Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • w55 1/10 s. 303-306
  • Olkaa ”rikkaita oikeista töistä”

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Olkaa ”rikkaita oikeista töistä”
  • Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1955
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • TYÖ UUDESSA MAAILMASSA
  • ”Työskennelkää jatkuvasti omaksi pelastukseksenne”
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1982
  • ’Hanki luja ote todelliseen elämään’
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1953
  • ’Tehkää Jumalan tekoja’
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1953
  • ”Missä sinun aarteesi on, siellä on sinun sydämesikin”
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1957
Katso lisää
Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1955
w55 1/10 s. 303-306

Olkaa ”rikkaita oikeista töistä”

”Anna määräys niille, jotka ovat rikkaita nykyisessä asiainjärjestelmässä, etteivät ole ylpeitä eivätkä pane toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka varaa meille runsaasti kaikkea nautittavaksemme, että toimivat hyvän puolesta, ovat rikkaita oikeista töistä.” – 1. Tim. 6:17, 18, Um.

1. Mikä Jeesuksen neuvo aarteesta on?

KRISTUS Jeesus neuvoi: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” Miten maan päällä olevat luomukset voivat koota aarteita taivaaseen? – Matt. 6:19–21.

2. Mikä ylittää arvossa jalot metallit ja kivet, miten se voidaan saada, ja mitä se merkitsee omistajalleen?

2 Jehovan totuus on yläpuolella kaiken vertailun hopeaan ja kultaan: ”Ottakaa minun opetukseni hopean sijasta ja tieto pikemmin kuin valituin kulta, sillä viisaus on parempi kuin jalokivet, eikä mitään, mitä sinä voit haluta, voida verrata siihen.” Sen saamiseksi sinun täytyy huutaa sitä, hakea sitä, etsiä sitä ahkerasti: ”Poikani, jos sinä otat minun sanani vastaan ja kokoat aarteina minun käskyjäni itsellesi tehden korvasi tarkkaavaiseksi viisaudelle ja taivuttaen sydämesi ymmärrykselle; niin, jos sinä huudat tarkkaa tietoa ja korotat äänesi saadaksesi ymmärrystä, jos sinä etsit sitä kuin hopeaa ja haeskelet sitä kuin kätkettyjä aarteita, silloin sinä ymmärrät [Jehovan] pelon ja löydät Jumalan tiedon.” Sen löytäminen ja soveltaminen merkitsee rauhan, onnen ja iankaikkisen elämän löytämistä: ”Onnellinen on se mies, joka löytää viisauden, ja se mies, joka saa ymmärrystä, sillä siitä saatu voitto on parempi kuin hopeasta saatu voitto ja sen tuottama hyöty parempi kuin kulta. Se on kallisarvoisempi kuin jalokivet, eikä mitään haluamaasi voida verrata siihen. Pitkä elämä on sen oikeassa kädessä; sen vasemmassa kädessä on rikkaus ja kunnia. Sen tiet ovat miellyttävyyden teitä, ja kaikki sen polut ovat rauhaa. Se on elämän puu niille, jotka tarttuvat siihen; niitä, jotka pitävät siitä kiinni, sanotaan onnellisiksi.” – Sananl. 8:10, 11; 2:1–5; 3:13–18, Ts.

3. Miten me voimme koota aarteita taivaaseen, ja riistääkö kuolema ne meiltä?

3 Meidän täytyy tehdä enemmän kuin vain kuunnella Jehovan sanaa. Meidän täytyy ”tulla sanan tekijöiksi, eikä vain sen kuulijoiksi”. ”Joka katsoo täydelliseen lakiin, mikä kuuluu vapauteen, ja joka pysyy siinä lujana, tämä mies – koska hänestä ei ole tullut unohtava kuulija, vaan työn tekijä – on oleva onnellinen tehdessään sitä.” Ja hän tulee rikkaaksi, ei hopeasta ja kullasta, mitkä, katoavat, vaan oikeista töistä. ”Anna määräys niille, jotka ovat rikkaita nykyisessä asiainjärjestelmässä, etteivät ole ylpeitä eivätkä pane toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka varaa meille runsaasti kaikkea nautittavaksemme; että toimivat hyvän puolesta, ovat rikkaita oikeista töistä, anteliaita, valmiita jakelemaan, kartuttaen taatusti itselleen oikean perustuksen tulevaisuudelle, jotta saisivat lujan otteen todelliseen elämään.” Jehova ”tuomitsee puolueettomasti kunkin työn mukaan” ja käyttää tämän tekemisessä Kristusta, joka osoittaa edellytyksensä sanoessaan: ”Minä olen se, joka tutkin sisimmät ajatukset ja sydämet, ja minä annan teille henkilökohtaisesti teidän tekojenne mukaan.” Jos sinä etsit hänen totuudensanojaan, jaat ne toisten kanssa, teet niiden käskemiä oikeita tekoja ja kartat niiden valittamia pahoja tekoja, niin sinä kokoat aarretta taivaaseen tulevaisuuden varalle ja tartut lujasti todellisen elämän odotteeseen Jehovan uudessa maailmassa. Kristuksen voidellut seuraajat, jotka kuolevat nyt ja muuttuvat silmänräpäyksessä, eivät menetä hyvien töittensä aarretta, ”sillä se, mitä he tekivät, menee heidän mukanaan”. Heille ei voida oikeutetusti sanoa: ”Sinä et voi ottaa sitä mukaasi.” Sama periaate ei salli kuoleman riistää muilta lampailtakaan taivaallista aarretta: ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, mitä te osoititte hänen nimeään kohtaan.” – Jaak. 1:22, 25; 1. Tim. 6:17–19; 1. Piet. 1:17; Ilm. 2:23; 14:13; Hepr. 6:10, Um.

4. Mitä 1. Korinttolaiskirjeen 3:12–15 merkitsee?

4 Mutta jumalattomien työt tuhoutuvat heidän mukanaan: ”Mahtaja tulee rohtimeksi ja hänen tekonsa kipinäksi, ja molemmat palavat yhdessä, eikä ole sammuttajaa.” Toisinaan voivat Jehovan palveluksessakin olevat erehtyä ja rakentaa väärät työt perustukselle, Kristukselle Jeesukselle: ”Jos nyt joku rakentaa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puutarpeista, heinästä, sängestä, niin kunkin työ tulee ilmeiseksi, sillä se päivä on näyttävä sen, koska se ilmestyy tulen kautta, ja tuli itse koettelee, millainen kunkin työ on. Jos jonkun työ, minkä hän on sille rakentanut, jää jäljelle, niin hän saa palkan; jos jonkun työ palaa, niin hän kärsii menetyksen, mutta hän itse pelastuu; jos kuitenkin siten käy, niin se tapahtuu kuin tulen läpi.” Kulta, hopea ja jalokivet kestävät liekit, mutta puu, heinä ja sänki eivät kestä. Edelliset kuvaavat hyväksyttyjä töitä, joita Jehovan tuliset tuomiot eivät tuhoa, jotavastoin jälkimmäiset tulenarat ainekset ovat harhaoppeja ja töitä, mitkä eivät voi kestää Jehovan tulisten koetusten edessä. Jos jälkimmäisiä tekevä kärsii niiden menetyksen, lakkaa tekemästä niitä ja kääntyy hyviin töihin, niin hän pelastuu. Jos hän sallii Jehovan tuomion hävittää väärät menettelyt ja tarttuu Raamatun hyväksymiin töihin, niin hän pelastuu hänen puhdistavan, parantavan tulisen tuomionsa kautta, mutta jos hän riippuu kiinni väärissä töissä, niin hän tuhoutuu niiden mukana. – Jes. 1:31; 1. Kor. 3:12–15, Um.

5. Miksi meidän pitää tulla taitaviksi saarnaamistyössä, ja miten me voimme tulla?

5 Tärkein työ, mitä kristittyjen täytyy nyt tehdä, on Jeesuksen seuraavien sanojen täyttäminen: ”Tämä hyvä uutinen valtakunnasta tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille.” Meidän saarnaamistyömme tulee olla niin korkealaatuista kuin meille on mahdollista, niin että me voimme seisoa Kuninkaitten, Jehovan ja Kristuksen, edessä: ”Näetkö miehen, joka on taitava työssään? Hän on seisova kuningasten edessä.” Raamattu on varattu tarpeellista opetusta ja valmennusta varten, ”jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustettu jokaiseen hyvään työhön”. Tee siis ”äärimmäisesi osoittautuaksesi hyväksytyksi Jumalalle, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein”, tutkimalla yksityisesti ja ryhmässä, käymällä säännöllisesti seurakunnan kokouksissa ja osallistumalla valmennusohjelmaan. Saatana, tämän nykyisen jumalattoman maailman jumala, on kutonut jättiläismäisen kudoksen uskonnollisista valheista ja levittää sen kuin verhon kansojen ylle, niin että epäuskoiset sokaistuvat Kristuksen valtakunnan valistavan hyvän uutisen suhteen. Mutta Jehovan Sana on kuin kaksiteräinen miekka, ja kristittyjen täytyy olla taitavia sen heiluttamisessa tuon sokaisevan verhon iskemiseksi siekaleiksi, jotta valo saisi paistaa lammasmaisten miesten, naisten ja lasten rehelliseen mieleen ja sydämeen. Se seikka, että Saatana tekee saarnaamistyön vaikeaksi, vain lisää sen tekemisen iloa Jehovan avulla. – Matt. 24:14, Um; Sananl. 22:29, Ts; 2. Tim. 3:17; 2:15, Um.

6. Mitkä raamatunpaikat suosittelevat sekä työn määrää että laatua?

6 Ei tule ottaa huomioon ainoastaan laatua, vaan myöskin paljous. Päivät ovat arveluttavia, ja aika on lyhyt, joten kehoitus kuuluu: ”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla.” ”Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” ”Ahkeroikaa, . . . pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte.” ”Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat.” ”Velttous tuo unen, mistä ei herätä.” ”Kirottu olkoon se, joka Herran [Jehovan] työn laiskasti tekee.” Jos me teemme Jehovan työtä taitavalla tavalla ja suoritamme sitä myöskin paljon, niin aikaansaamisen ilo on suurempi, ja me olemme rikkaampia oikeista töistä. – 2. Tim. 4:2; 1. Kor. 15:58; Fil. 2:12; Room. 12:11; Sananl. 19:15, Knox; Jer. 48:10.

7. Mikä vihollisten syytös ponnahtaa heitä itseään vastaan, milloin asiat oikaistaan, ja mikä osoittaa ajan olevan kypsä sitä varten?

7 Koska varhaiskristityt tekivät näitä oikeita hengellisiä töitä ja kumosivat aikansa materialistiset uskonnot, niin heitä syytettiin maailman kääntämisestä ylösalaisin, mutta todellisuudessa nuo väärät uskonnoitsijat vääristelivät asiat, ja Jehovan profeetta oli kauan ennen Kristuksen aikaa singonnut samanlaisiin ulkokultailijoihin pistävän syytöksen: ”Te käännätte asiat ylösalaisin!” (Jes. 29:16, As; Apt. 17:6) Jehova nousee Harmagedonissa heitä vastaan tuhoten heidät. Tämän vanhurskaan närkästyksen ilmaisun kautta ”maa ja siinä olevat työt paljastuvat”, mikä tarkoittaa, että kaikki tämän nykyisen jumalattoman maallisen järjestelmän ilkeät työt paljastetaan taivaitten kaltaisiksi ja poltetaan yhdessä noiden pahojen tekojen suorittajien kanssa. Ja vaikka ihmisille kerrotaan nyt etukäteen tästä Jehovan työstä, niin he kieltäytyvät uskomasta, niinkuin myöskin on ennustettu. Aika on kumminkin kypsä sille työlle ottaen huomioon rehellisyyden häviämisen ja nuhteettomuuden rappeutumisen sekä moraalin luhistumisen: ”On aika Herran [Jehovan] tehdä tekonsa; he ovat rikkoneet sinun lakisi.” Jeesus sanoi aikansa ulkokultailijoista: ”Te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.” – 2. Piet. 3:10, Um; Ps. 119:126; Matt. 15:6; Hab. 1:5; Apt. 13:40, 41.

8. Miten meidän tulee nyt käyttää viisaasti aikaa?

8 Koska aika on kypsä Jehovan tuhotyölle, niin on välttämätöntä olla nyt varoitustyössä. Aika täytyy käyttää viisaasti, sitä ei saa tuhlata, sillä se on lyhyt. Meidän täytyy tulla rikkaiksi pian, ei materialistisin tavoin, vaan oikeista töistä, pelastaaksemme toisia ja itsemme. Käytä aika työhön. Jotkut laiskurit sanovat, kun he eivät tee mitään: ”Minä vain tapan aikaa.” He kuluttavat aikaa, mutta he kuluvat itse aikanaan. Aika kiitää eteenpäin, me menemme pois. Me pysähdymme, aika jatkaa kulkuaan. Ei kestä kauan, ennenkuin me olemme menneet – seitsemän- tai kahdeksankymmentä vuotta, enemmän tai vähemmän – mikä on vain pisara ajanvirrassa. Mutta nyt, näinä viimeisinä päivinä, ei meillä ole edes tätäkään ajanpisaraista, sillä Harmagedon tulee nopeasti. Jos meidän tulee marssia edelleen ajan mukana, sen sijaan että se marssii meidän ohitsemme, niin meidän täytyy päästä samaan tahtiin Raamatun kanssa ja vaeltaa Jumalan kanssa. Meidän täytyy arvostaa henkisiä arvoja ja varastoida pysyviä aarteita eikä olla lyhytnäköisiä materialisteja, jotka tavoittelevat tuulta ja päätyvät tyhjään, omaamatta henkäystäkään. Sanotko sinä, ettei sinulla ole aikaa tutkia Jumalan Sanaa? Sanotko sinä, ettei sinulla ole aikaa tehdä hänen työtään? Se olisi samaa, kuin jos sanoisit, ettei sinulla ole aikaa hengittää.

9. Mihin tämä elämä kelpaa, ja mikä vaikutus sillä on meihin, jos me saarnaamme tai kieltäydymme saarnaamasta?

9 Nykyinen elämä sellaisena, minä maailma sitä elää, ei ole todellista elämää. ”Joka tavoittelee aistillista tyydytystä, on kuollut, vaikka hän elääkin.” Tämä elämä kelpaa ainoastaan yhteen tarkoitukseen, nimittäin hyvistä töistä rikkaaksi tulemiseen, oikean perustuksen varaamiseen tulevaisuutta varten, lujan otteen saamiseen Jehovan uudessa maailmassa saavutettavaan todelliseen elämään. Me voisimme omistaa kaiken, mitä tällä elämällä on tarjottavana, ja se olisi kuitenkin hukkaan kulutettu ja arvoton, jos me olisimme tyhjät oikeista töistä. Tämän elämän päivät ovat harvat ja täynnä ahdistusta ja tuskaa, murhetta ja kärsimystä, surua ja pettymystä, jumalattomuutta ja kuolemaa. Päivät ovat harvat, mutta niitä on kylliksi meille tullaksemme rikkaiksi oikeista töistä, jos emme vitkastele. Sellaisten töitten tekeminen tuo meille ilon ja tyydytyksen, henkisen terveyden ja iankaikkisen elämän. Niin oudolta kuin näyttäneekin, niiden tekeminen ei uuvuta, vaan niiden suorittaminen on päinvastoin virkistävää. Kun Jeremia päätti olla saarnaamatta, niin hän huudahti lopulta: ”Minä olen väsynyt sen pidättämiseen – en voi kestää sitä.” Kun Elihu havaitsi saarnaamisen välttämättömäksi, niin hän selitti: ”Tahdon puhua, jotta virkistyisin.” Samoin kuin Jehovakin virkistyi luomistyöstään ja samoin kuin Jehovan tahdon tekeminen oli virkistävää ravintoa Jeesukselle, niin on saarnaamistyön suorittaminenkin virkistävää Jehovan todistajille tänä aikana. Me siis virkistymme sikäli kuin teemme työtä, emmekä me väsy hyväntekemiseen vainonkaan uhatessa, sillä ”ne, jotka Jehovaa odottavat, uudistavat voimansa; he kohoavat siivillä kuin kotkat, he juoksevat eivätkä väsy, he vaeltavat eivätkä uuvu.” – 1. Tim. 5:6, Um; Jer. 20:9, Ak; Job 32:20; Jes. 40:31, As.

TYÖ UUDESSA MAAILMASSA

10. Mikä estää elämää tulemasta ikäväksi uudessa maailmassa?

10 Vapautuminen todelliseen elämään uudessa maailmassa ei merkitse pysyvän loman saamista. Ylipitkät lomat tulevat ikäviksi. Vetelehtiminen tulee yksitoikkoiseksi. Elämä tulee kyllästyttäväksi. Uuden maailman todellinen elämä ei tule koskaan ikäväksi eikä yksitoikkoiseksi eikä kyllästyttäväksi, koska siellä on yllin kyllin työtä. Ei sitä turhaa ja hyödytöntä tämän maailman työtä, mikä tekee työviikon raatamiseksi ja mikä saa ihmiset sanomaan sen alkavan ikävällä maanantailla. Ei, vaan se on kiintoisaa ja jännittävää työtä: maan kaunistamista, rakkaudellista eläinten vallitsemista ja lasten kasvattamista täyttämään maa vanhurskaalla ihmissuvulla. Aina on oikeaa työtä mielelle ja ruumiille, ja samoin kuin voidellut todistajat nauttivat työstään nyt, niin silloinkin ihmiset ”nauttivat kauan kättensä työstä”. Tai paremmin hepreankielen kirjaimellisen merkityksen mukaan he ”käyttävät täysin määrin” tai ”kuluttavat” kättensä työn. Heidän työnsä hedelmiä ei varasteta, eikä työntekijä kasaa niitä eikä jätä taakseen hyödyttömästi siksi että kuolema ottaa hänet pois. Ei mikään ehkäise sitä Jehovan päätöstä, että työntekijä saa korjata oman työnsä ilon ja tyydytyksen. – Jes. 65:22, Ro; Yg.

11. Mistä me saamme levätä uudessa maailmassa, ja mitkä ihmeelliset työnäköalat aukenevat eteemme?

11 Kristuksen tuhatvuotishallitus on aikaa, jolloin levätään kuivuuden, katojen, pyörremyrskyjen, maanjäristysten, tapaturmien ja painostavan raadannan jälkeen; levätään pettävien liikemiesten, turmeltuneitten poliitikkojen ja ulkokultaisten uskonnoitsijoitten hävittyä; levätään roturiitaisuuksien ja kansallisten jakaumien, kylmien ja kuumien sotien, tuskan ja sairauden sekä kärsimyksen ja kuoleman lakattua. Se on aikaa, jolloin levätään, kun on poissa kaikki se mädännäisyys, minkä jumalattomat ihmiset ja rappeutuneet paholaiset sekä turmeltunut Perkele on koonnut ihmiskunnan kannettavaksi viimeisten kuudentuhannen vuoden kuluessa. Mutta se ei ole oikeista töistä lepäämisen aikaa. On aina uutta työtä uusine ratkaistavine ongelmineen ja uusine selvitettävine salaisuuksineen. Ne asettavat vaatimuksia meidän mielellemme ja ruumiillemme ja vetävät meitä alituisesti ottamaan uusia edistysaskeleita työssä, tiedossa, viisaudessa ja ymmärryksessä. Ja kun ihmisillä on loputon elämä, niin heillä on aikaa lopettaa aloittamansa työ. Ihmiset tietävät nykyään joko vähän paljosta tai paljon vähästä. Heidän tutkistelunsa jättävät heidät joko laveamielisiksi ja pintapuolisiksi tai ahdasmielisiksi ja syvämielisiksi. Mutta uudessa maailmassa, missä aikaa ei jaella säästeliäästi rajoitetussa eliniässä, mikä on kuin ohikiitävä varjo, on ihmisillä aikaa harjoittaa tutkimuksia, kunnes heistä tulee sekä laveamielisiä että syvämielisiä ja he oppivat paljon monista asioista. Eikä lisääntyvän tiedon runsas tyydytys lopu koskaan, koska me emme voi milloinkaan tietää kaikkea. Ainoastaan Jehova tietää kaiken, emmekä me voi edes alkuunkaan luodata hänen rajattoman viisautensa syvyyksiä. Miten ihmeellinen tyydyttävän työn tulevaisuus onkaan tottelevaisen ihmiskunnan edessä!

12. Mikä kehoitus annetaan hyväksemme?

12 Tuon todellisen elämän saaminen ansaitsee näin ollen nyt meidän työmme. Jehova tekee työtä, Kristus tekee työtä, ihmisen tulee tehdä työtä, hän on onnellisempi, jos hän tekee työtä, elää kauemmin, jos tekee työtä, saa tyydytyksen työstään nyt, jos se täyttää hyödyllisen tarkoituksen, ja saavuttaa todellisen elämän uudessa maailmassa, jos hänen nykyiset työnsä ovat oikeita Jehovan silmissä. Varastoi aarteita taivaaseen. Maalliset rikkaudet ovat tilapäisiä. Tee työtä sen eteen, mikä pysyy: ”Älä raada hankkiaksesi rikkautta; ole kyllin viisas pidättyäksesi siitä.” ”Maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” Mitä enemmän jotain himoa ruokitaan, sitä suuremmaksi ja nälkäisemmäksi se tulee, olkoonpa se sitten henkistä tai aineellista. Meillä on ainoastaan tietty määrä aikaa, ja mitä enemmän me käytämme sitä miellyttääksemme lihaa, sitä vähemmän meillä on sitä hengellisiä asioita varten. – Sananl. 23:4, Ts; 1. Joh. 2:17.

13. Mikä on materialismin salakavala vaara?

13 Aine ajaa pois hengen, jos sallimme sen, ja toisinaan se tekee sen salakavalasti, ennenkuin me tiedämmekään siitä. On olemassa taru eräästä arabialaisesta ja hänen kamelistaan. Oli kylmä yö, ja kun arabialainen istui pienessä teltassaan, niin kameli kurkisti sisään ja pyysi saada pistää päänsä sisäpuolelle kylmän vuoksi. Kohta se pyysi saada kaulansa sisälle, sitten etujalkansa, ja lopuksi se pyysi saada seisoa kokonaan sisällä. Se sai luvan, mutta koska oli kovin ahdasta, niin kameli tyrkkäsi arabialaista ja siirsi hänet ulkopuolelle sanoen, ettei teltassa ole tilaa molemmille. Näin on materialisminkin laita. Jos me annamme sille aukon, niin se anastaa yhä enemmän aikaamme ja voimaamme, ja pian henkisyys on työnnetty pois elämästämme. Tämä ei merkitse sitä, että meidän pitäisi mennä ankaran yksinkertaisen elämäntavan toiseen äärimmäisyyteen ja elää ”itseomaksutussa palvontamuodossa ja valenöyryydessä, ruumiin ankarassa kohtelussa”, sillä aineellistakin hyvää tarvitaan ja sitä on nautittava ja sitä voidaan käyttää myös Jehovan palveluksessa. Jos sitä kuitenkin tavoitellaan yli tarpeittemme, niin se voi maksaa liian paljon. Kuten tämä hajoava vanha maailma havaitsee, materialismin hinta on hengellisyys, ja jos sen maksaa hengellisyydellä, niin se merkitsee lopulta elämällä maksamista: ”Lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha.” Monet ylpeilevät nyt materialismin jumalasta, vaikka se on todellisuudessa heidän häpeänsä: ”Vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä”. Tee Jehovan työtä äläkä vatsasi käskyä! – Kol. 2:23, Um; Room. 8:6; Fil. 3:19.

14. Mikä on onnen yleinen määrääjä? Mitä meidän on siis nyt tehtävä?

14 Raha ei ole onnen yleinen määrääjä. Jotkut rikkaat ovat onnellisia, monet eivät. Jotkut köyhät ihmiset ovat onnellisia, monet eivät ole. Nuoruus ei ole onnellisuuden yleinen määrääjä. Jotkut nuoret ovat onnellisia, jotkut eivät. Monet iäkkäät ihmiset ovat onnellisia, monet eivät ole. Terveys ei ole onnen yleinen määrääjä. Jotkut terveet ihmiset ovat onnellisia, mutta monet ovat murheellisia. Jotkut sairaat ovat onnellisempia kuin terveet. Samaa voidaan sanoa kuuluisista ja huomaamattomista, suosituista ja epäsuosiossa olevista, lahjakkaista ja keskinkertaisista – mitkään näistä olosuhteista eivät ole onnen yleisiä määrääjiä. Onnen ja rauhan ja tyytyväisyyden yleinen määrääjä on Jehovan tunteminen. Kaikki, jotka tuntevat Jehovan ja palvelevat häntä – olkootpa he rikkaita tai köyhiä, nuoria tai vanhoja, terveitä tai sairaalloisia, kuuluisia tai huomaamattomia, suosittuja tai epäsuosiossa olevia, lahjakkaita tai keskinkertaisia – kaikki he ovat onnellisia ja tyytyväisiä ja toiveikkaita. Tiedon hankkiminen Jehovasta ja Kristuksesta ja totuudenveden antaminen sitten toisille merkitsee iankaikkista elämää: ”Antelias mies rikastuu, ja joka kastelee, tulee itse kastelluksi.” Tällaiset onnelliset ihmiset tutkivat nyt Jehovan Sanaa, kertovat sitä toisille, tottelevat hänen käskyjään, elävät puhdasta elämää, saarnaavat järjestelmällisesti, tulevat rikkaiksi oikeista töistä ja saavat siten lujan otteen todelliseen elämään, mikä täyttyy ylitsevuotavaksi tyydyttävistä teoista suuren Luoja-Jumalan, Jehovan, iankaikkiseksi ylistykseksi. – Sananl. 11:25, Ak; Joh. 17:3.

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2026 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa