Koraani – kirjallinen ihmekö?

”Vartiotorni” aloittaa tässä kirjoitussarjan, mikä käsittelee Koraania seuraavin otsikoin: ”Koraani – kirjallinen ihmekö?” ”Koraani – aikaisempien Kirjoitusten vahvistinko?” ”Koraani – onko se sopusointuinen?” ja ”Koraani – Jumalasta vaiko ihmisestä?” Pitkin koko sarjaa tehdään vertailuja Raamattuun. Vaikka nämä kirjoitukset käsittelevätkin muslimien [muhamettilaisten] näkökantaa, niin ne osoittautuvat tosi arvokkaiksi toisillekin, koska niissä vertaillaan Raamattuun sitä, mitä on sanottu sen lähimmäksi kilpailijaksi, Koraania.

OTAKSUKAAMME, että sinä lähdet pitkälle matkalle ja kohtaat sattumalta tienristeyksessä ystävän, jolla on sama päämäärä kuin sinullakin. Kun tämä ystävä kuulee matkastasi, minkä aiot tehdä, niin hän yrittää heti vakuuttaa sinulle, että olet menossa väärään suuntaan. Vihastuisitko sinä hänelle siitä syystä, että hän ilmoitti sinun ja matkatoveriesi tehneen erehdyksen, ja antaisit hänelle iskun ja jatkaisit sitten omaa tietäsi? Etpä tietenkään!

Kukin teistä esittäisi päinvastoin tyynesti syynsä, miksi hän on ajatellut tiensä olevan oikea, ja sitten te kaksi vertailisitte tietolähteitänne. Sillä ettekö te kumpikin halua lopultakin päästä määränpäähänne?

Edelläoleva kuvaa hyvin, millä tavalla meidän tulisi katsella tätä kirjoitussarjaa, mikä käsittelee Koraania ja vertailee sitä Raamattuun. Muslimit samoin kuin kristitytkin kulkevat elämäntietä, ja kummatkin ovat vakuuttuneita siitä, että he menevät oikeaan suuntaan, mikä johtaa iankaikkiseen onnelliseen elämään. Mutta he ohjaavat kuitenkin kulkunsa vastakkaisiin suuntiin, koska he tutkivat erilaisia tietolähteitä; toiset noudattavat Koraanin opastusta, toiset Raamatun. Kummatko ovat oikeassa?

Ennenkuin menemme pitemmälle, niin huomatkaamme, ettei kenenkään tule arvostella Raamattua niin sanotun kristikunnan minkään suositun uskonnon mukaan, koska ne eivät edusta sitä oikein. Kristikunnalla ei ole todellisuudessa mitään oikeutta nimeen ”kristillinen”, koska sen opit, ristiretket, sodat, politiikka, liikevoiton ahnehtiminen, rotujen erotteleminen ja ihmisten sorto ovat niin kaukana siitä, mitä Kristus Jeesus opetti ja noudatti, kuin ”itä lännestä”. Älkööt siis muslimit hylätkö tosi kristillisyyttä ja jättäkö Raamattua huomioonottamatta vain niiden inhoittavien tosiasioitten takia, mitkä luopiokristillisyys on piirtänyt historian sivuille.

Kuten kaikki muslimit hyvin tietävät, annettiin Koraani heille Muhammedin kautta, joka oli arabialainen ja syntyi kuudennen vuosisadan loppupuolella Mekassa ja kuoli Medinassa kesäk. 8:ntena 632 jKr. Noin nelikymmenvuotiaana hän vakuuttui siitä, että oli saanut sanoman enkeli Gabrielilta sekä samalla kehoituksen tehdä tunnetuksi, että ’ei ole muuta jumalaa kuin Allah [so. Ainoa Jumala], ja Muhammed on hänen profeettansa’. Hän tunnusti saaneensa elämänsä kahtenakymmenenäkolmena jäljelläolevana vuotena monta muuta sanomaa eli ilmestystä, jotka hän saneli toisille muistiinkirjoitettaviksi, koska hän itse – kuten sanotaan – oli luku- ja kirjoitustaidoton. Ne koottiin kohta hänen kuolemansa jälkeen valkeista kivistä, eläinten nahoista, palmunlehtien ruodista ja ihmisten rinnoista (muistista), ja ne tulivat tunnetuiksi Pyhänä Koraanina.

Kun jäljennökset lisääntyivät, niin syntyi erilaisia tulkintoja, mitkä aiheuttivat vakavia kiistoja. Niinpä tehtiin noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin toinen virallinen laitos, ja kaikki aikaisemmat kappaleet heitettiin liekkeihin. Koraanin teksti on muuttunut hyvin vähän noin tuhanteenkahteensataan vuoteen.

Koraani (merkitsee arabiaksi ”lausuminen” tai ”lukeminen”) ei ole aivan yhtä suuri kuin ”Uusi Testamentti”, joten sen koko on noin neljäsosa Raamatusta. Se sisältää 114 lukua, ilmestystä eli suuraa, joiden pituus vaihtelee 3:sta 286:een jakeeseen, jakeitten vaihdellessa yhdestä kahteenkymmeneen tai useampaan riviin.

Koraani on kirjoitettu harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ensimmäisessä persoonassa Allahin ollessa puhujana. ”Kirjan äiti” on sen oman todistuksen mukaan Jumalan luona ja ilmestyi Muhammedille ”hitain, hyvin järjestetyin vaihein, asteittain”, ja sen aiheutti ”Pyhä henki [enkeli Gabriel, joka] toi ilmestyksen sinun Herraltasi Totuudessa vahvistaakseen uskovaisia, ja johdatukseksi ja ilosanomaksi muslimeille”. (Muslim merkitsee sitä, joka on antautunut Jumalalle.) Sitä, että se on jumalallinen ilmestys, tähdennetään läpi koko Koraanin. Katso suura 2:89, 97; 6:19; 16:102; 17:105, 106; 25:32; 43:2–4, Ali.a

OIKEAPERÄISYYSKYSYMYS

Mitä todistuksia Muhammedilla oli esitettävänä siitä, että nämä suurat tulivat tosiaan ainoalta tosi Jumalalta? Kun Moosesta käskettiin kaksituhatta vuotta aikaisemmin menemään kansansa luo ja viemään sanomaa Jumalalta, niin hän näki heti oikeaperäisyyskysymyksen: ”Mutta katso, he eivät usko minua eivätkä kuuntele minun ääntäni, sillä he sanovat: ’Jehova ei ole ilmestynyt sinulle’.” Jehova ratkaisi tämän ongelman valtuuttaen Mooseksen suorittamaan kolme merkkiä. Nähdessään nämä oikeaperäisyyden todisteet ”kansa uskoi”. – 2. Moos. 4:1–31, As.

Ja israelilaiset saivat nähdä neljänkymmenen seuraavan vuoden aikana monta muuta ihmettä. Jumalan voima ilmeni erityisesti lain antamisaikaan: ukkosenjyrinä, salamat, tuli, savu, pasuunan ääni ja maanjäristys, nämä kaikki yhdessä todistivat, ettei Mooses ollut petkuttaja, vaan tosiaan Jumalan tehtävään määräämä profeetta. – 2. Mooseksen kirjan luvut 7–15; 19:16–18; 5. Moos. 8:14–16.

Kun Kristus Jeesus tuli, heräsi sama oikeaperäisyyskysymys, ja siihen vastattiin jälleen täysin selvästi, siinä määrin, että hän voi lähettää Johannekselle vakuuttavan tiedotuksen: ”Sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään.” Ja niin Jeesus voikin sanoa aikansa uskonnollisille johtajille: ”Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani.” – Matt. 11:5; Joh. 10:37, 38.

Saivathan pilkkaavat, ulkokultaiset ja ilkeämieliset uskonnolliset johtajatkin merkin, Joonan merkin eli Jeesuksen ylösnousemuksen, kun hän oli levännyt haudassa kolmena päivänä. Ja hänen seuraajansa näyttivät vielä suurempia merkkejä, siten että he tekivät niitä laajemmalla alueella ja pitemmän ajan kuluessa. – Matt. 16:1–4; 28:12–15; Joh. 14:12; Apt. 1:3–11; 19:11, 12; 1. Kor. 14:22; 15:1–20.

Sekä Moosesta että Kristusta Jeesusta käytettiin tuomaan uusi asiainjärjestelmä, ja kumpikin vahvisti olevansa Jumalan profeetta näyttämällä monia merkkejä. Mutta missä olivat ne merkit, jotka olisivat vahvistaneet Muhammedin Jumalan profeetaksi ja todistaneet, että Jumala oli tuonut uuden asiainjärjestelmän Arabiaan seitsemännen vuosisadan alussa jKr.? Voiko Muhammed sanoa niinkuin Jeesus: ’Jos te ette usko minun sanomaani, niin uskokaa työni, merkkini, ihmeeni?’ Ei, hän ei voinut, koska hänellä ei ollut niitä; ei yhtäkään, mikä olisi vahvistanut hänen sanomansa oikeaperäisyyden.

Tämä tosiasia myönnetään kerran toisensa jälkeen, kun Muhammedin kuulijat syyttävät häntä petkutuksesta ja väärennyksestä. Katso suura 2:118; 10:38; 11:13; 17:89–93; 21:5, 6, Ali. Eikö hänen kuulijoillaan ollut oikeus kysyä ne monet merkit huomioonottaen, mitkä edelliset profeetat olivat näyttäneet: ”Miksi hänen Herransa ei ole lähettänyt hänelle tunnusmerkkiä?” (Suura 6:37; 13:7, Ali) Mutta heille sanottiin: ’Merkit ovat tosin Jumalan vallassa, mutta mikä saattaa teidät käsittämään, että jos merkkejä tulisi, niin he eivät usko?’ ”Me pidätymme lähettämästä merkkejä vain koska edellisten sukupolvien ihmiset käsittelivät niitä väärin.” – Suura 6:109; 17:59, Ali.

Hänen kuulijoilleen sanottiin toistamiseen, että Muhammed oli pelkästään varoittaja, mutta se merkitsi ainoastaan aiheetonta väitteen todenperäisyyden olettamista, sillä he halusivat todistusta siitä, että Muhammed oli tosiaan Jumalan varoittaja, siten että hän olisi näyttänyt merkkejä. On totta, että jotkut eivät muinaisaikoina uskoneet merkeistäkään huolimatta, mutta se ei estänyt Jumalaa lähettämästä merkkejä profeettojensa kautta. Eikä Kristus Jeesuskaan käyttänyt tätä hyväkseen puolustaakseen sitä, että hän ei olisi todistanut saaneensa tehtäväänsä Jumalalta näyttämällä merkkejä. – Suura 3:180, 181; 5:36; 9:71, Rodwell.b

’KORAANIN IHME’

Aivan päinvastoin kuin oli aikaisempien profeettojen laita, jotka ”tulivat [kansansa luo] selvin todistein tehtävästään”, on ainoa merkki, mihin Koraani viittaa (huolimatta päinvastaisesta muslimien perimätiedosta) itse sanoman kirjallinen ansio. ”Sanovatko he: ’Hän väärensi sen’? Sano: ’Tuokaa sitten tämän kaltainen suura.’” Ja jälleen: ”Sano: ’Vaikka kaikki ihmiset ja djinnit [henget] kokoontuisivat yhteen aikaansaamaan tämänkaltaista Koraania, niin he eivät voisi luoda sen vertaista.’” (Suura 2:23, 24; 10:37, 38; 17:88, Ali) Muslimien selittäjät sanovat: ”Se uhmaa vertailua kauneudellaan.” ”Kukaan muu kuin Jumala ei voisi henkeyttää hengellistä totuutta niin ylevällä kielellä.”

Koraanissa on monta kaunista kohtaa, varsinkin ne, mitkä käsittelevät Jumalan ominaisuuksia, niinkuin varhaisemmat ja lyhyemmät suurat. Ja sen ylevällä sanomalla, joka on riimitettyä proosaa, oli epäilemättä mitä suurin vetovoima arabialaisiin siihen aikaan, jolloin mitään sellaista, mitä olisi voitu tarkkaan ottaen sanoa kirjaksi, ei edes liene ollut olemassakaan heidän omalla kielellään.

Ei voida kuitenkaan kieltää, että sen eri osat ovat hyvin epätasaiset arvoltaan. Suuri kirjallisuus ei ole toistavaa, mutta Koraanissa toistetaan yhä uudelleen kertomukset Aadamista, Mooseksesta, Kristuksesta Jeesuksesta ja muista ja aina samassa tarkoituksessa. 55. suurassa esiintyy lausunto (jae): ”Minkä Herranne suosionosoituksen te tahdotte kieltää?” kokonaista 31 kertaa, vaikka siinä on kaiken kaikkiaan vain 78 jaetta. (Ali) Kolme jokaisesta neljästä suurasta varoittaa helvetin tulesta ja kuolemanjälkeisestä rangaistuksesta, ja kaksi kolmesta ottaa esiin sen oikeaperäisyysaiheen.

Vielä vakavampi on Koraanin johdonmukaisuuden puute. Suurien välillä vallitsee perin vähän johdonmukaisuutta, sillä ne on järjestetty pituuden mukaan alkaen pisimmistä, vaikka ne kirjoitettiin viimeksi eivätkä kestä edullisesti vertailua aikaisemmin kirjoitettuihin verrattuina. Itse suurat näyttävät usein olevan jakeitten rykelmiä, mikä seikka tekee Koraanin äärettömän vaikeasti ymmärrettäväksi oikein, niinkuin eräs asiantuntija, A.-Q. H. T. Muhammad, sanoo: ”Ken tahtoo lausua mielipiteensä [Koraanista], hänen täytyy kyetä huomaamaan, mitkä Mekassa ilmoitetut jakeet on sekoitettu Medinassa ilmoitettuihin suuriin, ja mitkä Medinassa ilmoitetut jakeet on hämmennetty Mekassa ilmoitettujen suurien joukkoon.” Onko suuri kirjallisuus ’sekoitettua’ tai ’hämmennettyä’?

Johdonmukaisuus puuttuu myöskin usein nimien ja itse suurien väliltä. 29. suuran nimeksi on pantu ”Hämähäkki”, vaikka tämä eläin mainitaan ainoastaan ohimennen suuran keskellä. Sama koskee 16. suuraa, ”Mehiläistä”, 27. suuraa, ”Muurahaista”. Pisimmässä suurassa, n:o 2:ssa, ”Hiehossa” eli ”Lehmässä”, havaitsemme tätä eläintä käsitellyn vain noin puolessa tusinassa sen 286:sta jakeesta.

Encyclopedia Britannican 16. osa, 1907:n painos, omistaa kaksi sivua Koraanin kirjallisten heikkouksien tarkastelulle, sellaisten kuin oikeinkirjoituksen loukkaaminen ja ajatuksen keskeytys riimityksen aikaansaamiseksi, tahdittomien aiheitten riimittäminen, kuten esim. naisen kuukautisista puhuttaessa, välttämättömien yhdyssiteitten poisjättäminen, tarpeeton monisanaisuus jne. Vertaa seuraavia arabialaisia suuria keskenään: 95:2:sta ja 37:130:tä 23:20:een; 6:85:tä 37:123:en, Ali. Eikä Koraani ole vapaa kieliopillisistakaan erehdyksistä.

Historioitsija Carlylesta, joka ihaili mitä suurimmassa määrin sankariprofeettaansa Muhammedia ja jota ei voida sentähden syyttää ennakkoluulosta, oli uskomatonta ja käsittämätöntä, että kukaan pitäisi Koraania kirjallisena ihmeenä. Hän sanoi muun muassa: ”Se on työläintä lukemista, mihin milloinkaan olen ryhtynyt. Väsyttävää, hämmentävää sekasotkua, karkeaa, viimeistelemätöntä, . . . kirjoitettu – mikäli kirjoittaminen on kyseessä – yhtä huonosti kuin melkein mikä kirja hyvänsä.”

Ja Gibbon, suurenmoisen teoksen The Decline and Fall of the Roman Empire (Rooman valtakunnan rappeutuminen ja kukistuminen) kirjoittaja, joka oli sattumalta ns. kristikunnan hyvin ankara arvostelija, sanoo kuvaillessaan Koraania, vaikka myöntääkin siinä olleen jotakin kauneutta, väsyneensä sen ”loputtomaan tarun ja käskyn ja onton mahtipontisuuden hajanaiseen esitykseen” lisäten, että ”Jumalan ominaisuudet elävöittävät tuon arabialaisen lähetyssaarnaajan mielikuvitusta; mutta hänen ylväimpienkin sanojensa täytyy väistyä Jobin kirjan ylevän yksinkertaisuuden edestä, mikä kirja laadittiin kaukaisena aikana, samassa maassa”. Ja tähän voidaan lisätä vuorisaarna, Jesajan kirja, 1. Korinttolaiskirjeen 13. luku ja mikä Psalmi hyvänsä sekä Jeesuksen vertaukset.

Mutta meidän muslimiystävämme esittää vastalauseensa sanoen, että te sivuutatte sen seikan, että Muhammed oli luku- ja kirjoitustaidoton, eikä kukaan sellainen ihminen olisi voinut aikaansaada sellaista teosta. Muhammed on tosin voinut olla luku- ja kirjoitustaidoton, mutta se tosiasia jää olemaan, että hän oli erittäin menestyksellinen liikemies, joka sai aviokseen työnantajansa, rikkaan ja sivistyneen lesken. Hänen oppimattomuutensa selittänevät ne kirjalliset heikkoudet, mitkä olemme huomanneet Koraanissa.

Ei voida myöskään väittää, että käännös olisi virheellinen. Todellisesti suuri kirjallisuus ilmenee käännöksessäkin, niinkuin on Raamatun laita, joka on suurta kirjallisuutta joka kielellä. Ja ne puutteet, mitkä olemme panneet merkille: toistaminen, johdonmukaisuuden puute, vajavainen riimitys jne., käyvät sitäpaitsi ilmi alkuperäisestä arabialaisestakin tekstistä.

Huomaa lopuksi islamin historian todistus tässä asiassa. Ratkaistiinko eri suurien ja jakeitten oikeaperäisyys kirjallisen ansion perusteella, kun Koraani koottiin Zaid Ibn Thabitin, Muhammedin aikalaisen, johdolla? Ei lainkaan, vaan suuria esittävien henkilöitten antamien valojen perusteella. Eikä mielipide ollut aina edes yksimielinen. Eräät ”toverit”, Muhammedin seuralaiset, jotka elivät häntä kauemmin, ilmaisivat mitä voimakkaimpia epäilyksiä siitä, että suurat 1, 113 ja 114 eivät kuulu lainkaan Koraaniin. Kirjallinen arvo ei ollut ilmeisestikään heille ratkaiseva tekijä.

Esitettyjen tosiasioitten valossa ei voida tosiaankaan väittää, että Koraani olisi Jumalan henkeyttämä, koska se on muka kirjallinen ihme. Me kehoitamme lukijaa katsomaan tämän sarjan seuraavia kirjoituksia toisten Koraania koskevien väitteitten tutkimiseksi.

[Alaviitteet]