”Uuden Seelannin uudet lahkot”
Anglikaaninen tuomiorovasti Chandler kirjoitti ylläolevaa otsikkoa käyttäen Christchurchin Star-Sunissa niin sanomastaan ”pontevasta lahkosta”. Luultavasti useimmat lukijat voivat arvata, mikä ryhmä hänellä oli erityisesti mielessään. ”Sain kirjeen”, hän sanoi, ”lukijalta, joka on kovin hämmästynyt, koska yksi hänen perheestään on eronnut kirkostaan ja tullut erään amerikkalaista tunnusta kantavan ’mielikuvituksellisen uskonnon’ jäseneksi. Minulle kirjeen kirjoittanut henkilö on nyt sellaisten intoilijoitten piirittämä, jotka kuuluvat tähän uuteen lahkoon ja jotka ilmaisevat sellaista Raamatun tuntemusta, mikä ylittää verrattomasti hänen omansa.”
Missä hänen opettajansa olivat olleet puuttuvaisia? Kirjoituksen toiset esitykset antavat avaimen: ”Ehkä vakavin laiminlyöntimme on paimenkäynnit, sillä niinkuin paimenen täytyy kiertää laumaansa jatkuvasti, niin on välttämätöntä löytää tilaisuuksia keskustella meikäläisten kanssa tärkeistä ongelmista, jotka vaivaavat heidän mieltään, ja pelastaa heidät jostakin niistä lahkolaisansoista, joihin heidät voidaan pyydystää. Sanottuani tämän minä olen tuskallisesti tietoinen omasta laiminlyönnistäni tässä suhteessa.”
Toinen kohta: ”Olen enemmän kuin koskaan vakuuttunut, että painettu sana on ruvennut täydentämään puhuttua sanaa yhä lisääntyvässä määrässä. Jos me haluamme joukkomme olevan voimakas uskossa, niin meidän on kehoitettava sitä lukemaan ja tutkimaan paljon enemmän, kuin mitä se nykyään tekee. Vain sillä tavalla se voi olla aseistettu niiden hyökkäyksiä vastaan, jotka haluavat vetää heidät pois heidän kiinnitysankkuristaan ja jättää heidät ankkuroimattomiksi ja heittelehtimään sinne tänne epäilyksen ja epävarmuuden merellä.” Hän myöntää täten että kirkon saarnat eivät ole antaneet riittävästi tietoa heidän päähänsä.
”Sivumennen sanoen”, hän lisää, ”palatakseni siihen palvontamuotoon, minkä olen maininnut erityisesti, on kiinnostavaa huomata, että se on painetun sanan uskonto, jota sanaa sen kannattajia vaaditaan myymään, jotavastoin kristillisyys niinkuin juutalaisuuskin, josta se on lähtöisin liittyy kiinteästi rakennuksiin.” Mutta senkaltainen ensimmäisen vuosisadan kristillisyys, mikä Jeesuksella ja apostoleilla oli, ei ollut liittynyt rakennuksiin, vaan ihmisiin – heidän koteihinsa, katuihin ja toreihin.
Hän viittaa ”Vanhan Testamentin liiallisen painottamisen vaaraan Uuden vahingoksi”, samalla kun hän osoittaa että liian monet hänen joukkoonsa kuuluvat eivät tunne suurta osaa kummastakaan. Ratkaisu? ”Palatkaa Raamattuun.” Hän valittaa kumminkin sitä, että toiset auttavat ihmisiä tekemään niin, kun hän on laiminlyönyt sen. Eräs uusiseelantilainen lukija sanoi: ”Nämä papit valittavat Jehovan todistajien edistymistä ja sallivat samalla oman laiminlyöntinsä paimennustyössä. . . . Ehkä he pelkäävät opettaa omilleen liian paljon uskontunnustuksiaan niiden kysymysten takia, joita ihmiset esittäisivät ja joihin ei voi vastata.” Niillä, jotka pitävät kiinni Raamatusta, ei ole tätä pulmaa. Tee Jehovan todistajille joitakin raamatullisia kysymyksiä ja ota niistä itse selvää!