Kyproksen vangit saavat tietoa vapaudesta
APOSTOLI Paavali ja hänen toverinsa pysähtyivät kristillisen ajan ensimmäisellä vuosisadalla ja Paavalin ensimmäisellä lähetysmatkalla Välimeren itäosassa olevalle Kyproksen saarelle. He kävivät siellä saaren länsirannalla tärkeässä Pafon kaupungissa, mihin oli keskittynyt sukupuoliasioihin yhdistetyn kreikkalaisen jumalattaren Afroditen palvonta, jumalattaren, jota roomalaiset nimittivät Venukseksi. Evankeliumisanoman julistus herätti heti vastustusta erään Elymas-nimisen kiihkouskonnollisen noidan taholta. Mutta apostoli Paavali julisti tämän miesparan ”perkeleen sikiöksi”, löi hänet tilapäisellä sokeudella ja saattoi hänet julkisesti häpeään. Seurauksena oli, että vilpitönsydämiset ihmiset, niiden joukossa myöskin saaren käskynhaltija, vapautuivat pakanallisesta orjuudestaan ja alkoivat ylistää ja palvoa tosi Jumalaa Jehovaa ja hänen rakasta Poikaansa kristillisyyden suloisessa vapaudessa ja esteettömyydessä. Miten heidän sydäntensä onkaan täytynyt riemuita siinä tilaisuudessa! – Apt. 13:1–13.
Nykyään riemuitsee joukko vilpittömiä ihmisiä samalla tavalla muinaisen Pafon läheisyydessä vapauduttuaan samaten paholaisuskonnon orjuudesta tämän kahdennenkymmenennen vuosisadan keskivaiheilla. Satoja Jehovan todistajia meni viime huhtikuussa Pafon vankikaupunkiin puolivuotiseen kierroskonventtiinsa, ja nämä nykyiset kristityt löivät kolmena päivänä maahan kaiken vastustuksen, mitä Perkeleen asiamiehet nostivat heitä vastaan, ja hekin kykenivät Jumalan armosta aukaisemaan uskonnon vankiloita ja vapauttamaan monia hyvätahtoisia vankeja.
Eräät Kyproksen lait, jotka on otaksuttavasti laadittu kommunistien kurissa pitämiseksi, kieltävät kaikkien yleisten kokousten pidon, ilman että ensin on saatu lupa kaupunginvaltuustolta, joka kantaa myöskin veroa siitä n. 2 000:sta 15 500:aan markkaan. Valtuuston täytyy hyväksyä se paikkakin, missä kokous pidetään. Jehovan todistajat saivat tällaisten poliisivaltion säädösten takia vasta viime hetkessä luvan käyttää kaupungin suurinta elokuvateatteria. Heidän muut kokouksensa pidettiin salissa, joka kuului eräälle kahvikaupalle.
Vaikka lupa annettiinkin, niin valtuusto koetti pakottaa todistajat peruuttamaan kokouksen rajoittamalla rakennukseen laskettavien ihmisten lukumäärän 150:een ja häikäilemättömästi määräämällä todistajille raskaan veron, n. 9 700 mk. Kummatkin esteet raukesivat tyhjiin. Suuri pihamaa, joka liittyi kokoushuoneen yhteyteen, tarjosi runsaasti tilaa niille, jotka eivät sopineet huoneeseen, ja poliittisille kiristäjille maksettiin nopeasti heidän kohtuuton verotuksensa.
PAFOSSA ON NYKYINEN ”ELYMAANSA”
Pafon puhdasoppinen piispa Kleopas kiihtyi samoin kuin tuon kaupungin muinainen noitakin siitä, että hänen alueellaan oli Herran todistajia. Niinpä hän päästikin julkisuuteen koko kirkollisella taikavoimallaan lentolehtisen, jossa hän ”julisti kirkonkiroukseen” ne kaksi tienraivaajatodistajaa, jotka asuivat Pafossa. Tätä seurasi pian piispan toinen lentolehtinen, jossa hän julisti Jehovan todistajain sanoman ”kerettiläisyydeksi, mikä tunnetaan kiliasmina”, minkä hän sanoi olevan ”viime vuosisadan sairaan mielikuvituksen saatanallinen keksintö”.
Koko tämä piispan huuto auttoi vain herättämään Pafon nukkuvia ihmisiä. He alkoivat puhua. Päivän puheenaiheena olivat Jehovan todistajat. Tilanne tuli sitten vielä kiihdyttävämmäksi, kun kuljetusvälineet pysähtyivät toinen toisensa jälkeen pääkadulle päästääkseen ulos ne onnellisuutta kasvoillaan heijastaneet todistajat, jotka tulivat tähän konventtiin muista kaupungeista ja kylistä. Asukkaista näytti, että jotakin hyvin outoa oli tullut heidän tavallisesti hiljaiseen kaupunkiinsa.
Kahvikauppa oli tungokseen asti täynnä jo kauan ennen kuin avajaiskokous alkoi perjantaina, huhtikuun 28:ntena, ja kapean kadun molemmat puolet olivat uteliaitten katselijain täyttämät. Tämä aiheutti kuulijamäärän suuruuden kaikissa muissa puheissa. Pafon ihmiset ovat huomattavia uteliaisuudestaan, ja tämä oli havaittavissa erityisesti lauantai-iltana. Kun joku todistaja esitti ajatuksensa, niin kaikki läsnäolleet muukalaiset nousivat seisomaan nähdäkseen hyvin sen henkilön, joka puhui. Oli tosiaan hämmästyttävää, miten monet muukalaiset jäivät kuulemaan kaikki esitetyt puheet.
Mutta kahvikaupassa tapahtui muutakin laaditun ohjelman ohella. Omistajan luona kävi kaupungista huomattavia henkilöitä tarjoamassa suuria rahasummia, jos hän vain ajaisi todistajat pois. Mutta hänpä olikin rehellinen mies, vapautta rakastava henkilö, joka kannatti vapautta kaikille, minkä vuoksi hän kieltäytyi rikkomasta sopimustaan.
Pafossa on suuri turkkilainen asutus, ja yleinen esitelmä oli pidettävä sen vuoksi sekä kreikaksi että turkiksi. Jehovan todistajat miehittivät lauantaiaamuna kaupungin jokaisen kadun varustettuina jakeluilmoituksin ja mainoskilvin, jotka oli painettu molemmilla kielillä. Tämän kaupungin ihmiset eivät olleet nähneet koskaan moista näytelmää! Kirkolliset olivat raivoissaan. Heidän kaksi lentolehtistään, jotka ”paljastivat” todistajat, osoittautuivatkin täysin epäonnistuneiksi. Tilanne oli heille toivoton. He järjestivät nopeasti toimintaan puhdasoppisen kirkon nuorten yhdistyksen ja lähettivät heidät ”katutyöhön” tarjoamaan vielä kolmatta lentolehtistä.
Siellä he seisoivat lauantaina iltapäivällä rinnakkain, Jehovan todistaja ja puhdasoppisuuden nuori lapsi, joka ojenteli lentolehtistä, missä sanottiin, että Jehovan todistajat eivät usko kolminaisuutta jne. Ohikulkijat olivat luonnollisesti kovin kiinnostuneita, joten nähtiin yleisesti 10–15 hengen ryhmiä kokoontuneina Valtakunnan julistajan ympärille tekemään kysymyksiä ja saamaan vastauksia Vapauden Kirjasta, Raamatusta. Näin koitui taas vihollisen hyökkäys Jehova Jumalan kunnian suuremmaksi todistukseksi!
SANOMALEHDET PALJASTAVAT PUHDASOPPISEN KIRKON
Sanomalehtien suuret tykit asettuivat puhdasoppisten vanginvartijain puolelle ja sinkosivat painavia laukauksia Jehovan vapaudenjulistajia vastaan. Valittaen sitä, että puhdasoppisten nuorten toiminta ”näytti kurjalta” verrattuna Jehovan todistajain työhön, ja kehoittaen, että jotakin ”pitäisi tehdä tänään eikä huomenna” tämän vankiloita murtavan työn pysähdyttämiseksi, Pafon Uusi poliittinen julkaisu-niminen lehti selitti:
”Jehovan seuraajia on jo satoja meidän seudullamme, vaikka ne voitiin vielä eilen laskea yhden käden sormilla. He lisääntyvät tuhansiksi huomenna ja vaarantavat kirkkomme koko olemassaolon. Näistä syistä on välttämätöntä Pyhälle Synodillemme ja piispoillemme kiiruhtaa tutkimaan tätä kauheaa asiaa heti ja lykkäämättä sitä tuonnemmaksi tai viivyttelemättä.”
Toinen lehti, Pafos, yritti hämmennyksessään ja pimeydessään paljastaa syyn, minkä vuoksi niin monet vangit pakenivat Jehovan todistajain riveihin, mutta heidän laukauksensa osuikin taaksepäin ja paljasti uskonnollisten vankilain ja niiden ihmisten kurjan tilan, jotka ovat niistä vastuussa. Huomaa, miten seuraavan otteen totuus räjähtikin vasten heidän omia kasvojaan.
”Se köyhyyden ja kurjuuden tila, mikä vallitsee eräissä kylissä, sekä luostareitten ja kirkon suuri omaisuus, kaikki nämä ovat muokanneet oikeaa maaperää kiliastisen uskonnollisen vakaumuksen kasvulle [tarkoittaa Jehovan todistajain uskoa]. Mainitsemme esimerkiksi yhden kylän, nimittäin Episkopin, missä melkein kaikki maa kuuluu kirkolle ja sen asukkaat työskentelevät orjina vuokraten maata tai ryhtyen osakkaiksi. He eivät ole vuosikausiin korjanneet yhtään ainoaa siementä siitä maasta, minkä he ovat vuokranneet kirkolta, niiden ankarain katojen tähden, jotka aiheutuvat tällä seudulla vallitsevasta vehnäsairaudesta. Ja kuitenkin on heidän tästä huolimatta pakko maksaa vuokransa kokonaan, ilman minkäänlaista alennusta. Ei ole näin ollen ihme, jos puolet tämän kylän asukkaista tulikin Jehovan todistajiksi. . . .
”Kyproksen kirkon pitäisi ymmärtää edelläolevasta, että se ei voita paperisodassa. Kiliastit ovat löytäneet kirkollisuuden Akilleen kantapään . . . Ei riitä, että heitä vastaan taistellaan lentolehtisillä.”
VANGIT OPPIVAT TUNTEMAAN PAKOTIEN
Sunnuntai oli suuri päivä. Jo varhain aamulla kokoontui 200 kuuntelemaan kasteen merkitystä ja tarkoitusta koskevaa puhetta. Sitten meni linja-autollinen Ala-Pafon merelle, siihen muinaiseen kaupunkiin, missä Paavali saarnasi pelastusta ja vapautusta, ja siellä vertauskuvasi 19 henkeä vihkiytymisensä antamalla upottaa itsensä täydelleen veteen. Ilmoitetun yleisen esitelmän aihe oli ”Vapaus vangeille”. Nyt lähestyi sen pitämishetki. Oltiin kovasti jännittyneitä sen suhteen, kuinka monta kuulijaa saapuisi. Tottelisivatko Pafon vankiparat vartijoitaan ja jäisivät pois? Vai tulisivatko he oppimaan elämän tien tuntemusta? Yleisö itse antoi vastauksen, kun yhteensä yli 500 henkeä täytti elokuvateatterin ja kuunteli erittäin kiinnostuneina selitystä, kuinka he voivat löytää ikuisen vapauden uskonnollisten vangitsijainsa sorrosta sekä uudessa maailmassa saavutettavan elämän.
Kolmipäiväinen konventti päättyi, ja todistajat lähtivät Pafosta sydän täynnä kiitollisuutta Jehovaa kohtaan kaikista hänen ihmeellisistä siunauksistaan sekä siitä edusta, mikä heillä oli julistaessaan vapautta tämän seudun poljetuille ihmisille. Heidän on täytynyt ajatella Paavalia ja hänen tovereitaan ja havaita, että Jehova Jumala on moninkertaistanut näinä ”viimeisinä päivinä” evankeliuminsaarnaajainsa lukumäärän ja lähettänyt heidät jälleen tälle uusintakäynnille Pafoon, jotta he julistaisivat vapautta nykyisille vangeille, avaisivat vankilan sidotuille ja paljastaisivat katseille koko sen tosiasian, että heidän kirkolliset noitansa ovat nykyään yhtä sokeita kuin muinainen Elymas. Jehovan voima ja henki oli totisesti yhtä mahtavana hänen todistajainsa puolesta tässä tilaisuudessa, kuin se oli tuhat yhdeksänsataa vuotta takaperinkin!