Veretön kirurgia – sen eduille annetaan tunnustusta

VUONNA 1996 Englannin kuninkaallinen kirurgien oppilaitos (Royal College of Surgeons) julkaisi kirjasen ”Ohjeita Jehovan todistajien kirurgisesta hoidosta” (Code of Practice for the Surgical Management of Jehovah’s Witnesses). Kirurgit sanovat kirjasessa: ”Verensiirtoon liittyvien vaarojen vuoksi on suotavaa harkita vaihtoehtoisia menetelmiä aina, kun se on mahdollista.”

Myös Amerikan sairaalayhdistyksen julkaisemassa AHA NEWS -lehdessä kerrottiin, miksi verettömän kirurgian eduille on annettu tunnustusta. ”Siitä, mikä oli alun pitäen uskonnollinen käsitys, on kehittymässä otollinen hoitovaihtoehto ja edistyksellistä tekniikkaa”, huomautti tämä viikkolehti. ”Osittain Jehovan todistajien opeista alkunsa saaneet verettömät hoitomuodot ovat leviämässä hengellisen yhteisön tarpeiden tyydyttämisestä leikkaussaleihin valtakunnallisella tasolla.”

Time-lehti käsitteli vuoden 1997 syksyn erikoisnumerossaan muun muassa sitä, miksi monet lääkärit edistävät veretöntä kirurgiaa. ”Aidsin pelko on vain yksi syy”, sanottiin aihetta käsitelleessä kirjoituksessa. Kirjoituksessa kerrottiin erityisesti siitä työstä, jota tehdään Englewoodin sairaalan verettömien hoitomuotojen tutkimus- ja kehittämiskeskuksessa New Jerseyssä.

Time-lehdessä sanottiin: ”Tämä instituutti tekee uraauurtavaa työtä niiden 50 yhdysvaltalaisen sairaalan joukossa, jotka tällä hetkellä tekevät leikkauksia ilman verta. Instituutti suorittaa ilman verenluovuttajilta saatua verta hyvin monenlaisia kirurgisia toimenpiteitä, joiden yhteydessä tavallisesti annettaisiin verta, ja käyttää menetelmiä, jotka vähentävät huomattavasti verenhukkaa tai käytännössä eliminoivat sen.”

Tehokasta ja turvallista

Alkusanoissaan Time-lehden artikkeli kertoi Henry Jacksonista, jolla oli voimakas sisäinen verenvuoto, minkä vuoksi hän oli menettänyt 90 prosenttia verestään ja hänen hemoglobiiniarvonsa oli pudonnut 17 grammaan litraa kohti. Jackson vietiin Englewoodin sairaalaan eräästä toisesta newjerseyläisestä sairaalasta, joka ei suostunut hoitamaan häntä ilman verensiirtoja.

Tri Aryeh Shanderin valvonnassa Jacksonille annettiin Englewoodin tiloissa ”erittäin vahvoja lääkeliuoksia, jotka sisälsivät rautaa eri muodoissa ja vitamiineja, sekä ’suuria annoksia’ synteettistä erytropoietiinia, verta vahvistavaa lääkettä, joka tehostaa luuytimen punasolutuotantoa. Lopuksi hänelle annettiin nesteitä suoneen, jotta hänen jäljellä oleva vähäinen verenkiertonsa kiihtyisi.”

Time-lehdessä kerrottiin, että joitakin päiviä myöhemmin ”ensimmäisestä sairaalasta tiedusteltiin, oliko Jackson kuollut. Peittelemättä tyytyväisyyttään Shander kertoi heille: ’Hän ei ole ainoastaan elossa vaan voi hyvin ja on valmis lähtemään kotiin. Hän voi palata pian normaaliin elämään.’”

Newarkissa New Jerseyssä toimivan yliopistollisen sairaalan veretöntä ohjelmaa johtava lääkäri Edwin Deitch selitti eräässä televisiohaastattelussa 28. marraskuuta 1997, miten verettömän kirurgian tutkimus on mennyt eteenpäin: ”Jehovan todistajat – – ovat nähneet paljon vaivaa löytääkseen ihmisiä, jotka ovat valmiita leikkaamaan ilman verta. Osa noiden tutkimusten tuloksista osoitti, että he selvisivät paremmin kuin oli osattu odottaa, [kuin] ihmiset, joille annettiin verta.”

Tri Deitch lisäsi: ”Veri voi heikentää immuunijärjestelmää ja aiheuttaa leikkauksen jälkeisiä infektioita. Se voi lisätä syövän uusiutumisriskiä. Vaikka verestä siis on ollut hyötyä joissakin tilanteissa, sillä on varjopuolensa.” Tri Deitch sanoi lopuksi verettömästä kirurgiasta: ”Potilas selviää silminnähtävästi paremmin vähemmillä komplikaatioilla, ja menot ovat pienempiä. Siksi se todellisuudessa vie voiton kaikissa tilanteissa.”

Niinpä Time-lehdessä sanottiin, että ”yhä useammat potilaat vaativat äänekkäästi turvallisempia ja tehokkaampia vaihtoehtoja verensiirroille”. Lehdessä kerrottiin lisäksi: ”Joidenkin arvioiden mukaan joka neljäs Yhdysvalloissa annettu verensiirto on tarpeeton. On myös viitteitä siitä, että potilaat eivät kestä niin suuria hemoglobiiniarvoja kuin aiemmin luultiin ja että varsinkin nuorilla on luonnostaan verta varastossa. – – [Shander] on vakuuttunut siitä, että useimpien potilaiden tapauksessa mahdollinen ja parempi vaihtoehto on olla antamatta verta.”

Jonkin sairauden saaminen verensiirron välityksellä on suuri vaara, mutta on muitakin vaaroja. ”Sen jälkeen, kun veri jäähdytetään ja varastoidaan, se ei kykene kuljettamaan happea yhtä hyvin kuin tuore veri”, selitti tri Shander. ”Alamme vasta tajuta, mitä teemme, kun me annamme verensiirron.”

”Kultaan verrattava arvon mitta”

Lopuksi Time-lehdessä sanottiin: ”Sitten on vielä hinta: kun jokaisen verensiirron hinnaksi lasketaan noin 500 dollaria [2750 markkaa] ja siihen lisätään hallintokulut, kokonaiskustannuksiksi tulee vuodessa 1–2 miljardia dollaria, mikä on kyllin hyvä syy harkita vaihtoehtoja.” Verensiirtojen huikea hinta näyttää tällä hetkellä olevan merkittävä syy siihen, miksi veretön kirurgia on noussut niin suureen suosioon.

Sharon Vernon, joka johtaa verettömien hoitomuotojen keskusta St. Vincent Charity -sairaalassa Clevelandissa Ohiossa, sanoi potilaiden verettömästä hoidosta: ”Se lisääntyy, koska lääkärit alkavat ymmärtää, että tällaisena aikana, jolloin menoja pyritään leikkaamaan, verettömät hoitomuodot ovat kultaan verrattava arvon mitta. Jopa sellaiset vakuutusyhtiöt, jotka eivät ole tavallisesti tekemisissä meidän kanssamme, lähettävät ihmisiä meille, koska se säästää rahaa.”

Veretön kirurgia saa selvästikin yhä enemmän tunnustusta lääkäripiireissä monistakin syistä.

[Tekstiruutu s. 11]

Tuoreita oikeuden päätöksiä

Illinoisin osavaltiossa Yhdysvalloissa annettiin vuoden 1997 marras- ja joulukuussa kaksi merkittävää päätöstä. Ensimmäisessä tapauksessa Mary Jonesille, joka on Jehovan todistaja, määrättiin maksettavaksi 150000 dollaria (yli 800000 markkaa) vahingonkorvausta, koska hänelle oli annettu vuonna 1993 kaksi yksikköä verta, vaikka hän oli ilmaissut selvästi vastustavansa tällaista hoitoa. Tämä on suurin rahasumma, minkä kukaan Jehovan todistaja on saanut vastentahtoisesta verensiirrosta aiheutuneista henkisistä kärsimyksistä.

Toinen tapaus koskee raskaana ollutta Jehovan todistajaa Darlene Brownia, jolle annettiin väkisin verta hänen 34-viikkoisen sikiönsä terveydentilan takia. Joulukuun 31. päivänä 1997 Illinoisin muutoksenhakutuomioistuin perusteli päätöstään sanomalla, että ”verensiirto on elimistöön kajoava lääketieteellinen toimenpide, joka loukkaa täysivaltaisen aikuisen ruumiillista koskemattomuutta”. Muutoksenhakutuomioistuin tiivisti päätöksensä sanomalla, että ”tämän osavaltion lain perusteella – – emme voi juridisesti velvoittaa raskaana olevaa naista suostumaan elimistöön kajoavaan lääketieteelliseen toimenpiteeseen”.

Helmikuun 9. päivänä 1998 Tokion korkein oikeus kumosi alemman tuomioistuimen päätöksen, jonka mukaan lääkärillä oli oikeus antaa Misae Takedalle verensiirto erään vuonna 1992 tehdyn leikkauksen aikana. Korkein oikeus julisti, että ”potilaan oikeutta päättää hoidosta tulee kunnioittaa. Verensiirron antaminen oli lain vastaista.” Misae Takedalle määrättiin maksettavaksi 550000 jeniä (noin 21000 markkaa) vahingonkorvausta.