Nuhteettomuuden säilyttäminen

”Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.” – 5. Moos. 32:4.

1. Mikä tekee Jehovan tuntevat onnellisiksi, ja mitä he tekevät?

KUINKA onnellisia ovatkaan ne luomukset, jotka tulevat tuntemaan Jehovan siksi, mikä hän on, koko maailmankaikkeuden Ylimmäksi Yksinvaltiaaksi, jonka rikkeettömän käyttäytymisen pitäisi herättää jokaisen elossaolevan jakamaton ylistys! Se panee nämä ihmiset laulamaan niinkuin muinainen psalminkirjoittaja: ”Laulakaa hänelle uusi laulu, soittakaa taitavasti ja kovaäänisesti. Sillä Jehovan sana on oikea, ja kaikki hänen työnsä on tehty uskollisuudessa. Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta, maa on täynnä Jehovan laupeutta.” (Ps. 33:3–5, As) Nämä arvostusta ilmaisevat iloiten ”osoittavat, että Jehova on vanhurskas”, jotta suuret joukot heidän luomustovereitaan saataisiin palvelemaan ja palvomaan hänen pyhää nimeään heidän omaksi iankaikkiseksi hyvinvoinnikseen. – Ps. 92:15, As.

2. Mitkä ovat Jehovan ominaisuuksia, ja miksi älylliset luomukset tulevat vedetyiksi hänen luokseen?

² Daavid todisti eräässä toisessa kohdassa: ”Hyvä ja vanhurskas on Jehova.” (Ps. 25:8, As) Hänen henkeytetyt kirjoituksensa yhdessä kaikkien muiden Raamatun kirjoitusten kanssa heijastavat meille ihmeellisesti Jehovan tahrattomuutta ja täydellisyyttä. Hänet paljastetaan meille pyhänä Jumalana, ehdottoman puhtaana, turmeltumattomana, saastumattomana, uskollisena, muuttumattomana ja kokonaan vanhurskaudelle antautuneena. Ihmisen ilmaisukyky on aivan liian heikko pystyäkseen täysin pätevästi kuvailemaan Hänen erinomaisia ominaisuuksiaan. Ei ole näinollen ihme, että nöyrämieliset ihmiset ovat kunnioituksen valtaamat hänen loistoisan, joskin näkymättömän majesteettisuutensa edessä. Ei ole ihme, että he saavat halun lähestyä häntä pyrkien mukauttamaan elämänsä niihin ihmeellisiin periaatteisiin ja lakeihin, jotka saivat alkunsa hänestä koko hänen kaikkeudenperheensä toimintaa varten. Hän on kuin suunnaton magneetti, jota kohti samanmieliset luomukset tulevat vastustamattomasti vedetyiksi.

3. Missä tärkeässä suhteessa hän on toisten niin sanottujen ”jumalien” vastakohta?

³ Ja miten erilainen Jehova onkaan kuin kaikki muut jumalat, jotka niiden ihmispalvojien sanojen mukaan haluavat ylläpitää eristettyä, etäistä ja itsekästä majesteettisuutta sekä verhoutua salaperäisyyteen pitämällä palvojansa kunnioittavan välimatkan päässä siinä pelossa, että niiden petos paljastuu ja käy ilmi! Jehova on sen sijaan mielistynyt niihin, jotka ponnistelevat ahkerasti tunteakseen hänet ja muovaavat ajatuksensa ja tekonsa hänen ajatustensa ja tekojensa mukaisiksi. Hän käskee kaikkia, jotka haluavat olla hänen lapsiaan: ”Teidän täytyy osoittautua pyhiksi, koska minä olen pyhä.” (3. Moos. 11:44, Um) Se merkitsee, että hänen tosi palvojiensa täytyy pyrkiä noudattamaan hänen vanhurskauttaan; heidän täytyy osoittaa nuhteettomuutta kaikissa suhteissaan häneen ja luomustovereihinsa.

4. Selitä sana ”nuhteettomuus” osoittaen, miten se soveltuu Jehovaan ja hänen lapsiinsa.

⁴ Mutta mitä nuhteettomuus on sitten? Ja miten me voimme saavuttaa ja säilyttää tämän luomusten muodostaman Jumalan kaikkeudenperheen tärkeän luonteen ominaisuuden. Websterin International Dictionary kuvailee sen suoruudeksi käyttäytymisessä; terveeksi moraaliseksi periaatteeksi; rehellisyydeksi, vilpittömyydeksi, eheyden, vahingoittumattomuuden, rikkumattomuuden tilaksi; kokonaisuudeksi. Kun kaivaudumme syvemmä tämän sanan englantilaisen vastineen (integrity) muodostaviin osiin, niin havaitsemme, että ne ovat in, mikä merkitsee kielteistä, ja tegrity, joka on muodostunut latinalaisesta sanasta tangere, mikä merkitsee ”koskea”. Me ymmärrämme siis, että nuhteettomuus (integrity) on koskemattomuuden, turmeltumattomuuden, jakavien ja turmelevien vaikutusten kosketuspiirin ulkopuolella oleva tila. Kuinka ihmeellisenä meidän Jumalamme Jehova esiintyykään näinollen nuhteettomana Jumalana! Miten tärkeää onkaan meille kehittää tätä ominaisuutta, jos haluamme olla hänen kaltaisiaan, osoittautua arvollisiksi olemaan hänen lapsiaan!

5. Mitä Jumala lahjoitti ihmisille, ja miksi heidän pitäisi asiaankuuluvasti koettaa olla hänen kaltaisiaan?

⁵ Kun Jumala ensin harkitsi ihmiskunnan luomista, niin hän päätti lahjoittaa auliisti ihmisille suurenmoiset mahdollisuudet heijastaa koko hänen vanhurskauttaan, sillä hän selitti: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja olkoot heidän alaisuudessaan meren kalat ja taivaitten lentävät luomukset ja kotieläimet ja koko maa sekä jokainen mateleva eläin, joka matelee maan pinnalla.” Miten sopivaa olikaan sentähden, että ihminen noudattaisi pienoisvalvonta-alueellaan käyttäytymisessään taivaallisen Isänsä täydellistä esimerkkiä, Isän, josta on sanottu: ”Jehova on vanhurskas kaikissa teissään ja armollinen kaikissa teoissaan.” – 1. Moos. 1:26, Um; Ps. 145:17, As.

6. Miksi on niin paljon ristiriitaisuutta ja turmelusta, ja mikä on sen syynä?

⁶ Kuvittelehan, millaiseksi sekaannukseksi tämä kaikkeus olisi muodostunut, millaiseksi ristiriitaisten harrastusten ja turmelevien vaikutusten sekamelskaksi, ilman tätä suurta ja täydellistä Vakaannuttajaa ja Eheyttäjää! Nykyisellään on koko maailman sivistys turmeltunut ja jakautunut niin pahasti uskollisuudessaan ja hämmentynyt ajattelussaan, että nuhteettomuuden Yksinvaltias Jumala itse on työnnetty taka-alalle ja ihmiset on koottu ihmisten ja paholaisten synnyttämiin suunnitelmiin ihmisten olosuhteitten parantamiseksi. Se kaikki aikoi, kun ensimmäinen kapinallinen luomus, joka oli sallinut oman ylpeytensä ja ahneutensa tuhota ja turmella asianmukaisen uskollisuuden Jehovaa kohtaan, käytti käärmettä sanomaan mielistellen täydelliselle Eevalle: ”Onko tosiaan siten, että Jumala olisi sanonut, että te ette saa syödä jokaisesta puutarhan puusta? . . . Te ette tosiaan kuole. Sillä Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat varmasti, ja te tulette varmasti olemaan Jumalan kaltaisia tietäen hyvän ja pahan.” – 1. Moos. 3:1–5, Um.

7. Osoita lyhyesti kapinallisen kerubin tarkoitus Eedenissä ja Jobin päivinä.

⁷ Me huomaamme tässä silmiinpistävästi harkitun juonen horjuttaa ensimmäisen ihmisparin nuhteettomuus Luojaa kohtaan, saada heidät kuuntelemaan toista tietolähdettä, toista ”arvovaltaista” ääntä, heidän uskollisuutensa jakamiseksi ja heidän Luojaa kohtaan omaamansa luottamuksen ja uskon vähentämiseksi murto-osaan siitä, mikä se kerran oli. Lankeaisivatko he Saatanan turmelevan vaikutuksen edessä vai seisoisivatko häntä vastaan rohkeina ja säilyttäisivät antaumuksensa kokonaisena Häntä kohtaan, joka oli heidän Luojansa ja Hyväntekijänsä? Täällä Eedenissä herätetty kysymys ei ole sen jälkeen rauennut eikä tullut ratkaistuksi. Tuo kerskuva kapinoitsija syytti Jobin aikana, noin kolmetuhattaviisisataa vuotta sitten, tuota vanhurskasta miestä Jehovan valtaistuimen edessä väittäen, että hän oli vain suosionetsijä, henkilö, joka sopeutuu Jumalan järjestelyihin ainoastaan sen hyvän vuoksi, mitä Jehova oli antanut hänelle.

8, 9. a) Mikä Jobin koetus oli? b) Miten hän kesti sen?

⁸ Niin pantiin Jobin nuhteettomuus koetukselle. Rikkaus ja omaisuus otettiin pois, lapset ja palvelijat surmattiin, inhoittava ihosairaus hyökkäsi hänen oman ruumiinsa kimppuun kiireestä kantapäähän, ja hänen oma vaimonsa ja kolme väärää ystäväänsä juonittelivat saadakseen hänet hylkäämään ainoan tosi Jumalan palvonnan. Perkele käytti ilmeisesti näitä ihmispuhetorvia tuhoisan propagandansa julistamiseksi: ’Helppo keino päästä kaikista vaikeuksista on kirota Jumala ja kuolla. Hän ei ole sitäpaitsi todellisesti sinun palvontasi ja antaumuksesi arvoinenkaan. Hän on ajattelematon diktaattori, jolla ei ole tosi rakkautta omia luomuksiaan kohtaan.’

⁹ Mitä sinä ajattelet Jobin nuhteettomuudesta? Salliko hän uskollisuutensa jakautua tai epäilyksien ja epäluulojen sekä tämän maailman ja sen jumalan viisastelujen turmella itsensä? Ei! Me kuulemme hänen päinvastoin julistavan lujasti: ”Ennenkuin kuolen, en luovu nuhteettomuudestani.” ”Vaikka hän surmaisi minut, turvaan minä kuitenkin häneen.” (Job 27:5, Ak; 13:15, KJ) Ennenkuin tämä tutkiva koetus asetettiin Jobille, hän oli jo huomattu Jehovan uskollisena palvelijana. Ja kun hän nyt voitti koetuksensa, niin jokaisen hyvän ja täydellisen lahjan Antaja siunasi häntä merkillepantavasti. Jehova rakastaa totisesti niitä, jotka ovat valmiit kärsimään hänen nimensä ja vanhurskautensa tähden, ja he tekevät hänet onnelliseksi. Nuhteettomuuden tie, tämä täydellinen antaumus, luottamus ja tottelevaisuus Luojaa kohtaan, on viisauden tie, ja Jehovan isällinen kehoitus lapsilleen kuuluu: ”Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.” – Sananl. 27:11.

10. Mikä on Saatanan sotajuoni?

¹⁰ Suuri Herjaaja, Saatana, kärkkyy ja odottaa jatkuvasti luomusten poikkeamista pois vanhurskauden tieltä, jotta hän voisi aiheuttaa lisää ivaa ja pilkkaa Luojan nimelle. Häntä itseään edustaa alhainen luomus, maata matava käärme, ja hän haluaisi saada vietellyksi kaikki Jumalan luomukset pois Jehovan palvonnan ja palveluksen vilpittömästä tilasta. Tämä on hänen suunnitelmansa, ja siksi hän nostaa jokaikisen salakavalan aseen Korkeimman palvelijoita vastaan tietäen hyvin, että hänen tarvitsee onnistua pistämään jonkun varomattoman luomuksen mieleen ainoastaan jokin vähäinen epäilys, mikä pieni alku voi lopulta murskata luomuksen antaumuksen kokonaan.

11. Miten Jehova todistaa olevansa rakastava huolenpitäjä nuhteettomille ihmisille?

¹¹ Jehova iloitsee toisaalta suuresti huomatessaan ne nuhteettomuuden säilyttävät, jotka ottavat vastaan kaiken pilkan ja kärsimyksen, minkä tämä maailma ja sen jumala voivat tarjota, ja jotka kuitenkin Jobin tavalla vaeltavat jakamattomassa, tahrattomassa uskollisuudessa kaikkeuden Yksinvaltiasta kohtaan. Hän on täydellinen Isä, joka antaa nuhteettomuusesimerkin kaikille pojilleen ja tyttärilleen. Lisäksi, hän varaa rakkaudellisesti Sanansa, Pyhän Raamatun, tiedon varastoaitan, ihmeellisistä periaatteistaan ja ominaisuuksistaan, niin että Jumalan ihminen voi olla täysin varustettu torjumaan vihollisen hyökkäykset ja seisomaan lujana vanhurskauden ja totuuden puolesta. Ja toinen ihmeellinen varaus samassa tarkoituksessa on se virheetön esimerkki, minkä hänen oma rakas Poikansa antoi täällä maan päällä ollessaan lihaa ja verta. Huomaa, miten Isän luottamus ilmaistiin niin epäilemättömänä, kun tuo ainoalaatuinen kaste toimitettiin Jordanin rannassa: ”Tämä on minun Poikani, se rakastettu, jonka minä olen hyväksynyt.” (Matt. 3:17, Um) Niin, ja se nuhteettomuuden palkinto, mikä on nyt annettu Kristukselle Jeesukselle, lausuttiin monta vuosisataa ennen sitä samaten luottavaisesti psalminkirjoittajalle: ”Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi.” – Ps. 45:8.

MITÄ SE MERKITSEE NYT MEILLE

12. Miksi on nyt tärkeää tarkastella muinaisten nuhteettomuutensa säilyttäneiden esikuvien elämää?

¹² Mutta mitä nuhteettomuuden säilyttäminen merkitsee meille nyt tänä vuonna, 1955? Vastaus tähän kysymykseen tulee selväksi, kun tutkimme entisten nuhteettomien miesten elämää. Jumala on säilyttänyt nämä muistiinpanot nimenomaan meidän opetukseksemme nyt näinä suurimman vaaran aikoina, jolloin Goog valmistelee ja johtaa itsekohtaisesti synkästä toimintapaikastaan maamme läheisyydestä ennenkuulumatonta ja armotonta rynnistystä sitä kansaa vastaan, joka on nuhteeton Jehova Jumalan ja hänen Kuninkaansa, Kristuksen Jeesuksen, edessä. Kun tarkastelemme lyhyesti heidän koetuksiaan, niin huomatkaamme, miten läheisesti yhtäpitävät heidän olosuhteensa ovat niiden olosuhteitten kanssa, joissa me nyt olemme.

13. Selitä Aabelin aikaan ratkaistavana ollut kysymys ja miten hän sai Jehovan suosion.

¹³ Aabelin suhteen voimme havaita puhtaan palvonnan olleen kysymyksessä. Aabel tiesi, mitä häneltä vaadittiin uhraamisessa, jotta se olisi otollinen Jehova Jumalalle. Kainkin tiesi sen jälkeenpäin, mutta kulki mieluummin omaa tietään. Ja kun Kainin äidin kunnianhimona oli olla yhtä viisas kuin Jumala, niin Kain asetti oman päätöskykynsä tässä oikean palvonnan kysymyksessä Jumalan päätöskyvyn edelle. Mutta miten oli Aabelin laita tuollaisen perheen ympäröimänä? Hän ei antanut Kainin tahallisen, riippumattoman asenteen vaikuttaa eheään antaumukseensa. Hän piti kiinni oikeasta palvonnasta, vaikka se maksoi hänelle elämän. – 1. Moos. 4:1–15.

14. Mikä saa silmiinpistävästi painotuksen Eenokin käyttäytymisessä?

¹⁴ Saarnaaminenkin auttaa erityisellä tavallaan nuhteettomuuden saavuttamisen lopullisessa onnistumisessa. Me huomaamme tämän Eenokia koskevasta kertomuksesta. Hän puhui Juudaan henkeytettyjen sanojen mukaan rohkeasti ja pelottomasti Jumalaa vastustavalle sukupolvelle. Hän ei välittänyt siitä, että hän oli ristiriidassa maan väestön suurimman osan kanssa. Hänen rakkautensa oikeaa ja totta kohtaan karkoitti kaiken pelkkiin luomuksiin kohdistuvan pelon ja ylläpiti häntä siinä työssä, minkä Jumala oli määrännyt hänelle. (1. Moos. 5:18–24; Juud. 14, 15) Mekin huomaamme, että me olemme pilkattu ja vihattu vähemmistö ja että meillä on sama saarnaamismääräys.

15. Esitä, miten Nooa osoitti nuhteettomuutensa ja mikä auttoi häntä tekemään sen.

¹⁵ Nöyrä vaeltaminen Jehova Jumalan kanssa kuin kunnioitetun ystävän ja kasvattajan kanssa, halukkaana olemaan kanssakäymisessä hänen kanssaan ja oppimaan häneltä hänen teitään on myös eräs nuhteettomuuden säilyttämispiirre, mitä ei voida sivuuttaa. Katso Nooan esimerkkiä, miehen, josta on todistettu, että hän ”vaelsi Jumalan yhteydessä”. Ja miten ihmeellisesti Jehova palkitsikaan tämän uskollisen, joka ’osoittautui nuhteettomaksi’ koko tuon turmeltuneitten aikalaistensa muodostaman sukupolven keskuudessa! Hänen vaelluksensa suuren Opettajan yhteydessä ja tutkistelunsa Hänen alaisuudessaan varusti hänet torjumaan sen aikakauden nopean moraalisen rappeutumisen, mikä päättyi vedenpaisumuksen tuomaan tuhoon. – 1. Moos. 6:8–7:24.

16. Mitä tottelevaisuudella on tekemistä nuhteettomuuden kanssa, kuten nähdään Aabrahamin kokemuksista?

¹⁶ Tottelevaisuus on jälleen eräs välttämättömyys nuhteettomuuden säilyttäjille. Aabraham välähtää mieleen huomattavana esimerkkinä tällä alalla. Hän kielsi kiistattomasti itseltään väekkään Uurin ylellisyyden ja huvit Kaldean maassa. Mutta se oli vasta alku. Hänen myöhemmät vaelluksensa olivat tarkassa sopusoinnussa sen matkasuunnitelman kanssa, minkä Jumala ilmoitti hänelle. Ne saattoivat hänet jatkuvaan kosketukseen jumalattomien heimojen ja pakanavaltakuntien kanssa. Mutta hän ei horjunut milloinkaan tottelevaisuudesta Jumalaansa kohtaan; hän ei osoittanut koskaan pienintäkään ilmaisua siitä, että se olisi vaikuttanut haitallisesti hänen nuhteettomuuteensa. Ja ankarin koetus vain todisti kiistattomasti hänen virheettömän henkisen suhtautumisensa Jumalaan. Hän oli valmis surmaamaan sen ainoan pojan, johon koko hänen jumalinen isänrakkautensa oli keskittynyt, tunnustaen nöyrästi, että Jumalalla on etuoikeus ja voima sekä antaa elämä että ottaa se pois samoin kuin herättää kuolleetkin elämään iankaikkisesti. – Hepr. 11:19; 1. Moos. 22:1–19.

17. Mitä osaa Saara esitti suuressa nuhteettomuusnäytelmässä?

¹⁷ Saarankin esimerkki ilmaisee erään säteilevän särmän nuhteettomuuden jalokivessä. Hän kyllä nauroi, kun ensiksi annettiin lupaus siitä, että hän synnyttää lapsen vanhalla iällään. Mutta henkeytetty kirjoittaja todistaa hänestä, että hän säilytti aina oikean alamaisuuden miestään kohtaan, ja kun muistutettiin, että Ylimmän Yksinvaltiaan sana sisältyi lupaukseen, niin ”hän pelkäsi”. Hän pelkäsi Jumalaa, ja tuo pelko oli tosi viisauden peruste. Ihmisviisaus ja -järkeily sai väistyä. Hänen uskostaan tuli voittava voima hänessä, ja se sai riemuvoiton vanhuuden hedelmättömyydestä. – 1. Moos. 18:1–15; 21:1–7; 1. Piet. 3:6.

18. Mitä nuhteettomuuden säilyttämisen piirrettä Jaakob painotti Jaakobin 5:10, 11:nnessä?

¹⁸ Jälleen eräs nuhteettomuuden piirre on kestävyys. Kuinka sattuvasti Jaakob painottaakaan sitä toisille kristityille kirjoittamassaan kirjeessä sanoen: ”Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran [Jehovan] nimessä. . . . Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet.” (Jaak. 5:10, 11) Ja voimmeko me osoittaa Jobin kestämisvoiman lähteen? Mikä muu se olisi kuin se voimakas toivo, mikä hänellä oli Jumalan runsaitten lupausten toteutumisen suhteen? Katso esimerkiksi tätä ilmaisua, mikä on lähtenyt sellaisen miehen huulilta, joka kärsi kiduttavia tuskia: ”Oi, että kätkisit minut sheoliin, että pitäisit minut salassa, kunnes sinun vihasi olisi mennyt ohi, että säätäisit minulle määräajan ja muistaisit minua! Jos mies kuolee, niin elääkö hän jälleen?” (Job 14:13, 14, As) Hänen vakuuttunut odotuksensa saada elämä ylösnousemuksen kautta aikaansai kestävyyden, ja hänen menestyksellinen kestävyytensä vahvisti vuorostaan hänen toivoaan. Me teemme hyvin ottaessamme hänet Jumalan hyväksymäksi malliksemme.

19. Mikä Mooseksen erityinen asenne ansaitsee nimenomaisen maininnan tässä yhteydessä?

¹⁹ Miten helpoksi Perkele tekeekään Jehovan palvelijoille vain jonkin vähäpätöisen sovittelun omaksumisen tai esityssävyn tai sanoman laimentamisen! Mutta Mooses ei antautunut siihen. Vaarasta ja pilkasta huolimatta hän kieltäytyi astumasta syrjään velvollisuuksistaan tai jättämästä niitä. Hän hylkäsi faraon hovin kaikkine häikäisevine viehätysvoimineen sillä perusteella, että hänen jatkuva sielläolonsa merkitsi valheellista toimintaa, kun hän ulkonaisesti hyväksyisi faraon politiikan ja menettelyt ja kuuluisi sisimmässään halveksittuun ja vihattuun heprealaiseen vähemmistöön. Kun hänet lähetettiin myöhemmin tuon ankaran yksinvaltiaan eteen viemään Jumalan sanomaa, niin ei ilmennyt mitään lieventäviä asianhaaroja, ei mitään laimentavaa, vaan päinvastoin sovittelematonta uskollisuutta Jumalaa ja hänen antamaansa tehtävää kohtaan. Hän säilytti lujan kannan sen puolesta, mikä oli oikein. Hän pysyi vahingoittumattomana Egyptin turmelevien vaikutusten taholta. – Hepr. 11:23–29.

20, 21. a) Esitä, miten Jeesuksesta tuli erityisen huomattava nuhteeton mies. b) Ketkä saivat tosiaan opetusta häneltä ja millaisin tuloksin?

²⁰ Kustakin edelläolevasta nuhteettomuuden säilyttäneen esimerkistä loistaa jokin erityinen piirre eli luonteen ominaisuus, mikä vangitsee huomiomme ja tähdentää sattuvasti niitä monia ominaisuuksia, joita vaaditaan siltä, joka haluaa seisoa lujana vanhurskauden puolesta ja pahaa vastaan. Mutta huomaa nyt, miten nämä kaikki yhtyvät Jumalan oman Pojan ihmeellisessä esimerkissä, hänen, joka ei sallinut mitään muuta palvontaa kuin Jehovan palvonnan, joka saarnasi alituisesti ja pelottomasti, säilyi aina Isänsä nöyränä Lähetettynä, totteli Isän ohjeita tarkoin ja loppuun, häpeälliseen kuolemaan asti paalussa, ilmaisi voittamatonta uskoa Isänsä voimaan ja kesti kaiken sovittelematta koskaan hetkeäkään Perkeleen puolen kanssa nuhteettomuuskysymyksessä. Siksi hänet on ’voideltu iloöljyllä enemmän kuin hänen osaveljensä’. – Hepr. 1:8, 9.

²¹ Ja ne, jotka tosiaan saivat opetusta häneltä hänen vaeltaessaan maan päällä, ilmaisivat samaa mielentilaa. Sen sijaan että he olisivat luopuneet nuhteettomuudestaan, he olivat valmistautuneet luopumaan mukavuuksista, omaisuuksista, kaikesta, itse elämästäkin. Paavali muistuttaa meille tästä Heprealaiskirjeen 10:34:nnessä (Um): ”Sillä te sekä ilmaisitte myötätuntonne niitä kohtaan, jotka olivat vankeudessa, että suhtauduitte iloiten omaisuutenne ryöstöön tietäen, että teillä itsellänne on parempi ja pysyvä omaisuus.” Ja Paavali itse todisti, että osoittautuakseen arvolliseksi tulemaan sanotuksi Kristuksen seuraajaksi ’hän on valinnut kaiken menetyksen ja katsoo sen roskaksi’. (Fil. 3:8, Um) Hänen ”huolensa kaikista seurakunnista” sisälsi jatkuvan taistelun jakavia ja saastuttavia vaikutuksia vastaan, mitkä olivat jo silloin toiminnassa lapsuudessaan olevan kristillisen järjestön nuhteettomuuden murtamiseksi. – 2. Kor. 11:28.

22. Miten nuhteettomuuden säilyttäminen hämmästytti ensimmäisen vuosisadan maailmaa?

²² Jumala siunasi runsaasti Paavalin ja hänen apostolitoveriensa epäitsekkäät työt. Tuhansia nöyriä ihmisiä vedettiin vanhurskauden rakkauden kautta mukaan julistamalla pelottomasti Valtakuntaa tuolla tämän aikakauden ensimmäisellä vuosisadalla. He tutkivat ahkerasti Raamattua, tulivat tuntemaan Jehovan, kypsyivät uskossa ja tulivat toimeliaiksi saarnaamisrynnistyksessä. Millainen näytelmä he olivatkaan sen ajan turmeltuneelle ja irstailevalle sukupolvelle! He kävivät pelottomina villipetoja ja petomaisia ihmisvainoojia vastaan, ja monet antoivat elämällään todistuksen horjumattomasta uskollisuudesta nuhteettomuuden Jumalaa kohtaan. Vaikka heidän kaikenkäsittävä antaumuksensa oli käsittämätön ilmiö maailmallisille ihmisille, niin se oli samalla myöskin hämmästyksen aihe kaikille, jotka näkivät sen.

23. Mitkä tutkivat kysymykset ovat edessämme näinä vaarallisina aikoina?

²³ Jehovan tosi palvojat ovat samalla tavalla nykyään vihamielisen sukupolven keskellä, minkä tämän maailman jumala on turmellut ja tehnyt irstaaksi. Nytkin ovat ne, jotka vaeltavat sydämensä nuhteettomuudessa Jehovan edessä, ihmeteltyjä, väärinymmärrettyjä, vihaisesti vastustettuja, vainottuja ihmisiä ja kuoleman uhan alaisia eräissä osissa maailmaa. Oletko sinä yksi heistä pelkästään tunnustukseltasi, vai henkilökohtaisen nuhteettoman vaelluksen perusteella, mikä ilmaisee sinut yhdeksi heistä? Muista, että nuhteettomuus on mielen ja sydämen asia. Onko sinun mielesi yksinomaan Jumalan ja vanhurskauden puolella? Onko sinun sydämesi luja ja puhdas pumppaamaan alituisesti sisimpäsi läpi taivaallista viisautta, mistä tulee iankaikkisen elämän lähde? Jos näin on, niin sinut lasketaan onnellisesti Jumalan nuhteettomien ihmisten joukkoon.

VAROITUS SEN SÄILYTTÄMISEN LAIMINLYÖMISESTÄ

24. Selitä, miten eräät eivät ole pysyneet vilpittöminä.

²⁴ Nuhteettomuuden säilyttämisen laiminlyömiselläkin on toisaalta varoittavat esimerkkinsä, mitkä on kerrottu Raamatussa. Laiminlyönnin nähdään jokaisessa tapauksessa olevan lähtöisin siitä, että luomus ei ole ottanut huomioon Jumalan luomusten yleisjärjestön toisten jäsenten ykseyttä ja hyvinvointia. Huomio on kääntynyt sisäisesti omaan minään. Sanojen laiminlyödä ja pettää välinen läheinen pohjimmainen yhteys tähdentää sitä seikkaa, että jokainen turmeltunut ihminen on pettänyt itsensä ajattelemaan itsestään enemmän kuin hänen olisi pitänyt ja siksi Luojastaan ja luomustovereistaan vähemmän kuin hänen olisi pitänyt. Kun kerran oli lähdetty itsepetoksen tielle, niin seuraava askel oli luomustovereitten pettäminen.

25. Kuka oli ensimmäinen epäonnistuma ja miksi?

²⁵ Taivaan hovi sai todeta ensimmäisen laiminlyönnin, kun erään mahtavan kerubin hillitön kunnianhimo ajoi hänet ylittämään sen vapauden ja ihanan vastuun turvalliset rajat, joilla hänen Tekijänsä oli ympäröinyt hänet. Hän ei välittänyt siitä, että hänen menettelynsä järkytti kaikkeudenperheen nuhteettomuutta. Eikö hän ollut etevä ja kaunis, ja eikö hän ollut saanut suuren voiman ja vallan? Miksi hän ei olisi vieläkin suurempi? Miksei kaikkein suurin? Itsepetos vahvisti hänen laitonta haluaan, ja halu veti hänet vuorostaan laittoman toiminnan alueelle. Hän syyllistyi petokseen ja salajuoneen syrjäyttääkseen Ylimmän Yksinvaltiaan. – Hes. 28:13–18.

26. Mikä oli Aadamin ja Eevan asema nuhteettomuuskysymyksessä?

²⁶ Tuo sama kapinoitsija lisäsi Eedenissä ilkeämielisesti nuhteettomuuden laiminlyöntiään. Eevan typerään valmiuteen kuunnella parjausta Häntä kohtaan, joka oli alituisesti siunannut häntä hyvillä lahjoilla, tuli lisäksi Aadamin tahallinen liittyminen rikoksiin. Nämä molemmat täydelliset ihmiset antoivat perään Perkeleen tuhoisalle vaikutukselle, kun hän ryhtyi tarkoituksellisesti erottamaan heitä Jumalan onnellisesta järjestöstä ja turmelemaan heidän ajatusmaailmaansa. Tämä etuoikeutettu ihmiskunnan ”ensimmäinen isä” halusi, toisin kuin Aabraham, ottaa kaiken hyvän suurelta Hyväntekijältään, mutta olla antamatta mitään. Miten turmeltuneita heidän onkaan täytynyt olla, koska he kadottivat siten niin nopeasti näkyvistään taivaallisen Isänsä loistavan turmeltumattomuuden! – 1. Moos. 3:1–12; Jes. 43:27.

27. Joutuivatko henkiluomukset tämän kysymyksen yhteyteen ja millaisissa olosuhteissa?

²⁷ Sitten palautamme mieleemme, että Nooan aikana oli useampia Jumalan enkelipoikia, jotka laiminlöivät nuhteettomuutensa säilyttämisen. He hylkäsivät oikean palveluspaikkansa taivaan hovissa vieraillakseen maan päällä ja antautuakseen kiellettyihin suhteisiin ihmisten tyttärien kanssa. Heidän omat itsekkäät halunsa tulivat tärkeämmiksi heille kuin heille määrätyt velvollisuudet taivaallisessa järjestössä. Ehkä he löysivät myöskin jonkinlaista omavanhurskautusta siitä ajatuksesta, että he pystyisivät tekemään paljon ihmissuvun kohottamiseksi ja sen turmeltuvan tien ehkäisemiseksi. Saatanan suunnitelmiin sopi varmasti tuon näennäisesti vanhurskaan vaikuttimen väläyttäminen heidän mieleensä. Maan päällä seurasi kauhun ja väkivallan hallitus. Heidän sekasikiöjälkeläisensä, sortavat jättiläiset, vallitsivat maan näyttämöä ja lisäsivät kaikenlaista jumalatonta menoa. Jehova hävitti armollisesti tuon painajaisen tavoin ahdistavan ajan vedenpaisumuksella ja karkoitti nuo vääryyttä rakastavat Saatanan maailman pimeyteen. Millaisen loistavan perinnön he heittivätkään pois nuhteettomuutensa rikkovalla käyttäytymisellään! – 1. Moos. 6:1–6; 2. Piet. 2:4, 5; Juud. 6.

28. Mikä aiheutti Saulin kukistumisen?

²⁸ Jälleen eräs huomattava esimerkki menetetystä nuhteettomuudesta oli Saulin tapaus. Niin kauan kuin hän pysyi pienenä ja nöyränä omissa silmissään, Jumala suosi häntä suuresti. Mutta hän rupesi kuitenkin ajan mittaan ajattelemaan itsestään liian suuria. Hän julkesi asettaa oman mielipiteensä Jehovan päätöksen edelle, uskalsi halveksia Jehovan selvää sanaa, mikä ohjasi hänen käyttäytymistään kuninkaana ja Israelin sotajoukkojen johtajana, ja sitten hän yritti epärehellisesti puolustaa tekojaan. Jehovan sanansaattajan hänelle ilmaisema päätös oli: ”Koska sinä olet hyljännyt Herran [Jehovan] sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.” (1. Sam. 15:23) Vanhurskaan totuuden Jumalan selvä tuomio iski suoraan Saulin tekosyitten läpi ja asetti kysymyksen mutkattomasti hänen ja hänen kannattajiensa eteen. Saatanan vaikutuksen tuhoisa kosketus oli turmellut Israelin ensimmäisen ihmiskuninkaan.

29. Mikä esimerkki epäonnistumisesta on meillä Jeremian päiviltä?

²⁹ Eräs Jeremian aikalainen, profeetta Uuria, osallistui Jerusalemille ja sen jumalattomalle kuninkaalliselle huoneelle määrätyn tuomion julistamistyöhön. Kun alettiin huhuilla Uuriaan kohdistettavista kostotoimenpiteistä, niin seisoiko hän lujana ja pelottomana Jumalansa voimassa? Ilmaisiko hän samaa lannistumatonta rohkeutta kuin Jeremia? Ei. Hän horjui. Hän salli ihmispelon uurtaa perustukset nuhteettomuudeltaan. Hän pakeni Egyptiin. Eikä hän ollut turvassa sielläkään, sillä hänen vihollisensa saivat hänet kiinni ja ottivat hänet sitten surkuteltavalla tavalla hengiltä. Pelolla voi olla nyt sama vaikutus luomuksiin, jotka palvelevat omassa voimassaan eivätkä pue ylleen sitä sotisopaa, minkä Jumala varaa heidän turvakseen. – Jer. 26:20–24.

30. Mikä arvo on Juudasta ja hänen loppuaan koskevalla kertomuksella?

³⁰ Juudas oli vielä eräs huomattava esimerkki niistä, jotka saavat kaikkea hyvää Jehova Jumalalta – tässä tapauksessa kalliin edun olla Herran Jeesuksen yhteydessä – mutta jotka kumminkin osoittautuvat ei ainoastaan kiittämättömiksi, vaan, mikä on vielä pahempaa, petollisiksi Häntä kohtaan, joka on läpeensä ystävällinen ja armollinen. Saatana lietsoi epäilemättä vihan liekkiin Juudaan jokaisen itsekkään taipumuksen, jotta hän olisi siten päässyt käsiksi parhaaseen Jehovan nuhteettomista miehistä. Hänen synkkä loppunsa, kun kaikki toivo sammui, on kerrottu voimakkaana varoituksena: ”Varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” – Sananl. 4:23; Matt. 27:3–10.

”Kirjoitettu on: ’Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina’. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” – Room. 8:36–39.