Sotaa ja evankeliumin julistusta Palestiinassa
SE SEKASORTO, mikä seuraa aina kansalaissotaa, on suuresti ehkäissyt evankeliumin saarnaamista Palestiinassa. Taloudellinen tila korjaantuu hyvin hitaasti, ja ystävien on vaikea löytää työtä hankkiakseen itselleen elämän välttämättömyyksiä. Seura yritti auttaa lähettämällä ruokaa ja vaatteita. Kun virkavalta oli pidätellyt niitä kauan aikaa, niin ne saapuivat lopulta ystäville kesäkuussa.
Huonojen liikenneyhteyksien ja matkustusmahdollisuuksien takia on työ rajoittunut Beit Jalan ja Beetlehemin välille, vaikka sitä onkin tehty hiukan myös Beit Sahurissa ja Jerusalemissa. Jerusalemissa on ilmaantunut paljon kiinnostusta, ovatpa jotkut ihmiset menneet julistajien koteihinkin saadakseen kuulla enemmän Valtakunnan sanomaa.
Palestiinassa toimii nyt kaksi tienraivaajaa, joista juutalaiset vangitsivat toisen sodan aikana. Häntä pidettiin pidätyksensä aikana 4 eri leirissä, joissa hän saarnasi yhteensä 995 tuntia vankitovereilleen.
Papit tekivät vääriä syytöksiä tätä veljeä vastaan, kun hänet vapautettiin, ja hän joutui sen tähden vaikeuksiin viranomaisten kanssa. Sotapoliisi tutki hänen huoneensa hänen neuvotellessaan toisten hallitusten viranomaisten kanssa. He lukivat hänen huoneessaan ollutta kirjallisuutta, ja kuulivat toisten samassa talossa asuvien todistuksia. Eräs poliisi, muhamettilainen, sanoi: ”Minä todistan, että näillä ihmisillä on totuus eikä keilläkään muilla ole totuutta.”
Tienraivaaja kutsuttiin sitten sotatuomioistuimen eteen, missä hänen sallittiin esittää syy Jehovan todistajain ja muiden uskontojen väliseen eroon. Komentaja käski sen jälkeen sotilaita kutsumaan ketkä tahansa kaksi pappia oikeusistuimeen todistamaan syytteensä julkisesti ja vastaamaan tämän veljen kysymyksiin, mutta sotilaat palasivat ilman heitä. Kullakin tavatulla papilla oli esteensä, yksi oli ’sairas’, toisen täytyi jäädä kouluun opettamaan oppilaitaan, kolmas selitti, että hänen Raamattunsa oli lukitussa kirkossa eikä hänellä ollut avainta eikä hän halunnut kohdata Jehovan todistajaa ilman Raamattuaan. Kun komentaja kuuli tämän, niin hän sanoi: ”He ovat kaikki valehtelijoita! Tämä mies ei näytä olevan juutalainen [veli oli venäläissyntyinen], ja mitä tulee toiseen syytökseen, niin mikään ei todista hänen olevan kommunisti.” Upseereitten keskusteltua vähän aikaa keskenään eräs upseereista puristi tienraivaajan kättä ja sanoi: ”Minä olen puolellanne. Menkää ja saarnatkaa. Te olette totuuden puolella, ja he ovat väärällä puolella. Minä olen veljenne.”
Raportit on saatu ainoastaan kahdelta niistä kuudesta ryhmästä, mitkä toimivat ennen Arabian-Israelin sotaa. Mutta julistavien raportit osoittavat kuitenkin vähittäistä kasvua, ja jatkuvaa edistystä voidaan odottaa.
(Vuosikirjasta)