Lukijain kysymyksiä
● Miksi Jehovan todistajat uskovat, että ihmisluomukset elävät iankaikkisesti maan päällä, koska Raamattu sanoo, että maa poltetaan poroksi?
Raamattu sanoo tosin: ”Nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.” Mutta totta on myöskin, että Raamattu sanoo: ”Maa pysyy iäti.” Nämä lausunnot näyttävät ristiriitaisilta. Mutta kun ne ymmärretään oikein, niin ne eivät ole todellisuudessa ristiriitaiset. – 2. Piet. 3:7; Saarn. 1:4.
Viitaten viimeisinä päivinä esiintyvien pilkkaajien asenteeseen 2. Pietarin kirjeen 3:5–7 (Um) sanoo: ”Sillä heidän toiveensa mukaan jää tämä tosiasia heiltä huomaamatta, että muinaisina aikoina oli taivaat, ja maa työntyi kiinteänä esiin vedestä ja veden keskeltä Jumalan sanan voimasta, ja sillä tavoin kärsi sen ajan maailma tuhon, kun se hukutettiin vedellä. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla tallennetut tulelle, ja ne säilytetään jumalattomien ihmisten tuomion ja hävityksen päivään.”
Apostoli Pietari viittaa tässä Nooan ajan vedenpaisumukseen. ”Sen ajan” taivaat ja maa hävitettiin vedellä, sanoo Pietari. Mutta nuo tulvavedet eivät hävittäneet kirjaimellisia taivaita eikä kirjaimellista kiertotähteä maata, sillä ne ovat olleet olemassa tähän päivään asti. Mikä hävitettiin? Saatanan ihmisiä valvova paholaisjärjestelmä eli -järjestely sekä maan jumalattomat ihmiset. Niitä kuvattiin ”taivailla” ja ”maalla”. Meille sanotaan, että ”kaikki maa pyrki näkemään Salomoa kuullakseen hänen viisauttaan”. Maalla ei ole korvia kuulla, vaan ihmiset menivät kuulemaan Salomoa. ”Iloitkoon taivaat, ja riemuitkoon maa”, sanoi psalminkirjoittaja tarkoittaen taivaan ja maan asukkaita. – 1. Kun. 10:24; Ps. 96:11.
”Nykyiset taivaat ja maa”, mitkä on säästetty tuholle, ovat siis Saatanan ja hänen paholaistensa näkymättömät jumalattomat taivaat sekä maan jumalattomat ihmiset. Näistä jumalattomista taivaista ja maasta puhuen Ilmestyskirjan 20:11 sanoo, että hänen edestään ”maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt”. Tämän jälkeen ”on uudet taivaat ja uusi maa, jota me odotamme hänen lupauksensa mukaan, ja niissä on asustava vanhurskaus”. Ei uusi tähtiholvi pään päällä, vaan uudet kuvaannolliset taivaat, Kristus ja hänen perijätoverinsa, jotka hallitsevat taivaasta; ei uusi kiertotähti allamme, vaan uusi kuvaannollinen maa, vanhurskaudelle antautuneet tottelevaiset ihmiset. Ohimennen sanoen, jos maa, mikä tulee poltettavaksi, on kirjaimellinen, niin ovat taivaatkin, joiden on hävittävä savuksi maan mukana, kirjaimelliset. Mikä pelastus tämä olisi näin ollen niille, jotka odottavat säilyvänsä tästä palosta tullen otetuiksi taivaaseen? – 2. Piet. 3:13, Um.
Koska tulella hävitettävät taivaat ja maa ovat kuvaannolliset, niinkuin vedenpaisumuksenkin tuhoamat taivaat ja maa olivat, niin ei ole mitään ristiriitaa, kun Raamattu sanoo, että kirjaimellinen ”maa pysyy iäti”. Ja jos maa on pysyvä ikuisesti, niin se on oleva asuttukin iankaikkisesti, koska ”näin sanoo Jehova, joka loi taivaat, Jumala, joka muodosti maan ja teki sen, joka ei perustanut sitä eikä luonut sitä autioksi, joka muodosti sen asuttavaksi. Minä olen Jehova, eikä ketään muuta ole.” – Jes. 45:18, As.
● Miksi Matteuksen ja Luukkaan esitykset Jeesuksen sukutaulukosta ovat erilaiset? Matteuksen 1:1–16 sanoo Jaakobin olleen ”Joosefin, Marian miehen”, isä, Marian, ”josta syntyi Jeesus”, kun taas Luukkaan 3:23–38 sanoo, että ”Joosef oli Eelin poika”. – J. C., Yhdysvallat.
Ainakin kaksi asiantuntijaa esittää tämän parempana ratkaisuna sen selityksen, että Luukas seuraa Jeesuksen luonnollista sukuhaaraa hänen lihallisen äitinsä Marian ja tämän esivanhempien kautta, kun taas Matteus esittää Jeesuksen laillisen suvun Joosefin ja hänen esivanhempiensa kautta. Kun aloitamme kummankin sukuluettelon vanhimmasta jäsenestä, niin edellämainittu käsitys auttaa meitä näkemään, miksi ne eroavat Daavidin jälkeen, Matteuksen kertomuksen kulkiessa Daavidin pojan Salomon kautta ja Luukkaan seuratessa sitä vastoin Daavidin pojan Naatanin haaraa, ja miksi ne – vaikka ne yhtyvätkin jälleen lyhyeksi ajaksi Sealtielissa ja Serubbaabelissa – haarautuvat sitten vielä kerran ja noudattavat eri sukuhaaroja. Matteus päättyy Jaakobiin, Joosefin isään, ja Luukas päättyy näin ymmärrettynä Eeliin, joka oli todellisuudessa Jeesuksen lihallisen äidin, Marian, isä. – ”The Westminster Dictionary of the Bible” (vuoden 1944 tarkistettu painos, sivu 198, 1. palsta); McClintockin ja Strongin ”Cyclopaedia” (1882, III osa, sivu 773, 2. palsta).
Miksi Luukas jättää sitten pois Marian ja mainitsee Joosefin ”Eelin poikana”? Edellämainittu ”Cyclopaedia” sanoo sivulla 773, 2. palstalla: ”Muodostaessaan sukutaulujaan juutalaisten tiedetään ottaneen huomioon kokonaan miespuoliset jäsenet ja jättäneen itse tyttären nimen pois, milloin isoisän veri meni pojanpojalle tyttären kautta, sekä pitäen tyttären miestä äidin kautta lasketun isoisän poikana (4. Moos. 26:33; 27:4–7).” Tämän säännön mukaan Joosefin nimi on Marian asemesta Luukkaan kertomuksessa, vaikka sukuluettelo esitetäänkin siinä Marian sukuhaaran kautta. Tämä ”Cyclopaedia” näkee Luukkaan kertomuksen sanamuodossa vahvistuksen tälle ajatukselle sanoen sivulla 774, 1. palstalla: ”Evankelista Luukas on erottanut tarkkaan TODELLISEN sukuluettelon LAILLISESTA huomauttamalla välimerkintönä: ’Jeesus, . . . oli, niinkuin luultiin, Joosefin poika (mutta todellisuudessa) Eelin poika’ eli hänen pojanpoikansa hänen äitinsä puolelta.” – Luuk. 3:23.
Mutta miksi pitää olla kaksi sukuluetteloa, kun yksikin olisi riittänyt ja kun näiden kahden väliset erot saattavat aiheuttaa hämminkiä? Ensiksikin: Matteuksen ja Luukkaan varhaisemmat lukijat tunsivat mitä varmimmin edellämainitut yksityiskohdat eivätkä siis hämmentyneet enempää kuin nykyistenkään lukijoitten tarvitsee hämmentyä, kun he tutustuvat yksityiskohtiin. Toiseksi: vaikka sukuluettelot ovat toisille kuivia ja ikävystyttäviä, niin ne täyttävät usein hyvin tärkeän ja välttämättömän tarkoituksen. Messiaan eli Kristuksen sukuluettelo on varmasti erittäin tärkeä, sillä häntä koskevat ennustukset ovat hyvin täsmällisiä hänen polveutumisestaan suosittujen patriarkkojen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin sekä rakastetun kuninkaan Daavidin kautta. Koetellen juutalaisia fariseuksia tässä suhteessa Jeesus kysyi heiltä: ”Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?” He vastasivat: ”Daavidin.” (Matt. 22:42) Jeesuksen messiaanisuudella piti olla sukutieteellinen todistus!
On näin ollen järkevää ajatella, että nämä kaksi kirjoittajaa, Matteus ja Luukas, tekivät Jehovan hengen ohjauksella kaksinkertaisesti varmaksi Messiaan polveutumisen. Matteus osoitti intoa osoittaakseen Jeesuksessa täyttyneitä ennustuksia, kuten näemme lukemalla vain muutamat jakeet Matteuksen 2:1:sestä 18:nteen. Ja kun Luukas esiintyi ja omisti kertomuksensa ”korkea-arvoiselle Teofilukselle”, niin hän ei tehnyt sitä turhan toistamisen tähden. Luukas oli hyvin huolellinen ja ’tarkkaan tutkittuaan alusta alkaen kaikki päätti kirjoittaa ne järjestyksessään’, jotta Teofilus tuntisi täysin niiden asioiden varmuuden, joita hänelle oli opetettu suullisesti. (Luuk. 1:1–4) Miten hän olisi voinut perusteellisemmin täyttää tämän tarkoituksen kuin täydentämällä Matteuksen kertomusta, mikä näytti Jeesuksen laillisen polveutumisen kasvatusisästä Joosefista, toisella kertomuksella, mikä osoittaa hänen polveutumisensa luonnollisella eli lihallisella tavalla neitsyt Marian kautta, varsinkin kun Jeesuksen sukutaulukko kulki molemmissa sukukertomuksissa Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin ja erittäin tärkeän Daavidin kautta? Nämä kaksi kertomusta ovat ”kaksi todistajaa” ja tekevät Jeesuksen messiaanisuuden kaksinkertaisen varmaksi. – 5. Moos. 19:15.
Lisäselvitystä tähän kysymykseen saadaan kirjan ”Valtakunta on tullut lähelle” sivuilta 38–42, joilla näitä kahta polveutumiskertomusta verrataan rinnan.
● Kirjan ”You May Survive Armageddon into God’s New World” sivulla 117, kappaleessa 14, viitataan 5. Mooseksen kirjan 30:13:nteen. Miten tämä raamatunkohta soveltuu täysin tähän kappaleeseen? – P. S., Yhdysvallat.
Kysymyksessä oleva kappale, mikä käsittelee Jehovan kansan tilaa v. 1918, sanoo mm.: ”Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa [säkkipuvussa], on peto [Saatanan näkyväinen kansojen muodostama järjestö], se, joka nousee syvyydestä [merestä], käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät.” ”(Ilmestyskirja 11:7–10; 13:1; Roomalaisille 10:7; 5. Mooseksen kirja 30:13)”
Jotta ymmärtäisimme, miksi 5. Mooseksen kirjan 30:13 mainitaan, niin meidän täytyy ensin panna merkille, mitä Ilmestyskirjan 13:1 sanoo: ”Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä.” Tämän ennustuksen tekstiyhteys osoittaa, että tämä peto ja se meri, mistä se tuli, ovat sama kuin se peto ja se syvyys, mitkä mainitaan Ilmestyskirjan 11:7:nnessä ja mitkä on lainattu edelliseen kappaleeseen.
5. Mooseksen kirjan 30:13 ja Roomalaiskirjeen 10:7 mainitaan siksi, että apostoli Paavalin kirje lainaa edellisestä, mutta käyttää sanaa ”syvyys” eikä sanaa ”meri”. Nämä kaksi raamatunpaikkaa tukevat näin ollen sitä seikkaa, että ”syvyys” ja ”meri” ovat sama, ja ne mainitaan tästä syystä. McClintockin ja Strongin ”Cyclopaedia” osoittaa, että näitä kahta sanaa käytettiin vaihdellen, koska ajateltiin, että merillä tai valtamerillä ei ollut pohjaa, mikä ajatus sisältyy sanaan ”syvyys”. ”Septuaginta” käyttää kreikkalaista sanaa ”abyssos” 1. Mooseksen kirjan 1:2:sessa tarkoittaessaan alkumerta eli ”Uuden maailman käännöksen” ”kuohuvia vesiä”. Katso alaviitettä c. 5. Mooseksen kirjan 30:13 ja Roomalaiskirjeen 10:7 todistavat siis yhdessä, että tuo kappale on oikeassa käyttäessään ”merta” ja ”syvyyttä” vaihtoehtoisesti.