Avioliiton jumalallinen alkuperä

”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” – Matt. 19:6.

1. a) Mikä avioliitto on? b) Kuka on sen pääosakas, kuka voi olla vähäisempi osakas, ja kenen ajatuksissa se syntyi?

AVIOLIITTO on kahden osapuolen läheinen yhtymä. Avioliiton pääosakasta sanotaan aviomieheksi. Sen toista eli vähäisempää osakasta sanotaan vaimoksi. Vähäisempi osakas eli vaimo voi olla yksi ainoa henkilö eli yksilö tai se saattaa olla myöskin kahden tai useamman persoonan muodostama järjestö. Mutta vaikka järjestö on monien persoonien muodostama, niin se ei silti merkitse monia vaimoja, vaan se muodostaa vain yhden järjestövaimon, koska kaikki tuon järjestön jäsenet ovat yhdessä liitossa yhden aviomiehen kanssa. Vaimoon, yhteen persoonaan niinkuin järjestöönkin, yhdistämisen ihmeellistä ajatusta ei kehittänyt eikä muodostanut ihminen eikä yksikään ihmistä alempi ja ennen ihmistä elänyt eläin. Luoja, ihmisen sekä suvullisen lisääntymisen kautta syntyvien eläinten ja kasvien Tekijä, ajatteli ja asetti ensin avioliiton. Tämä Luoja eli Tekijä on Jumala, koko näkyvän ja näkymättömän kaikkeuden aikaansaaja.

2, 3. a) Millä sanoilla Jumala tunnustaa uskollisesti aviovelvoituksen? b) Kenelle nämä sanat puhuttiin todellisuudessa?

² Luoja tunnustaa eli myöntää uskollisesti avioyhteyden. Hän mainitsee itsensä aviopuolisona. Hän merkitsee sen muistiin kirjoitettuna. Hän vannoo täyttävänsä avioliiton asiaankuuluvat velvoitukset ja tekevänsä sen hedelmälliseksi lapsilla. Tämä hämmästyttävä kertomus kuuluu näin: ”Sinun Tekijäsi on sinun aviomiehesi [boel, eli omistajasi] – Sotajoukkojen Jehova on hänen nimensä – ja sinun Lunastajasi, Israelin Pyhä – häntä on sanottava koko maan Jumalaksi. Sillä Jehova on kutsunut sinut jätettynä ja hengessään murheellisena naisena ja nuoruuden vaimona, joka on hylätty, sanoo sinun Jumalasi. . . . Sillä tämä on [kuin] Nooan vedet minulle, koska minä olen vannonut, että Nooan vedet eivät enää käy yli maan, niin minä olen myös vannonut, että minä en ole enää vihainen sinulle enkä nuhtele sinua. Sillä vuoret häviävät ja kukkulat siirtyvät, mutta minun laupeuteni ei häivy sinulta eikä minun rauhanliittoni väisty, sanoo Jehova, joka armahtaa sinua. . . . Ja kaikki sinun lapsesi [tulevat olemaan] Jehovan opettamia, ja suuri on sinun lastesi rauha oleva.” – Jes. 54:5–13, Da, reunam.

³ Profeetta Jesajan suu puhui tai hänen kätensä kirjoitti nämä sanat muinaisessa Jerusalemin kaupungissa tai sen läheisyydessä. Mutta nämä sanat olivat taivaassa olevan Jehova Jumalan henkeyttämät eli profeettaan puhaltamat, ja ne puhuttiin todellisuudessa jollekulle vaimonkaltaiselle persoonalle tai vaimonkaltaiselle järjestölle, joka on taivaassa. Näitä sanoja ei puhuttu yksistään tämän vaimon hyödyksi, vaan myöskin hänen maan päällä olevien lastensa hyväksi. Kuka tai mikä tämä vaimo on? Yksi hänen lapsistaan, kristitty apostoli Paavali, kirjoittaa hänen toisille lapsilleen ja sanoo: ”Nykyinen Jerusalem . . . on orjuudessa lapsineen. Mutta ylhäälläoleva Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme.” Hän lainaa sitten samassa Jesajan ennustuksen luvussa olevia Jumalan sille lausumia omia sanoja. Paavali lopettaa viimein todistelunsa, että he ovat Jumalan taivaallisen ”vaimon” lapsia, sanoen: ”Minkävuoksi me emme ole palvelustytön, vaan vapaan vaimon lapsia. Sillä sellaiseen vapauteen Kristus vapautti meidät. Seisokaa sentähden lujina älkääkä antako sitoa itseänne jälleen orjuuden ikeeseen.” – Gal. 4:25–5:1, Um.

4. Mikä maallinen Jerusalem eli Siion oli, ja mikä muodostaa taivaallisen Jerusalemin?

⁴ Se maallinen Jerusalem, mistä Paavali puhui tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten, hävitettiin myöhemmin, mutta kun se kaupunki tuhottiin, niin siinä oli yli miljoona ihmistä. Se oli kaupunkijärjestö. ”Ylhäälläoleva vapaa Jerusalem” on myös järjestö. Orjuudessaolevaa maallista Jerusalemia sanottiin myöskin Siioniksi, mikä johtui sen erään kukkulan nimestä. ”Ylhäälläolevaa Jerusalemia” sanotaan niinikään Siioniksi Jumalan omassa Sanassa, Pyhässä Raamatussa. Taivaallista Siionia ei hävitetä koskaan, sillä Jehova Jumala on vannonut, että hänen laupeutensa sitä kohtaan ei häivy milloinkaan, eikä hänen rauhanliittonsa väisty. Hänen taivaallinen vaimonsa, ”ylhäälläoleva Jerusalem”, on taivaallinen, näkymätön järjestö kautta koko maailmankaikkeuden, hänen yleisjärjestönsä. Hän on vaimonsa Tekijä, ja niin on hänen yleisjärjestönsä kaikkien hänen siinä olevien taivaallisten luomustensa muodostama. He ovat alamaisia hänelle, Luojalleen, ja yhdistetyt häneen järjestönä pyhässä liitossa, mikä ei lakkaa milloinkaan.

5. Mitä Raamattu sanoo Jehovan olemassaolosta?

⁵ Ennenkuin Jehova alkoi luoda yleisjärjestöään, niin hän oli aivan yksin loputtomassa avaruudessa. Ennenkuin tätä taivaallista järjestöä oli olemassakaan, oli hän Jumala, iankaikkinen, iätipysyvä Olento, ja siis ilman alkua, samoin kuin hän on ilman loppuakin, ainaisesti siunattu. Israelin kuningas Daavid voi rukoilla liioittelematta: ”Siunattu olkoon Jehova, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.” (Ps. 41:13, As) Profeetta Mooses, joka kirjoitti maan luomishistorian, voi sanoa Herralle Jehovalle: ”Ennenkuin vuoret tulivat esiin tai ennenkuin sinä olit muodostanut maan ja maailman, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.” – Ps. 90:2, As.

6. a) Miksi Jumala ei tuntenut tarvitsevansa vaimoa? b) Miksi hän sitten ryhtyi luomaan?

⁶ Tarvitsiko hän koskaan vaimoa eli elävää järjestöä pyhään yhteyteen kanssaan? Ei! Tunsiko hän milloinkaan tällaisen vaimon tarvetta? Ei! Oliko hänen hyvä olla yksin? Oli. Hänellä oli itsessään kaikki, mikä antoi hänelle mielihyvää ja onnea, hän ei tuntenut minkäänlaista tarvetta, eikä hänen täydellinen yksinolonsa haitannut häntä koskaan eikä täyttänyt häntä yksinäisyydentunteella. Hänen yksinolonsa iankaikkisuudesta ei pilannut häntä koskaan, ei tehnyt hänestä milloinkaan omakeskeistä eikä sisäänpäinkääntynyttä eikä tehnyt hänestä koskaan sellaista, että hän ei voinut alkaa nauttia luomusten seurasta. Hän ei tarvinnut vaimoa avukseen lasten tuottamisessa. Hänessä itsessään oli täydellinen luomisvoima. Mikään vaimo ei vaatinut jälkeläisiä häneltä eikä velvoittanut häntä antamaan itselleen jälkeläisiä. Miksi hän alkoi sitten luoda oltuaan yksin iankaikkisuudesta lähtien? Koska hän on rakkaus. Hän näki keinon ilmaista rakkauttaan ja sallia luomusten nauttia hänen rakkaudestaan. Ja niin hän itse halusi luoda minkään ulkopuolisen suostuttelematta, vaan ainoastaan oman täydellisen rakkautensa vaikutuksesta. Hänen taivaalliset luomuksensa tuntevat nyt tämän tosiseikan, sillä he sanovat hänelle: ”Sinä, meidän Herramme [Jehovamme] ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut.” – Ilm. 4:11.

VAIMON LUOMINEN

7, 8. a) Kenet Jumala loi ensiksi, ja millä tavalla hän oli ensimmäinen ja viimeinen? b) Mikä oli hänen suhteensa Jumalaan ja miksi?

⁷ Ensimmäinen, jonka Kaikkivaltias Jumala Jehova loi, puhuu puolestaan ilmaisten itsensä meille, niin ettei siinä piile mitään salaperäistä. Hän on se, joka oli kerran täällä alhaalla maan päällä tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten ja joka tunnetaan nyt Jeesuksena Kristuksena. Hän sanoi puhuessaan taivaasta näyssä maan päällä olevalle rakkaalle apostolilleen Johannekselle: ”Minä olen ensimmäinen [Esikoinen, Aleksandrialainen käsikirjoitus] ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, . . . ’Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku.’” (Ilm. 1:17, 18; 3:14) ”Ensimmäinen ja viimeinen” ja ”Jumalan luomakunnan alku”? Niin. Hän oli se ”Ensimmäinen”, jonka yksinoleva Jumala Jehova loi itse, ilman apua. Hän oli myöskin se ”Viimeinen”, jonka Jehova Jumala loi käyttämättä ketään muuta välikappaleenaan. Hän oli tällä tavalla Jumalan luomakunnan alku, ei Jumalan luomistyön aloittaja. Tämä Jumalan ensimmäinen luomus tuli ihmiseksi ja kuoli ihmisuhrina, ja hänet herätettiin kuolleista, ja hän palasi taivaaseen. Hän oli siis myöskin ensimmäinen, joka herätettiin kuolleista Jumalan suoranaisella voimalla kenenkään auttamatta, ja hän on viimeinen täten herätetyistä, sillä Jumala käyttää nyt häntä nostamaan kaikki muut haudoissa olevat kuolleet. Hän oli siten Jumalan ”uuden luomuksen” alku. – 2. Kor. 5:17.

⁸ Kun Kaikkivaltias Jumala oli saattanut tämän ensimmäisen luomuksen elämään, niin hän valtuutti hänet ja käytti häntä kaikkien toisten luomusten elämäänsaattamisessa. (Joh. 1:2, 3; Kol. 1:15–18) Oliko tämä ensimmäinen luomus siis Jumalan taivaallinen vaimo, koska Jumala käytti häntä toimeenpanijanaan eli välineenään kaiken muun luomisessa? Ei! Hän oli Jumalan Poika toisella tavalla kuin yksikään muu luomus. Hän oli Jumalan ”ainoasyntyinen Poika” siten, että hän oli ensimmäinen ja ainoa, jolle Jumala antoi elämän suoraan, ilman mitään välitystä. (Joh. 3:16; 5:26; 6:57) Hän oli yhtä Jumalan kanssa Poikana ja työtoverina eikä toimi koskaan vastoin Jumalan tahtoa. Siksi hän sanoikin kerran: ”Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:30) Koska hän oli yhtä taivaallisen Isänsä kanssa, niin hän oli aina alamainen hänelle eikä kapinoinut koskaan Isänsä tahtoa vastaan.

9. Miten Jumalan järjestö syntyi, ja missä merkityksessä Jumala meni sen kanssa avioliittoon?

⁹ Isä ja hänen ainoasyntyinen Poikansa olivat yhdessä tuntemattoman ajan saaden mielihyvää toistensa seurasta. Hänen Isänsä Jehova halusi sitten käyttää häntä toisten luomusten luomisessa taivaaseen. Tämä yhteinen luomistyö alkoi näin ollen, ja ajan kuluessa luotiin suuri enkelijoukko, jossa kaikki olivat Jumalan poikia, koska elinvoima lähti hänestä, niin että hänessä on ”elämän lähde”. (Ps. 36:10) Jehova Jumala puhui kaikille näille ainoasyntyisen Poikansa kautta tehden hänestä siten ”Jumalan Sanan” eli Jumalan puhetorven kaikille toisille pojille. Heistä tuli Jumalan taivaallinen huonekunta, ja Jumala järjesti heidät kaikki ainoasyntyisen Poikansa alaisuuteen, jotta he kaikki yhdessä tekisivät suuren Luojan tahdon, kunkin suorittaessa itselleen määrätyn osan työskennellen joustavasti kaikkien toisten mukana ja yhteistoiminnassa heidän hengellisen Isänsä, Luojan, kanssa. Luotuaan kaikki nämä henkipojat Jumala muodosti heistä täten järjestön, yleisen taivaallisen järjestönsä, koska se elää ja toimii kautta maailmankaikkeuden. Hän otti tämän yleisen taivaallisen järjestön vaimokseen sitoen sen itseensä rikkumattomaan liittoon työtoverinaan ja auttajanaan. Tämän uskollisen ainoasyntyisen Pojan ollessa tämän järjestön johtajana Jumala oli varma siitä, että tämä järjestövaimo pysyy yksimielisenä hänen kanssaan rakkaudellisessa antaumuksessa ja alamaisuudessa. Jehova oli Tekijänä sen Pää ja Jumala. Vaikka siitä tuli hänen järjestövaimonsa, niin se ei tehnyt siitä jumalatarta, ”Taivaan kuningatarta”, mitä täällä maan päällä olevien miesten ja naisten olisi pitänyt myöhemmin palvoa. – Jer. 44:17–19, 25; 7:18.

10. Milloin, missä ja miten Jumala muodosti sukupuolijaon ennen ihmisen luomista ja mitä tarkoitusta varten?

¹⁰ Jehovan järjestövaimoa suosittiin aikanaan sillä, että se sai nähdä tämän avioliittoperiaatteen pantuna toimintaan uudella tavalla, uudessa paikassa – täällä maan päällä. Kun Luoja laski ainoasyntyisen Poikansa kautta tämän maan perustukset hyviä tarkoituksiaan varten, niin kaikki nämä muut Jumalan pojat huusivat hyväksyen. Tämän maan valmistamisen kolmantena luomispäivänä oli heille erittäin kiinnostavaa nähdä Jumalan viisaus, kun hän pani eräät kasvielämän lajit pölyttymään ja jopa jotkin kasvit yhtymään tuottaakseen omaa lajiaan. Viidentenä päivänä he näkivät Jumalan luovan lukemattomia erilaatuisia kaloja ja merieläimiä, jotka kutivat tai parittelivat poikastensa saamiseksi, ja sitten myöskin monenlaisia lentäviä luomuksia ja lintuja. Avioliittoperiaatteen soveltaminen kehittyi edelleen kuudentena luomispäivänä, kun Jumala pani maan tuottamaan metsäeläimiä, kotieläimiä ja ryömiviä tai matelevia eläimiä, joista ”ei yksikään ollut ilman pariaan”. (1. Moos. 1:11–13, 20–25; Jes. 34:15, 16, Mo) Näistä kasvi- ja eläinelämän yhtymistä oli nähtävissä se järjestely, kuinka hede- ja emikasvit ja koiras- ja naaraseläimet toimivat yhdessä yhteisessä tarkoituksessa sukuelämän vetovoiman vaikuttaessa niiden yhteen saattamisen. Sana ”sukupuoli” tarkoittaa erilaisten elävien luomusten jakamista uros- ja naaraslajeihin, ja latinalainen juurisana merkitsee ”leikkaamista eli jakamista”. Mutta tämän sukupuoliin jakamisen tarkoitus ei ole kuitenkaan hajaannuksen aiheuttaminen, vaan päinvastoin yhteyden aikaansaaminen, voimien yhdistäminen yhteistuloksen saavuttamiseksi, kun kumpikaan puoli ei ole täydellinen ilman toista, vaan kumpikin sukupuoli on niin rakennettu, että se vetää toista puoleensa ja toteuttaa määrätyn toiminnan. Jotkin elämänmuodot ovat suvuttomia, mutta lisäävät silti lajiaan.

11. a) Mikä oli Jumalan maallisen luomistyön kruunaava huippu, ja milloin se luotiin? b) Miksi hän pystyi pitämään eläimet alamaisuudessaan?

¹¹ Sukupuolijärjestely näytteli suurta osaa kasvi- ja eläinelämän jatkumiseksi täällä maan päällä tuhansia vuosia kolmannesta luomispäivästä kuudenteen luomispäivään. Jumala näki kaiken tämän olevan hyvä, mutta se ei ollut hänen maata koskevan päätöksensä loppu. Se oli todellisuudessa valmistelua ja johti kruunaavaan huippuun. Kuudennen luomispäivän seitsemäntuhatta vuotta olivat lähestymässä loppuaan, kun Jehova Jumala puhui ainosyntyiselle Pojalleen, työtoverilleen tässä maallisessa luomistyössä. ”Ja Jumala jatkoi sanoen: ’Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaisuutemme mukaiseksi, ja olkoot heidän alaisuudessaan meren kalat ja taivaitten lentävät luomukset ja kotieläimet ja koko maa sekä jokainen mateleva eläin, joka matelee maan pinnalla.’” (1. Moos. 1:26, Um) Tämän ”ihmiseksi” nimitetyn luomuksen eli Aadamin piti olla korkeampi kuin kaikki tietoisen elämän aikaisemmat muodot. Ihmisen teki paremmaksi ja kykeneväksi pitämään nämä alemmat luomukset alamaisuudessaan se, että hänet tehtiin Jumalan ja hänen ainoasyntyisen Poikansa kuvaksi ja kaltaiseksi, ja tämä Poika itse oli ”näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen”. (Kol. 1:15, As) Tämä oli uutta maassa.

12. Millaisen paikan Jumala valmisti ihmiselle, ja miten ihminen luotiin?

¹² Jumala valmisti ensin kodin tälle luomukselle, ihmiselle. Jumala teki siitä niinkuin ei yksikään muu viljelijä paratiisin, isonlaisen puiston, mikä oli vielä parempi kuin ulkopuolella oleva muu osa maasta, missä eläimet vaelsivat ja lisäsivät lajiaan ennen kuolemaansa. Jumala valmisti sitten erillisen luomuksen, ensimmäisen ihmisen eli Aadamin. ”Sitten Jehova Jumala ryhtyi muodostamaan ihmistä [adam] maan tomusta [adamaa] ja puhaltamaan hänen sieraimiinsa elämän henkeä, ja ihminen tuli eläväksi sieluksi.” – 1. Moos. 2:7, 8, Um.

13. Mitkä edut ja velvoitukset Aadam sai, ja missä tärkeässä suhteessa hän erosi eläimistä?

¹³ Luoja puhui näkymättömistä ihmiselle ja sanoi hänelle, että hänet oli luotu sekä pantu Eedenin puutarhaan ”viljelemään sitä ja pitämään huolta siitä”. Tämä merkitsi epäilemättä ”hyvän ja pahan tiedon puun” hoitamista, mutta ihmistä eli Aadamia kiellettiin syömästä siitä. Sen tekeminen olisi tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan. Se olisi siis syntiä, ja rangaistus sellaisesta synnistä olisi seuraava: ”Sinä päivänä, jona sinä syöt siitä, sinä kuolet ehdottomasti.” (1. Moos. 2:15–17, Um) Jumala tutustutti sitten ihmisen eli Aadamin lentäviin luomuksiin ja metsäeläimiin, jotka hänen tuli pitää alamaisinaan, ja Jumala antoi hänen nimittää jokaisen niistä, ja se nimi jäi pysyväksi. Aadam tarkasteli kiinnostuneena noita luomuksia. Hän näki, että ne olivat erilaista lihaa kuin hänen. Hän näki, miten ne ottivat parinsa ja olivat sukupuoliyhteydessä ja kuinka ne kasvattivat pienokaisiaan sekä miten ne elivät ikänsä loppuun ja kuolivat jättäen jälkeläisensä säilyttämään lajiaan. Mutta Aadamin ei tarvinnut kuolla, hänen ei tarvinnut tuottaa jälkeläisiä pitääkseen lajiaan, ihmissukua, olemassa. Jos hän olisi palvonut jatkuvasti uskollisena Luojaansa Jumalanaan ja totellut kaikkia hänen käskyjään, sitäkin, mikä kielsi häntä syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta, niin hän olisi voinut elää iankaikkisesti ja olla paratiisin huoltaja sekä pitää eläimet aina alamaisuudessaan. – 1. Moos. 2:19, 20.

IHMISEN AVIOLIITTO ALKAA PARATIISISSA

14–16. a) Minkä puutteen Aadam huomasi, ja mitä Jumala olisi voinut tehdä Aadamin tarpeen täyttämiseksi? b) Miten Jumala täytti Aadamin puutteen ja mitä lisätarkoitusta varten?

¹⁴ Aadam ei tuntenut mitään sukupuolista halua. Hän oli täydellisenä miehenä täysin tasapainossa eikä jaettu sukupuoleen katsoen. Mutta oliko hänellä keitään itsensä kaltaisia tovereita? Miten hän saisi niitä? Se kuului Jumalan päätökseen, eikä ihmisen asia ollut yrittää neuvoa tai ohjata tai määrätä Jumalaa. Mutta Jumala ei ollut jättänyt itseäänkään ilman kuvansa mukaisia ja kaltaisiaan luomuksia: ensin hänen ainoasyntyinen Poikansa ja sitten hänen muut taivaalliset poikansa, jotka kaikki yhdessä muodostivat hänen järjestövaimonsa. Oliko hänen päätöksensä jättää Aadam yksin lajiinsa?

¹⁵ Aadam ei voinut sanoa mitään kaikista nimittämistään eläimistä ihmistoverikseen: ish (hepreaksi). Hän havaitsi olevansa yksin lajissaan, hänen täytyi suorittaa työnsä aivan yksinään. Hän ei voinut keskustella kenenkään muun kuin näkymättömässä maailmassa olevan Jumalansa tai Jumalan taivaallisen edustajan kanssa, mikä oli ihmeellinen, sielua tyydyttävä, kaiken ylittävä kokemus Aadamille. Aadam oli luomisen perusteella ”Jumalan poika” ihmisenä. (Luuk. 3:38, KJ) Oliko Jumala tyytyväinen ainoastaan yhteen maan päällä olevaan ihmispoikaansa? Niinkuin Jumala oli edeltänähnyt ja -tietänyt, hän näki ja tiesi nyt todellisen asiaintilan: ”ihmiselle ei löytynyt auttajaa hänen täydennyksekseen”. Aadam oli erilainen kuin kaikki eläimet, hänellä ei ollut toveria, jonka kanssa hän olisi voinut lisätä lajiaan. Jumala olisi voinut luoda toisia aivan hänen kaltaisiaan ihmisiä maan tomusta jokaisen ollessa selvästi erilainen kuin Aadam ja kunkin ollessa Jumalan välitön luomus. Mutta se ei olisi ollut sen elämistavan mukaista, mikä oli havaittavissa toisenlaisilla maallisilla luomuksilla. Ihmiselle ei ollut parasta jäädä yksin, jos hänen elintapansa piti olla samanlainen kuin noiden maallisten elämänmuotojen ja jos ihmistä koskevan Jumalan päätöksen piti toteutua. ”Ja Jehova Jumala sanoi sitten: ’Ihmisen ei ole hyvä olla jatkuvasti yksinään. Minä aion tehdä auttajan hänelle, hänen täydennyksensä.’” (1. Moos. 2:18–20, Um) Miten Jehova Jumala teki tämän?

¹⁶ Hän suoritti niin sanoaksemme ensimmäisen kivuttoman leikkauksen. ”Siksi Jehova Jumala antoi raskaan unen vallata ihmisen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja peitti sen paikan lihalla. Ja Jehova Jumala ryhtyi rakentamaan miehestä ottamaansa kylkiluuta naiseksi ja tuomaan hänet miehensä luo.” Mies oli ylen iloinen saadessaan ja vastaanottaessaan hänet taivaallisen Isänsä kädestä, ja hän antoi hänelle nimen, mikä osoitti, että nainen oli osa hänestä. ”Mies sanoi silloin: ’Tämä on viimeinkin luuta minun luistani ja lihaa minun lihastani. Tämä nimitetään miehettäreksi [ish-sha], koska tämä otettiin miehestä [ish].’” (1. Moos. 2:21–23, Um) Jumala oli nyt erottanut naiselliset ominaisuudet Aadamista ja pannut ne tähän naiseen eli ish-shaan ja siten aikaansaanut ihmissukupuolet. Hän asetti siinä isällisessä siunauksessa, minkä hän nyt antoi heille avioparina, heidän eteensä työn, minkä hän valtuutti heidät suorittamaan yhdessä, kuten on kirjoitettu: ”Ja Jumala ryhtyi luomaan ihmistä kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Edelleen, Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja tulkaa moneksi ja täyttäkää maa ja alistakaa se valtaanne, ja olkoot alaisuudessanne meren kalat ja taivaitten lentävät luomukset ja jokainen elävä luomus, joka matelee maan pinnalla.’” ”Tämä on Aadamin historiakirja. Sinä päivänä, jona Jumala loi Aadamin, hän teki hänet Jumalan kaltaiseksi. Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Sen jälkeen hän siunasi heitä ja antoi heille nimen Ihminen heidän luomispäivänään.” (1. Moos. 1:27, 28; 5:1, 2, Um) Ihmisavioliitto on siis Jumalan järjestely, ja sitä tulee pitää pyhänä.

17. Miksi Jumala ei muodostanut profeetallista kuvaa Kristuksesta ja hänen morsiamestaan sillä tavalla, millä hän loi Eevan?

¹⁷ Kun Jehova Jumala pani Aadamin nukkumaan syvästi ja poisti yhden hänen kylkiluistaan ja käytti sitä perusaineena, mistä hän rakensi Aadamin vaimon, niin esikuvasiko hän jotakin tulevaa, jotakin neljätuhatta vuotta myöhemmin esiintyvää? Ei. Hän ei esikuvannut sitä, että hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta oli tuleva ainoa toinen Aadam, ”viimeinen Aadam”, ja että hän oli vaipuva kuolonuneen ihmisuhrina ”morsiamensa”, hänen 144 000 seuraajansa seurakunnan, puolesta sekä että Kaikkivaltias Jumala oli herättävä hänet tuosta syvästä unesta ja esittävä hänet jälkeenpäin hänen hengellisen ”morsiamensa”, uskollisen seurakuntansa, kanssa taivaan kirkkaudessa. (1. Kor. 15:45; Ef. 5:25–27; Ilm. 21:2, 9) Jos Jumala olisi tehnyt näin, niin se olisi merkinnyt sitä, että hän katsoi Aadamin tulevaisuuteen, että hän salli itsensä ennaltanähdä Aadamin tekevän syntiä syömällä kielletystä hyvän ja pahan tiedon puusta. Jumala olisi siten ennaltamäärännyt, että Aadam tulisi rikkomaan hänen lakinsa ja joutuisi kuolemantuomion alaiseksi ja että Jeesus Kristus kuolisi vastaavina lunnaina pelastaakseen 144 000 seuraajaansa Aadamin jälkeläisistä, jotta näistä tulisi morsianjärjestö, vaimo Jeesukselle Kristukselle taivaassa. Aadamin synninteon ennaltamäärääminen olisi tehnyt Jehova Jumalan vastuulliseksi hänen synnistään, mutta Jumala ei ole vastuussa synnistä eikä velvollinen toimittamaan uhrisovitusta siitä.

18. Mistä Eevan luominen oli maallinen näyte?

¹⁸ Sen sijaan että Jehova Jumala olisi esikuvannut ja ennaltamäärännyt jotain sillä tavalla, millä hän loi Eevan, hän noudatti maallisella tasolla omaa suurta taivaallista menettelytapaansa. Niinkuin Eeva otettiin Aadamista ja oli tosiaan luuta hänen luistaan ja lihaa hänen lihastaan, niin otettiin Jehovan yleisjärjestökin, hänen taivaallinen järjestövaimonsa, hänestä itsestään. Se oli luomista, mikä lähti hänestä itsestään ilman tuskaa ja mikä alkoi hänen Sanastaan, ainoasyntyisestä Pojastaan, ja käsitti lopulta kaikki hänen pyhät taivaalliset enkelinsä. Hän esitti heidän kaikkien muodostaman pyhän järjestönsä itselleen ”vaimonaan”, jota hän ei erota koskaan, sillä tämä ei vieroitu koskaan hänestä, vaikka Perkele itse tulisi väliin.

19. a) Mitkä tosiasiat ja raamatunpaikat osoittavat aviomiehen läheisen suhteen vaimoonsa? b) Missä on sentähden hänen oikea paikkansa?

¹⁹ Koska ensimmäinen nainen otettiin ensimmäisestä miehestä, sen sijaan että hänet olisi tehty erillisenä luomuksena, niin hän ei ainoastaan ollut yhtä lihaa miehen kanssa, vaan myöskin koko ihmisperhe, mikä on heistä lähtöisin, on yhtä lihaa. Tämä teki naisesta miehen lähimmän sukulaisen maan päällä. Siksi tuli miehen liittyä häneen. Jumala julisti tämän aviomiehen- ja -vaimon siteen kahden ihmisen läheisemmäksi suhteeksi maan päällä, läheisemmäksi kuin pojan suhde isään ja äitiin, ja siitä syystä tuli aviomiehen pysyä sen yhden vaimonsa yhteydessä, jota lähinnä hän oli. Jumala sanoi Eedenissä yhdistettyään miehen ja naisen avioon: ”Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä, ja hänen täytyy liittyä vaimoonsa, ja heidän täytyy tulla yhdeksi lihaksi.” (1. Moos. 2:24, Um) Eräät itseviisaat sivuuttivat tuhansia vuosia myöhemmin tämän oikeaperäisen kertomuksen Eedenin paratiisissa asetetusta ihanteellisesta ihmisavioliitosta, ja Jumalan Poika sanoi heille: ”Ettekö ole lukeneet, että hän, joka loi heidät alussa, teki heidät mieheksi ja naiseksi ja sanoi: ’Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, ja ne kaksi ovat yhtä lihaa’? Niin että he eivät ole enää kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:4–6, Um) Kristitty apostoli Paavali tuki osaltaan tämän avioliittokertomuksen todenmukaisuutta lainaamalla siitä todisteluunsa ja sanomalla: ”Sillä ’ne kaksi’, sanoo hän, ’ovat yhtä lihaa’.” (1. Kor. 6:16, Um) Naineen miehen paikan ei pitänyt siitä syystä olla hänen isänsä eikä äitinsä, ei hänen oman joukkonsa, miesyhdistyksensä eikä yhteiskunnallisen kerhonsa yhteydessä, vaan hänen lähimmän toverinsa, hänen vaimonsa, kanssa. Hänen piti liittyä vaimoonsa, ei lähettää tätä takaisin kotiin hänen isänsä luo, joka antoi hänet tälle miehelle. Hänen ei pitänyt sallia kenenkään astua väliin.

20. a) Mitä Jumala ei tarkoittanut, ja mikä tulos oli hänen tarkoituksenaan Eevan luomisella? b) Miksi Aadamin ja Eevan avioliitosta ei pitänyt tulla epämuodostuneita eikä tasapainosta horjahtaneita lapsia?

²⁰ Kun Jumala otti miehen ja naisen luonteenominaisuudet eli piirteet, mitkä olivat yhtyneet tasapuolisesti alkuperäisessä Aadamissa, ja jakoi ne eri sukupuolten kesken, niin hänen tarkoituksensa ei ollut panna alulle sukupuolten keskistä taistelua Eedenin paratiisissa. Hänen tarkoituksensa ei ollut panna alulle mitään kilpailevaa rinnakkaiseloa sukupuolten kesken. Vaikka mieheltä, Aadamilta, erotettiin naiselliset ominaisuudet ja ne yhdistettiin hänen vaimoonsa, niin ei hän jäänyt silti epätäydelliseksi, vaan hän oli yhä Jumalan kuva ja kaltainen. Eeva, jossa oli naiselliset luonteenpiirteet vallalla, oli yhä samaten täydellinen, mutta hän oli yhtä lihaa Aadamin kanssa. Yksi liha ei vahingoita itseään, ei taistele itseään vastaan. Lihan elävät solut liittyvät yhteen, pysyvät yhdessä eri elimissä ja kudoksissa suuren Järjestäjän, Jehova Jumalan, lain mukaan. Niin tuli olla näiden kahden sukupuolenkin laita, sillä ne ovat todellisuudessa yhtä lihaa. Heidän tuli täydentää toisiaan, toisen tarjotessa toiselle, mitä toinen tunsi tarvitsevansa, ja päinvastoin. Jumala järjesti nämä kaksi sukupuolta siten, että ne löysivät suurimman onnensa ja tyytyväisyytensä toimiessaan yhdessä tehden taivaallisen Isänsä täydellisen tahdon. Aadamin omaa luuta ja lihaa olevan naisen avioliitto Aadamin kanssa ei ollut tuottava outoja lapsia, jotka olisivat tasapainosta horjahtaneita mihinkään suuntaan ja joissa ilmenisi epätavallisia omituisuuksia tai epämuodostumia. Sekä mies että nainen olivat täydellisiä. Täydellisyys yhtyneenä täydellisyyteen tuottaa – täydellisyyttä. Aadamin ja Eevan täydellinen poika avioituneena heidän täydellisen tyttärensä kanssa olisi tuottanut täydellisen lapsen.

21. Millä tavalla nainen oli oleva auttaja ja täydennys, ja miksi Aadam näytti nyt tasapainoiselta?

²¹ Jumala lausui tämän olleen tahtonsa jakaessaan Aadamin ja luodessaan sukupuolet, miehen ja naisen, silloin kun hän ryhtyi valmistamaan vaimoa Aadamille. Jumala sanoi: ”Minä aion tehdä auttajan hänelle, hänen täydennyksensä.” Jumala ei sanonut, että hän aikoi antaa Aadamille johtajan, pään. Aadamilla oli jo pää. Hänen Luojansa Jumala oli hänen Päänsä. Hän ei tarvinnut toista päätä. Täydennys ei ole pää. Heprean kielessä eli siinä kielessä, millä Jumalan luomistyö on kerrottu, merkitsee ”täydennystä” vastaava sana sitä, mikä on jonkun edessä, jonkun näkyvillä ikäänkuin seisoen vastapäätä. Se ei ole mitään vastustavaa, vaan täydentävä osa, jokin, mikä on toisen vertainen, jokin, mikä näyttää sopivalta ja asiaankuuluvalta tai käy sellaisena toisen yhteyteen aikaansaaden hyvän tasapainon. Ei mikään naaraseläin ollut tyydyttävästi Aadamin vertainen, vaan nainen, ja niin tämä oli hänen täydennyksensä erityisesti siksi, että hänellä oli ne ruumiin elimet, joiden tähden hänestä voi tulla Aadamin lasten äiti. (3. Moos. 18:23) Hän saattoi tuottaa niitä munasoluja, mitkä voivat valmistaa Aadamin lasten ruumiit, mutta ainoastaan Aadam voi avioparin päänä antaa sen elämänsiemenen, mikä kykeni panemaan elämän alulle noissa munasoluissa. Aadam sai ensiksi elämän ihmisenä, ja hänen vaimonsa sai elämän tehtynä hänen kylkiluustaan, joten oli sopivaa, että hän oli jatkuvasti elämän antaja lapsilleenkin. Miehellä oli oma elintoimintansa, naisella oli omansa, ja se oli miehen alainen ja hänestä riippuva. Nainen oli siis Jumalan tahdon mukaan oleva miehensä ”auttaja”, eikä auttaja ole johtaja, diktaattori eikä käskijä. Auttaja ottaa vastaan määräyksiä ja työskentelee sen kanssa, joka omaksuu tämän avun. Nainen voi tarjota nyt tarpeellista apua Aadamille toteuttamalla Jumalan heille antamaa käskyä tulla moneksi ja täyttää maa täydellisellä ihmisperheellä. Seisoessaan komean jalopeuran ja sen naaraan vieressä tai minkä eläinparin vieressä hyvänsä Eedenissä Aadam ei näyttänyt enää yksipuoliselta, epätäydelliseltä, sillä nyt seisoi hänen vierellään hänen täydellinen puolisonsa, hänen naisellinen täydennyksensä ja auttajansa. Kaikki oli sopusointuista. Näky oli miellyttävä. Se oli hyvä Luojan silmissä.

22. a) Milloin Aadam oli ensiksi yhteydessä vaimonsa kanssa, ja mitä tämä osoittaa sen suhteen, milloin ensimmäinen avioliitto toteutui? b) Mikä heidän suhteensa toisiinsa oli heidän täydellisyydessään?

²² Kun Jehova Jumala toi tämän täydellisen naisen heränneen miehen luo Eedenissä ja lausui siunauksensa heille sekä asetti heidän yhteiset velvollisuutensa heidän eteensä, niin heidän avioliittonsa oli vahvistettu. Ei tarvittu mitään ruumiillista sukupuoliyhteyttä heidän välillään ensin voimaansaattamaan heidän avioliittoaan. Jos tuo sukupuoliyhteys olisi ollut ensin tarpeen heidän avioliittonsa tekemiseksi todelliseksi, päteväksi, sitovaksi, niin Aadam ja hänen vaimonsa eivät olisi olleet lainkaan naimisissa Eedenissä. Vasta sitten, kun tämä pari oli Eedenin ulkopuolella jonkin verran myöhemmin, me luemme, että ”nyt Aadam oli yhteydessä vaimonsa Eevan kanssa, ja tämä tuli raskaaksi. Aikanaan hän synnytti Kainin.” (1. Moos. 4:1, Um) Aadam ja Eeva tiesivät, että sukupuoliyhteyden tarkoitus oli lasten synnyttäminen. Niin he pidättyivät sukupuoliyhteydestä ja lasten siittämisestä Eedenissä, ollessaan täydellisyydessään ja omatessaan täydellisen itsehillintäkyvyn sekä häpeämättä alastomuuttaan ja tuntematta himoa nähdessään toistensa alastoman ruumiin. Mutta he olivat siitä huolimatta täysin naimisissa ja velvolliset pysymään toistensa yhteydessä rakkaudellisesti ja uskollisesti. Jehova Jumala, jumalallinen avioliiton järjestäjä, oli sitonut heidät yhteen. Mikään luomus ei voinut oikeutetusti erottaa heitä.