Koraani – Jumalastako vai ihmisestä?
OIKEAOPPISEN islamin mukaan Koraani ”on luomaton ja iankaikkinen [ja] kirjoitettiin alusta lähtien kultaisin sätein upealle taululle taivaassa, ja enkeli Gabriel välitti sen Muhammedille . . .” (Encyclopedia Americanan 1942:n painos, 16. osa, ”Koraani”) Yrittäessään asettaa Koraanin kaiken muun yläpuolelle ja samanikäiseksi itsensä Jumalan kanssa muslimien perimätieto päätyy paradoksiin, sillä miten Koraani voisi olla iankaikkinen ja luomaton ja kuitenkin kirjoitettu upealle taululle? Kenen kirjoittama se on – jos se on kerran yhtä iankaikkinen kuin Jumala?
Olemme nähneet tämän sarjan edellisistä kirjoituksista, ettei Koraanin kirjoittamista seurannut mitään ihmeitä niinkuin Lain ja evankeliumin antamista, ja olemme huomanneet paikkansa pitämättömäksi sen muslimien kirjanoppineitten ottaman kannan, että Koraani on kirjallinen ihme. Havaitsimme myöskin sen väitteen, että se vahvistaa aikaisemmat Kirjoitukset, olevan vailla perusteita ja näimme, ettei tämän puutteellisuuden syytä voida panna Raamatun kannettavaksi, vaan että se johtuu Koraanista itsestään. Olemme nähneet vielä, että sanomaa itseään ei voida käyttää todistamaan jumalallista alkuperäänsä, koska jumalallisen totuuden täytyy olla ennen kaikkea johdonmukainen, jotavastoin me huomaamme Koraanissa paljon ristiriitaisuuksia. Kaikki tämä todistaa sitä vastaan, että Koraani olisi Jumalasta.
ENNUSTAAKO RAAMATTU MUHAMMEDIN TYÖN?
Toisiin väitöksiin, joita muslimien kirjanoppineet käyttävät todistaakseen Koraanin henkeytyksen, kuuluu se, että Muhammed ja hänen työnsä on ennustettu Raamatussa. Suuran 46:10, Ali (n:o 4 783) alaviitteen mukaan ”Koraanista ja sen profeetasta [löydetään] aikaisempien kirjoitusten tosi vahvistus . . . islamin [ollessa] itsensä Mooseksen ilmoituksen täyttymys! (Katso 5. Moos. XVIII, 18–19)”
Mutta miten se voisi olla totta? Jehova sanoi Moosekselle Siinain vuoren luona: ”Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.” – 5. Moos. 18:15–19.
Ei voida totisesti väittää, että Muhammed, joka oli Ismaelin jälkeläinen, olisi kuulunut Mooseksen veljiin. Eikä Muhammed puhunut Jehova Jumalan nimessä niinkuin Mooses. Tosiasia on, että apostoli Pietari sovelsi vuosisatoja ennen Muhammedin syntymää tämän kohdan Kristukseen Jeesukseen puhuessaan Mooseksen oikeille veljille, juutalaisille, ja tosiseikat osoittavat, että tämä ennustus soveltuu häneen. – Apt. 3:20–23.
Toinen ennustus, minkä muslimien kirjanoppineet sovelluttavat Muhammediin, on Jeesuksen ennustus ”auttajasta” eli ”lohduttajasta”. Ali sanoo Suuran 3:81 alaviiteselityksessä: ”Nykyisessä Uudessa Testamentissa on Muhammed ennustettu Johanneksen evankeliumin 14:16:nnessa; 15:26:nnessa ja 16:7:nnessä. Tuleva lohduttaja ei voi olla Pyhä Henki, niinkuin kristityt ymmärtävät asian, koska Pyhä Henki oli jo läsnä auttaen ja opastaen Jeesusta.”
Huomaa kuitenkin, että Jeesus sanoi poismenonsa tekevän hänen opetuslapsistaan orpoja, mutta ei pitkäksi ajaksi, koska ”totuuden henki”, parakleetti, ”auttaja” eli ”lohduttaja”, oli tuleva. Hän sanoi heille vielä, että heidät kastetaan tällä totuuden hengellä ”ei monta päivää tämän jälkeen” ja että heidän piti jäädä Jerusalemiin tämän hengen tulemiseen asti. Nämä kaikki lupaukset ja käskyt olisivat merkityksettömiä, jos apostolien olisi pitänyt odottaa kuusisataa vuotta, ennenkuin Muhammed tuli!
Jeesuksella oli tosin pyhä henki, mutta on hyvin ilmeistä, että Jeesuksen opetuslapset olivat ilman häntä eksyneitten lapsien kaltaisia, ennenkuin tämä henki annettiin heille helluntaina. He palasivat kalastustehtäviinsä; he ryhtyivät valitsemaan apostolia Juudaan tilalle; heillä ei ollut mitään sanomaa juutalaisille. Mutta kun henki vuodatettiin helluntaina, niin kaikki tämä muuttui! Apostolit menivät siitä pitäen luottavaisina eteenpäin saarnaamistyössä tehden käännynnäisiä tuhansittain. (Joh. 21:3; Apt. 1:4, 5, 15–26; 2:32–36, 41; 4:4) Tuollainen Kirjoitusten väärä sovellutus ei voi suinkaan todistaa Koraanin jumalallista alkuperää!
ONKO KORAANI PROFEETALLINEN?
Yrittäessään edelleen todistaa Koraania henkeytetyksi muslimien kirjanoppineet viittaavat sen profeetalliseen puoleen. Ei ole epäilystäkään siitä, että se olisi voimakas todiste sen jumalallisen alkuperän puolesta, koska vahvin aihetodistus siitä, että Raamattu on tosiaan Jumalan Sanaa, on sen monien ennustusten täyttymys. Mooses ennusti monen monta asiaa Egyptistä ja kansastaan, ja ne täyttyivät. (Katso 2. Mooseksen kirjan lukuja 7–14; 3. Mooseksen kirjan 26. lukua; 5. Mooseksen kirjan 17:14, 15:ttä; 31:6–8.) Jesaja ennusti kaksisataa vuotta etukäteen juutalaisten vapautuksen vankeudesta ja ilmoitti sen nimenkin, joka oli vapauttava heidät, nimittäin Kooreksen. (Jes. 44:28; 45:1–7) Jeremia ennusti tarkalleen, että maa oli oleva autiona seitsemänkymmentä vuotta. (Jer. 25:11; Dan. 9:2) Daniel ennusti oikein maailmanvaltojen sarjan sekä ilmoitti täsmälleen sen vuoden, jolloin ruhtinas Messias oli tuleva. (Danielin 8. ja 9. luku) Enemmän kuin kolmekymmentä huomattavaa tapausta Jeesuksen elämästä ennustettiin täsmälleen; ja Jeesuksen omat ennustukset, jotka on kerrottu Matteuksen 24:nnessä, Markuksen 13:nnessa ja Luukkaan 21:sessä, täyttyvät parhaillaan nykyään. Ja nämä kaikki ovat yksityiskohtaisen tarkkoja.
Mutta mitä ennustuksia on Koraanissa, joiden täyttymys leimaisi sen henkeytetyksi? Tärkein, mihin muslimien jumaluusoppineet viittaavat, on Suurassa 30:1–3 oleva: ”Lähellä oleva maa on voittanut [Rooman valtakunnan]. Mutta he voittavat häviönsä jälkeen vihollisensa muutamassa vuodessa.” (Ali; Rodwell) Tämän ymmärretään ennaltakertovan sen voiton, minkä roomalaiset saivat persialaisista noin kymmenen vuotta sen jälkeen kun nämä olivat voittaneet heidät. Kuka tahansa älykäs havainnoitsija olisi kumminkin uskaltanut arvata, että Rooman valtakunta voittaa lopulta. Sitäpaitsi, kun Koraani kirjoitettiin alkujaan, ei siinä käytetty lainkaan vokaalimerkkejä, joten tuo kohta olisi voitu kääntää aivan yhtä hyvin näin: ”heidät voitetaan” kuin ”he voittavat”. Ja tämä mainitaan yleensä parhaimpana esimerkkinä Koraanin ennustuksista.
Toisaalta on Koraanissa eräs ennustus, mikä on silmiinpistävästi erehtynyt, nimittäin että islam on ”voittava kaikki muut uskonnot”. (Suura 9:33, Rodwell) Muslimit eivät voi laskea joukkoonsa muuta kuin noin 11 prosenttia maailman asukkaista, jotavastoin hinduja väitetään olevan 12 prosenttia, ns. kristittyjä 30 prosenttia jne. Islam on ryhtynyt toiseen pyhään sotaan (djihad) toisensa jälkeen totellen käskyä: ”Taistele sentähden heitä vastaan, kunnes . . . ainoana palvontana on Jumalan palvonta.” (Suura 2:189, Rodwell) Mutta islam ei ole sittenkään saanut riemuvoittoa, ei ole voittanut kaikkia toisia uskontoja. Sen armeijat pysähdytti Ranskassa v. 732 jKr. Kaarle Martel, ja viimeksi ne pysähdytettiin Wienissä v. 1683. Me näemme näin ollen, että Koraani ei voi profeetallisen puolensa perusteella väittää olevansa jumalallista alkuperää.
KIINNOSTAVIA RINNAKKAISUUKSIA
Mikä vaihtoehto jää todeksi kysymyksessä ”Koraani – Jumalastako vai ihmisestä?” kun otamme huomioon kaiken edelläolevan? Mutta sen sijaan että vastaisimme erityisesti tähän kysymykseen, tarkastelkaamme eräitä hyvin kiinnostavia rinnakkaisuuksia, mitkä historia on kertonut islamin sanoman ja niiden kansojen tapojen ja uskomusten välillä, joiden kanssa Muhammed tuli kosketukseen kuudennen vuosisadan lopussa ja seitsemännen vuosisadan alussa jKr.
Koraani julistaa, että Allah on ainoa tosi Jumala, että uskolliset palkitaan kuoleman jälkeen viemällä heidät paratiisiin ja että pahoja rangaistaan vaivalla. Se tuomitsee myöskin toistamiseen arabialaisten tavan haudata elävältä tyttölapsensa. Kaikkea tätä saarnasi samaten uskonpuhdistajain joukko, hanifit, Muhammedin synnyinkaupungissa Mekassa, ja hän tunsi heidät hyvin.
Koraani käskee palvomaan Kaaban kiveä, tekemään pyhiinvaellusmatkoja Mekkaan, paastoamaan ramadankuussa, ja se opettaa myöskin sallimususkoa nykyiseen elämään nähden. Kaikki tämä kuului arabialaisten pakanauskontoon Muhammedin aikaan.
Koraanin havainnolliset taivaan ja helvetin kuvailut; sen opetukset, jotka koskevat kiblaa eli sitä suuntaa, mihin tulee kääntyä rukoillessa; sen rukousta ja puhdistusta koskevat säädökset; sen tuomiopäivänä käytettäviä vaakoja ja al arafia eli kiirastulta koskeva ajatus; kaikkien muiden paitsi yhdeksännen suuran alkurukous, ”Jumalan, laupiaan Armahtajan, nimeen”; sen enkeleitä ja pahoja henkiä koskeva oppi – kaikki nämä löytävät vastineensa juutalaisuuden talmudista ja zarathushtralaisuuden Avestasta.
Koraani kertoo Jeesuksen puhuneen lapsena. Tämä kertomus on myös apokryfikirjassa Gospel of the Infant. Se kertoo myöskin, että Jeesus teki lapsena lintuja savesta ja pani ne elämään. Saman tarinan esittää Gospel of Thomas, the Israelite samoin kuin Gospel of the Infant. Koraani väittää, että Jeesusta ei naulittu paaluun, ”ristiinnaulittu”, eikä surmattu juutalaisten toimesta (ja roomalaisten käsissä). Tämä usko oli myöskin ”manikealaisten” lahkolla ja muillakin, ja se sisältyy apokryfikirjoituksiin, kuten Travels of the Apostles.
Koraani valmistettiin Arabiassa. Se vetoaa arabialaisten paremmuuskäsityksiin ja ennakkoluuloihin. Se tähdentää toistamiseen sitä seikkaa, että se lähetettiin puhtaalla arabiankielellä ja arabialaisille. ”Kirja, minkä jakeet (merkit) on TEHTY SELVIKSI – arabialainen Koraani, tietäville ihmisille.” (Suura 41:2, Rodwell. Katso myös Suuraa 12:2; 13:37; 16:105; 42:5, Rodwell) Jos Koraani olisi Jumalasta ja kaikkia kieliä puhuville ihmisille, niin mitä eroa sillä on, mikä sen alkuperäinen kieli oli?
Samaa voidaan sanoa myös siitä, että Koraani kieltää toisaalta viinin ja sallii ”naida mieleisiäsi naisia kaksi, kolme tai neljä”, mitkä kummatkin seikat ovat ristiriidassa niiden kokemusten kanssa, joita ihminen on saanut muussa maailmassa yhteiskuntaa hyödyttävistä tavoista, vaikka se olisikin näennäisesti käytännöllistä Arabian niemimaalla asuville.
Huomaa lopuksi ne monet kiinnostavat rinnakkaisuudet, mitkä vallitsevat välittömien paikallisten olosuhteitten ja eräitten suurien sisällön välillä. Muhammedin setä ja täti suhtautuivat mitä epäluuloisimmin Muhammedin väitteeseen, että hän oli Allahin profeetta. Suura 111 on omistettu kirouksen lausumiselle heille. Kun islam kasvoi voimassa ja ryhtyi sotiin saadakseen saalista tai tehdäkseen valloituksia, niin me huomaamme sellaisten suurien kuin 2, 3, 8 jne. sisältävän kehoituksia ryhtyä sotaan, nuhteita niille, jotka eivät tee siten, ja eräitten taisteluitten tuloksen selityksiä.
Eräs epämieluinen huhu osoitti Muhammedin suosikkivaimon Ajeshan olevan suhteissa erääseen nuoreen muslimisoturiin. 24. suura käsittelee tätä tapausta ja tuomitsee panettelijoita. Muhammed oli ymmällään ottopoikansa Zaidin erotetun vaimon naimisesta. 33. suura suo hänelle poikkeuksen, niin että hän voi naida tuon naisen, vaikka ottopoikaa pidettiin arabialaisten keskuudessa samana kuin luonnollista poikaakin ja Koraani oli kieltänyt toisen vaimoa tulemasta koskaan toisen vaimoksi. Eräässä toisessa tapauksessa oli joku Muhammedin vaimoista tavannut tämän huoneistaan koptilaisen jalkavaimonsa kanssa. Tämä aiheutti sellaisen raivon hänen vaimojensa keskuudessa, että hän kieltäytyi vapaaehtoisesti olemasta missään suhteissa tuon jalkavaimon kanssa. 66. suura vakuuttaa hänelle, ettei hänen tarvitse ottaa huomioon vaimojensa vastalauseita, mitkä he esittävät hänen tummaan koptilaiseen jalkavaimoon omaamiensa suhteitten takia.
Meille vakuutetaan kuitenkin vakavasti, että kaikki tämä oli olemassa yhtä iankaikkisesti kuin Jumala itse, hänen luonaan, odottaen aikaa, jolloin tarve vaatisi enkeli Gabrielia tuomaan sen maan päälle ja välittämään Muhammedille! Voitaisiinko herkkäuskoisuutta venyttää vielä pitemmälle?
Mikä on siis johtopäätöksemme? Tämä: Se uskonto, minkä Muhammed toi maanmiehilleen Koraanissa ja pakoitti heidät omaksumaan, oli epäilemättä paljon sen yläpuolella, mitä monet heistä harjoittivat; ja Muhammed aloitti sen epäilemättä täysin vakuuttuneena, että hänellä oli sanoma Jumalalta (Allahilta) aikansa ihmisille. Mutta hänen sanomansa ei tullut siitä huolimatta Jumalalta. Se ei ollut ehkä kauttaaltaan inhimillistä alkuperää, vaan hänen pelkonsa, että hänen kuulemansa äänet olivat pahojen henkien, jumalattomien djinnien, ääniä, on saattanut olla lähempänä totuutta, kuin hänen vaimonsa vakuutukset, että ne olivat hyvien henkien ääniä.
Eikä tämän tule hämmästyttää meitä, sillä Raamattu kertoo, että ”Saatana itse tekeytyy jatkuvasti valon enkeliksi” ja että hän on ”tämän asiainjärjestelmän jumalana sokaissut epäuskoisten mielen, jotta Kristusta, joka on Jumalan kuva, koskevan loistavan hyvän uutisen valo ei paistaisi läpi”. – 2. Kor. 11:14; 4:4, Um.
Näyttääkö tämä huomiointi liian ankaralta? Kysy silloin: Onko järkevää päätellä, että kun Jehova Jumala käytti Kristusta Jeesusta tuomaan paljon ylevämmän asiainjärjestelmän kuin Mooseksen alainen lakijärjestely oli, niin hän olisi seitsemän vuosisataa myöhemmin käyttänyt Muhammedia palaamaan Moosekseen ja yhä kauemmas muodollisiin puhdistuksiin, paastoihin, eräitten ruokien kieltoon, puhumattakaan mitään Kaaban palvonnasta? – Jer. 31:31–34; Matt. 5:21–48; Hepr. 9. ja 10. luku.
Muhammed antoi kumminkin eräässä suhteessa hyvän esimerkin kaikkien noudatettavaksi. Hän julisti sanomaansa siinä vakaumuksessa, että se oli tosi, vaikka se saattoikin hänet ainakin muutamiksi vuosiksi suureen epäsuosioon, naurunalaiseksi, kärsimään ankaraa rangaistusta, jopa teki hänen elämänsäkin uhatuksi. Eikä hän muuttanut Koraanin tärkeintä oppia, että on vain yksi tosi Jumala.
Raamattu sanoo: ”Tulkaa . . . pohtikaamme yhdessä.” (Jes. 1:18, KJ) Ja meitä kehoitetaan myöskin: ”Osta totuutta, älä myy [sitä].” (Sananl. 23:23) Jotta pääsisimme totuuteen, niin meidän täytyy olla halukkaita pohtimaan esitettyjä tosiasioita sekä maksamaan sen hinta, sillä totuus ei ole suositumpi nykyään kuin entisinäkään aikoina. Tarkastele edelläolevia Koraanin, Raamatun ja historian tosiasiain todisteita ja vakuutu sitten omassa mielessäsi, mikä kirja on jumalallinen ilmoitus. Ole halukas vastaanottamaan opetusta sen suhteen, mikä on jumalallista totuutta ja mitä Jumala vaatii niiltä, jotka saavat pelastuksen, iankaikkisen elämän onnessa. Ja toimi sitten sen mukaan.