Kohtuullisuus hyvien asioitten nauttimisessa

”KUINKA moninaiset ovat sinun tekosi, [Jehova]! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa. . . . sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä. Kiitä [Jehovaa]!” Näin huudahtaa psalminkirjoittaja Psalmissa 104:24, 27, 28, 35. Hän näki kaikkialla todisteita Jehovan hyvyydestä ja luomuksiensa rakkaudellisesta huolenpidosta.

Eikä Jumala tyytynyt ihmisen ylläpidosta huolehtiessaan antamaan maalliselle luomukselleen ainoastaan kaikkein välttämättömintä, vaan jakeli hänelle ylen runsaasti siunauksia. Hän varasi monenlaisia laatuja viljaa, hedelmiä, kasviksia ja lihaa. Eikä ainoastaan monia eri lajeja, vaan vielä useita muunnoksia kuhunkin laatuun, niin että ihminen voi nauttia monenlaisia omenia, päärynöitä, rypäleitä jne. ja sen lisäksi eri muodoissa: tuoreina, säilöttyinä, kuivattuina, kuten rusinoina, puristettuina, kuten rypälemehuna tai viiniksi käytettynä.

Mutta jotkut tahtovat vastustaa viinien ja muiden alkoholipitoisten juomien laskemista niihin hyviin asioihin, joita Luoja on varannut ihmiselle. Vesi, maito, hedelmämehut ja ”miedot” juomat, ne sopivat, mutta viini, olut, konjakki ja muut alkoholipitoiset juomat – ei! He pyytävät meitä tarkastamaan vaikuttavia tilastoja ja tosiasioita, jotka osoittavat, miten paljon vahinkoa alkoholi on tehnyt ihmisen mielelle, keholle ja perhe-elämälle. He viittaavat siihen kuvaan, mikä on hyvin tunnettu kaikkialla ja missä juoppo hoippuu eteenpäin kadulla tai makaa katuojassa; he kiinnittävät huomion alkoholista johtuneisiin moniin tapaturmiin, puhumattakaan sekä aikuisten että nuorison rikollisuudesta. He päättelevät, että kenelläkään ei voi olla hyvää sanaa alkoholijuomien puolesta; jokaisen kristityn ei pitäisi ainoastaan olla ehdottomasti raitis, vaan hänen tulisi myöskin kannattaa raittiusliikettä.

Miten pitäisi Jumalan palvelijain, vihkiytyneitten kristittyjen evankeliuminlähettien, suhtautua viiniin jne.? Huomaa ensiksi Jeesuksen sanoneen selvästi, että hänen seuraajansa eivät ole maailmasta (Joh. 17:16), ja osoittaneen, että olisi typerää, jos he kuluttaisivat aikaa, voimaa ja varoja koettaakseen paikata tätä kulunutta maailmaa kristillisten periaatteitten uusilla paikoilla. Koettakoon maailma uudistaa itseään yhteiskunnallisella lainsäädännöllä, raittiusliikkeillä ja muilla sellaisilla, mutta kristityillä on ainoastaan yksi velvoitus, ’tämän yhden hän tekee’: ”Saarnaa sanaa.” (2. Tim. 4:2) Hän ei yritä tyrkyttää katsantokantaansa toisille, vaan koettaa saada elämänsä sopusointuun Raamatussa esitettyjen periaatteitten kanssa. Ainoastaan Raamattu sisältää tyydyttävän ja arvovaltaisen tiedon siitä, mikä on oikein tai väärin kaikissa henkilökohtaisissa asioissa.

Kuten eräässä aikaisemmassa numerossamme olemme osoittaneet, Raamattu ei hyväksy tupakan käyttöä kristityille palvelijoille, vaikka siinä ei mainitakaan sitä nimeltä (siitä ilmeisestä syystä, että sitä ei tunnettu läntisen pallonpuoliskon ulkopuolella ennen kuin tuhat viisisataa vuotta Raamatun kirjoittamisen jälkeen). Tupakka on huumausaine, joka tekee käyttäjistään orjia, sen käyttö on saastaista, vahingollista mielelle ja keholle sekä kiusallista toisille, joiden on pakko hengittää savun kyllästämää ilmaa. Tupakka ei ole totisesti niihin hyviin asioihin kuuluva, joita ihminen saa nauttia.

Toisaalta on asioita, mitkä ovat laillisia tai laittomia riippuen siitä, missä tarkoituksessa niitä suoritetaan. Raamattu tuomitsee metsästyksen ja kalastuksen, jos niitä harjoitetaan yksistään urheilun vuoksi. On itsekästä ja jumalatonta riistää luomukselta henki pelkästään sen vavahduttavan vaikutuksen takia, minkä aiheuttaa voimiensa paneminen sitä vastaan tai tappamishalun tyydyttäminen. Mutta metsänriista ja kalat ovat niitä hyviä asioita, mitkä Jumala on varannut ihmiselle, ja siksi on aivan oikein ja sopivaa metsästää ja kalastaa vaatetukseksi ja ravinnoksi.

Sitten on jälleen eräitä asioita, mitkä ovat luvallisia, vaikka eivät hyödyllisiä (1. Kor. 10:23), ja toinen menetelmä voi olla hyvä, mutta toinen parempi. (1. Kor. 7:38) Avioliiton ilot kuuluvat niihin siunauksiin, joita ihmisellä on lupa nauttia, mutta siveettömyyteen vajoavat saavat tuhon Jumalan kädestä. ”Joka vaimon löysi, se onnen löysi” (Sananl. 18:22), ja avioliitto on kunniallinen kaikessa. (Hepr. 13:4) Raamattu antaa tässäkin kehoituksia oikeaan menettelyyn: aviopuolisoiden tulee tyytyä toisiinsa (Sananl. 5:19) ja menetellä toistensa kanssa kauniisti ja hienotunteisesti. – 1. Piet. 3:7; 1. Kor. 7:3, 4.

Ja niin huomaamme Raamatun antavan viisaita neuvoja sen suhteen, mikä on oikein ja mikä väärin viinin ja väkijuomien käytössäkin. Niitä ei ole kielletty in toto [kokonaan] missään. Melkisedek, pappi ja kuningas, tarjosi Aabrahamille leipää ja viiniä. (1. Moos. 14:18) Israelilaisille annettiin ohjeita viinin käytöstä juomauhreina Jehovalle. (3. Moos. 23:13) Psalminkirjoittaja sanoo, että Jumala varasi ”viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen”. (Ps. 104:15) Raamattu neuvoo edelleen: ”Juo viinisi hyvillä mielin” ja sanoo, että ”viini ilahuttaa elämän”. (Saarn. 9:7; 10:19) Ja viiniä käytetään kerran toisensa jälkeen kuvaamaan niitä hyviä hengellisiä asioita, joita Jumala antaa ihmiselle: ”Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. . . . ostakaa . . . hinnatta viiniä ja maitoa. . . . Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä.” (Jes. 55:1, 2) Ja taas: ”Viisaus on talonsa rakentanut, . . . viininsä sekoittanut . . . ’Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani. Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää’.” – Sananl. 9:1–6.

Kun tulemme Kreikkalaisiin Kirjoituksiin, niin huomaamme, että Jeesuksen aivan ensimmäinen ihmetyö oli veden muuttaminen viiniksi, ja sekä siinä käytetty kreikkalainen sana että itse kertomus tekevät selväksi, että se ei ollut pelkkää rypälemehua, vaan käynyttä viiniä. (Joh. 2:3–10) Eräässä toisessa tilaisuudessa hän puhui siitä, ettei tule panna uutta viiniä vanhoihin pulloihin (viinileileihin), jotta ne eivät halkeaisi, ja että vanha viini on parempaa kuin uusi (Luuk. 5:37–39); ja tämä todistaa jälleen selvästi, että kysymys on viinistä eikä käymättömästä rypälemehusta. Hän itsekin nautti viiniä ja sai omavanhurskaat ulkokultaiset fariseukset syyttämään häntä (väärin) juomariksi. – Matt. 11:19.

Huomaamme vielä Paavalin neuvovan Timoteusta: ”Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi.” (1. Tim. 5:23) Näistä Raamatun esityksistä käy täysin ilmeiseksi, että viini kuuluu niihin hyviin asioihin, mitkä Luoja varasi ihmisen nautittaviksi.

Mutta olisi vakava erehdys tehdä sellainen johtopäätös, että koska viini ei ole kielletty, niin sitä saa nauttia ylenmäärin eli alempien himojen syttymiseen asti. Liiallisuus on väärin ja vahingollista, olkoonpa kysymys mistä tahansa, ja Raamattu tuomitsee kohtuuttomuuden ruoassa (suursyömäriyden) yhtä ankarasti kuin liiallisen juomisenkin; mutta raittiusmiehet sivuuttavat yleensä tämän tosiasian. – 5. Moos. 21:20, e. h. k.; Sananl. 23:20, 21.

Kristittyä kehoitetaan harjoittamaan ”ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä” ja ilmoitetaan, että ’se henki, minkä Jumala on antanut meille, ei ole arkuuden, vaan rakkauden ja voiman ja itsekurin henki’. (2. Piet. 1:6; 2. Tim. 1:7) Huomattakoon myöskin, että Paavali neuvoi Timoteusta ottamaan ”vähän” viiniä terveytensä tähden ja että hän tähdensi erityisesti sitä, että ”paljon” viinin nauttijoita ei pidä asettaa kristillisten seurakuntien valvojiksi eikä apulaisiksi. (1. Tim. 3:3, 8; Tiit. 1:7; 2:3) Ja koska näiden tulee olla esimerkkejä, niin siitä seuraa, että muidenkaan seurakuntaan kuuluvien ei pidä nauttia liian paljon viiniä. Sen sijaan että ”täytyttäisiin” viinistä, mistä tulee kohtuuttomuutta ja hurjistelua, kaikkien on täytyttävä pyhällä hengellä, Jumalan toimivalla voimalla. – Ef. 5:15–18.

Että ylenmääräinen viinin ja väkijuomien käyttö on sekä tyhmää että väärin, se ilmenee vielä seuraavista raamatunkohdista: ”Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät? Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät.” ”Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; ei ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee.” (Sananl. 23:29, 30; 20:1) ”Voi niitä, jotka ovat urhoja viinin juonnissa ja aimomiehiä väkijuoman sekoittamisessa [ja heikkoja oikeuden langettamisessa, jotka lahjuksesta julistavat syyllisen syyttömäksi.” (Jes. 5:22, 23) ”Viini ja väkijuoma ottavat pois ymmärryksen.” – Hoos. 4:11, Amer. käänn.

AIKA PIDÄTTYÄ VIINISTÄ

Raamattu ei osoita ainoastaan, että viinin käytössä tulee noudattaa kohtuullisuutta, vaan myös, että – kuten kaikella auringon alla – on aika juoda ja aika pidättyä juomasta. Milloin tulee pidättyä? Leeviläispappeja käskettiin olemaan juomatta viiniä, kun he palvelivat Jehovan edessä tabernaakkelissa. (3. Moos. 10:9) He eivät saaneet olla viinin vaikutuksen alaisia eivätkä riippuvaisia sen kiihoituksesta suorittaessaan papillisia tehtäviään. Heidän mielensä ja omantuntonsa piti olla herkässä vireessä Jehovan lain suhteen, mikä olisi tuskin ollut mahdollista, jos he olisivat olleet alkoholipitoisten juomien vaikutuksen alaisia. Tämä kehoittaa Voimakkaasti niitä, jotka palvelevat nykyään Jehovaa, pidättymään juomasta viiniä jne. silloin kun ovat palvelustehtävissään. He eivät pysy siten ainoastaan parhaassa mielentilassa ja henkisessä kunnossa ja omaa suurinta itsehillintäkykyä, vaan he välttävät myös tarpeettomasti loukkaamasta niitä, joille alkoholilta tuoksahtava henki on vastenmielinen. Sananlaskut 31:4, 5 osoittaa myös, että viinin nauttiminen häiritsee todennäköisesti parhainta arvostelukykyä: ”Ei kuningasten sovi juoda runsaasti viiniä eikä ruhtinasten kaataa kurkkuunsa väkijuomia, jotteivät he maljoineen unohtaisi lakiaan ja tuomitsisi väärin kurjan asiaa.” (Moffatt)

Arvonanto toisten periaatteita ja omaatuntoa kohtaan saattaa panna meidät pidättymään viinistä. Me voimme tuntea olevamme voimakkaita ja kykeneviä hillitsemään itsemme, kun olemme kohtuullisia, mutta meidän ei pidä houkutella eikä viekotella veljeämme nauttimaan, jos hänen on mielestään parasta ja turvallisinta olla ehdoton. (Katso Habakukin 2:15, 16:tta.) Tosiaankaan ei meidän pitäisi juoda ollessamme tällaisten heikompien seurassa, vaan mieluummin kieltäytyä tuosta nautinnosta veljemme hengellisen hyvinvoinnin takia. Niinkuin apostoli Paavali esittää asian hyvin: ”Totta on, että kaikki on puhdasta, mutta ihmiselle on väärin loukata toisten omaatuntoa sillä, mitä hän syö. On oikein olla syömättä lihaa lainkaan ja juomatta viiniä tai tekemättä mitään muutakaan, jos se loukkaa veljesi omaatuntoa.” – Room. 14:20, 21, Amer. käänn.

Niiden, joilla on vaikea hillitä itseään, olisi aina parasta pidättyä nauttimasta juovuttavia juomia. On parempi kieltää itseltään viinin juonnin lyhyt hetkellinen nautinto kuin tuottaa häpeää totuudelle ja ehkä aiheuttaa toisten kompastus. Eikä tästä kieltäytymisen pitäisi olla suuri vaikeuskaan. Juutalaiset olivat ilman viiniä neljäkymmentä vuotta (5. Moos. 29:6), eivätkä he nähtävästi kaivanneetkaan sitä kovinkaan paljon, niinkuin luemme heidän ikävöineen Egyptin lihaa, ruoholaukkaa, sipulia ja kynsilaukkaa (4. Moos. 11:5), mutta ei viiniään. Reekabilaiset olivat halukkaita olemaan viinittä, koska heidän esi-isänsä Joonadab oli käskenyt niin, ja Jehova antoi heille tunnustuksen tämän käskyn tottelemisesta. (Jer. 35:1–19) Danielia ja hänen kolmea toveriaan siunattiin siksi, että he kieltäytyivät kuninkaan herkuista, joihin kuului viinikin. – Dan. 1:8–21.

KUTSUISSA KÄYMINEN

Eräillä Herran palvelijoilla on nykyään taipumusta käydä kutsuissa, joissa on mahdollisuus paljoon juomiseen. On viisasta olla varuillaan. Liiallista juomista voi seurata keskustelu, mikä on kaukana ylentävästä, ja teot, mitkä eivät kestä valoa. Tällaiset kutsut, joissa laiminlyödään hengellinen hyvinvointi, ovat vaarallisia kaikille Jumalan palvelijoille, jotka haluavat saada hänen hyväksymyksensä. Nainut aviopari voi johtua kujeilemaan toisten kanssa ja jännittämään uskollisuuttaan toisiaan kohtaan sen huvin vuoksi, mitä tuottaa ”kävely heikolla jäällä”; kun taas nuoret ja yksinäiset ihmiset, joilla on, jos he kehittävät asianmukaisesti naimattomuuslahjaa, niin paljon odotettavanaan tienraivauksen, ulkomaisen lähetystyön tai Beetelin palveluksessa, voivat havaita leimahtaneensa liekkiin ja sen johdosta joutua aviollisiin suhteisiin, joissa heidän täytyy nuhteettomuutensa säilyttämiseksi kantaa lisäksi tulleet perhevelvollisuudet ja vastaavasti vähentyneet Valtakunnan edut; ja tähän he ovat joutuneet tuosta huonosta alusta.

Tällaiset kutsut haiskahtavat liian usein jumalattoman maailman menolta: ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.” (Jes. 22:13) Niillä on enemmän yhteistä Belsassarin pitojen kanssa, joissa hän viinin kiihdyttämänä pilkkasi tahallisesti Jehovan nimeä, kuin sen toveruuden ja leivän syömisen kanssa, mistä Jeesus nautti apostoleittensa ja opetuslapsiensa seurassa ylösnousemuksensa jälkeen.

Siinä ei ole tosin itsessään mitään väärää, jos ystävät tulevat silloin tällöin yhteen ja nauttivat tavallista hiukan runsaammin sitä hyvää, mitä Herra on varannut ihmiselle ruoan ja juoman muodossa. Voivatpa tällaiset tilaisuudet olla hyödyksikin siinä, että ne auttavat hyvätahtoisia kiinnostuneita arvostamaan sitä seikkaa, etteivät Jehovan todistajat ole kiihkomielisiä äärimmäisyysihmisiä. Mutta älkäämme unohtako noina aikoina olevamme Jehovan palvelijoita, nauttikaamme ruokaa ja juomaa kohtuullisesti, niin ettemme tuota häpeää emmekä aiheuta pahoja jälkiseurauksia, ja ennen kaikkea, olkoon keskustelu puhdasta ja kasvattavaa. Valtakunnan laulujen laulaminen ja soittaminen, raamatullisten arvausleikkien esittäminen, kenttäkokemusten kertominen jne. voi yhdessä muodostaa sellaisen illan, mikä ei koidu ainoastaan rentoutumiseksi ja nautinnoksi, vaan myöskin muuten hyödyksi.

Olkoon jokainen kristitty palvelija varuillaan sen tähden, muistaen Saatanan tahtovan turmella ihmissuvun aiheuttaakseen kaikkien tuhon Harmagedonissa, että lihaan kylväminen merkitsee tuhon korjaamista ja että ”[me] olemme kuluttaneet kylliksi aikaa menneisyydessä tehden niinkuin pakanat haluavat tehdä, antautuen aistillisuuteen, himoihin, juoppouteen, mässäilyyn, huikenteluun”. (1. Piet. 4:3, Amer. käänn.) Käyttäkäämme kristillistä vapauttamme rehellisesti, viisaasti ja hienotunteisesti. Olkaa kohtuullisia niiden hyvien asiain nauttimisessa, mitkä Jumala on varannut, ”söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi”, pitäen aina mielessä, että ”Jumalan Valtakunta ei ole sitä, mitä me syömme tai juomme, vaan vanhurskautta, rauhaa ja onnellisuutta pyhän hengen omaamisen kautta”. – 1. Kor. 10:31; Room. 14:17, Amer. käänn.