen puhua. Kuunnelkaa hyvin. Hän käy luonnollisesti kirkon ja kaikkien sen vajavaisuuksien kimppuun. He kaikki tekevät niin. Jehovan todistajilla on erittäin ankaria valituksia kristillisiä kirkkoja vastaan. Vakava seikka on, että sinä havaitset silloin itsekin liittyväsi osittain näihin vastaväitteisiin ja empimisiin. Ja kuitenkin sinä huomaat, että sinun uskosi terästyy ja elpyy siitä. Sinun rakkautesi kirkkoa kohtaan joutuu koetukselle. Ja se voi olla vain hyvä ja terveellistä.”