Antautumisen vakuuttava historia
”Pelätkää Jehovaa ja palvelkaa häntä totuudessa . . . mitä minuun ja minun huonekuntaani tulee, niin me palvelemme Jehovaa.” – Joos. 24:14, 15, Um.
1. Miksi Jehovan palvonta vaatii antautumaan hänelle, ja miten tämä on osoitettu Israelin yhteydessä Egyptissä?
PALVOMINEN merkitsee kunnioittavaa suhtautumista sen ansion tai arvollisuuden mukaan, mikä on palvonnan kohteen ominaisuudella tai ominaisuuksien yhteissummalla. Jehova Jumalan palvonta vaatii sentähden antautumista hänelle hänen täydellisesti arvollisten ominaisuuksiensa takia. Mooses ja toiset israelilaiset palvoivat Egyptissä Jehovaa kieltäytyen toimimasta vastoin hänen lakejaan. (2. Moos. 1:17, 21; Hepr. 11:23–29) Jehova tunnusti Israelin kansakseen: ”Epäilemättä minä olen nähnyt Egyptissä olevan kansani ahdistuksen, . . . Ja minä menen vapauttamaan heitä egyptiläisten maasta . . . Ja tule nyt, niin minä lähetän sinut faraon luo, ja sinä tuot minun kansani, Israelin lapset, pois Egyptistä.” (2. Moos. 3:7–10, Um) Huolehtien päätöksistään, jotka hän ilmaisi Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemässään liitossa, ja katsoen vapauttavan Siemenen lopulliseen varaamiseen Jehova ’muisti liittonsa’. (2. Moos. 6:5) Hänen sanansa, jotka Mooseksen piti puhua Israelin lapsille, kuuluivat: ”Ja minä otan teidät varmasti itselleni kansaksi, ja minä osoitan tosiaan olevani Jumala teille, ja te tulette varmasti tietämään, että minä olen Jehova, teidän Jumalanne, joka tuo teidät pois Egyptin taakkojen alaisuudesta. Ja minä vien teidät varmasti siihen maahan, minkä minä käteni valaan kohottaen lupasin antaa Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, ja minä annan sen tosiaan teille omaisuudeksi. Minä olen Jehova.” – 2. Moos. 6:7, 8, Um.
2. Miten se tarkoitus on osoitettu, mitä varten Israel vapautettiin Egyptistä?
2 Tuossa suuressa Egyptistä vapauttamisessa tehtiin toistamiseen selväksi, että tarkoitus Israelin ottamisella pois siitä maasta oli, että se palvoisi Jehovaa hänen omana kansanaan. Israel päätti tehdä, mitä Jehova käskisi sitä tekemään, vaikka se ei tiennytkään silloin tarkalleen, mitä tulisi sen Egyptistä vapauttamisen jälkeen. (2. Moos. 10:26) Jehova sanoi tuosta kansasta Moosekselle: ”Ja sinun täytyy sanoa faraolle: ’Näin on Jehova sanonut: ”Israel on minun poikani, esikoiseni. Ja minä sanon sinulle: Lähetä poikani pois, jotta hän palvelisi minua. Mutta jos sinä kieltäytyisit lähettämästä häntä pois, niin minä tapan täällä sinun poikasi, esikoisesi.”’” – 2. Moos. 4:22, 23, Um.
3. Esitä tosiasioita, jotka osoittavat Israelin antautumisen askeleet.
3 Jehova pani voimallaan sanansa toteutumaan tuhoten Egyptin mahdin ja vapauttaen kansansa Israelin. Tämä vapautettu kansa, joka oli antautunut hänelle, oli Jehovan käskyn alainen, mitä painotetaan, kun ”Jehova puhui edelleen Moosekselle sanoen: ’Pyhitä minulle jokainen esikoinen, joka avaa kunkin kohdun Israelin lasten keskuudessa, ihmisten ja eläinten joukossa. Se on minun.’” (2. Moos. 13:1, 2, Um) Egyptistä vapauttamisen aikaan ja sen jälkeen esitettiin tälle antautuneelle kansalle palvonnan yksityiskohdat. Jehova tähdensi Siinain vuorella liittojärjestelyjen kautta Israelin kansalle sitä erikoista suhdetta, missä israelilaiset olivat häneen, ja Israel julisti siellä kansana, koko kansa, suostuvansa antautumiseensa. Jehova sanoi: ”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.” ”Niin koko kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: ’Kaiken, mitä Herra [Jehova] on puhunut, me teemme.’” – 2. Moos. 19:5, 6, 8.
4. Selitä se elämän tie, mille Israel asetettiin, mainiten monia tosiasioita, jotka ilmaisevat, mitä Jehova vaati.
4 Kyseessä oli halukas vapautettujen ihmisten muodostama kansa, jonka Jumala oli ottanut erikoisomaisuudekseen, ja sille ”Jumala puhui kaikki nämä sanat sanoen: ’Minä olen Jehova, sinun Jumalasi, joka olen tuonut sinut pois Egyptin maasta, orjien huoneesta. Sinulla ei saa olla koskaan mitään muita jumalia minun edessäni.’” (2. Moos. 20:1–3, Um) Lue 2. Mooseksen 20:nnen luvun 17 ensimmäistä jaetta pannen erityisesti merkille, että 5. jakeessa sanotaan: ”Minä, Jehova, sinun Jumalasi, olen yksinomaista antaumusta vaativa Jumala.” (Um) Seuraavat luvut kertovat siinä esitetyn liiton yksityiskohtaiset ehdot ja päättyvät näihin sanoihin: ”Älä tee liittoa heidän äläkä heidän jumaliensa kanssa. Älkööt he jääkö asumaan sinun maahasi, etteivät saattaisi sinua tekemään syntiä minua vastaan; sillä jos sinä palvelet heidän jumaliansa, on se sinulle paulaksi.” (2. Moos. 23:32, 33) Kun Israelin kansa vapautettiin Egyptistä ja järjestettiin Mooseksen kautta Jehova Jumalan sille antaman lain alaisuuteen, niin sille esitettiin elämäntapa, mikä keskittyi Jumalan, kansan Hallitsijan, Lainantajan, Tuomarin ja palvonnan kohteen palvontaan. Israelilaiset tunnustivat tämän sanoen antautuessaan: ”Kaikkea, mitä Herra [Jehova] on puhunut, me noudatamme ja tottelemme.” (2. Moos. 24:7) Jehova sanoi myöhemmin osoittaessaan jälleen ohjaavansa kansansa asioita oikein: ”Ota leeviläiset israelilaisten kaikkien esikoisten sijaan ja leeviläisten karja heidän karjansa sijaan, ja niin leeviläiset tulevat minun omikseni. Minä olen Herra [Jehova].” (4. Moos. 3:45) Jehova järjesti kansan edelleen suorittamaan asianmukaisesti kaiken palvontansa yhteyteen kuuluvan, uskonnon menoja ja hallitusta koskevan, koska hän oli kansan Kuningas ja Hallitsija.
5. Kerro tässä luetellut historialliset tapaukset ja osoita, miten ne vahvistavat antautumisen vakavaksi henkilökohtaiseksi askeleeksi.
5 Jumalan kansan Israelin historiassa oli monta tapausta, joissa yksilöt vihkivät esineitä tai henkilöitä. 5. Mooseksen kirjan 20:nnessä luvussa on kertomus siitä, miten meneteltiin, kun sotaan kutsutulla miehellä oli talo, jota hän ei ollut vielä virallisesti ottanut eli vihkinyt käyttöön. Daavid sanoi 2. Samuelin kirjan 8:11:nnessä ”pyhittäneensä” eräät esineet. Sana ”pyhittää” merkitsee tässä pyhäksi tekemistä. 1. Kuningasten kirjan 7:51:ssä tuo Salomo temppeliin ne lahjat, mitkä Daavid oli pyhittänyt aikaisemmin Jehovan käyttöön. 1. Kuningasten kirjan 8:63:nnessa ilmoitetaan kuninkaan ja koko kansan vihkineen Jehovan huoneen, omistaen sen varsinaiseen käyttöönsä Jehovan palvonnassa. Hyvä vaimo Hanna lupasi antaa lapsensa Jehovalle ennen sen sikiämistä, ja hänen lapsensa Samuel palveli uskollisesti Jehova Jumalan palvonnassa. (1. Sam. 1:11) Samuel ryhtyi omakohtaisesti toimimaan antautumispalveluksessaan, kuten osoitetaan 1. Samuelin kirjan 3:10:nnessä: ”Samuel vastasi: ’Puhu, palvelijasi kuulee’.” Hänen jatkuva tottelevaisuutensa ilmenee läpi koko hänen palvelustaan koskevan kertomuksen, mm. 1. Samuelin kirjan 3:19, 20:nnessä: ”Ja Samuel kasvoi, ja Herra [Jehova] oli hänen kanssansa eikä antanut yhdenkään sanoistansa varista maahan. Ja koko Israel Daanista Beersebaan asti tiesi, että Samuelille oli uskottu Herran [Jehovan] profeetan tehtävä.” Profeetta Jesaja otti vapaaehtoisen askeleen Jehovan palveluksessa: ”Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: ’Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?’ Minä sanoin: ’Katso, tässä minä olen, lähetä minut’. Niin hän sanoi: ’Mene ja sano tälle kansalle.’” (Jes. 6:8, 9) Tosi palvontaa kautta aikakausien koskevan kertomuksen todistus osoittaa yhdenmukaisesti, että antautuminen oli vakava henkilökohtainen askel oikeaan suuntaan, ja sen ottivat kaikki, jotka palvoivat Jehova Jumalaa ja saivat hänen hyväksymyksensä.
JUMALAN POJAN ANTAUTUMINEN
6. Miksi Jeesuksen henkilökohtainen antautuminen oli paikallaan ja miksi tärkeä?
6 Kaikista Jehova Jumalalle antautumisen esimerkeistä on huomattavin Kristuksen Jeesuksen antautuminen. Jeesus oli omistautunut Jumalalle. Hän piti juutalaisten lain. Jeesus tuli tuon lain alaisuudessa kolmikymmenvuotiaaksi ja joutui sen kysymyksen eteen, mitä hän aikoi tehdä elämällään. Tekisikö hän Jumalan tahdon? Oliko Jumalan tahto, että hän jatkaisi puuseppänä ja vain mukautuisi Mooseksen lakiin? Ei, Jehovan palvontaa tuli edistää ja suuret edistysaskeleet piti ottaa hänen päätöstensä toteuttamiseksi, joihin kuului uuden teokraattisen järjestön, kristillisen seurakunnan, perustaminen, sen jäsenten kokoaminen ja lopulta sen jälkeen vastakuvallisen teokraattisen hallituksen, taivaan valtakunnan, ja uuden vanhurskaan maailman perustaminen. Jeesus tunsi Isänsä ja Isänsä sanan Heprealaisista Kirjoituksista. Hän tiesi, mitä Jehova oli arvollinen saamaan, eikä tyytynyt olemaan puuseppä eikä halunnut itsekkäästi kääntyä pois noudattamasta Isänsä tahtoa. Hän teki ratkaisun. Hän teki päätöksen mielessään. Hän suunnitteli toimintansa lopuksi elämäkseen. Hän täytti 40:nnen Psalmin ennustuksen, mikä sanoo mm.: ”Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielistynyt; minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi. Silloin minä sanoin: ’Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.’” (Ps. 40:6–8) Apostoli Paavali ottaa Heprealaiskirjeen 10:nteen lukuun lainauksen tästä ennustuksesta sanoen sen soveltuvan Kristukseen Jeesukseen hänen antautuessaan Jumalalle. Me näemme siis, että tämä Jumalan uskollinen Poika antautui henkilökohtaisesti, juhlallisesti Jumalalleen tekemään hänen tahtonsa ja noudattamaan Jumalan lakia, mikä pysyi tämän antautuneen palvelijan sydämessä. Hän ei koskaan poikennut pois siitä toimintasuunnasta, mihin hän silloin ryhtyi. Se ratkaisu oli tärkeä Jeesukselle. Samanlainen ratkaisu on tärkeä sinullekin.
7. a) Mikä johtaa antautumiseen? b) Ovatko muodollisuudet sopivia? Miksi?
7 Mikä johti Jeesuksen antautumiseen? Tieto, mikä hänellä oli Jumalasta, rakkaus hänen taivaalliseen Isäänsä ja vakava halu edistää puhdasta palvontaa Jehovan päätösten edistämiseksi hänen nimensä kunniaansaattamiseksi. Mikä johtaa ihmisen antautumaan nykyään Jehovalle? Totuuden tuntemus, Jehovan päätösten ymmärtäminen, Kristuksen Jeesuksen kautta ihmisten eteen asetetun elämän mahdollisuudet, Jumalan Poikansa kautta tekemien tarjousten arvostus, henkilön sydämessä kehittynyt rakkaus ja päätös, ettei hän halua noudattaa jumalattoman, Perkeleen hallitseman vanhan maailman tapoja ja ohjeita, vaan Jumalan tahtoa hänen nimensä kunniaansaattamiseksi. Se merkitsee antautumista Korkeimmalle. Miksi Jeesus ei ryhtynyt yksinkertaisesti vain työhönsä käyden käsiksi siihen ja tehden, mitä voi palveluksensa edistämiseksi? Miksi hänen piti antautua siihen? Siitä syystä, että Jumalan tahdon tekeminen, hänen palvonnassa suorittaminen, ei ollut suinkaan satunnainen asia. Ei ole samantekevää, tekeekö sitä tai ei. Jehovalle antautuminen vaatii erityisiä juhlallisuuksia, sopimuksen tekoa, muodollista suostumista, mikä ilmaisee selväksitehtynä kaikille asianomaisille ja kaikille huomioitsijoille, mitä kyseiseltä ihmiseltä voidaan odottaa siitä lähtien. Se vaatii täsmällisyyttä, järjestyksellisyyttä.
8. a) Mitä Jehovalle itse asiassa sanotaan antauduttaessa? b) Miksi ei ole parempi olla antautumatta välttääkseen vastuuta?
8 Se ei ole pelkkä ulkonainen muodollisuus, minkä pinnan alla on oman edun tavoittelu. Se merkitsee päinvastaista. Se on tyyni, harkitseva päätös tehdä Jumalan tahto, sanoa rehellisesti Jumalalle: ”Minä tulen tekemään sinun tahtosi. Minä omistaudun sinulle. Minä antaudun sinulle. Tässä minä olen. Lähetä minut. Mitä sinä sanonetkin, sen minä tahdon tehdä. Opeta minua sanasi, lakisi avulla. Käytä minua ylistykseksesi.” Joku saattaisi sanoa: ”Mutta antautuminen tuo mukanaan suuren vastuun!” Se on totta, se tuo sen. Jollei ole antautunut, niin onko silloin mitään vastuuta? Jollei ole sitoumusta, niin ei ole vastuuta eli velvoitusta täyttää sitoumusta. Jollei ole siis tapahtunut antautumista, niin ei antautumattoman ihmisen odoteta elävän milloinkaan tapahtumattoman antautumisen ehtojen mukaisesti. Eikö olisi näin ollen parempi, että ihminen ei antautuisi Jumalalle ja välttäisi siten vastuun? Ei, se olisi kohtalokas erehdys tänä tuomiopäivänä. Miksi? Koska tiedon ja arvostuksen puute tai muu itsekkyys estää ihmisen antautumasta Jumalalle. Jehova Jumala ei anna elämää arvostamattomille, itsekkäille tai uskottomille ihmisille. Jos meillä on sellainen usko Jumalaan, mikä on terve ja todellinen, niin me antaudumme hänelle. Jos me emme antaudu hänelle, niin joko me emme usko, mitä hän sanoo, tai sitten me emme välitä hänestä, emmekä me saa kummassakaan tapauksessa elämää häneltä. Jehova Jumalalla ei ole velvollisuutta suoda elämää miehille ja naisille, jotka imevät ja ahmivat vertaimevien iilimatojen tavoin itsepintaisesti kaiken, mitä Jehova on varannut, ottaen kaiken itselleen antamatta mitään vastineeksi, mitä tulee sydämen antaumukseen, arvostukseen, rakkauteen, kiitollisuuteen, nuhteettomuuteen, vilpittömyyteen ja sen tavoitteluun, mikä on jumalista.
9. Osoita oikea asenne ja peruste antautumiselle.
9 Älä pelkää siis antautumista. Ole päinvastoin halukas siihen. Hanki tietoa. Opi tuntemaan totuus. Tutustu Jehovan Sanassaan ilmaisemiin toimenpiteisiin ja antaudu sitten tekemään Jehovan tahto rakkaudesta, minkä totuus synnyttää. Antaudu Jehova Jumalalle. Jeesus ei sanonut: ’Minä vihaan sinun tahtosi tekemistä, mutta minun täytyy. Minun on pakko.’ Ennustus osoittaa hänen sanovan: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni.” Ihminen käyttää tässä omaa vapaata tahtoaan. Se ei merkitse selkärangattomuutta, heikkotahtoisuutta. Se merkitsee päättäväisyyttä, lujatahtoisuutta, lujan tahdon alistamista Jehova Jumalan tahtoon päättäneenä totella hänen käskyjään eikä ihmisten eikä näennäisen oman edun käskyjä, kun ne ovat ristiriidassa Jumalan Sanassa ilmaistun Jumalan tahdon kanssa. Jehovalle antautuva on henkilökohtaisessa yhteydessä hänen kanssaan koska hän on ottanut antautumisaskeleen, suostunut tekemään hänen tahtonsa. Tämä perustuu Jumalan rakastamiseen ja hänen Kristuksen Jeesuksen kautta tekemiinsä tarjouksiin uskomiseen, joiden avulla meillä voi olla luja asema Jehovan edessä niiden lunnaitten johdosta, joita lopulta sovelletaan meidän hyväksemme.
10. Mainitse antautumisesta seuraavat tulokset, mitkä todistavat sen käytännölliseksi, edulliseksi, suositeltavaksi ja välttämättömäksi.
10 Sen sijaan että antautuminen olisi siis epäkäytännöllinen, haaveellinen, hyödytön asia, väärään uskontoon kuuluva merkityksetön meno, me huomaamme sen olevan käytännöllinen, edullinen, suositeltava, välttämätön. Koska Israelin kansa oli Jumalan valittu kansa, niin se sai vapauden Egyptin maailmasta. Antautuminen Jehovalle voi tuoda meillekin vapauden, koska se suo meille muutoksen katsantokannassamme ja koska me näemme asiat hänen Sanansa silmien läpi, meidän hänen päätöksistään omaamamme ymmärryksen silmillä. Vanha maailma, sen järjestö, sen mittapuut ja tavat ja sen perkeleellinen uskonto eivät orjuuta meitä enää, koska meillä on luottamus häneen ja varmuus hänessä. Eikö antautuminen tuo mukanaan meille Jehovan vallan alaisuutta? Varmasti se tuo. Sehän on yksi sen tarkoituksistakin. Me emme ole täällä Jumalan maan päällä omasta tahdostamme, omien toimenpiteittemme ansiosta. Meidän täytyy olla toisen tai toisen, joko vanhurskauden tai epävanhurskauden, orjia eli palvelijoita. Jos me antaudumme Jehova Jumalalle ja valitsemme hänen orjuutensa, niin me teemme oikean valinnan. Jeesus teki sen. Hänen antaumuksensa ilmenee jo siinäkin, että hän toimii omasta taivaalliseen Isäänsä kohdistuvasta rakkaudesta ja innosta.
11. Mitkä hyvät ratkaisut tapahtuivat Joosuan 24. luvussa Joosuan kokemuksessa?
11 Tämä kysymys muistuttaa meille siitä, mikä oli edessä Joosuan päivänä, kun hän sanoi: ”Niin peljätkää nyt Herraa [Jehovaa], palvelkaa häntä nuhteettomasti ja uskollisesti ja poistakaa ne jumalat, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran ja Egyptissä, ja palvelkaa Herraa [Jehovaa]. Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa [Jehovaa], niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran, vai amorilaisten jumalia, niiden, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa [Jehovaa].” (Joos. 24:14, 15) Vastaus, minkä kansa antoi Joosualle tuossa tilaisuudessa, osoitti sen tehneen hyvin viisaan ratkaisun. ”Silloin kansa vastasi ja sanoi: ’Pois se, että me hylkäisimme Herran [Jehovan] ja palvelisimme muita jumalia! Sillä Herra [Jehova] on meidän Jumalamme, hän, joka johdatti meidät ja meidän isämme pois Egyptin maasta, . . . Sentähden me palvelemme Herraa [Jehovaa], sillä hän on meidän Jumalamme.’” (Joos. 24:16–18) Antautuivatko nuo yksilöt silloin Jehovalle? Eivät, vaan he vahvistivat antautumisensa hänelle eli uudelleenkorostivat sitä. Huomaa, miten kertomus jatkuu. ”Niin Joosua sanoi kansalle: ’Te ette voi palvella Herraa [Jehovaa], sillä hän on pyhä Jumala; hän on kiivas [itselleen yksinomaista antaumusta vaativa, Um] Jumala, hän ei anna anteeksi teidän rikoksianne ja syntejänne. Jos te hylkäätte Herran [Jehovan] ja palvelette vieraita jumalia, niin hän kääntyy pois ja antaa teille käydä pahoin ja tekee lopun teistä, sen sijaan että hän on ennen antanut teille käydä hyvin.’ Mutta kansa sanoi Joosualle: ’Ei, vaan me palvelemme Herraa [Jehovaa]’. Silloin Joosua sanoi kansalle: ’Te olette itse todistajina itseänne vastaan, että olette valinneet Herran [Jehovan] palvellaksenne häntä’. He vastasivat: ’Olemme’. Hän sanoi: ’Niin poistakaa nyt vieraat jumalat, joita on teidän keskuudessanne, ja taivuttakaa sydämenne Herran [Jehovan], Israelin Jumalan, puoleen’. Kansa vastasi Joosualle: ’Herraa [Jehovaa], meidän Jumalaamme, me palvelemme, ja hänen ääntänsä me kuulemme’. Niin Joosua teki sinä päivänä liiton kansan kanssa ja antoi heille Sikemissä käskyt ja oikeudet.” – Joos. 24:19, 25.
12. Minkä menettelyn päämäärä elämän siunaus on?
12 Antautumistapahtumus on erittäin siunattu, ja sitä vaaditaan kaikilta, jotka tahtovat palvella Jehova Jumalaa. Se johtaa iankaikkiseen elämään. Luukkaan 14:27:nnessä (Um) olevat Jeesuksen sanat osoittavat sen välttämättömyyden sanoen: ”Joka ei kanna kidutuspaaluaan ja tule minun perässäni, ei voi olla minun opetuslapseni.” Pelastuminen elämään antautumalla Ylimmälle Hallitsijalle Jehovalle hänen edustajansa Kristuksen Jeesuksen kautta osoitetaan niiden sanoissa, jotka olivat nälkäkuoleman edessä Egyptissä, kun vanhurskas Joosef oli sen maan asiainhoitaja: ”Osta meidät ja peltomme leivällä, niin me tulemme peltoinemme faraon orjiksi. Anna meille siementä, että eläisimme emmekä kuolisi eivätkä peltomme joutuisi autioiksi.” ”Niin Joosef osti faraolle kaikki Egyptin pellot; . . . He vastasivat: ’Sinä olet pitänyt meidät hengissä’.” – 1. Moos. 47:19, 20, 25.
RATKAISU
13. Mikä osuus uskolla on antautumiseen johtavassa ratkaisussa? Nöyryydellä? Katumuksella?
13 Tätä ennen on mainittu, miten usko on tärkeä antautumisen yhteydessä. Uskon, joka perustuu Jumalan ja hänen päätöstensä tuntemukseen, mikä tuntemus saadaan hänen totuudensanastaan, Raamatusta, täytyy vetää ihmistä Jumalan luo. Seuraavat Jeesuksen sanat ovat sentähden paikallaan: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Sama tosiasia osoitetaan Johanneksen 6:44:nnessä olevassa Jeesuksen lausunnossakin: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Apostoli Paavali kirjoitti samaan tapaan heprealaisille: ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:6) Vaaditaan myös nöyryyttä. Ihmisen täytyy olla nöyrä, tietoinen hengellisistä tarpeistaan, tullakseen antautuneena Jehovan luo. Se vaatii perityn synnin ja heikkouden nöyrää tunnustamista ja vilpitöntä katumusta. Nämä tärkeät edellytykset olivat nähtävissä varhaisten kristillisyyteen kääntyneitten elämässä. ”Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?’ Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.” (Apt. 2:37, 41) Pietari antoi lisäneuvoja katumisesta seuraavassa Apostolien tekojen luvussa: ”Tehkää siis parannus [katukaa, Um] ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran [Jehovan] kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.” – Apt. 3:19, 20.
14, 15. Mitä Luukkaan 14:28–33 olevat Jeesuksen sanat osoittavat antautumisesta?
14 Viisas antautumisratkaisu tehdään ymmärtäen täysin kunkin edessä olevan vastuun, sen vastuun, mikä jää antautumattomalle, ja sen vastuun, mikä lankeaa sille, joka antautuu Jehova Jumalalle. Antautuminen merkitsee laskelmoitua askelta ja sen ymmärtämistä, mitä se sisältää. Tämän osoittaa hyvin se, mitä Jeesus sanoi kulujen laskemisesta ennen kuin johonkin suunnitelmaan ryhdytään: ”Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: ’Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi’? Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella? Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa. Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.” – Luuk. 14:28–33.
15 Jeesus ei sanonut tässä, että mitä antautumiseen tulee, niin ihmisellä on valittavana menettelytapa, mikä on aivan yhtä sopiva ja viisas kuin toinenkin. Hän osoittaa sen tosiasian, että kukaan meistä, joka ei sano ”hyvästiä” kaikelle, mitä hänellä on, ei voi olla Jeesuksen opetuslapsi eikä voi menestyksellisesti tulla Jehova Jumalan luo Kristuksen Jeesuksen kautta antautuen ja noudattaen Jeesuksen menettelyä. Tämä ei merkitse sitä, että meidän täytyy tulla kerjäläisiksi. Se merkitsee sitä, että antautuminen on todellinen ja kaikenkäsittävä sisältäen meidät itsemmekin, meidän elämämme, meidän varamme, mitkä omistetaan Jehovan ylistämiseen tekemällä hänen tahtonsa ja pitäen hänen käskynsä parhaan kykymme mukaan. Haluammeko me tehdä tämän? Kun teemme laskelman, niin olemmeko halukkaat siihen? Meidän pitäisi olla. Antautuminen ei ole sentähden tunteitten asia, ”kääntymys” herätyksen painostuksen ja kiihtymyksen alaisuudessa, ikäänkuin ”katumuspenkille meno”. Se merkitsee tyyntä asian harkintaa mm. seuraavien tosiseikkojen valossa:
16. Mitä tosiasioita Jehovalle antautuva harkitsee tyynesti?
16 Sen, joka antautuu Jehovalle, täytyy tunnustaa hänet Ylimmäksi Yksinvaltiaaksi, suureksi Elämänantajaksi, ja Kristus Jeesus Pelastajakseen, Kuninkaaksi, sekä myöskin nähdä ja ymmärtää, että Jumalan pyhä henki on Jumalan toimiva voima, jolla on sijansa antautuneitten kristittyjen elämässä. Nämä seikat ovat meidän uskomme perusedellytyksiä, ja Jeesuksen sanat osoittavat, että ne kuuluvat suoranaisesti antautumiseemme: ”Menkää sentähden ja tehkää opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä.” (Matt. 28:19, Um) Psalminkirjoittaja rukoili kauan aikaisemmin, ”että he tietäisivät, että yksin sinä, jonka nimi on Jehova, olet Korkein koko maan yläpuolella”. (Ps. 83:18, As) Ja taas: ”Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde.” (Ps. 36:10) Apostoli Paavali kirjoitti Filippin seurakunnalle, mikä hänellä oli etu järjestää: ”Sentähden onkin Jumala hänet [Kristuksen Jeesuksen] korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, . . . ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:9–11) Antautuminen on valinta, laskelmallinen, tyyni ratkaisu. ”Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.” (Gal. 6:8) ”Täyttykää Hengellä.” – Ef. 5:18.
17. Miten joku voi tietää, onko hänen antautumisensa otollinen Jehovalle, ja mikä rohkaisu annetaan tässä suhteessa?
17 Miten me voimme tietää, onko Jehova Jumala hyväksynyt meidän antautumisemme? Me tiedämme hänen hyväksyvän sen, jos se on vilpitön. Jehova hyväksyy vilpittömän, rukoillen tapahtuneen antaumuksen, ja se miellyttää häntä. Tämän pitäisi auttaa jokaista, joka on arka ja tuntee alemmuutta siinä määrin, että hän sanoo tähän tapaan: ”Minä en voisi koskaan palvella Jumalaa. Minä en voisi koskaan saada hänen hyväksymystään. Minä en voisi koskaan antautua Jehovalle. Minä en voisi koskaan olla yksi hänen todistajistaan.” Meille annetaan rohkaisua Korneliusta koskevassa kertomuksessa, mistä luemme: ”Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: ’Kornelius!’ Tämä loi katseensa häneen ja sanoi pelästyneenä: ’Mikä on Herra?’ Enkeli sanoi hänelle: ’Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. Niin lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan eräs Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan.’ Ja Kornelius sanoi [Pietarille]: ’Neljä päivää sitten, juuri tähän aikaan päivästä, minä kotonani rukoilin tällä yhdeksännellä hetkellä, ja katso, edessäni seisoi mies loistavissa vaatteissa ja sanoi: ’Kornelius, sinun rukouksesi on kuultu, ja sinun almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.’ Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.” – Apt. 10:3–5, 30, 31, 44.
18. Kenellä on antautumisetu?
18 Olkoonpa sinun kansallisuutesi, syntyperäsi, yhteiskunnallinen asemasi, synnynnäisen kyvyttömyytesi määrä mikä tahansa, niin tie Jumalan hyväksymykseen antautumisen ja uskollisen palveluksen kautta on avoinna sinulle. Sinä voit lähteä sille tielle luottavaisena, ja sinun pitäisi tehdä niin. Huomaa, mitä tässä yhteydessä sanottiin, kun Salomon johdolla rakennettu loistava temppeli vihittiin. Vihkimisrukous kuului eräältä osaltaan näin: ”Myös jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden – sillä sielläkin kuullaan sinun suuresta nimestäsi, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi – jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin, niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin sinun kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka minä olen rakentanut.” – 1. Kun. 8:41–43.
19. Missä muissa kohdissa on ymmärrys välttämätön?
19 Niinkuin toisissa Vartiotornin kirjoituksissa on tarkasteltu, on vihkimisen ja antautumisen välillä ero. Vihkiminen koskee Raamatussa käytettynä Jumalan tekoa, jolla hän asettaa apulaispapit virkaansa Kristuksen Jeesuksen kanssa, ja se soveltuu ainoastaan Kristukseen ja hänen ruumiinsa voideltuihin, hengestä siinneisiin jäseniin, ja tämä teko seuraa eli tulee luonnollisesti sen jälkeen kuin ne kristityt, jotka kutsutaan lopulta Kristuksen ruumiin jäseniksi, ovat henkilökohtaisesti antautuneet Jumalalle. Näiden toiveet ovat taivaalliset eivätkä Jehovan ”muiden lampaitten” maallisia toiveita. Henkilö antautuu Jehova Jumalalle. Mitä sen jälkeen seuraa? Mitä antautuneen ihmisen täytyy tehdä saadakseen ja säilyttääkseen Jehovan pysyvän hyväksymyksen ja menestyäkseen antautuneessa kristillisessä juoksussaan? Mitä Raamattu asettaa antautuneen kristityn suoritettavaksi? Me tarkastelemme näitä kysymyksiä seuraavassa numerossamme.