Kommunistit vainoavat jatkuvasti Jehovan todistajia
Voivatko ne tehdä hyvää, jotka ovat tottuneet tarkoituksellisesti tekemään pahaa? Eivät enempää kuin leopardi voi muuttaa pilkkujaan. Jumalan Sana antaa tällaisen varoituksen Jeremian 13:23:nnessa.
Kommunismin petomainen, verentahrima, suvaitsematon totalitaarinen leopardi väittää nyt muuttaneensa pilkkunsa. Sen puhemiehet syytävät nykyään kaikki sen pahat teot Stalinin niskoille esittäessään ystävyyttä Lännen kanssa ja puoltaessaan äänekkäästi monia uudistuksia.
Ne, jotka ovat taipuvaisia toiveajatteluun, ovat nopeasti päätelleet, että koska kommunistinen leopardi on muuttanut menettelytapansa ja propagandansa, niin se on muuttanut sydämensäkin. Mutta teot puhuvat äänekkäämmin kuin sanat, ja seuraava viisaan hallitsijan kauan sitten antama varoitus on sopiva ottaen huomioon tosiasiat:
”Älä syö pahansuovan leipää äläkä himoitse hänen herkkujansa. Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee: hän sanoo sinulle: ’Syö ja juo’, mutta hänen sydämensä ei ole sinun puolellasi.” – Sananl. 23:6, 7.
Kommunistien epäsuoruuden yksi sattuva todistus näkyy Jehovan todistajien kohtelussa. He jatkavat todistajien vangitsemista, vaikka päästävätkin vapaaksi muita ”poliittisia” vankeja.
Todistus tästä nähdään Berliinin Daily Mirrorissa kesäkuun 9. pnä 1956 olleesta kirjoituksesta ”Ei vainoa uskon tähden neuvostoalueella?” missä sanottiin seuraavaa tilanteesta Itä-Saksassa:
”Äskeisinä viikkoina on vapautettu neuvostoalueen vankilalaitoksista ennen määräaikaa melkein kaikkiin luokkiin kuuluvat poliittisten vankien ryhmät. Yksi luokka, joka muodostaa 1/15 kaikista poliittisista vangeista, ei ollut kumminkaan edustettuna vapautettujen joukossa: ’Jehovan todistajat’. Sen sijaan on uusia vangitsemisia tapahtunut Altenburgissa, Rostockissa ja Magdeburgissa niinkin myöhään kuin huhti- ja toukokuussa.
”Vaikka Jehovan todistajat välttävät olemasta tekemisissä minkäänlaisen poliittisen juonittelun tai salaliiton kanssa – mikä kuuluu myöskin heidän uskontunnustukseensa – niin heitä on syytetty siitä, että he ovat vakoilijoita, eksyttäjiä ja ulkomaiden asiamiehiä. Heitä on lisäksi syytetty tunnetun 6. artiklan (mikä koskee ennakkoluuloisten huhujen levittämistä, boikottiin yllyttämistä ja rauhan vaarantamista) rikkomisesta, ja tämä on tapahtunut sen jälkeen, kun yleinen syyttäjä Melzheimer oli julistanut tämän artiklan korjauksen.
”Kaikki oikeudenkäynnit näitä syytettyjä vastaan on pidetty tähän mennessä yleisöltä salassa. Sukulaisten, ystävien tai puolesta todistajienkaan ei ole sallittu osallistua niihin. Elokuun 8. päivästä 1950 lähtien on 2 814 todistajaa vangittu, ja 1 299 heistä on yhä vankilassa. Vain hyvin harvoissa tapauksissa on tuomiota alennettu. 73:ssa tapauksessa ei ole edes päätöstä annettu tai tehty tunnetuksi. 34 Jehovan todistajaa on kuollut vankilassa tai menehtynyt epäinhimillisen kohtelun vuoksi. Tavalliset tuomiot ovat kuudesta vuodesta ylöspäin. Neljätoista on saanut elinkautisen tuomion.
”Vuoteen 1954 asti ei näiden vankien sallittu tehdä työtä. Heidän piti usein kantaa punaisia nauhoja käsivarressaan ja sääressään, mikä merkitsi sitä, että he eivät saaneet lukea kirjoja, pelata shakkia eivätkä käydä koskaan elokuvissa, vaan heidän oli elettävä eristettyinä. Koska todistajat eivät syö verimakkaraa ja koska tämä on usein ainoa tarjoiltu ruoka, niin he ovat myöskin kärsineet ravinnon puutetta.
”Grotewohl [pääministeri] on toistamiseen sanonut, että ’DDR’:ssä [Saksan demokraattisessa tasavallassa] ei vainota uskon takia. Mutta jos tästä tulee joskus todistus, niin vapaudenporttien täytyy lopulta avautua myöskin Jehovan todistajille.”
Tämä vaino ei rajoitu ainoastaan Itä-Saksaan, mikä näkyy kaksi päivää myöhemmin toisessa berliiniläisessä sanomalehdessä, Monday’s-Echossa, kesäkuun 11. pnä 1956 olleesta kirjoituksesta. Kirjoituksessa, missä oli sivun laajuinen otsikko ”Tuhannet Jehovan todistajat viruvat Siperiassa”, sanottiin:
”Berliini (AP). ’Jehovan todistajain’ konventissa, mikä pidettiin viikonlopulla Länsi-Berliinissä, kertoi eräs memeliläinen saksalainen, joka oli juuri palannut Neuvostoliitosta, että heidän uskontokuntansa tuhansia jäseniä on yhä Siperian vankileireissä. Palannut henkilö ilmoitti, että hänet oli vangittu v. 1951 uskonsa tähden ja että Jehovan todistajat saarnaavat kiellosta huolimatta uskoaan leireissä.”
Miksi tämä raivoisa ja voimakas kommunismin leopardi ryhtyy näin säälimättömiin toimenpiteisiin rajojensa sisäpuolella oleviin rauhaa rakastaviin Jehovan todistajien nähden? Yhtenä syynä on epäilemättä se, että heidän vapauttamisellaan ei ole mitään propaganda-arvoa. Toisena se, että kommunismileopardi pelkää Raamatun totuutta. Totuus on niin paljon voimakkaampi kuin valheellinen kommunismipropaganda. Ja Jehovan todistajat pitävät lisäksi kiinni siitä Raamatun periaatteesta, että Jehova on ensi sijalla, ja keisari voi saada ainoastaan sen, mitä Jumala ei vaadi. Koska kommunismi vaatii tunnustamaan sen ylimmäksi, niin se vihaa sentähden tuhoavasti kaikkia, jotka asettavat Jumalan ensiksi ja kieltäytyvät ehdottomasti sovittelemasta. – Matt. 22:21.
Niin kauan kuin Jehovan todistajat viruvat tuhansittain kommunistien vankilansalpojen ja piikkilanka-aitausten takana ja kuin heitä vangitaan yhä lisää, on se propaganda, että kommunistit ovat muuttuneet sydämeltään, leimattava pelkästään ulkokultaisuudeksi. Niin sanotun vapaan maailman tulee olla kiitollinen Jehovan todistajien esimerkistä, kun heidän peloton ja sovittelematon asenteensa totalitaarisuutta vastaan osoittaa niin rohkeasti kommunistien säälimättömyyden, suvaitsemattomuuden ja ulkokultaisuuden. Kommunismileopardi ei ole suinkaan muuttanut pilkkujaan.
”Onnellisia olette te, kun ihmiset soimaavat teitä ja vainoavat teitä ja puhuvat valheellisesti kaikenlaista pahaa teitä vastaan minun tähteni.” – Matt. 5:11, Um.