Apukeinoja nuhteettomuuden menetyksen estämiseksi
1. Miten tärkeä apukeino on Jumalan Sana nuhteettomuuden menetyksen välttämiseksi?
MISTÄ nämä auttamattomat epäonnistumiset johtuvat? Saulin tapauksessa on täysin ilmeistä, että hän ei pysynyt tarkalleen Jumalan kuninkaille antamissa ohjeissa, jotka on kerrottu 5. Mooseksen kirjan 17:18, 19:nnessä: ”Kun hän on noussut valtaistuimellensa, kirjoittakoon hän itsellensä kirjaan jäljennöksen tästä laista, joka on leeviläisten pappien huostassa. Ja hän pitäköön sen luonaan ja lukekoon sitä, niin kauan kuin elää.” Tämä selvittää meille, miten tärkeää on rukoillen tarkastella jotakin osaa Jumalan Sanasta joka päivä, vaikkapa vain päivän tutkistelutekstiä Vartiotornissa olevine selityksineen. Se varjelee meitä menettämästä arvostustamme ja pelkoamme Jehovaa kohtaan. Se pitää meidät nöyrinä, niin että me muistamme aina omat rajoituksemme ja täydellisen riippuvaisuutemme taivaallisesta Isästämme kaikessa.
2. Mikä hyödyllinen vaikutus tosi nöyryydellä pitäisi olla meihin?
2 Nöyryys estää meitä myöskin yrittämästä kulkea yksin ajatellen tyhmästi, että Jehova on ilmaissut meille henkilökohtaisesti suosion ja siunauksen tien. Hänen suurenmoisia päätöksiään koskevan tuntemuksen lahja on tullut meille sen ”orja”-järjestön kautta, mitä hän on nähnyt hyväksi kunnioittaa niin ihmeellisesti. (Matt. 24:45–47), ja me voimme riemuita jatkuvasti alituisesti kirkastuvasta totuuden valosta vain sikäli kuin me liitämme nöyrästi kohtalomme hänen nimelleen otettuun kansaan kokoontuen ahkerasti sen kanssa ja ammentaen sen toveruudesta sitä rohkeutta ja pelottomuutta saarnata, mitä hän on suonut Jehovan todistajille huomattavasti kautta tämän vanhan maailman.
3. Mitä osaa rukous näyttelee nuhteettomuutemme säilyttämisessä?
3 Rukous on myös eräs Jumalamme huolenpitokeino, minkä avulla meitä voidaan auttaa vaeltamaan jatkuvasti ’sydämemme nuhteettomuudessa’. Vain nöyrät rukoilevat vilpittömästi. Muut havaitsevat loukkaavan heidän ylpeyttään, jos he tunnustavat siten oman avuttomuutensa ja vahvan suojelijan tarpeensa. Ne, joilla on rehellinen sydän, rukoilevat, että Jumalan henki täyttäisi heidän elämänsä ja varjelisi heidän sydämensä ehyenä ja vahingoittumattomana niiltä laittomilta vaikutuksilta, mitkä piirittävät heitä jatkuvasti, ja he rukoilevat hänen siunaustaan koko hänen palvelijoittensa muodostamalle järjestölle. Me voimme rukoilla kaikkea tätä hyvää epäilemättä koskaan hetkeäkään sitä, että saamme vastauksen rukoukseemme, sillä pyytämämme on Jumalan tahdon mukaista. Harras pysyminen rukouksessa, toisin sanoen rukoilevan mielentilan säilyttäminen auttaa meitä varjelemaan hyvin sydäntämme. – Fil. 4:6, 7; Kol. 4:2–4.
4. Millä tavalla rakkaus auttaa meitä seisomaan lujina vanhurskauden puolesta?
4 Jos meillä on aito rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiimme, niin me emme lankea koskaan Uurian erehdykseen emmekä pakene vihollisen hyökkäyksien edessä. Rakkaus Jumalaan karkoittaa päinvastoin vähäpätöisten ihmisten ja tuomittujen paholaisten pelkäämisen. Rakkaus lähimmäisiimme kiinnittää meidät velvollisuusasemaamme antamaan varoitusta vaarasta ja ohjeita paeta tuhoa. Kehitä siis rakkautta. Ole rakastava, huomaavainen, myötätuntoinen ja armollinen kaikissa menettelyissäsi. (1. Piet. 3:8, 9) Sinun suhteesi veljeesi täytyy olla sovellettu siten, että se koituu tosiaan hyödyksi hänelle. ”Olkaa toinen toisellenne alamaiset”, kuuluu Efesolaiskirjeen 5:21:sessä Paavalin ilmaisema menettely.
5. Miten 2. Timoteuksen kirjeen 4:5:nnessä olevat Paavalin sanat soveltuvat meihin nykyään?
5 Erotettuina, voisimme sanoa, maan väestön suurista joukoista meistä on tehty Jumalan päätösten, tämän vanhan asiainjärjestelmän lopun ja uuden asiainjärjestelmän tulon, ennaltailmaisun vastaanottajia. Miten me katselemme sitä palvelustehtävää, mikä on täten annettu meille? Pidämmekö sitä jonakin, mikä on hoidettava, kun meille on jäänyt muutamia minuutteja aikaa muilta tämän elämän asioilta, sen huvituksilta, sen pyrkimyksiltä, sen kiireiltä? Emme, jos haluamme välttää nuhteettomuuden menetystä! Paavalin Timoteukselle antama kehoitus soveltuu erittäin hyvin meihin nykyään: ”Säilytä tasapainosi kaikissa asioissa, kärsi pahaa, suorita perusteellisesti palveluksesi.” (2. Tim. 4:5, Um) Se merkitsee selvästi sitä, että meidän täytyy nyt ottaa täysin vakavasti tehtävämme Valtakunnan saarnaajina. Teemmekö me niin?
NUHTEETTOMUUDEN ILMAISEMINEN
6. Minkä erityisen suhteen Jumalaan pitävät voimassa ne, jotka säilyttävät nuhteettomuuden?
6 Tarkastelkaamme nyt eräitä nuhteettomuuden osoituksia ja hedelmiä näinä tämän vanhan maailman loppupäivinä. Jehovan uskolliset palvojat eivät tyydy siihen, että heidän omatuntonsa on tuuditettu väärään turvallisuuden ja rauhan tunteeseen ihmisten kaikilla eksyttävillä suunnitelmilla. He ovat sen sijaan ’pyytäneet Jumalalta hyvää omaatuntoa’, ja hän onkin vastannut heidän pyyntöönsä antamalla tietoa ja uskoa Pojassaan Kristuksessa Jeesuksessa. Ja kun he ovat kerran saavuttaneet Kristuksen uhrin ansion kautta tietoisuuden siitä, että heidän rikkomuksensa Jumalaa kohtaan ovat anteeksiannetut, niin he pitävät jatkuvasti kiinni tästä hyvästä omastatunnosta, se on, pysyttelevät rauhassa kaikkeuden Ylimmän Yksinvaltiaan kanssa. He tietävät, että tämä voi toteutua ainoastaan säilyttämällä nuhteettomuus. Vilpittömyys Jehovan puhtaassa palvonnassa on heidän päätukensa. – 1. Piet. 3:21.
7. Miten sotilaan elämäntapa valaisee meidän oikeaa menettelyämme?
7 Toinen luja todistus nuhteettomuudesta nähdään nykyään niiden Jehovan palvelijoitten voimakkaissa, rohkeissa, kestävissä, sotilaallisissa ominaisuuksissa, jotka pitävät aina mielessään, että he ovat sodassa, eivät lihaa ja verta olevien vihollisten kanssa, vaan ovelien, yli-inhimillisten näkymättömien vastustajien kanssa, jotka ovat aina tähyilemässä vartioimatonta hetkeä. Miten ihmeellisesti Jumalan varaama sotisopa sopiikaan niille, jotka ovat täysin huomanneet näiden aikojen painostuksen, vaaran ja vaatimuksen! Hyvät sotilaat pysyvät valppaina, eivät antaudu tyhmästi vaaralle alttiiksi, pitävät mielensä taistelussa ja omistavat siihen kaikkensa voidakseen saada osansa voiton hedelmistä. Jehovan sotilaat eivät ole millään tavalla jäljessä heistä.
8. Mitä muuta menettelyä meidän pitäisi noudattaa ponnistellessamme säilymään niin, ettei Saatanan maailma saastuta meitä?
8 Nuhteettomuus voidaan myöskin havaita siinä selvässä erossa tästä vanhasta maailmasta, mikä on ominainen kaikille, joista on tullut uuden maailman yhteiskunnan jäseniä. Kun apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle (2. Tim. 2:20, 21, Um), niin hän muistutti tosiaan hänelle, että me voimme säilyä ’puhtaina astioina Jehovan kunniakasta käyttöä varten hänen suuressa ja onnellisessa talousjärjestössään’ pysymällä puhtaina niistä saastaisista astioista, jotka ovat sopivia vain tämän turmeltuneen maailman käytettäviksi ja tuhottaviksi sen mukana. Huomaa, miten selvästi hän antaa tämän varoituksen: ”Suuressa talossa on astioita . . . jotkut kunniakasta tarkoitusta varten, mutta toiset kunniaa vailla olevaa tarkoitusta varten. Jos siis joku pysyy erossa jälkimmäisistä, niin hän on astia kunniakasta käyttöä varten, pyhitetty, hyödyllinen omistajalleen, valmistunut kaikkiin hyviin töihin.”
9. Miten me voimme pysyä siinä onnellisessa asemassa, että meille uskotaan uuden maailman etujen palvelus?
9 Pysyäksemme tässä onnellisessa tilassa meidän täytyy rakastaa jatkuvasti sitä, mikä on oikein, ja vihata väärää. Me emme voi millään tavalla tukea, puolustella emmekä suojella sitä, mikä on vastoin Jumalan tahtoa ja tietä. Apostoli käskee ”kääntymään pois” niistä, jotka pitävät itsepintaisesti kiinni maailmallisista tavoista, tottumuksista ja menettelyistä. Me olemme totisesti onnellisia, jos emme milloinkaan kulje jumalattomien neuvossa, emme lähde milloinkaan syntisten tielle, emme milloinkaan liity pilkkaajien seuraan, vaan sen sijaan löydämme ilomme Jehovan laista miettien sitä joka tilaisuudessa, niinkuin psalminkirjoittaja suosittelee. Kun valitsemme seuraksemme toisia, jotka ovat antautuneet Jehovan puhtaaseen palvontaan, ja hyvätahtoisia ihmisiä, jotka kuuntelevat ja puhuvat mielellään Jumalan päätöksistä, niin se auttaa meitä paljon nuhteettomuutemme lujittamisessa. ”Älkää eksykö. ’Huono seura hyvät tavat turmelee.’” (1. Kor. 15:33) Noudata jatkuvasti tutkimisen, rukoilemisen ja saarnaamisen hyviä tapoja!
10. Mainitse eräitä jokapäiväisiä suhteita, mitkä vaativat nuhteettomuuden säilyttämistä.
10 Nuhteettomuuden hedelmät näkyvät meidän suhteistamme koko uskon huonekuntaan. Jos olemme palvelijoita, niin meidän huomataan pysyvän hellittämättöminä niiden lammasmaisten joukkojen huoltamis-, vahvistamis- ja valmentamistyössä, joita Hyvä Paimen on sallinut meidän valvoa. Pettymykset, taka-askeleet, näennäisesti ylipääsemättömät esteet eivät järkytä meitä koskaan jatkamasta kärsivällisinä hyväntekemisessä. ’Ottakaa vaarin laumasta’ ja ’kaitkaa Jumalan seurakuntaa’ ovat käskyjä, joita me tottelemme mielellämme. (Apt. 20:28; 1. Piet. 5:2) Jos olemme julistajia seurakunnassa, niin nuhteettomuutemme ilmenee siinä valmiudessa, millä me työskentelemme auttaaksemme heikompia ja menetelläksemme yleensä siten, että se edistää seurakunnan ykseyttä ja rauhaa ja menestystä. – 1. Tess. 5:14, 15.
11. Missä eri asemissa voidaan nuhteettomuutta ilmaista elämässä?
11 Ja sitten on nuhteettomuus ilmeinen monissa muissa elämänvaiheissa. Se näkyy sellaisen jumalisen aviomiehen viisaudessa, joka mukautumalla tosi kristillisiin periaatteisiin ansaitsee vaimonsa ja perheensä kunnioituksen ja kiintymyksen; siinä vaimossa, joka pyrkii todistamaan täysin asemansa miehensä auttajana myöntäen auliisti miehensä aseman huonekunnan päänä; siinä isässä tai äidissä, joka kieltäytyy ärsyttämästä lapsia ja joka sen sijaan koettaa valmentaa heitä ystävällisyydellä ja lujuudella Jehovan arvovaltaisen neuvon perusteella; lapsessa, joka vanhempien vaatimuksista johtuvasta hämmästyksestään huolimatta muistaa heidän pitempiaikaisen kokemuksensa ja kypsemmän arvostelukykynsä sekä tottelee heidän hallintaansa. Mutta olkoonpa meillä aviomiehen tai vaimon tai lapsen tai isännän tai palvelijan asema, niin meillä kaikilla on yhteinen saarnaajan asema. Meille on suotu suuri kunnia siinä asemassa, kun me noudatamme hyvin harkittua päätöstä omistaa elämämme Jehovan palvelukseen. Meidän nuhteettomuutemme loistaa tässä parhaimmillaan. Meitä vaaditaan tässä palveluksessa kestämään uskollisesti Jumalaamme vastustavan koko maailman viha, väkivalta, pilkka ja jumalattomat väitteet. Mutta samoin kuin meidän Johtajamme ja Käskijämme Kristus Jeesus, emme mekään saa koskaan kadottaa näkyvistämme sitä iloa, mikä on asetettu eteemme, koetellun ja järkkymättömän nuhteettomuuden palkkaa. – Hepr. 12:2, 3; Jes. 55:4.
PALKKA SEN SÄILYTTÄMISESTÄ
12, 13. Miten Raamatussa on esitetty palkka nuhteettomuudesta, ja mitä tämä merkitsee?
12 Mikä on sitten palkka? Sitä edustaa nouseminen Jehovan vuorelle ja seisominen siellä hänen pyhässä temppelissään. Niinkuin apostoli esitti, niin nykyään ”te ette ole lähestyneet sitä [Siinain vuorta], mitä voidaan koetella ja mikä on syttynyt loimuamaan tulta” ja mitä yksikään elävä luomus ei voinut turvallisesti lähestyä ilman Jehovan hyväksymystä ja suosiota. Päinvastoin ”te olette lähestyneet Siionin vuorta ja elävän Jumalan kaupunkia, taivaallista Jerusalemia, ja myriadeja enkeleitä yleiskokouksessa”. (Hepr. 12:18, 22, 23, Um) Tässä ilmaistaan Jehovan loistava yleisjärjestö, ja siinä voidaan nähdä huomattavasti esitettynä ja pääasiallisimman etusijan omaavana ’pyhä temppeli Jehovalle. . . . paikka Jumalalle asua hengen kautta’. Se on totisesti pyhä ja iankaikkinen pyhäkkö. – Ef. 2:21, 22, Um.
13 Nouseminen Jehovan vuorelle ja seisominen siellä hänen pyhässä temppelissään on siis läheisessä yhteydessä sen kanssa, että osoitamme olevamme arvollisia astumaan uuteen maailmaan ja elämään siellä iankaikkisesti. Se on maailma, mikä saa nähdä suuren nuhteettomuuden Jumalan, kaikkeuden Yhdistäjän, muinaisen päätöksen toteutumisen, kuten on ilmaistu Efesolaiskirjeen 1:8–10 (Um): ”On hänen hyvän mielisuosionsa mukaista, minkä hän päätti itsekseen asiain hoitamiseksi määräaikojen täydellisellä rajalla, koota nimittäin jälleen kaikki yhteen Kristuksessa, taivaassa olevat ja maassa olevat.” Tämä lopullinen yhdistäminen käsittää ainoastaan terveet, puhtaat, turmeltumattomat luomukset, jotka ovat täydelleen antautuneet vanhurskaudelle ja Jehovalle, kaiken hyvän ja puhtaan lähteelle.
14. Mikä onnellinen osa meillä on, jos me pidämme kiinni nuhteettomuudestamme?
14 Osamme on totisesti onnellinen, jos voimme rukoilla vilpittömästi sydämestämme niinkuin Daavid: ”Tuomitse minut, Jehova, sillä minä olen vaeltanut nuhteettomuudessani, minä olen myöskin turvannut Jehovaan horjumatta. Tutki minua, Jehova, ja koettele minua, tutki minun sydämeni ja mieleni. Mutta mitä minuun tulee, niin minä tahdon vaeltaa nuhteettomuudessani. Lunasta minut ja ole minulle armollinen.” (Ps. 26:1, 2, 11, As) Silloin me voimme panna tosiaan toivomme Jehovaan ja säilyttää vakuuttuneen odotuksen saada asua iankaikkisesti hänen uudessa maailmassaan nuhteettomien ihmisten suuren, samanmielisen joukon kanssa. ”Säilytä nuhteettomuutesi!” kuuluu meille kaikille nykyään annettu neuvo, ja jos me teemme siten, niin me saamme asustaa onnellisina ja ikuisesti puhtaan ja pyhän Jumalan, Jehovan, kaikkeudenperheessä.