Varo, ettet menetä paikkaasi!

”Varokoon . . . se, joka luulee olevansa lujassa asemassa, ettei hän lankea.” – 1. Kor. 10:12, Um.

1. Onko olemassa vaara menettää paikkansa uuden maailman yhteiskunnassa?

ON ERI asia löytää hyvin kallisarvoinen helmi, ja on aivan eri asia olla kadottamatta sitä. Aadamille ja Eevalle oli eri asia havaita olevansa täydellisessä Eedenin puutarhassa ja toinen asia, osoittautuivatko he arvollisiksi jäämään sinne ainiaaksi. Kuten edellisessä kirjoituksessa on osoitettu, niin on tärkeätä, että ihmiset löytävät ja ottavat viivyttelemättä oikeat paikkansa Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnassa. Mutta kun he kerran ovat siinä, niin heille tulee vielä tärkeämmäksi säilyttää tuo kallisarvoinen paikka uskollisesti ja tottelevaisesti. Toisin sanoen, ei ole niinkään suuresti kysymys siitä, kuka tulee totuuteen, kuin siitä, kuka pysyy totuudessa, sillä mitään sellaista kuin ”kerran pelastettu, aina pelastettu” ei ole olemassakaan. Apostoli Paavalin tapaus on valaiseva. On melkein mahdotonta ajatella, että tämän apostolin kaltainen henkilö menettäisi koskaan paikkaansa, ja kumminkin hän näki aina vaanivan vaaran menettää se. Hän sanoi tällaisen onnettomuuden torjumiseksi: ”Minä kuritan ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten minä saarnattuani toisille ehkä joutuisi itse jotenkin hylätyksi.” Me teemme hyvin ottaessamme vaarin hänen varoituksestaan. – 1. Kor. 9:27, Um.

2. Osoita eräitä salakuoppia, mitkä ovat saattaneet toiset joutumaan häviölle.

² Jos ryhdytään eräisiin varokeinoihin, niin ne varjelevat etuoikeutetun paikan menettämiseltä uuden maailman yhteiskunnassa. Yksi tällainen suojaava menetelmä on niiden erehdysten ja salakuoppien tarkkaileminen ja välttäminen, joihin toiset ovat kompastuneet. ”Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.” (Sananl. 22:3) Älä noudata siis Saatana Perkeleen jumalatonta menettelyä, jos tahdot säilyttää paikkasi uskollisesti. Hän salli vääryyden, so. laittomuuden ja kapinallisuuden Jehovan järjestöä kohtaan juurtua sydämeensä. Älä uhmaa avoimesti enempää kuin salaisestikaan Jehovan yhteyttä ylläpitävää kanavaa, niin kuin Koorah, Daatan ja Abiram tekivät, jotta maa ei nielisi sinua ja jotta sinä et menettäisi paikkaasi niiden joukossa, jotka elävät uudessa maailmassa. Älä tee salassa Aakanin syntiä yrittämällä saada aineellista saalista vastoin Jehovan käskyjä. (1. Tim. 6:9) Kun Aakan tavattiin tavaroineen, niin hänen tunnustuksensa tuli liian myöhään, niin ettei se voinut enää ehkäistä hänen erottamistaan Jumalan seurakunnasta. Älä valehtele Jehovalle äläkä hänen määräämilleen palvelijoille, niin kuin Ananias ja Safiira tekivät, jotta et menettäisi paikkaasi yhtä nopeasti kuin he kaatuivat kuolleina seisoaltaan. Älä ulkokultaile äläkä petä Jumalan järjestöä jumalankielteisille kommunisteille tai muillekaan Perkeleen järjestön asiamiehille, niin kuin Juudas Iskariot teki. Sekin on itsemurha. Kaikki nämä tyhmät henkilöt menettivät paikkansa Jumalan teokraattisessa järjestössä. (Hes. 28:13–15; Jes. 14:12–14; 4. Moos. 16:1–35; Joos. 7:1–26; Apt. 5:1–11; Matt. 27:3–5) Älä edes hidastu äläkä katso taaksesi. ”Muistakaa Lootin vaimoa!” sillä hänkin menetti sekä paikkansa että henkensä, kun hän hidasteli ja katsoi taakseen. Ole sen tähden varuillasi ja vaella varovasti, jotta et kompastuisi mihinkään ennalta näkymättömään esteeseen, kadottaisi jalansijaasi ja joutuisi pois Jumalan suosiosta. ”Varokoon . . . se, joka luulee olevansa lujassa asemassa, ettei hän lankea.” – Luuk. 17:32; 1. Kor. 10:12, Um.

3. Mitä rohkaisevia esimerkkejä meillä on niistä, jotka ovat lujina säilyttäneet paikkansa?

³ On paljon parempi noudattaa niiden hyveellistä esimerkkiä, jotka pysyivät järkkymättöminä siitä huolimatta, mikä heitä kohtasi tuskallisten koettelemusten ja viettelevien kiusausten muodossa, kuin kulkea niiden tietä, jotka menettivät paikkansa Jehovan asiainjärjestelyssä. Meitä ympäröi suuri pilvi näitä innoittavia esimerkkejä, ja apostoli Paavali mainitsee joukon heistä Heprealaiskirjeen yhdennessätoista luvussa. Kristus Jeesus oli näistä uskollisista todistajista huomattavin, ja miten täydellinen esimerkki hän onkaan sellaisesta, joka piti lujasti paikkansa! ”[Katsokaamme] kiinteästi uskomme johtajaan ja täydellistäjään, Jeesukseen. Sen ilon tähden, mikä oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun halveksien häpeää ja on istuutunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Tarkastelkaa tosiaan läheisesti häntä, joka on kestänyt sellaista vastustavaa puhetta, mitä syntiset ovat esittäneet omia etujaan vastaan, jotta ette väsyisi ettekä hellittäisi sieluissanne.” – Hepr. 12:2, 3, Um.

4. Mitkä raamatunpaikat osoittavat Jehovan vaativan tottelevaisuutta meiltä kaikilta?

⁴ Tästä täydellisestä paikkansa pitäjästä, Jeesuksesta, on kirjoitettu: ”Vaikka hän olikin Poika, niin hän oppi tottelevaisuuden siitä, mitä hän kärsi.” Jos Jehovan kaikkiviisaassa asiain järjestelyssä oli välttämätöntä todeta, säilyttäisikö hänen täydellinen ja ainoasyntyinen Poikansa tottelevaisena paikkansa kovassa puristuksessa, niin kuinka paljon enemmän meidät onkaan koeteltava, meidät, jotka ”olimme kerran mielettömiä, tottelemattomia, harhaanjohdettuja, erilaisten halujen ja mielitekojen orjia”. (Hepr. 5:8; Tiit. 3:3, Um) Tottelevaisuus Jehovaa kohtaan on paikkansa pitävien päävaatimuksia, ja uskollinen Samuel painotti tätä, kun ylpeä kuningas Saul joutui tottelemattomuudessaan pois paikastaan. ”Katso, kuuluisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva.” (1. Sam. 15:22) ”Totelkaa minun ääntäni”, käskee Jehova itse, ”niin minä olen teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani; ja vaeltakaa kaikkia niitä teitä, mitkä minä olen teille määrännyt, jotta teille kävisi hyvin.” Se on ainoa keino pysyä järjestössä, jonka Jumala on Jehova, ja tämä selittää, miksi tottelematon Israel kansana joutui niin kauas tieltä, että se heitettiin lopulta kokonaan pois. Surullinen historiallinen selostus kuuluu: ”Mutta he [Israelin kansa] eivät kuunnelleet eivätkä kallistaneet korvaansa, vaan vaelsivat oman pahan sydämensä neuvossa ja kuvittelussa ja menivät taaksepäin eivätkä eteenpäin.” – Jer. 7:23, 24, KJ.

5. Miten me voimme välttää muinaista Israelia kohdanneen onnettomuuden?

⁵ Jos hengellinen Israel – mitä jäännös nykyään edustaa – tahtoo yhdessä hyvää tahtovien tovereittensa kanssa välttää sen tuhon, mikä kohtasi muinaista Israelia, niin sen täytyy olla tottelevainen ”ylivaltiaita”, Jehova Jumalaa ja Kristusta Jeesusta, kohtaan. Sen täytyy myöskin osoittaa asianmukaista kunnioitusta hallitsevaa keskuselintä, tämän elimen matkustavia edustajia sekä paikallisseurakunnissa olevia valvojia kohtaan. ”Pidettäköön niitä vanhempia miehiä, jotka johtavat oikealla tavalla, kaksinkertaisen kunnian arvoisina, varsinkin niitä, jotka työskentelevät ankarasti puhuen ja opettaen.” ”Muistakaa niitä, jotka hallitsevat teitä, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa, ja kun te tarkastatte, millaiseksi heidän käyttäytymisensä muodostuu, niin noudattakaa heidän uskoaan. Olkaa tottelevaisia niille, jotka hallitsevat teitä [ottaen johdon teidän keskuudessanne], ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, jotka tekevät tilin.” ”Samalla tavalla, te nuoremmat miehet, olkaa alamaisia vanhemmille miehille.” – 1. Tim. 5:17; Hepr. 13:7, 17; 1. Piet. 5:5, Um.

6. Onko kommunistisissa maissa oleville mahdollista omata paikka uuden maailman yhteiskunnassa?

⁶ Halukkuus olla alamainen ja totella asiaan kuuluvasti muodostettua arvovaltaa ei ole vaikeaa niille, jotka säilyttävät oikean paikkansa uuden maailman yhteiskunnassa, mutta Jehovan todistajia pakotetaan toisinaan vasten tahtoa alistumaan järjettömään valtaan ja niiden tahtoon, ”joita on vaikea miellyttää”, niin kuin esim. kommunistisissa orjaleireissä. Mutta jos he kärsivät Jumalan edessä omaamansa hyvän omantunnon tähden suurta ahdistusta ja kestävät julman vainon alaisuudessa, niin he säilyttävät varmasti rakastamansa paikan uuden maailman yhteiskunnassa siitä huolimatta, että he ovat eristettyjä maailman muissa osissa olevien veljiensä ja sisariensa kirjaimellisesta yhteydestä ja erotettuja kanssakäymisestä heidän kanssaan. He seuraavat vain todellisuudessa tarkkaan täydellisen Esimerkkinsä Kristuksen Jeesuksen askeleissa kärsiessään sen tähden, mikä on oikein ja totta. – 1. Piet. 2:18–21, Um.

7. Mitä ominaisuutta valvojien täytyy ilmaista ja miksi?

⁷ Valvojien ja ”niiden, jotka hallitsevat teitä”, joille seurakuntien jäsenet ovat alistuvaisia, täytyy itsensä pysytellä oikeassa paikassa järjestössä. Heidän täytyy olla nöyriä mieleltään ja suhtautumisessaan, ei pomomaisia eikä käskeviä kohdellessaan toisia, ei julkeita Jumalan edessä. Heillä täytyy päinvastoin olla sama mielenlaatu kuin Jumalan kansan Johtajalla ja Käskijällä oli aina, sillä apostoli sanoo: ”Säilyttäkää itsellänne tämä mielenlaatu, mikä oli myöskin Kristuksella Jeesuksella, joka, vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, ei ruvennut lainkaan harkitsemaan anastusta, nimittäin että olisi Jumalan vertainen. Ei, vaan hän tyhjentäytyi ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Vielä enemmänkin: kun hän havaitsi olevansa ihmisen kaltainen, niin hän nöyrtyi [edelleen] ja tuli tottelevaiseksi aina kuolemaan, niin, kidutuspaalussa kuolemaan, asti.” – Fil. 2:5–8, Um.

SÄILYTÄ PAIKKASI KANTAMALLA HEDELMÄÄ

8. Minkä osuvan kuvauksen Jeesus esitti osoittaakseen, miten tärkeätä on pitää määrätty paikkansa Jumalan järjestössä?

⁸ Loistava uskollisen tottelevaisuuden ja alistuvaisuuden esimerkki, Kristus Jeesus, antoi erittäin osuvan kuvauksen siitä, miten tähän hedelmää kantavaan yhteiskuntaan oksastettujen tulee säilyttää oma paikkansa. ”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri”, hän sanoi. ”Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.” Painottaen edelleen paikkansa pitämisen tärkeyttä Jeesus jatkaa: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Pane merkille nyt ne kauheat seuraukset, mitkä tulevat jokaiselle, joka menettelee omalla tavallaan eikä ole yhtä Pään ja toisten järjestössä olevien kanssa. ”Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.” – Joh. 15:1–6.

9. a) Miten tulee suhtautua oikaisuun? b) Mikä Jumalan tuomio odottaa niitä, jotka tuottavat ainoastaan orjantappuroita ja ohdakkeita Valtakunnan hedelmän sijasta?

⁹ Tämä osuva kuvaus osoittaa, että jos jotkut järjestössä olevat tulevat leväperäisiksi tai huolimattomiksi Valtakunnan hedelmän kantamisessaan, niin heitä ’puhdistetaan’ eli ’karsitaan’ totuuden avulla, jotta he tulisivat tuottoisammiksi. (Joh. 15:2) Kun siis oikaistaan, niin on paljon viisaampaa säilyttää paikkansa ja kantaa entistä enemmän hedelmää kuin loukkaantua ja nousta järjestöä vastaan, sillä nyrpeät heitetään ulkopuolelle. Kuvaten niitä odottavaa tulituhoa, jotka lankeavat pois paikastaan Jehovan pyhästä viinipuun kaltaisesta järjestöstä, on kirjoitettu: ”Sillä on mahdotonta, mitä niihin tulee, jotka on kerta kaikkiaan valistettu ja jotka ovat maistaneet taivaallista ilmaista lahjaa ja tulleet osallisiksi pyhästä hengestä ja maistaneet Jumalan oikeaa sanaa ja tulevan asiainjärjestelmän voimia, mutta jotka ovat langenneet pois, elvyttää heitä jälleen katumukseen, koska he paaluunnaulitsevat Jumalan Pojan uudelleen itselleen ja asettavat hänet julki häpeälle. Esimerkiksi maa, joka särpii sisäänsä sille usein lankeavan sateen ja joka tuottaa sitten . . . orjantappuroita ja ohdakkeita, . . . hylätään ja . . . sen loppu on, että se poltetaan.” – Hepr. 6:4–8, Um.

10. a) Miten meidän tulee vaatettaa epätäydellisyyksiemme alastomuus? b) Miksi ”nöyrämielisyys” on niin suuri hyve?

¹⁰ Näiden monien esimerkkien ja kuvausten ohella on Raamatussa koko joukko suoranaisia neuvoja, mitkä auttavat noudatettuina jokaista uuden maailman yhteiskunnassa olevaa pysymään paikassaan. Koska me olemme syntyneet synnissä ja muodostuneet laittomuudessa, niin meidän taipumuksemme ovat luonnostaan pikemminkin rumia. Meidän on sen tähden peitettävä epätäydellisyyksiemme alastomuus, ja Raamattu esittää käytettäväksi sopivan vaatetuksen. ”Pukeutukaa siis Jumalan valitsemina, pyhinä ja rakastettuina armahtavaisuuden hellään tunteeseen, ystävällisyyteen, nöyrämielisyyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kärsikää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti auliisti anteeksi toisillenne, jos jollakulla on syytä valitukseen toista vastaan. Niin kuin Jehova antoi auliisti anteeksi teille, niin tehkää tekin.” ”Nöyrämielisyys” eli nöyryys on suuri hyve. Se varjelee ihmisen tulemasta kerskuvaksi tai ylpeäksi tai korottamasta itseään suuremman koulutuksen tai paremman taloudellisen tai yhteiskunnallisen aseman vuoksi tai otaksutusti korkeamman aseman takia järjestössä. Meidän on muistettava, ”ettei monta inhimillisellä tavalla viisasta kutsuttu, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan Jumala valitsi maailman hulluksi katsoman, jotta hän saattaisi häpeään viisaat, ja Jumala valitsi maailman heikkona pitämän saattaakseen väkevän häpeään; ja Jumala valitsi maailman alhaisen ja ne, joita halveksitaan, sen, mikä ei ole mitään, tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin.” Miksi? Paavali painottaa nöyryyden tärkeyttä vastatessaan: ”Jottei mikään liha kerskaisi Jumalan silmissä.” Ps. 51:7; Kol. 3:12, 13; 1. Kor. 1:26–29, Um.

LUJITETTU PAIKKAAN RAKKAUDEN SITEELLÄ

11. Mikä erikoinen side pitää tosi kristityt yhdessä?

¹¹ Kuinka kauniit vaatteet – hellä myötätunto, ystävällisyys, nöyrämielisyys, lempeys ja pitkämielisyys! Mutta nämä eivät riitä peittämään meidän epätäydellisyyksiämme. Apostoli lisää tähän yhdistelmäpukuun vielä erään osan, mitä kaikkien niiden on kannettava, joiden havaitaan kuuluvan siihen yhteiskuntaan, mikä on uusi ja kokonaan nykyisestä itsekkäästä ja ahneesta järjestelmästä eroava. ”Mutta pukeutukaa kaiken tämän ohella rakkauteen, sillä se on yhteyden täydellinen side.” Niin tosiaankin, rakkaus Jehovaan ja Kristukseen Jeesukseen sekä myös keskinäinen rakkaus on yhdysside, mikä ilmaisee meidän olevan Jumalan järjestössä ja pitää meidät siinä lujasti. – Kol. 3:14; Joh. 13:34, 35, Um.

12. Mitä uuden maailman yhteiskuntaan kuuluvien täytyy välttää vaeltaessaan järjestyksellisesti?

¹² Kun kukin kaunistaa itsensä näillä jumalallisilla ominaisuuksilla, niin ei kadehdita toisia eikä ahnehdita sitä paikkaa eikä asemaa, mihin toinen on määrätty. Uuden maailman yhteiskuntaan kuuluvien keskuudessa ei ole mitään kilpailua. Yhteistoiminta – ei kilpailu – on Jumalan järjestön eräs korkeista periaatteista. Jehovan todistajain keskuudessa ei ole myöskään mitään sijaa mahtipontisille itsekkyyden ilmauksille eikä omakeskeisille menettelyille, sillä jos joku menettelee sillä lailla, niin hän vaeltaa epätahdissa, epäjärjestyksessä ja siis ristiriidassa teokraattisten ohjeitten kanssa. ”Jos me elämme hengen mukaan, niin vaeltakaamme jatkuvasti järjestyksen mukaisesti myöskin hengen mukaan. Älkäämme tulko itsekkäiksi ja herättäkö kilpailua toistemme kanssa kadehtien toisiamme.” ”Tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samanmielisiä ja että teillä on sama rakkaus, ollen liittyneet yhteen sielultanne, pitäen yhden ajatuksen mielessänne, ollen tekemättä mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsoen mielen vaatimattomuudessa, että toiset ovat teitä etevämpiä, ei pitäen silmällä henkilökohtaiseksi eduksi vain omia asioitanne, vaan myös henkilökohtaiseksi eduksi toisten asioita.” – Gal. 5:25, 26; Fil. 2:2–4, Um.

13. Onko tässä teokraattisessa järjestössä sijaa panettelijoille ja toisten asioihin sekaantujille?

¹³ Tämä uuden maailman yhteiskunnan jäsenten välinen suositeltu avulias yhteistoiminta ei suinkaan neuvo ketään eikä anna kenellekään lupaa hääriä toisten asioissa. Jos jotkut pistäisivät nenänsä ja sekaantuisivat toisten yksityisasioihin ja epäraamatullisesti huolehtisivat niistä, niin he olisivat poissa paikastaan ja vaeltaisivat aivan sopimattomasti. Eikö tämä sama kirjoittaja vaadi tilille niitä, jotka ”juoksentelevat ympäri” ”juoruavina ja toisten ihmisten asioihin sekaantuvina”? ”[Asettakaa] tavoitteeksenne, että elätte rauhaisasti ja huolehditte omista asioistanne . . . jotta vaeltaisitte säädyllisesti.” ”Sillä me kuulemme eräitten vaeltavan järjestyksenvastaisesti teidän keskuudessanne, ollen tekemättä lainkaan työtä, vaan sekaantuen sellaiseen, mikä ei kuulu heille.” (1. Tim. 5:13; 1. Tess. 4:11, 12; 2. Tess. 3:11, Um) Apostoli Pietari menee niin pitkälle, että hän luokittelee ne, jotka sekaantuvat toisten ihmisten asioihin, varkaitten ja murhaajien joukkoon, ja Raamattu sanoo, että murhaajien ja heidän tovereittensa paikka on tyystin uuden maailman asiainjärjestelmän ulkopuolella. – 1. Piet. 4:15; Ilm. 22:15.

14. Mitä etuja keskinäinen yhteistoiminta tuo?

¹⁴ Jehovan todistajain keskuudessa vallitseva avulias yhteistoiminta on terve, kohottava ja vahvistava voima, mikä auttaa molemminpuolisesti sekä vahvoja että heikkoja. Se muistuttaa hyvin paljon sitä apua ja tukea, mitä ihmisruumiin eri jäsenet tarjoavat toisilleen, niin että ne kaikki voivat säilyttää paikkansa ruumiin elimistössä. ”Kasvakaamme rakkauden avulla kaikessa häneen, joka on pää, Kristus. Hänestä koko ruumis, ollen sopusointuisesti liittynyt yhteen ja pantu toimimaan yhdessä jokaisen nivelen välityksellä, mikä antaa kaiken tarvittavan kunkin asianomaisen jäsenen toiminnan mukaan asiaankuuluvassa määrässä, edistää ruumiin kasvua rakentumisekseen rakkaudessa.” – Ef. 4:15, 16, Um.

15. a) Missä määrin on oppi- ja opetuskysymyksissä oltava yksimielisyyttä? b) Minkä varoittavan esimerkin me saamme Mirjamin tapauksesta?

¹⁵ Tämän ruumiin kaltaisen järjestön kunkin jäsenen yhteistoiminta ei koske yksinkertaisesti vain ulkonaisia asioita seurakunnan kokouksissa tai toistensa auttamista ahertamaan julkisessa saarnaamistoiminnassa. Siihen sisältyy myöskin sopusointuinen yksimielisyys järjestön Pään kanssa hengellisissä oppi- ja opetuskysymyksissä. ”Minä kehotan . . . teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen kautta, että teidän tulee kaikkien puhua yhtäpitävästi ja että teidän keskuudessanne ei pidä olla jakaumia, vaan että te olisitte sopusointuisesti yhteen liittyneet samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa.” Raamatun totuuksien uskomisessa ja opettamisessa ei voi olla mitään jakaumia. Jos joku järjestössä asettuisi sellaisten uusien ja outojen oppien selittäjäksi, mitkä eivät perustu paljastettuihin Kirjoituksiin ja mitkä ovat vastoin sitä, mitä Herra Jumala on saattanut valoon teokraattisen järjestönsä kautta, niin hän olisi siis aivan poissa paikaltaan, yhtä lailla pois oikeasta paikasta kuin spitaalinen Mirjam, kun hänet suljettiin Israelin leirin ulkopuolelle siksi, että hän yritti aiheuttaa jakautumista tuossa teokraattisessa yhteiskunnassa kauan sitten. – 1. Kor. 1:10, Um; 4. Moos. 12:1–16.

16. Mitä meidän täytyy tehdä pysyäksemme ”valjaissa” Jehovan ja Kristuksen ”orjina”?

¹⁶ Kaikilta paikkansa säilyttäviltä vaaditaan myöskin ”ylivaltiaitten”, Jehova Jumalan ja hänen Kuninkaansa Kristuksen, alistuvaa palvelemista. Raamattu sanoo: ”Olkaa Jehovan orjia.” ”Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti kuin Jehovalle eikä kuin ihmisille, sillä te tiedätte, että te saatte Jehovalta perinnön asianmukaisen palkan.” Ne, jotka ovat Jehovan auliita orjia, ovat myöskin vapaaehtoisia ”Mestarin Kristuksen orjia”. (Room. 12:11; Kol. 3:23, 24, Um) Tämä rakastava Mestari lausuu tällaisille kehotuksen: ”Ottakaa minun ikeeni kannettavaksenne ja tulkaa minun opetuslapsikseni, . . . Sillä minun ikeeni on sopiva, ja minun taakkani on keveä.” Tässä on siis teidän, uuden maailman yhteiskunnan jäsenten, oikea paikka – Kristuksen keveän palvelusikeen alla, ollen vetämässä hänen ja hänen järjestönsä kanssa. Tässä teokraattisessa järjestössä ei ole mitään sijaa keillekään, jotka pidättelevät ja joita on ajettava, eikä niille, jotka laahautuvat nuristen ja velttoina mukana puolisydämisesti, eikä niille, jotka hyppivät yli aisojen ja tahtovat itsepäisesti kulkea omaa tietään. Jehovan vapaaehtoiset orjat ovat – ja heidän täytyy olla – halukkaita työntekijöitä, ahkeria työmiehiä, jotka iestäytyvät iloiten ja riemuiten Kristuksen Jeesuksen ja toisten kanssa ja keskittävät mielensä ja ruumiinsa sekä kaikki lahjansa ja ruumiilliset voimansa Valtakunnan etujen edistämiseen. Jeesus teki siten, ja Jehovan todistajilla on nyt etu olla ”Kristuksen sijaisina”. – Matt. 11:29, 30; 2. Kor. 5:20, Um.

17. Mitä vaaditaan kaikilta niiltä, jotka säilyttävät paikkansa, kun on kysymys kestävyydestä ja liiton pitämisestä?

¹⁷ ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.” Jeesus esitti tällöin tärkeän periaatteen, nimittäin että kestävyys voittaa. Kestävyyttä vaaditaan kaikilta, jotka säilyttävät paikkansa uuden maailman yhteiskunnassa. ”Joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu.” ”Osoittaudu uskolliseksi kuoleman vaarassakin, niin minä annan sinulle elämän kruunun.” (Luuk. 9:62; Matt. 24:13; Ilm. 2:10, Um) Kun me kerran omaksumme ne vastuut, mitkä seuraavat teokraattista määräystä, niin meiltä vaaditaan uskollista pysymistä tuossa tehtävässä. Älä jätä sitä milloinkaan, sillä Jehova ei hyväksy luopuvia, ja heidät poistetaan määräpaikoistaan. Deemas oli tällainen luopuja, joka hylkäsi teokraattiset etunsa yksinkertaisesti siksi, että ”hän rakasti nykyistä asiainjärjestelmää”. Juudas Iskariot oli toinen luopuja, ja hän menetti kaiken toivon saada palata mihinkään paikkaan elämään. Sen jälkeen kun tämä uskoton oli ajettu pois viimeiseltä aterialta, Jeesus sanoi yhdelletoista jäljellä olevalle uskolliselle: ”Te olette . . . niitä, jotka ovat pysyneet minun kanssani minun koetuksissani, ja minä teen liiton teidän kanssanne, samoin kuin minun Isäni on tehnyt liiton minun kanssani, valtakunnasta.” Koska liiton rikkojat ja ne, jotka luopioina ovat ”uskottomia sopimuksille”, ”ansaitsevat kuoleman”, niin liiton pitämisestä tulee erittäin tärkeä. – 2. Tim. 4:10; Luuk. 22:28, 29; Room. 1:31, 32, Um.

18. Mitkä hyödylliset seuraukset johtuvat siis siitä, että me pidämme oikean paikkamme uuden maailman yhteiskunnassa?

¹⁸ Osoittautukaa sen tähden uskollisiksi antautumislupauksellenne, te kaikki uuden maailman yhteiskuntaan kuuluvat. Säilyttäkää jatkuvasti ”kiinteä ote elämän sanasta”. Älä hellitä koskaan otettasi, niin et menetä milloinkaan paikkaasi. Ja kun sinä säilytät nyt paikkasi uuden maailman yhteiskunnassa, niin sinä osoittaudut arvolliseksi elämään iankaikkisesti joko Kristukseen Jeesukseen yhdistettynä taivaissa tai täällä maan päällä Eedenin kaltaisissa täydellisissä olosuhteissa – mikä kaikki koituu sinun iankaikkiseksi siunaukseksesi ja menestykseksesi ja ennen kaikkea Jehovan pyhimmän Sanan ja nimen kunniaksi ja kirkkaudeksi ja kunniaan saattamiseksi. – Fil. 2:16, Um.