Koraani – Onko se sopusointuinen?

KORAANIN lähetti taivaasta sen oman todistuksen mukaan Sama, joka antoi Israelin lapsille Pentateukin ja kristityille evankeliumin. Mutta toisin kuin Pentateukilla ja evankeliumilla ei Koraanilla ollut jumalallisen alkuperänsä väitettä tukemassa mitään ihmeitä. Me havaitsimme eräässä tämän lehden aikaisemmassa numerossa paikkansapitämättömäksi sen väitteen, että Koraani olisi kirjallinen ihme. Mutta toiset muslimien auktoriteetit väittävät, että sen ’kieli itsessään ei ole vailla kilpailijoita, jollemme ota huomioon sen sisältämiä totuuksia, jollaisia olisi mahdoton esittää ilman ihmettä’.

Jos Koraani on tosiaan jumalallisen totuuden varastoaitta, niin eikö meidän tulisi huomata sen olevan ennen kaikkea muuta sopusointuinen? Varmasti meidän pitäisi. Mutta huomaammeko niin olevan? Emme. Me emme havaitse todellisuudessa huolellisen tutkinnan jälkeen ainoastaan paljon ristiriitaisuuksia Koraanissa, vaan myöskin äänettömän myönnytyksen niiden olemassaolosta, kun se yrittää selittää, ettei ristiriitaisuuksia ole. Esimerkiksi:

”Kun me vaihdamme jonkin säkeistön toiseen [jakeeseen, merkkiin, Rodwell] – Jumala tietää parhaiten, mitä Hän ylhäältä lähettää [vaiheittain] – niin he sanovat: ’Sinä olet pelkkä väärentäjä’. Useimmat heistä ovat tietämättömiä.” (Eräs Rodwellin käännöksen selittävä alaviite sanoo: ”Muslimit myöntävät, että myöhemmät ovat poistaneet 225 jaetta.”) Ja taas: ”Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias?” – Suura 2:106; 16:101, Böre.a

Mutta miksi Allah näkisi välttämättömäksi muuttaa, panna tilalle, poistaa, tehdä tyhjäksi tai kumota mitään ilmoituksia tai jakeita? Eikö se ole voimakas todistus jumalallista alkuperää vastaan? Havaitsiko Mooses, Kristus Jeesus, apostoli Paavali tai kukaan muu Jehova Jumalan palvelija, jota hän käytti jumalallisen totuuden antamisessa meille, välttämättömäksi turvautua poistamiseen tai kumoamiseen? Eikö se olisi puuttuvan voiman ilmaus? Ja eikö Koraani sisällä äänetöntä myönnytystä, että siinä on ainakin joitakin ristiriitaisuuksia, sanoessaan seuraavasti: ”Eivätkö he syvenny Koraaniin (huolellisesti)? Jos se olisi ollut lähtöisin muusta kuin Jumalasta, niin he olisivat varmasti löytäneet siitä lukuisia ristiriitaisuuksia.” – Suura 4:82, Ali.

EIKÖ USKONNOSSA OLE MITÄÄN PAKKOA?

Ehkä ilmeisin esimerkki Koraanin ristiriitaisuudesta on uskonnon pakkoa koskevassa asiassa. Huomaa seuraava kohta, mikä kieltää pakoituksen: ”Älköön uskonnossa olko mitään pakkoa.” ”Sinun tehtäväsi on vain saarnaaminen.” ”Me emme ole asettanut sinua [uskottomien] vartijaksi.” ”Tahdotko sinä pakoittaa ihmisiä tulemaan uskoviksi? Ei yksikään sielu voi uskoa muuten kuin Jumalan sallinnalla.” ”Sinun velvollisuutesi on auttaa (Sanoma) saavuttamaan heidät: Meidän osamme on kutsua heidät tilille.” ”Älä tottele epäuskoisia ja ulkokullattuja – pidäty kumminkin loukkaamasta heitä.” ”Kutsu Herrasi tielle viisaasti ja ystävällisin varoituksin; kiistele heidän kanssaan ystävällisimmällä tavalla.” (Suura 2:256; 13:40, Ali; Suura 3:19; 6:106, 107; 10:99, 100; 16:126; 33:44, 47, Rodwell) Edelläoleva on täysin selvää ja sopusoinnussa oikeuden periaatteitten kanssa.

Mutta miten me voimme saattaa edelläolevan sopusointuun seuraavien kohtien kanssa, jotka käskevät käyttämään väkivaltaa uskonnossa? ”Taistelkaa Jumalan asian puolesta niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät. Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin . . . Taistelkaa sentähden heitä vastaan, kunnes heidän keskuudessaan ei ole enää maailmallista epäsopua ja ainoana palvontana on Jumalan palvonta.” ”Minä panen kauhun epäuskoisten sydämeen. Katkaiskaa heidän päänsä silloin ja katkaiskaa heiltä heidän jokainen sormenpäänsä.” ”Uskovat, käykää sotaa niitä epäuskoisia vastaan, jotka ovat naapureitanne, ja havaitkoot he teidät ylen ankariksi.” ”Ja kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin tappakaa ne, jotka liittävät muita jumalia Jumalaan, missä tahansa heitä tapaattekin. Käykää heidän kimppuunsa, piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikenlaisin väijytyskeinoin, mutta jos he kääntyvät ja lausuvat rukouksia ja maksavat pakolliset almut, niin antakaa heidän mennä tiehensä, sillä Jumala on armollinen.” – Suura 2:186–190, 212, 213; 8:12; 9:5, 124; 47:4, Rodwell.

Millaista järjenjuoksua muslimien selittäjät noudattavat yrittäessään saattaa nämä kohdat sopusointuun keskenään, ilmenee Râzîn erääseen edelläolevaan kohtaan antamasta selityksestä: ”’Pidäty loukkaamasta heitä’ – se on, jätä Jumalalle heidän rankaisemisensa joko sinun kauttasi tai helvetin tulella.”

ENNALTAMÄÄRÄYS JA ”KIBLA”

Yhtä vaikeaa on saattaa sopusointuun Koraanin ristiriitaisuudet ennaltamääräyksen suhteen. Koraani esittää toisaalta, että ihminen voi valita kohtalonsa. Miksi muuten lähetettäisiin varoittajaa heidän luokseen? Muhammedia käskettiin: ”Totuus on tullut Herraltanne; joka siis tahtoo, uskokoon; ja joka tahtoo, olkoon epäuskoinen.” ”Oi, minun kansani! Mistä johtuu, että minä kutsun teitä pelastukseen, mutta että te kutsutte minua tuleen?” ”Jotka katuvat ja uskovat ja tekevät vanhurskaita töitä – niille Jumala muuttaa heidän pahat tekonsa vanhurskaiksi.” – Suura 18:28; 25:65–71; 40:44, Rodwell.

Toisaalta on monen monta kohtaa, mitkä ilmaisevat ennaltamääräystä ja että ihmisellä ei ole valinnanvaraa. Esimerkiksi: ”Totisesti tämä on varoitus, ja joka tahtoo, valitsee tien Herransa luokse, mutta te ette tahdo sitä, jollei Jumala tahdo sitä, sillä Jumala on tietävä, viisas. Hän saattaa pääsemään armoonsa, kenet hän tahtoo.” ”Oli joitakuita, joita Jumala johdatti, ja oli toisia, jotka oli määrätty hairahtumaan . . . Jumala ei johdata sitä, jonka Hän haluaa johtaa harhaan.” ”Jos Herrasi olisi nähnyt hyväksi, niin Hän olisi tehnyt ihmiskunnan yksiuskontoiseksi, mutta vain ne, joille sinun Herrasi on suonut armonsa, lakkaavat olemasta eri mieltä. Ja Hän on luonut heidät tähän, sillä sinun Herrasi sana on täyttyvä: ’Minä täytän kokonaan helvetin djinneillä [hengillä] ja ihmisillä.’” – Suura 11:120; 16:38, 39; 76:29–31, Rodwell. Katso myös: Suura 6:39, 150; 13:30, 31; 14:4; 74:34, Rodwell.

Eikä Koraanissa opeteta ainoastaan ennaltamääräämistä iankaikkisen kohtalon suhteen, vaan myöskin sallimususkoa nykyiseen elämään nähden: ”Ei kukaan voi kuolla muuten kuin Jumalan sallimuksesta sen kirjan mukaan, mikä määrää elämän rajan.” ”Mikään onnettomuus ei satu maan päällä eikä teidän olemuksellenne, mutta ennenkuin me loimme ne, se oli Kirjassa, sillä se on helppoa Jumalalle.” Ja muslimeille, jotka valittivat Muhammedille: ”Jos meidän olisi pitänyt voittaa jotakin tässä asiassa [sodassa], ei yksikään meistä olisi tullut surmatuksi tässä paikassa”, hänen sanotaan vastanneen: ”Jos te olisitte jääneet koteihinne, niin ne, jotka oli määrätty tulemaan surmatuiksi, olisivat menneet niihin paikkoihin, joissa he [nyt] lepäävät.” – Suura 3:139, 148; 57:22, Rodwell.

Nämä ristiriitaisuudet ennaltamääräyksestä eivät ole ilmeisiä ainoastaan niille, jotka eivät tunnusta Koraania henkeytetyksi, vaan myöskin muslimeille. Ne ovatkin aiheuttaneet useita lahkoja islamissa, ja paljon verta vuodatettiin menneinä aikoina näiden ristiriitaisuuksien johdosta.

Eräs Koraanin ristiriitaisuus tavataan siinä, mikä koskee kiblaa eli sitä suuntaa, mihin muslimien tulee katsoa rukoillessaan. Koraani sanoo toisaalta: ”Itä ja länsi on Jumalan; mihin päin te sentähden käännyttekin, siellä on Jumalan kasvot.” ”Ei siinä ole mitään hurskautta, että te käännätte kasvonne itään tai länteen.” – Suura 2:109, 172, Rodwell.

Mutta me luemme myöskin: ”Me olemme nähnyt sinun kääntävän kasvosi taivaan joka puolta kohti, mutta me tahdomme sinun kääntyvän kiblaan, mikä sinua miellyttää. Käännä siis kasvosi pyhää moskeijaa kohti.” ”Ja mistä paikasta sinä lähtenetkin, käännä kasvosi pyhää moskeijaa kohti, sillä tämä on sinun Herraltasi tullut totuus.” (Suura 2:139, 144, 145, Rodwell) Onko vai eikö ole tärkeää, mihin suuntaan joku katsoo rukoillessaan? Koraani antaa ristiriitaisia ohjeita ja perusteita kummankin tueksi.

MUITA RISTIRIITAISUUKSIA

Eräitten jakeitten mukaan olivat edelleen Jeesuksen Kristuksen apostolit muslimeja (so. niitä, ”jotka alistuvat Jumalan tahtoon”), niin myös Aabraham: ”ei juutalainen eikä kristitty, vaan hän oli terve uskossaan, muslim”. (Suura 3:60; 5:48, 111, Rodwell) Suuran 39:14 (Rodwell) mukaan Muhammed oli ensimmäinen muslim: ”SANO: Minua on käsketty palvelemaan Jumalaa vilpittömästi palvoen; ja minua on käsketty olemaan ensimmäinen niistä, jotka alistuvat hänen tahtoonsa (muslimit).”

Edelleen, Suuran 2:59 (Rodwell) mukaan on pelastus muitakin varten kuin muslimeja: ”Totisesti, ne, jotka uskovat (muslimit), ja ne, jotka noudattavat juutalaista uskontoa, ja kristityt ja saabalaiset – kuka hyvänsä näistä uskoo Jumalaan ja viimeiseen päivään ja tekee sitä, mikä on oikein, on saava palkkansa Herransa luona, eikä pelko valtaa heitä, eikä heidän tarvitse murehtia.”

Mutta toiset Koraanin osat opettavat aivan päinvastoin: ”Mutta jos joku pitää uskontonaan jotakin muuta kuin Islaamia, niin Jumala ei sitä koskaan hyväksy, ja kuoleman jälkeen hän on joutuva kadotettujen joukkoon.” ”Totisesti ne ovat harhauskossa, jotka sanovat: ’Jumala on Messias, Marian poika’; . . . Totisesti, kuka ikinä rinnastaa (muita) Jumalaan, häneltä Jumala kieltää pääsyn autuuden puutarhaan, ja [hänen asuinsijansa on oleva tuli]. Totisesti ne ovat harhauskossa, jotka sanovat: ’Jumala on kolmas kolmesta’. Eihän ole muuta jumalaa kuin ainoa Jumala.” (Suura 3:84; 5:72, 73, Böre) Näiden jälkimmäisten kohtien mukaan on itse asiassa koko kristikunta tuomittu iankaikkiseen vaivaan. Onko se sopusoinnussa niiden armollisuuden ja säälin ominaisuuksien kanssa, mitkä Koraani sanoo Jumalalla olevan?

Me luemme jälleen 2. Suuran 285:nnestä jakeesta (Rodwell): ”Me emme tee erotusta keidenkään Hänen apostoleittensa välillä”, jotavastoin saman suuran 254. jae sanoo: ”Me olemme antaneet eräille apostoleille suurempia lahjoja kuin toisille.” Ja toinen eräässä suurassa esiintyvä ristiriitaisuus on 56. Suurassa, mistä luemme ensiksi, että ”suuri joukko edellisistä ja HARVOJA jälkimmäisistä sukupolvista” saavuttaa paratiisin; kun taas myöhemmin sanotaan, että ”suuri joukko edellisistä ja SUURI JOUKKO jälkimmäisistä sukupolvista” saavuttaa sen. Katso jakeita 11–16 ja 37–39, Rodwell.

Nämä ristiriitaisuudet eivät ole ilmeiset ainoastaan niille, jotka eivät tunnusta Koraania jumalalliseksi ilmestykseksi. Muslimien selittäjät ovat tiukalla koettaessaan selittää ja saattaa sopusointuun eri kohdat, ja niin he turvautuvatkin useammin tai harvemmin ”kumoamiseen”; jälkimmäinen kumoaa edellisen. ”Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksistamme [jakeistamme] tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle.” Kuinka monta jaetta olisi pitänytkään kumota, kun otamme huomioon sen, mitä olemme nähneet? Ja sekä kumotut että kumoavat jakeet ovat jäljellä Koraanissa, ja niiden kaikkien otaksutaan olleen olemassa iankaikkisesta lähtien. Eikä voida edes sanoa joka tapauksessa, mikä on kumottu ja mikä on kumoava, koska ei tiedetä täsmälleen, missä ja milloin kunkin suuran mikin jae kirjoitettiin.

Jotkut muslimien selittäjät, sellaiset kuin Râzî, tuomitsevat toiset siksi, että nämä turvautuvat liian helposti kumoamiseen ratkaistakseen ongelman. Suosittu keino on senvuoksi luetella eri selitykset niinkuin Ali tekee Suurasta 7:46, minkä katsotaan yleensä opettavan jotakin kiirastulen kaltaista. Ali sanoo: ”Tämä on vaikea kohta, ja selittäjät ovat selittäneet sen eri tavoilla.” Nämä selittäjät ilmaisevat toisinaan, mihin selitykseen he itse nojaavat, mutta useimmiten he kieltäytyvät ilmaisemasta ajatustaan, kuten imaami Râzî sanoo: ”Nämä ovat eri selitykset – Herra yksin tietää oikean.”

Kun Koraanin selittäjät ovat myöskin kääntäjiä, niin me havaitsemme heidän käyttävän vapaata kääntämistapaa näiden ristiriitaisuuksien hävittämiseksi. Esimerkiksi: Suura 4:157, 158 sanoo (eräässä kohdassa): ”Sillä totisesti he eivät surmanneet häntä [Jeesusta]: – Ei, Jumala herätti hänet tykönsä.” (Ali) Mutta Suura 3:55 sanoo selvästi alkuperäisen arabialaisen ja Salen käännöksen mukaan: ”Kun Jumala sanoi: ’Jeesus, totisesti minä annan sinun kuolla, ja minä ylennän sinut luokseni.’” Huomaa nyt, miten taitavasti Ali peittää tämän asian: ”Katso! Jumala sanoi: ’Jeesus, minä otan sinut ja ylennän sinut luokseni.’”

Mutta, niinkuin Ali itsekin myöntää alaviitteessään, on muslimjumaluusoppineitten keskuudessa asiasta paljon epäilyksiä, arveluja ja mielipiteitten eroavaisuuksia, toisten ollessa sitä mieltä, että Jeesus kuoli, toisten, että hän ei kuollut. Eräs imaami sanoo tästä asiasta: ”Yleensä saattavat meidän ilmaisemamme katsantokannat meidät epäilevien ja pulmallisten kysymysten keskelle, mutta kun muistamme, että Muhammedin henkeytys on vahvistettu asia, niin eivät tällaiset epäilykset voi mitenkään sotia Koraanin tekstiä vastaan kaikessa siinä, mitä hän on ilmoittanut meille voittamattoman ihmeen [Koraanin] kautta. Ja Herralla on lopultakin tosi ohjeet.” Mutta miten Muhammedin henkeytys voi vahvistaa Koraanin aitouden, kun Koraania itseään pidetään Muhammedin jumalallisen lähetystehtävän parhaana todistuksena?

Me luemme Suurasta 2:2: ”Tämän kirjan suhteen ei ole epäilystäkään.” (Sale) Mutta tämä ajatus ei pidä totisesti paikkaansa Koraania selittävien muslimien kannalta katsoen. Kaikki tämä on äänetön myönnytys, että ristiriitaisuudet ovat todellisia eivätkä vain näytä sellaisilta ”epäuskoisten” uskon tai ymmärryksen puutteen takia.

Islamin historia selittää muutamat näistä ristiriitaisuuksista. Esimerkiksi ne jakeet, jotka sanovat Muhammedille, että hän on vain varoittaja, ja kieltävät väkivallan käytön uskonnossa, ovat pääasiassa varhaisemmissa eli Mekassa saaduissa suurissa. Muhammedilla ei ollut siihen aikaan mitään turvaa maallisesta vallasta, vaan hän oli itsekin vainottu.

Muhammedin varhaisiin käännynnäisiin kuului eräitä pyhiinvaeltajia Fathribista, jotka kääntyivät kotiinsa palatessaan hänen puolelleen ja saivat siellä koko joukon kannattajia. He saattoivat pian ottaa Mekan hylkäämän ruhtinaallisesti vastaan kaupunkiinsa ja muuttivat sen nimenkin Medinaksi, ”profeetan kaupungiksi”. Muhammedin onnistui vähitellen päästä kaupungin hallitsijan asemaan. Ja niin me havaitsemmekin Medinassa kirjoitettujen suurien puoltavan väkivaltaa uskonnossa.

Ottaen kaiken edelläolevan huomioon me emme voi päästä siitä johtopäätöksestä, että Koraanin itsensä sanoma enempää kuin sen kirjallinen arvokaan ei suosittele sitä meille jumalallista alkuperää olevana, sillä eikö Jumalan Sanan täydy olla ennen kaikkea sopusointuinen?

[Alaviitteet]