Pelastuminen on vaikea

APOSTOLI Pietari julisti vaativaa ja mitä ajankohtaisinta varoitusta muutamia vuosia ennen kuin keisari Nero aloitti tulisen vainoamisrynnistyksensä kristittyjä vastaan kautta laajan valtakuntansa ja kymmenen vuotta ennen kuin Rooman sotajoukot marssivat Jerusalemiin ja toimeenpanivat sen hävityksen sekä surmasivat uskottoman väestön. ”Kaiken täydellinen loppu on tullut lähelle”, kuului hänen juhlallinen julistuksensa. (1. Piet. 4:7, Um) Innokas huolenpito Valtakunnan sanoman julistajatovereitten pelastumisesta antoi hänen sanoilleen painavan merkityksen. Nuo ensimmäisen vuosisadan kristityt olivat ottaneet Kristuksen Jeesuksen vastaan Jumalan varaamana sovitusuhrina ihmiskunnan syntien edestä ja palvoivat luottavaisesti Jehova Jumalaa hänen kauttaan. Apostoli varoittaa ja kehottaa kumminkin niitä, jotka ovat pelastustiellä, valmistautumaan kohtaamaan nuhteettomuutensa vaikeimman koetuksen ja siten saavuttamaan pelastuksen.

Mikä pelastus oli Pietarin mielessä? Ilmeisesti ei sillä ajatuksella, että ”kerran pelastettu, aina pelastettu”, ollut mitään sijaa sen ajan veljien keskuudessa. Kaikki, mikä oli näyttänyt sitä ennen hyvin tärkeältä ja välttämättömältä noista juutalaisista ja pakanakäännynnäisistä, oli murenemassa ja häviämässä maailman vihan tulikokeessa. Saarnaamistilaisuus oli loppumassa, eivätkä he olleet vielä pelastuneet. Apostolit ja opetuslapset piti hajotettaman ja heitä piti metsästettämän kuin eläimiä, jopa joitakuita tapettamankin kiduttaen. Jehovan ehkäisevä käsi ei ollut enää torjuva Jerusalemin, sen temppelin ja palvonnan vihantäyttämien vihollisten kiivasta hyökkäystä. Jeesus oli julistanut kaupungin ja kaiken sen tuomion, mitä se edusti, ja kehottanut niitä, jotka kuulivat häntä, olemaan valmiit pakenemaan heti niin pian kuin loppuvaroitus kuuluu. Se oli sielun tutkivan tuomion aikaa, jolloin ahdistuksen liekki oli koetteleva jokaisen työn, olisiko se kestävää laadultaan. Oli totisesti aika Jumalan palvelijoitten olla täysin hereillä ja perusteellisesti huolissaan siitä, miten he voisivat varjeltua sen asiainjärjestelmän kauheassa lopussa ja pelastua teokraattisen palveluksen lisäetuihin. – Matt. 23:37, 38; 24:15–21; 1. Kor. 3:13–15.

Nyt on alkanut tuominnan huippukohta näinä viimeisinä päivinä, varsinkin vuoden 1918 jälkeen. Se on kohdannut kaikkia, jotka väittävät olevansa liittosuhteissa Jumalaan ja jotka väittävät tosiaan Jehovan olevan heidän Jumalansa ja Kristuksen Jeesuksen heidän Herransa. Kaksi maailmansotaa on maapallonlaajuisine väkivaltaisuuksineen pyyhkäissyt Jumalan tosi palvelijoitten yli kuin myrskyn heittelemän meren aallot. Sodanjälkeiset olosuhteet ja kylmän sodan toiminnat häiritsevät ja ehkäisevät jatkuvasti heidän palvontaansa, mutta tuomiokoetus jatkuu yhä. Googin paholaisjoukkojen synkkä ja uhkaava pilvi pimentää jo taivaanrannan ja varoittaa etukäteen vihollisen ripeistä yrityksistä käydä uuden maailman yhteiskunnan kimppuun. Paljon siitä, mitä on pidetty tärkeänä ja välttämättömänä Jumalan nykyisille palvelijoille, saattaa helposti yhtyä tähän vanhaan järjestelmään Harmagedonintuomiossa. ”Kaiken täydellinen loppu on lähestymässä” on varoitus, mikä saavuttaa nyt meidät suuresti vahvistuneella voimalla. – Mal. 3:1–3; Hes. 38:1–9; Luuk. 21:25, 26.

MATERIALISMIN ANSAT

Koska me tiedämme, että koko jumalaton maailma on joutumaisillaan surkeaan loppuunsa, ”niin millaisia henkilöitä [meidän] tulisikaan olla”! kuuluu apostolin hyvin terävä huudahdus. Ei totisesti ylellisyyttä rakastavia materialismin palvojia. Onko olemassa sellainen vaara? kysyvät ehkä jotkut. Katsohan tosiasioita. Jehovan kansaa ja sen työtä on siunattu suurella menestyksellä tänä lopun aikana. Suuret joukot ihmisiä kaikista kansoista ja maista liittyvät heidän kanssaan palvomaan. Uusia haaratoimistoja perustetaan moniin maihin. Suunnaton kolmetoistakerroksinen paino on rakennettu Brooklyniin (N.Y.) täyttämään Valtakunnan sanoman sisältävien julkaisujen kysynnän tavattoman lisääntymisen. Seurakuntia tulee nopeasti enemmän kaikissa osissa maailmaa. Puoleensavetäviä ja käytännöllisiä kokouspaikkoja, Valtakunnan saleja, on jo käytössä tai rakenteilla sadoissa paikoissa. Kaikki tämä kertoo vielä suoritettavasta valtavasta työstä kaikissa kansoissa. Mutta jotkut päättelevät näistä seikoista hätäisesti, että tällä vanhalla maailmalla on vielä edessään jatkuvasti pidentyvä suhteellinen rauhan aika. Ehkäpä he antavat lisäksi tuudittaa itsensä väärään turvallisuudentunteeseen unohtaen, että tämä ”lopun aika” on myöskin ’arveluttava aika, josta on vaikea selviytyä’, kuten Paavali varoitti. – 2. Piet. 3:11; 2. Tim. 3:1, Um.

On merkkejä siitä, että jotkut ovat päätelleet, että heillä on vielä aikaa ajelehtia takaisin vanhan maailman ja sen tapojen piiriin ja yhtyä jälleen tavoittelemaan aineellista ylellisyyttä, mukavuutta ja erikoisloistoa. Jotkut uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä olevat nuoret miehet ja naiset heittävät kaipaavia silmäyksiä tämän maailman kilparatojen tarjoamiin palkintoihin. Joissakin tapauksissa näyttää olevan sopimuksia vanhempien ja lasten kesken, sillä edelliset aivan kannustavat nuoria pyrkimään korkealle tässä maailmassa, jotta he saavuttaisivat jonkinlaista merkitystä. He toivovat sittenkin mielellään, että aikaa on vielä paljon. Mutta onko sitä? Ei, jos me luotamme varmasti Jumalan Sanaan ja sen moniin varoituksiin, sellaisiin, mitkä Jeesus lausui Matteuksen 24:17–20.

Älä unohda milloinkaan, että eräät Jumalan palvelijoiksi tunnustautuneet ovat jo maksaneet hengellään herpaantuneen valppautensa ja palaamisensa vanhan maailman elintapaan. He sanoivat: ”Minun Mestarini viipyy.” (Um) Hän tuli sen sijaan ja aloitti tuominta- eli tilintekotyönsä täsmälleen aikanaan. Se, että he kallistuivat taaksepäin ja ottivat asiat rennosti, ei saanut mitään puolustusta eikä oikeutusta. Varuillaan olemattomat ja valmistautumattomat joutuivat täydelleen häviölle. – Matt. 24:48–51; 25:1–13.

SONNUSTA MIELESI

Mitä meidän täytyy sitten tehdä tänä vaanivien vaarojen aikana? ”Olkaa sen tähden raittiit mieleltänne ja olkaa valppaat rukousten suhteen.” Hengellisesti terve mieli ei murru eikä alistu äärimmäisen vaaran tai kiusauksen hetkellä. Se kieltäytyy kallistamasta korvaansa niiden kauniilta kuulostavalle todistelulle, jotka eivät näe kristikunnan ja koko tämän maailman pikaista loppua. Säilyttäkäämme siis kaikin mokomin mielemme terveenä tutkimalla säännöllisesti yksityisesti ja seurakunnassa Jumalan Sanaa. Rukous on myöskin tärkeä. Me ilmaisemme sen kautta tosi nöyryyttä, riippuvaisuutta Ylimmästä Yksinvaltiaasta, luottamusta hänen kaikkivaltiaaseen voimaansa toteuttaa kaikki suurenmoiset päätöksensä. Todellisesti nöyrät ihmiset eivät pidä turvaa itsestään selvänä tänä vaikeana tuomiopäivänä. Ylpeät tekevät niin ja jättäytyvät siten alttiiksi hyökkäyksille ja varmalle kukistumiselle. – 1. Piet. 4:7, Um; Sananl. 16:18.

Miten tärkeätä onkaan näin ollen omata oikea mielentila tänä ”lopun aikana”, eikä vain rajoitettuna aikana! Meidän täytyy päinvastoin vaalia ja suojella sitä jatkuvasti, kunnes Harmagedon on mennyt. Tästä hengellisestä sodasta ei voida saada lomaa. Meillä ei ole varaa riisua yltämme Jumalan varaamaa sotisopaa, sillä jos me teemme sen, niin vihollinen valtaa meidät yllättäen. Pietari varoitti sen tähden: ”Älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa.” Siinä ei ole mitään outoa. Tämä maailma on yhä toiminnassa, ja se vihaa yhä kaikkea jumalista ja kristillistä. Se on antautunut hallitsijansa, Googin, suoranaisessa opastuksessa Jehovan nimelle otetun kansan ryöstämiseen ja hävittämiseen. Mitä lähemmä me tulemme ”kaiken täydellistä loppua” (Um), sitä suuremmat ja keskitetymmät ovat vihollisen yritykset tuhota Jehova Jumalan ylistäjät. Älä etsi sen vanhalta järjestelmältä mitään suosiota. Älä tule petetyksi. Tämä maailma rakastaa vain omiaan. – Ef. 6:10–20; 1. Piet. 4:12; Matt. 5:11; Joh. 15:19; Hesekiel 38.

Jumalan ”vanhurskaan miehen” luokka erottautuu päinvastoin nykyään vihollisvoimien hyökkäyksen pääasiallisimpana kohteena. He ovat vaarallisessa asemassa. Vain täydellisesti nuhteeton toimintatapa Jehovan edessä voi tuoda heille pelastuksen. Heidän ei pidä ottaa asioita kevyellä, huolettomalla tavalla, vaan heidän on ymmärrettävä ajan asettamat vaatimukset ja oltava valvovia rukoillen ja huolissaan Jumalan lopullisesta hyväksymisestä. Se ylläpitää heitä ja vapauttaa heidät. He noudattavat Paavalin neuvoa ja valmistautuvat ja aseistautuvat kaikkein arveluttavimman ajan varalta ja pysyvät sitten tässä valmistuneessa tilassa sallimatta hetkeäkään henkisten aistimuskykyjensä tylsyä. Jatkuva yhteys uskossa oleviin veljiin sekä tutkimisessa että palveluksessa on ehdoton vaatimus, jos aiomme pysyä vartiossamme, terävinä huomaamaan polkuamme ympäröivät vaarat. – Ps. 112:1; Sananl. 27:17; 1. Piet. 4:18; Fil. 2:12; Ef. 6:13.

Se sitova voima, mikä liittää kaikki uuden maailman yhteiskunnan jäsenet lujasti yhteen, on lämmin keskinäinen rakkaus. Sen avulla peitetään ja unohdetaan isä Aadamilta perittyjen syntien ja epätäydellisyyksien paljous. Henkilökohtaiset eroavaisuudet ja riidat selvitetään ja karkoitetaan mielestä. Jokainen vahingoittava teko ja asenne käy luvattomaksi. Joka ainoa, joka rohkenee tuoda jälleen vanhan maailman suhtautumis- ja menettelytapoja, pannaan merkille, tutkitaan ja käsitellään siten, että järjestö pysyy puhtaana ja tahrattomana Jumalan pyhään palvelukseen. Pahantekijöille ja jumalattomille ihmisille on totisesti ovet suljettu, mutta vilpittömille ja rehellisille henkilöille, jotka lähestyvät, ovat tämän kaupunkijärjestön portit selko selällään aidossa vieraanvaraisuudessa. Sisäpuolella jaellaan jatkuvasti toisille sitä hyvää, millä Jehova siunaa kansaansa, ja siihen kuuluvat tekevät tämän puhuen usein toisilleen seurakunnan kokouksissa ja muualla, rakentaen toisiaan uskossa. – 1. Piet. 4:8, 9; Mal. 3:16; Jes. 65:25.

KATSO ETEESI!

Hengellinen valppaus, rukoileminen, hellä keskinäinen rakkaus ja aito vieraanvaraisuus muodostavat yhdessä palvelijoitten ainoalaatuisen järjestön. Kuitenkin tämä ”vanhurskas mies” ”pelastuu vaivoin” nyt ja pitkin matkaa Harmagedonissa tulevan nuhteettomuuskokeen loppuun asti. Raamattu kuvailee profeetallisesti hänet ”kekäleeksi, joka on tulesta temmattu” ja joka juuri ja juuri pelastuu palamasta tuhkaksi. Eikö ollut näin myöskin ”vanhurskaan Lootin” laita? Kertomus sanoo, että enkelilähetit ”tarttuivat . . . hänen käteensä . . . ja veivät hänet ulos ja jättivät hänet ulkopuolelle kaupunkia” sekä kehottivat sitten häntä pakenemaan henkensä edestä. Hän ja hänen seurassaan olevat tyttärensä pelastuivat tosiaan vaivoin tuosta tuomitusta kaupungista. Nykyinen Sodoma ja Gomorra on nyt ansaitsemansa lopun edessä. Viimeiseen minuuttiin saakka on olemassa suuri vaara, että jokin taaksemme jäänyt, maalliset palkinnot, joilla ei ole todellista arvoa, korkea asema, paremmat palkat, enemmät huvitukset, suurempi rentoutuminen, sanalla sanoen materialismi, vetää ja kiehtoo meidän sydämemme. ”Muistakaa Lootin vaimoa!” Älkää ”palatko takaisin”! Joutukaa aina samaan suuntaan, yhä kauemma tästä vanhasta maailmasta! – Sak. 3:2; 2. Piet. 2:7; 1. Moos. 19:15–17; Luuk. 17:31, 32.

Älä helli mitään halua tämän maailman elintapaa kohtaan, sillä se merkitsee itse asiassa Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden kevytmielistä kohtelua ja epäonnistumista sen tarkoituksen suhteen. Se panee ihmisen syntisten kanssa samaan luokkaan, ja ”jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?” He eivät pelastu. He häviävät unhoon Harmagedonin tuomion huippukohdassa. Mitä sinä teet, kun Jehova antaa ottaa hyvää tahtovia ihmisiä kädestä ja jouduttaa heidät pois tämän vanhan maailman näyttämöltä, mikä on nyt kokemaisillaan kaikkein valtavimman muutoksensa? Katso jatkuvasti ainoastaan yhteen suuntaan, turvalliseen suuntaan. Ole kuin Paavali keskittyen tähän yhteen asiaan. Jätä kaikki tähän vanhaan maailmaan kuuluva taaksesi ja osoittaudu tarmokkaaksi uuden maailman harrastuksissa ja kokonaan keskittyneeksi niihin. – 2. Kor. 6:1; 1. Piet. 4:18; Fil. 3:13.

Meitä kutsutaan kantamaan oma osamme pahan kärsimisessä ja vaikeuksien kestämisessä, jatkuvassa taistelussa loppuun asti, kristittyinä sotureina suurimman asian puolesta, mistä on koskaan taisteltu. Sitten ja vasta, sitten tulee pelastus. Tätä tarkoitetaan ’vaivoin pelastumisella’. Miten tärkeätä meille onkaan näin ollen osoittautua olevamme jatkuvasti ja läheisesti Jehovan ”vanhurskaan miehen” ja uuden maailman yhteiskunnan mukana! Älkää laiminlyökö yhteenkokoontumistanne kannustaaksenne toisianne rakkauteen, syvään rakkauteen ja oikeisiin töihin. Älä luule voivasi suhtautua asioihin löysästi tilapäisestikään. Vartioi hyvin palveluksen kallisarvoista asemaa, millä uuden maailman Kuningas on kunnioittanut sinua. Pidä ylläsi Jumalalta saamasi sotisopa ja heiluta jatkuvasti hengen miekkaa ponnekkaasti. Siten me voimme pelastua ”kaiken täydellisen lopun” läpi vaivoin, mutta onnellisesti, ja meidän pelastumisemme kirkastaa Jehovan, Jumalamme, voimaa ja nimeä. – 2. Tim. 2:3; Matt. 24:13; Hepr. 10:24, 25.