Lukijain kysymyksiä

● Mitä Ilmestyskirjan 20:5 merkitsee sanoessaan: ”Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet”? – J. S., Kentucky.

Tämä ei merkitse sitä, että ”muut kuolleet”, ne, jotka eivät kuulu Kristuksen ruumiin jäseniin, jotka hallitsevat hänen kanssaan taivaassa tuhat vuotta, eivät saisi ylösnousemusta ennen kuin tuhatvuotiskauden lopussa. Sanaa ”jälleen” ei ole vanhoissa luotettavimmissa käsikirjoituksissa, kuten nykyaikaiset käännökset osoittavat, käännökset, jotka perustuvat tämän alan viimeisimpiin tutkimuksiin. Uuden maailman käännös kääntää tämän osan tekstiä näin ”Muut kuolleet eivät tulleet elämään, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat päättyneet.” Ihmiskunta on laskettu kuluneina vuosisatoina yleensä ”kuolleeksi rikoksiinsa ja synteihinsä” Aadamilta perimänsä kuolemantuomion alaisuudessa, sellaiseksi, jolla ei ole oikeutta elämään ja jolla ei siis ole elämän täyteyttä Jumalan silmissä. Vasta tuhatvuotishallituksen lopussa, kun se koe, jonka lyhyeksi hetkeksi palautettu Saatana aiheuttaa, on ohitse, saavuttavat Kristuksen lunastuksen tuottamat edut huippunsa niille, jotka tulevat asumaan maata. Silloin Jehova Jumala julistaa heidät vanhurskaiksi ja merkitsee heidän nimensä pysyvästi ”elämän kirjaan”, ja he astuvat täydellisesti iankaikkiseen elämään. Vasta silloin kun aadamlainen kuolema on kokonaan poistettu, maan asukkaat ”tulevat elämään” ensi kerran elämän täysimmässä merkityksessä, niinkuin Jehova Jumala katselee sitä. – Ef. 2:1; Ilm. 20:7–9, 12, 15; 22:19.

● Miten Jeesus voi hyvällä syyllä tuomita ja kuihduttaa viikunapuun, jossa ei ollut hedelmiä, kun otamme huomioon, ettei silloin ollut viikunain aika? – P. S., Oklahoma.

Kertomus kuuluu: ”Etäältä hän näki viikunapuun, jossa oli lehtiä, ja hän meni katsomaan, löytäisikö hän ehkä siitä jotakin. Mutta tultuaan sen luo, hän ei tavannut mitään muuta kuin lehtiä, sillä ei ollut viikunain aika. Ja niin hän sanoi sille vastaukseksi: ’Älköön kukaan syökö hedelmiä sinusta enää koskaan.’” Kohta sen jälkeen puu kuihtui ja kuoli. (Mark. 11:12–14, 20, Um) Monet Raamatun oppineet koettavat osoittaa, että siihen vuoden aikaan oli eräissä määrätyissä olosuhteissa viikunoita puissa, mutta heidän väitteensä eivät näytä olevan kovinkaan päteviä, eivätkä ne kumoa Raamatun selitystä että ”ei ollut viikunain aika”. Miksi sitten tuomita puuta? Koska puun ulkonäkö johti katsojat odottamaan siitä hedelmiä. Hedelmät ilmestyvät viikunapuihin ennen lehtiä, ja kun lehdet ovat puhjenneet, niin niistä voidaan odottaa hedelmiäkin. Tässä puussa oli lehtiä. Jeesus näki sen kaukaa. Hänellä oli oikeus odottaa siitä hedelmiä tuon puun lehtevyyden takia, ja niin hän meni saadakseen joitakuita viikunoita nälkänsä tyydyttämiseksi. Kun hän ei löytänytkään mitään, niin hän tuomitsi puun. Vaikka myönnämmekin, ettei ollut viikunain aika, niin tuo puu oli nähtävästi poikkeuksellinen, tavattoman varhainen jostakin syystä, ja sen lehdet lupasivat hedelmiä. Se muistuttaa Juudan kansasta, joka oli liitossa Jumalan kanssa ja jolla oli hänen lakinsa ja joka noudatti palvontamuotoja ja näytti ulkonaisesti kantavan hedelmää Jumalalle, mutta kun Kristus Jeesus tuli maan päälle ja tarkasti sitä kansaa, niin hän havaitsi kuitenkin sen hedelmänkantoluulottelut vääriksi, ja hän tuomitsi sen kansan sanoen: ”Teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.” Se kuihtui ja kuoli pois Jumalan pyhän kansan asemasta, sillä hän hylkäsi sen, ja roomalaiset tulivat sen jälkeen ja autioittivat Jerusalemin. – Matt. 23:38.

● Voidaanko sanoa, että Harmagedon alkoi 1914, kun Saatana heitettiin pois taivaasta maan päälle? – Connecticutilainen lukija.

Kun pakanain ajat päättyivät ja Jeesus Kristus nousi valtaistuimelle 1914, ei Saatana hyväksynyt tuota uutta Kuningasta, ja seurauksena oli taivaassa sota, mikä päättyi Saatanan heittämiseen sieltä pois. Se sota oli ”lopun ajan” alku Saatanan maailmalle, mutta sitä ei käyty Saatanan tuhoamiseksi. Ahdistus lyhennettiin Valtakunnan evankeliumin saarnaamista ja Herran muiden lampaitten kokoamista varten maan päällä. Kun todistus on annettu ja lampaat ja vuohet eroteltu, sitten tulee lopullinen loppu Saatanan maailmalle. Se on Harmagedon, Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän taistelu, ja se vapauttaa kaikkeuden Saatanasta ja hänen paholaisistaan ja maan päällä olevista näkyvistä asiamiehistään. – Matt. 24:14; Ilm. 12:7–12; 16:14–16; 19:11–20:3.