Sanan saarnaamista Tanskassa v. 1949
JEHOVAN todistajain täytyy olla voimakkaita ja päättäväisiä kaikessa, mihin he ryhtyvät. Kun katsoo Herraan ja mukautuu huolellisesti Jehovan ohjaukseen, niin huomaa elämänsä menestyvän ja työnsä edistyvän. Herran palvelijat ponnistelevat Tanskassa eteenpäin ahkerina, ja vaikka siellä on vain noin neljä miljoonaa asukasta, joille he voivat todistaa, niin tuon maan uskolliset palvelijat uskovat siellä olevan vielä monta, jotka tulevat totuuteen ja liittyvät edistämään tosi palvontaa. Heillä oli kuluneena vuonna 16 prosentin lisäys julistajien lukumäärässä. He ovat saaneet ahkerin ponnisteluin ja työssään pysymällä monet ihmiset huomaamaan, mitä heillä on sanottavana. Haaratoimistonpalvelijan raportti ilmaisee tämän.
Tänä vuonna oli meillä ensimmäinen piirikonventti, johon oli järjestetty täydellinen ruokailu. Kaikki hyvät puolet, mitkä havaitsimme Yhdysvaltain suurissa konventeissa, otettiin mahdollisuuksien mukaan käytäntöön, ja ystävät pitivät suuressa arvossa tilaisuutta saada ateriansa samassa rakennuksessa, missä konventtikin pidettiin. Ruokailujärjestely antoi lisäksi monille julistajille tilaisuuden lahjoittaa erilaisia ruokatarpeita, ja heidän anteliaisuutensa auttoi meitä toisten konventtikulujen suorittamisessa. Halukkaita työntekijöitä ei myöskään puuttunut, vaan heitä riitti kaikkiin tehtäviin.
Konventin jälkeen oli eräässä paikkakunnan sanomalehdessä pitkä kirjoitus, missä sanottiin muun muassa:
”He [Jehovan todistajat] sanovat, että ’maailman valtakunnasta on tullut Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta ja hän on oleva Kuningas aina ja iankaikkisesti’. . . . Taivaan äänet ilmoittavat meille sen tosiasian, että on tapahtunut hallituksen vaihdos maailman hallinnon yhteydessä. Luulisipa tämän olevan jotakin, mistä vaivautunut, pelokas, kiusautunut, pahoinpidelty ja hämmästyksissään oleva maailma olisi kiinnostunut . . . Ajateltakoon mitä halutaan Jehovan todistajista, tosiasiaksi jää, että se on mahtava liike, suuri pasuuna . . . ei mikään pikku mies, joka sivukadulla puhaltaa torveaan, vaan maailmanliike, joka kuullaan kaikissa osissa vanhaa maailmaa, mutta jonka historiallista merkitystä tuskin ymmärretään. Mutta maailmankaupungin, Baabelin, muurit rakoilevat. Ne luhistuvat pian, ja voittaja valloittaa Baabelin. Herätkää!”
Erikoisponnistuksemme katutyön tehostamiseksi ovat johtaneet hyviin tuloksiin. Tämä palvelusmuoto on ihmeellinen todistus edellyttäen, että julistajat ovat huolellisia ulkoasunsa ja esiintymisensä suhteen. Monet ihmiset, joita olisi muulla tavalla vaikea tavata, saavat täten tilaisuuden kohdata todistajia ja kuulla sanoman. Tällainen henkilö oli eräs tanskalainen professori, joka kirjoitti meille lausuen tunnustuksensa eräästä Herätkää!-lehden kirjoituksesta ”Kehitys” ja toivottaen meille menestystä työssä, missä hän oli epäonnistunut kaksikymmentä viisi vuotta sitten.
Eräät julistajat aloittavat katutyön ennen kuutta aamulla ja tapaavat tällöin työläisiä, jotka ovat matkalla työpaikkoihinsa ja tehtaisiin. Tiedämme luotettavista lähteistä tämän johtaneen moniin keskusteluihin Jehovan todistajain kasvattavasta työstä, ja tällä tavalla ihmisten mieli suuntautuu alinomaa Jehovaan ja Valtakuntaan eikä viimeisimpään sanomalehdissä olleeseen kiihoitusuutiseen.
Niidenkin, jotka eivät ole yhtä mieltä kanssamme, täytyy tunnustaa Jehovan todistajain into. Seuraava ote kirjeestä, mikä oli julkaistuna Katolisessa viikkolehdessä, on kuvaava näyte tästä:
”Muutamina viime kuukausina on saatu nähdä usein ihmisiä kaduilla myymässä lehteä nimeltä ’Herätkää!’ Monet noista myyjistä ovat aivan nuoria, jotkut vain neljätoistavuotiaita. Kun näen sen innon, millä nuo ihmiset työskentelevät ihanteensa ja vakaumuksensa puolesta pelkäämättä tai tuntematta alemmuuskompleksia, niin se on syytös meitä vastaan. Voitte sanoa Jehovan todistajia idiooteiksi, jos haluatte, mutta heillä on totisesti intoa uskonsa puolesta, eivätkä ne, jotka kulkevat tällä asialla, ole suinkaan vanhanaikaisia vanhapiikatätejä tai eläkevaareja, vaan nuoria miehiä ja naisia, jotka ovat käytökseltään ja vaatetukseltaan enemmänkin meidän johtavien liiketalojemme edustajia. Haluaisin nyt kysyä (en arvostella): Mitä Tanskan katolinen nuoriso tekee kootakseen monia etsijöitä katolisen kirkon katon alle?”
FÄRSAARET
Eräs tanskalainen pariskunta on suorittanut oikein hyvän työn näillä saarilla kuluneena vuonna. Monista vaikeuksista huolimatta – mm. heidän kotinsa tuhoutui myrskyssä – nämä ystävät ovat menneet uskollisesti eteenpäin taistelussa, ja ryhmän perustamiselle on laskettu pohja. Heidän uutta kotiaan käytetään nyt Valtakunnansalina, ja me odotamme sen kiinnostuksen lujittumista, mikä on havaittu. Vuoden kuluessa on levitetty yli 4 000 kirjaa, kirjasta ja lehteä, ja näistä oli sidottuja kirjoja yli 1 400.
(Vuosikirjasta)