Koraani – aikaisempien kirjoitusten vahvistinko?

KORAANI on islamin pyhä kirja, mitä ympäri maailmaa asuvat 250–300 miljoonaa muslimia pitävät henkeytettynä. Se viittaa usein Raamatussa mainittuihin henkilöihin ja tapahtumiin, kuten Aadamiin, Nooaan, Moosekseen, Jeesukseen ja vedenpaisumukseen. Sen ovat koonneet Muhammedin jälkeen eloon jääneet Muhammedin toverit seitsemännen vuosisadan keskivaiheilla jKr., ja se väittää vahvistavansa aikaisemmin annetut jumalalliset ilmestykset. ”Ja me annoimme [Jeesukselle] evankeliumin, joka sisälsi johdatuksen ja valkeuden sekä varmensi aikaisemman Lain; johdatuksen ja varoituksen niille, jotka pelkäävät Jumalaa . . . Ja sinulle me olemme lähettänyt totuuden Kirjan [Koraanin] aikaisempien Kirjoitusten vahvistamiseksi ja niiden suojaamiseksi.” – Suura 5:50–52, Rodwell.

Ei voi olla kysymystäkään siitä, etteikö Jumala ole järkevyyden ja järjestyksen eikä hämmennyksen Jumala. Hänen ihmisille antamiensa ilmestysten täytyy olla yhtäpitäviä, jotta me voisimme todistaa Jumalan totiseksi, mutta kaikki ihmiset valehtelijoiksi. (1. Kor. 14:33; Jes. 1:18; Room. 3:4) Ja me huomaammekin asian olevan näin, mitä tulee Heprealaisiin Kirjoituksiin ja Kristillisiin Kreikkalaisiin Kirjoituksiin. Heprealaisten Kirjoitusten 39 kirjaa ovat sopusoinnussa keskenään, vaikka yli kolmekymmentä eri miestä on kirjoittanut ne useitten vuosisatojen kuluessa. Ja Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten 27 kirjaa ovat sekä sopusoinnussa keskenään että vahvistavat Heprealaiset Kirjoitukset.

Siksihän Kristus Jeesus voi sanoa aikansa uskonnollisille johtajille: ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta.” (Joh. 5:39) Sentähden kiitettiin berealaisia sen johdosta, että he tutkivat huolellisesti Kirjoituksia varmistuakseen siitä, että se, mitä Paavali sanoi heille, vahvisti tosiaan aikaisempia kirjoituksia; ja sentähden Paavali neuvoi Timoteusta olemaan ahkera Kirjoitusten tutkimisessa. – Apt. 17:11; 2. Tim. 2:15; 3:15–17.

Kun sekä Heprealaiset että Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset ovat täten toisiaan vahvistavia ja sopusoinnussa keskenään, niin ne tukevat toistensa oikeaperäisyysväitettä. Meidän tulee sentähden odottaa Koraaninkin olevan sopusoinnussa aikaisempien ilmestysten kanssa ja vahvistavan ne, koska sekin väittää olevansa Jumalan henkeyttämä. Mutta havaitsemmeko niin olevan? Katsokaamme.

Läpi koko Heprealaisten Kirjoitusten annetaan nimelle Jehova, mikä kuuluu yksin Raamatun Jumalalle, kaikkein tärkein sija. (Katso 2. Mooseksen kirjan 6:3:tta; 2. Samuelin kirjan 7:23:tta; Psalmia 83:18 jne. [Alkutekstissä ilmenee Jehova-nimen tärkeys.]) Kristus Jeesus ja hänen seuraajansakin ovat tähdentäneet tämän nimen tärkeyttä. (Joh. 17:4, 6; 18:37; Apt. 15:14) Ja vaikka tämä nimi puuttuukin useimpien Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten käännöksistä, niin vanhat kreikkalaisen Septuagintan käsikirjoitukset osoittavat varhaiskristittyjen käyttäneen nimeä Jehova.

Mutta miten on Koraanin laita tässä suhteessa? Vaikka nimi Jehova esiintyykin 6 823 kertaa yksistään Heprealaisissa Kirjoituksissa, niin me emme löydä yhtään ainoaa viittausta siihen Koraanista. Koraani ei ilmeisestikään vahvista aikaisempia Kirjoituksia, mitä tulee nimeen Jehova. Sen Allah on nimetön.

Heprealaiset Kirjoitukset opettavat jälleen, että synnin palkka on kuolema: ”Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” ”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään.” ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (1. Moos. 3:19; Saarn. 9:5, 10; Hes. 18:4) Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset vahvistavat tämän sanomalla, että ”synnin palkka on kuolema”. (Room. 6:23) Sellaisten kohtien, jotka näyttävät puhuvan toisin, havaitaan olevan Jeesuksen vertauksissaan esittämiä tai Ilmestyskirjan kuvauksia, joita ei pidä ottaa kirjaimellisesti enempää kuin niiden yhteydessä olevia muitakaan kohtia. – Katso Luukkaan 16:19–31; Ilmestyskirjan 20:14:ttä.

Mutta sensijaan että Koraani vahvistaisi tämän, se on jyrkästi ristiriidassa sen kanssa varoittaessaan kuolemanjälkeisestä helvetin tulesta, iankaikkisesta vaivasta ja rangaistuksesta, kuten 75 prosenttia sen suurista tekee kirjaimellisesti satoja kertoja. ”Ne, jotka hylkäävät meidän merkkimme, Me heitämme kohta tuleen. Niin usein kuin heidän ihonsa on läpikärventynyt, me muutamme heille uuden ihon, jotta he voisivat maistaa rangaistusta.” Ja helvetissä olevat anovat hävitystä, mutta eivät saa sitä. (Suura 2:206; 4:56; 25:13, 14, Ali) Eräs muslimien selittäjä (Ali) sanoo: ”Mikä tahansa – täydellinen tyhjäksitekeminen – olisi parempi kuin tuska, mitä he kärsivät. Mutta heille ei suoda tyhjäksitekoa.” Voidaanko tällaisen jumalan nyt sitten sanoa olevan ”laupias Armahtaja”, niinkuin Koraani sanoo jokaisen suuran alussa (yhdeksättä lukuunottamatta)?

SUHDE KRISTUKSEEN JEESUKSEEN

Heprealaiset Kirjoitukset mainitsevat tosi Jumalan sanovan: ”Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia; kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat.” Ja taas: ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.” Ja Jesaja ennusti: ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on [hallitus], ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Ps. 82:6, 7; 2:7; Jes. 9:5) Nämä raamatunpaikat osoittavat selvästi, että Jehova Jumalalla on poikia, joita sanotaan jumaliksi, ja että näiden joukossa on eräs, jolla on etusija.

Ja Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset vahvistavat kerran toisensa jälkeen edelläolevan sekä suoranaisin lainauksin että samastaen tämän Jumalan erikoisen pojan Messiaaksi, Kristukseksi Jeesukseksi. ”Tämä on minun poikani, se rakastettu, jonka minä olen hyväksynyt.” – Matt. 3:17; 17:5, Um; Joh. 10:34; Hepr. 1:5.

Mutta Koraani ei vahvista nytkään aikaisempia kirjoituksia, sillä vaikka se tunnustaakin Jeesuksen syntyneen neitsyestä, niin se väittää toistamiseen, että Jumalalla ei ole jälkeläistä: ”Taivaitten ja maan ainoa tekijä! Kuinka hänellä, jolla ei ole puolisoa, olisi poika? Hänellä, joka loi kaiken ja joka tietää kaiken!” ”Jumalan ei sovi siittää poikaa. Kunnia olkoon hänelle! Kun hän säätää jonkin asian, niin Hän sanoo sille vain: ’Ole!’ ja se on.” – Suura 2:110; 6:101; 19:19–22, 36, 91–93; 72:3; 112:3, Rodwell.

Vaikeuden aiheuttaa tässä ilmeisesti se, että Jumalan Isyyttä verrataan liian kirjaimellisesti ihmisluomusten isyyteen. Mies ei voi saada poikaa ilman puolisoa, jonka kanssa hän on sukupuoliyhteydessä, koska se on ainoa keino, millä hän voi antaa elämän toiselle. Mutta Jumalalla ei ole sellaisia rajoituksia. Raamattu puhuu Aadamista Jumalan poikana, ja kuitenkin se sanoo myös, että hän teki Aadamin maan tomusta. – Luuk. 3:38; 1. Moos. 2:7.

Jumala on järjestyksen Jumala, ja hän on nähnyt hyväksi käyttää järjestöä päätöksensä toteuttamiseksi taivaassa samoin kuin hän on käyttänyt ja käyttää ihmisten muodostamia järjestöjä maan päällä päätöstensä toteuttamiseksi. Näihin järjestöihin viitataan kerran toisensa jälkeen Jumalan puolisona, mikä on tietysti kuvaannollista puhetta. Hän tuotti tällaisen järjestön kautta henkiluomuksia, ja koska nämä saivat elämän Jumalalta, niin niistä puhutaan täysin oikeutetusti ”Jumalan poikina”. – Jes. 54:5; Ilm. 12:1; 1. Moos. 6:4; Job 38:7.

Heprealaiset Kirjoitukset ennustivat myös, että Messias oli tuleva, kärsivä, joutuva naulituksi kidutuspaaluun ja kuoleva toisten syntien edestä. ”Jumalattomien joukko on piirittänyt minut; he lävistivät minun käteni ja jalkani.” ”Totisesti hän on kärsinyt meidän murheemme ja kantanut meidän surumme; . . . Mutta hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme takia, . . . hänet otettiin pois elävien maasta minun kansani rikkomusten tähden.” – Ps. 22:1–21 ja Jes. 53. luku, As.

Ja Kristilliset Kirjoitukset vahvistavat myös tämän kaiken alusta loppuun, sillä ne eivät kerro ainoastaan Jeesuksen kärsineen, vaan sanovat hänen myös kuolleen paalussa ihmisen syntien vuoksi. ”Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan.” – Matt. 27:31–36; Joh. 1:29; 1. Kor. 15:3, 4; Gal. 3:13.

Mutta kaukana siitä, että Koraani vahvistaisi edelliset Kirjoitukset näissä asioissa, se sanoo: ”He sanoivat (kerskuen): ’Me surmasimme Kristuksen Jeesuksen’ . . . Mutta he eivät surmanneet häntä eivätkä ristiinnaulinneet häntä, vaan se saatettiin näyttämään heistä siltä . . . sillä totisesti he eivät surmanneet häntä.” (Suura 4:157, Ali) Edelläolevan alaviite sanoo (n:o 663): ”Puhdasoppiset kristilliset kirkot tekevät siitä pääoppinsa, että hänen henkensä otettiin ristillä, että hän kuoli ja että hänet haudattiin. . . . Tämä on välttämätöntä teologian opettaman veriuhrin ja syntien sijaissovituksen takia, mitkä islam hylkää.”

Hylkäämällä syntien sovittamista koskevan opin Koraani kieltää jälleen väitteensä, että se muka vahvistaa aikaisemmat kirjoitukset. Raamattu esittää 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan asti täysin selvästi, että synnistä määrätty rangaistus on kuolema (kuten olemme jo nähneet) ja että syyllisyyden voi poistaa vain uhri. Syntien edestä annettavan uhrin tarpeellisuutta tähdennettiin monilla synti- ja vikauhreilla ja varsinkin niillä uhreilla, mitkä uhrattiin sovituspäivänä ja mitkä kaikki kuuluivat tärkeänä osana Mooseksen lakijärjestelyyn. (3. Mooseksen kirjan luvut 4–7, 16) Nämä kaikki vahvistavat sen periaatteen, että ”ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista”, ja ne täyttyivät Kristuksen Jeesuksen uhrissa. – Heprealaiskirjeen 9. ja 10. luku.

Sitten käy jälleen 1. Mooseksen kirjan 7:13:nnesta ja 10:1:sestä ilmi, että Nooa ja hänen poikansa sekä heidän vaimonsa, nämä kaikki, varjeltuivat hengissä. 2. Pietarin kirjeen 2:5 vahvistaa tämän sanoen, että Nooa ja seitsemän muuta läpäisivät vedenpaisumuksen. Mutta Koraanin mukaan tuhoutui yksi Nooan pojista vedenpaisumuksessa. – Suura 11:36–47, Ali.

Ja käsitellessään enkelien ja ihmisen suhdetta Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset vahvistavat Heprealaiset Kirjoitukset siinä, että ihminen luotiin vähän enkeleitä alhaisemmaksi, mutta Koraanin mukaan ovat enkelit alhaisempia kuin ihminen. – Ps. 8:5, KJ; Hepr. 2:7, 9; Suura 2:30–34, Ali.

Voitaisiin esittää enemmänkin esimerkkejä, mutta edelläolevan pitäisi riittää osoittamaan, että Koraani ei täytä väitettään, että se vahvistaa aikaisemmat Kirjoitukset.

RAAMATTUKO VÄÄRENNETTY?

Yrittäessään selittää sellaisia ristiriitaisuuksia, joista on huomautettu edellä, muslimien kirjoittajat väittävät, että Koraani vahvistaa aikaisemmat kirjoitukset sellaisina kuin ne annettiin alkujaan, mutta että sen ei voidakaan odottaa vahvistavan nykyään olemassaolevia väärennettyjä käännöksiä. Mutta mistä ajasta lähtien nämä pitäisi laskea? Kun otetaan huomioon nykyään saatavissa olevat monet muinaiset käsikirjoitukset, niin ei voida väittää Kirjoituksia väärennetyn Muhammedin päivistä lähtien. Jos ne on lainkaan väärennetty, niin sen on täytynyt tapahtua ennen hänen aikaansa. Mutta nyt tulee toinen pulma: Miksi väitetään Koraanin vahvistavan aikaisemmat Kirjoitukset, kun ei siihen aikaan ollut lainkaan mitään erityisiä Kirjoituksia, joilla tämä väite voitaisiin todistaa?

Tosiasia on, että ei edes Koraanikaan opeta Heprealaisten ja Kristillisten Kirjoitusten olleen väärennettyjä Muhammedin aikana. Se ilmaisee aivan päinvastaista, sillä se syyttää juutalaisia ja kristittyjä siitä, että nämä menettelevät väärin Kirjoitustensa kanssa joko lainaillen niistä väärin, ’pannen sanoja väärään paikkaan’ tai jättäen lainaamatta ne kokonaan ikäänkuin ’heittäen ne selkänsä taakse’.

”Ja heidän keskuudessaan on totisesti muutamia, jotka vääristelevät Kirjoituksia kielellään, jotta te luulisitte sen olevan Kirjoituksesta, vaikka se ei olekaan Kirjoituksesta.” ”Oi, Israelin lapset, . . . älkää pukeko totuutta vääryyteen älkääkä kätkekö totuutta, kun tiedätte sen.” Miten heitä olisi voitu syyttää Kirjoitusten vääristelemisestä kielellään, ellei heillä ollut tosi Kirjoituksia? Ja miten heitä voitaisiin syyttää tietoisesta totuuden pukemisesta vääryyteen ja sen kätkemisestä, jos heidän Kirjoituksensa olivat jo väärennettyjä? – Katso seuraavia suuria: 2:38, 39, 70–73; 3:63, 64, 72; 4:50, 135; 5:16, 47, 50–52, 70, 72; 10:94, Rodwell.

Ottaen huomioon kaiken edelläolevan ei ole lainkaan hämmästyttävää saada tietää, että muslimien selittäjät eivät itsekään myönnä Heprealaisia ja Kristillisiä Kirjoituksia väärennetyiksi. Tätä väärennystä vastaan ei väitä kukaan muu kuin Râzî itse, eräs heidän huomattavimmista imaameistaan eli uskonnollisista johtajistaan. Hänen mukaansa: ’Touratin [Lain, Pentateukin eli Mooseksen Kirjan] ja Evangelin [Kristuksen Jeesuksen evankeliumin] muuttaminen oli mahdotonta, koska kummatkin annettiin meille katkeamattomana ja laajalle levinneenä sarjana.

Mutta vaikka muslimien kirjanoppineet ja nykyiset ”kristilliset” korkeammat kriitikot väittävät toisin, niin kaikki historian tosiasiat kieltävät sen, että Raamattu olisi väärennetty. Milloin hyvänsä kunkin ajan historioitsijat koskettelevat Raamatussa kerrottuja tapahtumia, he vahvistavat ne, kuten esim. ensimmäisen ja toisen vuosisadan antikristilliset kirjoittajat jKr.; samoin kuin lukemattomat arkeologiset löydöt ja geologiset havainnotkin ovat tehneet. Albrightin, Amerikan etevimmän arkeologin, mukaan ’ei arkeologia ole löytänyt mitään, mikä järkyttäisi kristityn uskoa Raamattuun vähintäkään’.

Huomaa tässä yhteydessä myöskin kuuluisan englantilaisen oppineen, Sir Frederic G. Kenyonin, sanat: ”Alkuperäisen laadinnan ja varhaisimman saatavissaolevan todistusaineiston väli tulee siis niin pieneksi, että sitä ei tarvitse tosiaan ottaa huomioon, ja viimeinenkin peruste sen epäilemiselle, että Kirjoitukset ovat tulleet meille pääasiassa sellaisina kuin ne kirjoitettiin, on nyt poistunut. Uuden Testamentin kirjojen todenperäisyyttä ja yleistä aitoutta voidaan pitää nyt yhtä varmasti vahvistettuna. Mutta yleinen aitous on toinen asia ja varmuus yksityiskohtien suhteen toinen.” – The Bible and Archeology (julkaistu 1940), ss. 288, 289.

Ja todistukset lisääntyvät senkin suhteen, että sama pitää paikkansa Heprealaisistakin Kirjoituksista. Huomattava tapahtuma tässä suhteessa oli se, kun löydettiin Jesajan Kuolleen meren kirjakäärö, joka – vaikka olikin noin seitsemänsataa vuotta vanhempi kuin mikään muu Jesajan kirjan kappale – ei paljastanut mitään merkittäviä muutoksia, mitkä osoittaisivat tekstin väärennystä tapahtuneen.

Tosiseikat ovat selvät. Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset vahvistavat aikaisemman ilmoituksen, Heprealaiset Kirjoitukset. Mutta vaikka Koraani väittää tekevänsä samoin, se ei tee sitä, koska se ei vahvista kumpiakaan. Syy siihen, että se ei ’vahvista aikaisempia kirjoituksia’, ei ole liioin väitetyssä Raamatun tekstin väärennyksessä, vaan se on itsessään Koraanissa.