Daniel, Jumalan viisauden kanava

DANIEL tuli kuuluisaksi erittäin viisaana miehenä, mutta maine ei noussut hänen päähänsä. Hän tunsi kirjallisuutta ja kieliä ja käytti kahta kieltä, hepreaa ja arameaa, kirjoittaessaan sen Raamatun kirjan, jolla on hänen nimensä. Hänellä oli erityisesti merkitsevien näkyjen ja unien näkemislahja sekä kyky selittää toisten näkyjä, joilla oli profeetallista merkitystä. Hän vei monta kertaa voiton Babylonian viisaitten viisaudesta. Mutta hänen tietonsa ei pöyhistyttänyt häntä eikä kuumentanut hänen päätään. Hän tiesi, että hänellä itsellään ei ollut viisauslähdettä, ja hän tunnusti olevansa pelkkä väline, joka välitti ylhäältä Jumalan viisautta ihmisille. Hän selitti tämän auliisti kääntääkseen huomion kaiken tosi viisauden päälähteen, Jehova Jumalan, puoleen.

Raamatun Daniel joutuu Raamatun kertomuksen virtaan silloin kun Nebukadnessar, Babylonian kuningas, vie juutalaiset ensimmäisen kerran vankeuteen. Tämä tapahtui v. 618 eKr., Juudan kuninkaan Joojakimin hallitessa kolmatta vuottaan Babylonialle verovelvollisena ja hänen yhdentenätoista ja viimeisenä vuotenaan Juudan kuninkaana. Nebukadnessarin eunukkien päämiestä käskettiin valitsemaan vankeuden aikana juutalaisista kuninkaalliseen ja ylhäiseen sukuun kuuluvia sopusuhtaisia, kauniita ja älykkäitä nuorukaisia ja panemaan heidät kolmivuotiseen koulutukseen, jotta heistä tulisi sopivia palvelemaan kuninkaan läheisyydessä. Valittujen joukossa oli Danielkin ja hänen kolme heprealaista toveriaan, jotka tulivat kuuluisiksi tulisen pätsin tapauksessa. – Dan. 1:1–7.

Kun on ilmoitettu, miten nuori Daniel ja hänen toverinsa pysyttelivät puhtaina ruoan ja juoman suhteen, niin kerrotaan koulutuksen tulos: ”Ja Jumala antoi näille neljälle nuorukaiselle taidon käsittää kaikki kirjoitukset ja kaiken viisauden; ja Daniel ymmärsi kaikkinaiset näyt ja unet. Kun sitten ne päivät olivat kuluneet, joiden jälkeen kuningas oli käskenyt tuoda heidät esiin, niin hoviherrain päällikkö toi heidät Nebukadnessarin eteen. Kun nyt kuningas keskusteli heidän kanssaan, ei ollut heidän joukossaan yhtäkään Danielin, Hananjan, Miisaelin ja Asarjan vertaista. Niin he tulivat kuninkaan palvelijoiksi. Ja kaikissa viisautta ja ymmärrystä vaativissa asioissa, joita kuningas heiltä kyseli, hän havaitsi heidät kymmentä vertaa etevämmiksi kuin kaikki tietäjät ja noidat, jotka koko hänen valtakunnassaan olivat. Ja Daniel oli siellä kuningas Kooreksen ensimmäiseen vuoteen asti.” – Dan. 1:17–21.

Huomaa, miten kirjoittaja Daniel tunnusti Jumalan tämän viisauden antajaksi. Huomaa myös, kuinka hänen asenteensa, että hän oli pelkkä kanava, mutta että viisaus oli Jumalasta, ei muuttunut vähääkään ajan kuluessa ja hänen maineensa levitessä. Babylonian kuningas Nebukadnessar näki unen hallitessaan toista vuotta pakanain aikain ensimmäisen maailmanhallitsijan ominaisuudessa (tämä aika oli alkanut kaksi vuotta aikaisemmin, kun Nebukadnessar kukisti kokonaan Israelin riippumattoman teokraattisen kansan asemasta v. 607 eKr.), mutta hän unohti sen unen herättyään. Kun Nebukadnessar vaati, että hänen viisaitten noitiensa ja taikureittensa on joko ilmoitettava uni ja sen selitys tai kuoltava, niin nuo kauhistuneet viisaat selittivät: ”Ei ole maan päällä ihmistä, joka kykenisi selittämään sen, mitä kuningas sanoi. Eikä yksikään suuri ja voimallinen kuningas ole koskaan vaatinut tämänkaltaista asiaa keneltäkään tietäjältä, noidalta tai kaldealaiselta. Sillä asia, jota kuningas vaatii, on vaikea, eikä ole ketään, joka voisi sen kuninkaalle selittää, paitsi jumalat, joiden asuinsija ei ole ihmisten tykönä.”

Raivostuneena heidän epäonnistumisestaan kuningas määräsi hävittämään kaikki Babylonian viisaat. Tämä tuhoamiskäsky käsitti Danielinkin, ja hän ja hänen kolme toverustaan rukoilivat yhdessä Jumalaa. Heidän uskonsa palkittiin, ja kohta Daniel onkin kuninkaan edessä. ”Voitko sinä ilmoittaa minulle unen, jonka minä näin, ja sen merkityksen?” Nebukadnessar kysyy. Daniel vastaa: ”Salaisuutta, jonka kuningas tahtoo tietää, eivät viisaat, noidat, tietäjät eivätkä tähtienselittäjät voi ilmoittaa kuninkaalle. Mutta on Jumala taivaassa; hän paljastaa salaisuudet ja ilmoittaa kuningas Nebukadnessarille, mitä on tapahtuva aikojen lopussa.” – Dan. 2:10, 11, 26–28.

Tämän johdannon jälkeen, joka antoi kunnian Jehova Jumalalle, Daniel ilmoitti kuninkaan unen kauheasta kuvapatsaasta, mihin kivi sattui hävittäen sen, ja osoitti unen selityksessä, että se oli ennustus siitä, kuinka Kristuksen valtakunta murskaa Saatanan järjestön, sanoen: ”Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” ”Totisesti on teidän Jumalanne jumalien Jumala”, huudahti Nebukadnessar ja korotti Danielin Babylonin maakunnan hallitsijaksi sekä kaikkien viisasten päämieheksi. – Dan. 2:44, 47, 48.

Sitten seuraa useampia näkyjä ja unia, jotka ennaltanäyttävät kansallisesti ja kansainvälisesti tärkeitä asioita. Neljäs luku esittää yhden Nebukadnessarin unen, mikä teki hänet rauhattomaksi ja osoittautui valtakunnan viisaille mahdottomaksi selittää, kunnes kutsuttiin Daniel, jolle kerrottiin korkeasta puusta, mikä kaadettiin ja minkä kanto sidottiin kahleilla; ja sitten ”niinkuin eläinten olkoon hänen osansa maan ruoho. Hänen sydämensä muutetaan, niin ettei se ole ihmisen sydän, ja hänelle annetaan eläimen sydän. Ja niin kulukoon häneltä seitsemän aikaa.” (Dan. 4:12, 13) Selitys oli, että Nebukadnessar menettää järkensä ja tulee villiksi sekä harhailee kedon eläinten kanssa seitsemän aikaa eli vuotta kykenemättömänä hoitamaan kuninkuuttaan, joka säilytetään kumminkin hänellä, kuten sidottu kanto ennusti. Kaksitoista kuukautta myöhemmin kuningas menettikin järkensä ja kuljeskeli elukoiden kanssa seitsemän vuotta, minkä jälkeen järki palasi, hän ylisti Jumalaa, ja hänen kuninkuutensa ennallistettiin.

Daniel sai Belsassarin hallitessa Babyloniaa näkyjä, jotka ennustivat Babylonian, Meedo-Persian, Kreikan, Rooman ja Anglo-Amerikan valtakuntien nousun ja kukistumisen sekä huipensivat ne sitten seuraavaa Kristuksen hallitsemaa Jehovan valtakuntaa koskevalla ennustuksella. ”Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset.” (Dan. 7:1–8:27) Viides luku kertoo kuuluisan juhlinta- ja irstailunäytelmän, missä Belsassar ja hänen mässäilytoverinsa pilkkaavat Jehovaa käyttäen Jehovan temppelistä otettuja pyhiä astioita juodakseen maljoja paholaisjumalille. Aavekäsi piirtelee sitten salaperäistä kirjoitusta, mitä katsellessaan kuningas valahtaa palttinanvalkoiseksi, hänen kupeensa käyvät voimattomiksi ja polvensa vapisevat. Vain Danielilla on ylhäältä viisaus selittää se: ”Mene merkitsee: Jumala on laskenut sinun valtakuntasi luvun ja on tehnyt siitä lopun. Tekel: sinut on vaa’alla punnittu ja köykäiseksi havaittu. Peres: sinun valtakuntasi on pirstottu ja annettu meedialaisille ja persialaisille.” ”Samana yönä tapettiin Belsassar, kaldealaisten kuningas, ja Daarejaves, meedialainen, sai haltuunsa valtakunnan.” – Dan. 5:26–28, 30, 31.

Daniel esittää Daarejaveksen lyhyen hallituksen aikana ennustuksia, jotka osoittavat Etelän ja Pohjan kuninkaitten väliset taistelut sekä ennen Jeesuksen maahan tuloa ja kuolemaa että sen jälkeen. Taistelu maailmanvallasta on erittäin raju tänä aikana, sen jälkeen kun suuri ruhtinas Miikael on noussut hallitsemaan voimassaan, jolloin ylhäältä viisautta saaneet heijastavat sitä ja jolloin tieto lisääntyy lopun aikana (Dan. 11:1–12:13) Yhdeksäs luku sisältää seitsemää viikkoa koskevan erittäin tärkeän ennustuksen, mikä ilmaisi Messiaan, Kristuksen, ilmestymisajan, paljasti hänen kuolemansa kolme ja puoli vuotta kestäneen lähetystyön jälkeen ja osoitti evankeliumin leviämisen pakanoille kolme ja puoli vuotta hänen kuolemansa jälkeen kidutuspaalussa.

Danielin heittäminen jalopeurain luolaan on hyvin tunnettu tapaus. Se johtui todellisuudessa salaliitosta. Toiset valtion virkailijat kadehtivat Danielin erinomaista palvelusuraa, koettivat turhaan löytää valituksen aihetta häntä vastaan ja sanoivat keskenään: ”Me emme löydä tuossa Danielissa mitään syytä – ellemme löydä sitä hänen jumalanpalveluksessaan.” He kutittivat kuninkaan turhamaisuutta houkuttelemalla hänet säätämään muuttumattoman lain, että jokainen, joka esittää anomuksen kenelle tahansa muulle, jumalalle tai ihmiselle, kuin Daarejavekselle kolmenkymmenen päivän aikana, heitetään jalopeurain luolaan. Daniel uhmasi tätä määräystä. Hän rukoili kolmesti päivässä Jehova Jumalaa polvistuen avoimen ikkunan ääreen, niinkuin hänen tapansa oli. Kateelliset vaanijat tapasivat hänet juuri tuosta toimituksesta, kertoivat kuninkaalle ja käyttivät painostusta, että määräystä täytyy noudattaa kirjaimellisesti. Niin tehtiinkin, mistä oli hyvin tunnettu seuraus, että Jumalan enkeli sulki jalopeurain suut ja vapautti Danielin. – Dan. 6:1–23.

Eräs näky sattui Persian kuninkaan Kyyroksen kolmantena hallitusvuonna, mikä oli 535 eKr. Tämä merkitsee sitä, että Daniel eli hyvin vanhaksi ja että häntä käytettiin koko hänen miehuusaikansa Jumalan viisauden tunnetuksitekemisessä. Hän ilmestyy Pyhiin Kirjoituksiin ensi kerran ensimmäisen vankeuteen joutumisen aikana, v. 618 eKr., ja viimeinen maininta hänen toiminnastaan on vuodelta 535 eKr., joten välille jää kahdeksankymmenen kolmen vuoden ajanjakso. Daniel oli koko tämän vankeusajan ainoan luotettavan viisauden uskollinen jakaja. Hänet mainitaan hyväksyen Hesekielin 14:14, 20:nnessä, ja Kristus Jeesuskin viittasi Danielin ennustukseen hävityksen kauhistuksesta. – Matt. 24:15; Mark. 13:14; Dan. 11:31; 12:11.

Danielin nimi merkitsee ”Jumala on tuomari; Jumalan tuomari”; ja Nebukadnessarin hänelle antama kaldealainen nimi Beltsassar merkitsee ”herran johtajaa; Beelin ruhtinasta”. Hänen uskollinen toimintansa Jehova Jumalaa kohtaan, vaikka hän olikin huomattavassa asemassa kolmannessa maailmanvallassa Babyloniassa, on hyödyllinen opetus nykyisille kristityille. Mutta vielä hyödyllisempiä ovat ne ennustukset, joiden välittämisessä ihmiskunnalle häntä käytettiin. Temppelissä oleva Kristus Jeesus paljastaa nyt niiden merkityksen ja lisää siten maan päällä olevien seuraajiensa viisautta. Olkoot nämä nykyiset Jehovan todistajat yhtä nopeita antamaan kunnian tästä tiedosta Jumalalle kuin Daniel oli vuosisatoja sitten.