Oliko Jeesus jumalihminen?

RUUMIILLISTUMINEN on kristikunnan oppi, mikä tarkoittaa sitä, että ”Jumala on Ihminen ja Ihminen on Jumala Jeesuksen Kristuksen Persoonassa”. Tätä uskoa sanotaan ”kristillisyyden keskeisimmäksi opiksi”. Katoliset ja useimmat protestanttiset kirkot opettavat näin ollen, että Jeesus oli jumalihminen. Mutta, samoin kuin muut pappien opettamat opit, tämäkin uhmaa johdonmukaisuutta ja järkeä. Jumaluusoppineet myöntävät tosiaan, että ihmisfilosofia ei voi selittää sitä. Se on ristiriitainen ja hämmentävä. Mutta koska Raamattu sanoo, että ”Jumala ei ole hämmennyksen aikaansaaja”, niin meidän kiinnostustamme lisää seuraavat kysymykset: Miten ruumiillistumisoppi on saanut alkunsa? Opettaako kaikkein korkein auktoriteetti, Jumalan Sana, että Jeesus oli Kaikkivaltias Jumala, joka esiintyi naamioituna ihmiseksi? – 1. Kor. 14:33.

Oppi, että Jeesus oli jumalihminen, ei syntynyt ennenkuin kauan Jeesuksen kuoleman jälkeen. Tuo oppi kehittyi sitten vähitellen. Se kiteytettiin v. 325 jKr. Nikean kirkolliskokouksessa. Pakanakeisari Konstantinus johti tuossa kokouksessa asioita. Merrillin Essays in Early Christian History sanoo: ”Ei ole todennäköistä että Konstantinus välitti paljoakaan siitä, mikä oppi saisi voiton keskusteluissa ja äänestyksessä. Hän ei pyrkinyt olemaan jumaluusoppinut niinkuin Englannin Henrik VIII. Mutta hän halusi sopusointua kirkkoon poliittisista syistä. . . . Hän toivoi epäilemättä etukäteen, että voitaisiin tulla päätöksiin, mitkä olisivat otolliset molemmille puolille.”

Eräs Amerikan huomattavista jumaluusoppineista, Henry P. Van Dusen, valistaa meitä edelleen kirjassaan World Christianity (sivulla 72) sen suhteen, mitä tapahtui Nikeassa: ”Idässä kuohui kiivaampi kiista Kristuksen persoonallisuutta koskevasta oikeasta jumaluusopillisesta selityksestä. Konstantinus kutsui siitä syystä kaikki kirkon piispat koolle Nikeaan vuonna 325. Ne 318 piispaa, jotka saapuivat, edustivat ainoastaan noin kuudesosaa valtakunnan piispoista. He tulivat pääasiallisesti Idästä, kuten kaikissa yleisissä kirkolliskokouksissa. Konstantinuksen kirkollinen pääneuvonantaja, piispa Hosius Espanjasta, johti kokousta keisarin ollessa hänen oikealla puolellaan. Keisarin vaikutuksen paino hallitsi ratkaisuja. Tuloksena oli Nikean uskontunnustuksen varhaisin muoto.” Pakanallinen Konstantinus, jota kiinnosti enemmän politiikka kuin uskonto, ”hallitsi ratkaisuja” tällä tavalla ja päätti, mitä kristikunta yleensä on uskonut tähän päivään asti. Kristikunnan hyväksymä selitys Jeesuksen jumalihmisyydestä lepää siis pakanakeisarin ratkaisulla.

Ruumiillistumisoppi määriteltiin vasta Kalkedonin kirkolliskokouksessa v. 451. Silmiä avaavaa tässä kokouksessa samoin kuin Nikeankin kirkolliskokouksessa on, että he päättivät asioita yhteensulattamalla. Jotkut sanoivat, että Jeesus oli ihminen. Toiset sanoivat, että Jeesus oli Jumala. Oikeasta suunnasta poispoikenneitten kristittyjen muodostama kokous päätti, että Jeesus oli jumalihminen. Riitelevät osapuolet voivat näin ollen hyväksyä sanamuodon melkoisen tyytyväisinä yksinkertaisesti painottaen sitä ilmaisua, mikä sisälsi hänen oman mielipiteensä. Toht. Van Dusen sanoo kirjassaan World Christianity: ”Tuloksena kolmen vuosisadan kiihkeästä kiistelystä kahdessa peräkkäisessä vaiheessa oli katolisen kirkon päättäväinen kieltäytyminen valitsemasta – sen luja, joskin jonkin verran epäselvä vastaus ’sekä . . . että’ kinastelevien itsepäiseen ’joko . . . tai’. Nikea, Konstantinopoli, Kalkedon ovat tämän kiduttavan tien perättäiset rajapyykit. . . . Kalkedonissa käytettiin puolitoista vuosisataa myöhemmin kuin Nikeassa samaa ratkaisumenetelmää vielä julkeammin – ei ’joko . . . tai’, vaan ’sekä . . . että’, ratkaisua, missä otettiin mukaan pikemmin kuin hylättiin millä johdonmukaisen yhtäpitäväisyyden ja järjenmukaisuuden hinnalla hyvänsä.”

Onko Kalkedonin kirkolliskokous vaikuttanut sinun käsitykseesi Kristuksesta Jeesuksesta? Useimmat kristityiksi tunnustautuvat eivät edes tiedä, että tuo kirkolliskokous on vastuussa tämän opin määrittelystä, ja kuitenkin kirjoittaa toht. Van Dusen sivulla 75, että ”Kalkedonin tunnustus joutui pulaan vahvistamalla rinnakkain kahden kiistelevän puolen vastakkaiset väitteet ilman vakavaa sovitteluyritystä”. On sekin keino selviytyä pulmasta! Ja niin on Kalkedonin määritelmää Kristuksen luonnosta (”kaksi luontoa ilman sekaannusta, ilman jakaumaa, ilman erotusta, . . . ei jakautunut eikä erottunut kahdeksi persoonaksi, vaan on yksi”) syyllä sanottu, kuten toht. Van Dusen mainitsee, ”tislatuksi hölynpölyksi johdonmukaiselle mielelle”.

”JUMALAN LUOMAKUNNAN ALKU”

Siitä huolimatta, mitä jokin kirkolliskokous tai ihminen sanoo Jeesuksen luonnosta, ainoa luotettava auktoriteetti on itse Jumalan Sana, mistä Jeesus sanoi: ”Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17) Tämä Jumalan Sana ilmaisee, että Jeesus on Jumalan Poika, ei Jehova Jumala itse. Jeesus sanoi suhteestaan Isäänsä: ”Isä on minua suurempi.” (Joh. 14:28) Jeesus tuomitsi ulkokultaisuuden, mutta millaiseen huutavaan ulkokultaisuuteen hän olisikaan itse ollut syypää, jos hän olisi ollut lihaan pukeutunut Kaikkivaltias Jumala! Jeesus ei ollut itse Jumala, koska hän oli ennen ihmiseksi tuloaan luotu henki, jota sanottiin ”Sanaksi”. Sana oli mahtava henkiluomus, ja häntä voitiin sellaisena sanoa erääksi ”jumalaksi”, mutta ei korkeimmaksi ”Jumalaksi”. Johanneksen 1:1:sen (Um) tarkka käännös kuuluukin sentähden: ”Alkujaan oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli eräs jumala.”

Tämä raamatunkohta ei sano, että Sana oli aina olemassa. Ainoastaan Jehova Jumala on ”iankaikkisesta iankaikkiseen”. (Ps. 90:2) Oli aika, jolloin Sana luotiin. Jeesus ilmoitti tosiseikat itsestään Ilmestyskirjan 3:14:nnessä: ”Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku.”

Jeesus oli siis ennen ihmiseksi tuloaan Jehovan luomakunnan alku. Jehova käytti Sanaa sen jälkeen kaikkien muiden luomusten luomisessa: ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki.” (Kol. 1:15, 16) Kun Jumalan ”esikoinen” tuli maan päälle, niin Sanan elinvoima siirrettiin taivaasta Marian kohdussa olevaan munasoluun. Tämä merkitsi sitä, että Sanan täytyi jättää taivaallinen kirkkautensa, henkielämänsä. Hän teki tämän: ”Vaikka hän [Kristus Jeesus] oli olemassa Jumalan muodossa, ei ruvennut lainkaan harkitsemaan anastusta, nimittäin että olisi Jumalan vertainen. Ei, vaan hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi.” – Fil. 2:5–7, Um.

’VÄHÄN ALHAISEMPI ENKELEITÄ’

Koska Jeesus Sanana ”tyhjensi itsensä” taivaallisesta kirkkaudesta, niin hän ei ollut mahtava henkiluomus lapsen lihassa eikä teeskennellyt olevansa tietämätön niinkuin vastasyntynyt lapsi. Jeesus tehtiin todellisesti lihaksi. Hänen apostolinsa Johannes kirjoittaa: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” (Joh. 1:14) Kun Sana ”tuli lihaksi” niin hän ei ollut enää henkiluomus. Hänen täytyi ollakin ihminen todellisesti täyttääkseen tämän raamatunpaikan: ”Me näemme Jeesuksen, joka on tehty vähän alhaisemmaksi enkeleitä, kruunattuna kirkkaudella ja kunnialla.” Jos Jeesus olisi ollut jumalihminen, niin hän ei olisi voinut olla todellisuudessa ”alhaisempi enkeleitä”. Eikä ole järkevää ajatella, että kaikkeuden suuri Yksinvaltias, josta on kirjoitettu, että ”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt”, olisi ottanut ihmismuodon ja tullut ”alhaisemmaksi enkeleitä”. – Hepr. 2:9, Um; 1. Joh. 4:12.

Enkelit ilmestyivät aika ajoin ihmisinä, niinkuin silloin, kun kaksi enkeliä ilmestyi Lootille. (1. Moos. 19:1) Sellainen oli tosi ruumiillistumistapaus. On huomattava, että Lootin luona vierailevat enkelit aineistuivat täysikasvuisina miehinä eikä lapsina. Jos Jeesus olisi ollut pelkästään ruumiillistunut, niin ei Jumalalle olisi ollut tarpeellista siirtää hänen elämäänsä neitsyen kohdussa olevaan alkioon eikä antaa Jeesuksen syntyä avuttomana lapsena, joka oli alamainen ihmisvanhemmilleen, vaan hän olisi voinut pysyä yhä henkipersoonana ja aineistua täysin kehittyneessä liharuumiissa samoin kuin Jumalan pojat tekivät Nooan päivänä ja kuin enkeli Gabriel teki Marian edessä.

RUUMIILLISTUMINEN TEKEE LUNNAAT TYHJÄKSI

Eräs Raamatun pääopeista on lunnaat. Synti ja kuolema tulivat ihmiskunnalle, kun täydellinen ihminen, Aadam, rikkoi Jehovan lain. Jotta tottelevat ihmiset voitaisiin vapauttaa synnin ja kuoleman tuomiosta, niin täytyi maksaa lunnaat. Niiden piti olla täydellisen ihmisen Aadamin täsmällinen vastine, sillä Jumalan laki vaatii tarkkuutta: ”Sinun täytyy antaa sielu sielusta, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta.” Jotta Jeesus olisi siis voinut varata lunnaat, niin hänen täytyi olla täydellinen ihminen, ei enempää eikä vähempää. Ja edelleen, jos Jeesus olisi ollut lihaan pukeutunut henki, niin hän ei olisi voinut todellisuudessa kuolla ihmisen käsissä, ja jollei hän kuollut todellisuudessa, niin me näemme jälleen, että lunnaita ei olisi voitu hankkia. Mutta Raamattu osoittaa selvästi, että Jeesus hankki lunnaat ja että hän oli ihminen eikä lihaan pukeutunut Jumala: ”Sillä on yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antautui vastaaviksi lunnaiksi kaikkien edestä.” – 2. Moos. 21:23, 24; 1. Tim. 2:5, 6, Um.

Mutta miten on nyt 1. Timoteuksen kirjeen 3:16:nnen laita, missä sanotaan Kuningas Jaakon käännöksen mukaan: ”Jumala ilmestyi lihassa”? Tämä ei ole tarkka käännös. Melkein kaikki vanhat käsikirjoitukset ja kaikki käännökset, latinalainen Vulgata mukaanluettuna, esittävät tämän kohdan näin: ”Hän, joka”, eikä ”Jumala”. Useimmat nykyaikaiset käännökset valitsevat sanan ”Hän”. Uuden maailman käännös esittää sen näin ollen oikein: ”Hänet tehtiin ilmeiseksi lihassa”, mikä tarkoittaa Sanaa, josta tuli ihminen Kristus Jeesus.

Mitä olemme siis oppineet? Seuraava on käynyt ylivoimaisen selväksi: 1) Sen sijaan että Kalkedonin kirkolliskokous olisi hylännyt huonon, se sekoitti sen eksytyksen, että Jeesus oli Jumala, siihen totuuteen, että hän oli ihminen, päätyen siten ”tislattuun hölynpölyyn”; 2) Jeesus ei ollut ennen ihmiseksi tuloaan Jumala, vaan Jumalan Poika, ”Jumalan luomakunnan alku”; 3) Jeesuksen piti olla todellinen ihminen eikä jumalihminen ollakseen ”alhaisempi enkeleitä”; 4) jos Jeesus olisi ollut ihmislihaan naamioitunut henki, niin hänen ei olisi tarvinnut syntyä lapsena; ja 5) varatakseen lunastusuhrin Jeesuksen oli kuoltava täydellisenä ihmisenä, ei enempänä eikä vähempänä.

Väistämätön johtopäätös on, että Jumalan Sana ei opeta Jeesuksen olleen jumalihminen. Se opettaa, että hän oli maan päällä täydellinen ihminen, jolla oli täydellinen ihmiselimistö. Ne, jotka opettavat hänen olleen jumalihminen, opettavat väärää uskontoa. He rikkovat Kristuksen apostolin esittämää sääntöä vastaan: ”Ei yli sen, mikä kirjoitettu on.” – 1. Kor. 4:6.