Kalkutta – elämää sykkivä vastakohtien kaupunki

Herätkää!-lehden Intian-kirjeenvaihtajalta

BRITTILÄISELLE kirjailijalle Rudyard Kiplingille se oli ”kauhistuttavan yön kaupunki”, ”tupaten täysi ja turmiollinen kaupunki”. Mutta kuuluisalle urdunkieliselle runoilijalle Mīrzā Ghālibille se oli ”kovin virkistävä kaupunki”, ”tuo taivaallinen kaupunki”. Kirjailija Dominique Lapierre piti jokaista käyntiä siellä ”uutena taianomaisena kokemuksena”, kun taas National Geographic -lehteen kirjoittanut Peter T. White lainasi toisten sanoja, joiden mukaan se on ”kamala, hirvittävä, pelottava. Maailman suurin slummi.” Epäilemättä Kalkutta (bengaliksi Kalikata) on vastakohtien kaupunki.

Kaupungin perustaminen

Intian koillisrannikolla Länsi-Bengalin osavaltiossa sijaitseva Kalkutta ei kuulunut Intian kaukaiseen menneisyyteen. Esimerkiksi Delhiin ja Thanjavuriin verrattuna se on nuori kaupunki. Kuten kaupunkien laita usein on, myös Kalkutta syntyi joen, mahtavan Gangesin, ansiosta. Lähestyessään Bengalinlahtea Ganges jakautuu kahdeksi haaraksi ja sitten vielä useammaksi, ja sillä onkin maailman suurin suisto. Suiston länsireunana on joki, joka aiemmin tunnettiin Bhagirathi-Gangana, myöhemmin Hooghlyna, ja joka virtaa etelää kohti mereen.

Portugalilaiset, hollantilaiset ja brittiläiset kauppiaat purjehtivat Hooghlya pitkin 1400- ja 1500-luvuilla ja perustivat paikallisten hallitsijoiden luvalla kauppa-asemia. Brittiläisen Itä-Intian kauppaseuran virkailija Job Charnock valitsi kaupankäynnin keskukseksi Sutanutin kylän. Koettuaan joitakin takaiskuja hän purjehti Sutanutiin, liitti mukaan Govindpurin ja Kalikatan kylät ja laski siten perustan pikemminkin brittiläiselle siirtokunnalle kuin pelkälle kauppa-asemalle. Päivämäärä oli 24. elokuuta 1690. Kalkutta oli syntynyt!

Laillinen vuokraoikeus saatiin vuonna 1698, ja vuoteen 1757 saakka britit maksoivat moguleille vuokraa. Britit rakensivat Fort Williamin linnoituksen antamaan kehittyvälle kaupungille sotilaallista suojaa. Kauppiaat alkoivat Fort Williamin tuoman turvallisuudentunteen ansiosta rakentaa suuria huviloita. Siihen mennessä kaupungin ja ympäröivien kylien asukasmäärä oli kohonnut 400000:een, ja kaupankäynti toi lähes 50 laivaa vuodessa ylös Hooghlya.

Kalkutan Musta kolo

Vuonna 1756 Bengalin äkkipikainen, nuori hallitsija Sirādž-ud-Dawla hyökkäsi Kalkuttaan. Useimmat asukkaat pakenivat, mutta jotkut eurooppalaiset, jotka olivat hakeneet turvaa Fort Williamista, antautuivat, ja heidät suljettiin kesäkuun tukahduttavassa kuumuudessa pieneen putkaan. Seuraavana päivänä todettiin, että moni oli tukehtunut. Putka tultiin tuntemaan Kalkutan Mustana kolona.

Tämä välikohtaus sai Itä-Intian kauppaseuran vihoihinsa, ja vuonna 1757 Robert Clive johti brittiläisen armeijan valtaamaan kaupunkia takaisin. Sanotaan, että sitä seurannut Plasseyn taistelu oli Intian brittihallinnon alkamisen merkkipaalu. Ja mitä se merkitsi Kalkutalle? Vuonna 1773 siitä tuli brittiläisen Intian pääkaupunki, jona se pysyi vuoteen 1911 asti.

Kalkutan ilmettä kohennetaan

Suurten rikkauksien virratessa Kalkuttaan sinne rakennettiin upeita rakennuksia, minkä vuoksi se sai nimen Palatsien kaupunki. Rakennettiin leveitä teitä ja perustettiin museoita ja kirjastoja. Monet noista vaikuttavista rakennuksista ovat edelleenkin pystyssä todisteena tästä.

Kun brittihallintoa oli jatkunut 190 vuotta, sai Intia vuonna 1947 Mohandas Gandhin ja Jawaharlal Nehrun johdolla itsenäisyyden, ja sitä seurasi maan jakaminen. Mohammed Ali Jinnahin johdolla muodostettiin muslimivaltio Pakistan (Itä- ja Länsi-Pakistan). Sitten vuonna 1971 Itä-Pakistanista tuli Bangladesh. Nämä tapahtumat johtivat siihen, että Kalkuttaan tulvi pakolaisia. Nykyisin Suur-Kalkutan asukasmääräksi arvioidaan yli 12 miljoonaa.

Kun niin suuri määrä ihmisiä, joilla ei ollut toimeentuloa, muutti yhtäkkiä kaupunkiin, vastassa oli valtaisia ongelmia. Asuntojen puute merkitsi sitä, että kirjaimellisesti miljoonat asuivat mitä köyhimmissä slummeissa, pahvista ja juutista kyhätyissä asumuksissa, joissa viemäröinti sekä sähkön- ja vedensaanti oli olematonta. Heidän lisäkseen tuhannet elivät kadulla. Vuonna 1967 yhdeksän ulkomaista kaupunkisuunnittelijaa, jotka raportoivat Kalkutan asiaintilasta, sanoivat, että ”talouden, asuntotilanteen, viemäröinnin, liikenteen ja elämän välttämättömyyksien osalta – – [oltiin] nopeaa vauhtia lähenemässä romahduspistettä”. Tulevaisuus näytti synkältä.

Yritettäessä saada lisää asuntoja, erityisesti pienituloisia ryhmiä varten, otettiin käyttöön laaja suolaliejukkoalue. Kun joesta nostettiin lietettä täytemaaksi, myös jokiliikenne helpottui.

Ulkomaat sijoittivat 1990-luvun alussa Intiaan paljon, eikä Kalkutta halunnut jäädä osattomaksi. Niinpä alkoi massiivinen puhdistus. Slummien asukkaat siirrettiin kaupungin ulkopuolelle, jätteitä käytettiin sähkön ja lannoitteiden tuottamiseen ja sekä saastuttavat kulkuneuvot että savuttavat ulkouunit kiellettiin. Teitä levennettiin ja kauppakeskuksia rakennettiin. Asukasryhmät raivasivat, kuurasivat ja maalasivat. Kalkutta pelastettiin tuhon partaalta, ja siihen valettiin uutta elinvoimaa – niin kovasti, että tuo taannoin ’kuolemaa tekevä’ ’onnettomuuksien’ kaupunki alkoi jälleen sykkiä elämää. Se sijoitettiin vuonna 1997 maan etuja ja kansalaisten mukavuuksia käsittelevässä raportissa paljon Intian muiden suurten kaupunkien yläpuolelle.

Kaupan metropoli

Muista maista tulleet pakolaiset, toisista osavaltioista muuttaneet intialaiset, paikalliset bengalit sekä pitkän aikaa kaupungissa asuneet kiinalaiset ja armenialaiset ovat tehneet metropolista kielten, kulttuurien, uskontojen ja keittiöiden sulatusuunin. Mikä on vetänyt kaikki nämä miljoonat ihmiset Kalkuttaan? Kaupankäynti! Laivat tulivat kaikkialta maailmasta tähän satamaan, jossa itä kohtasi lännen. Vientituotteita olivat muun muassa salpietari, juutti, tee, sokeri, indigo, puuvilla ja silkki. Kalkuttaan tuli ja sieltä lähti suuria tavaramääriä maanteitse, rautateitse ja meritse. Itsenäistymisen jälkeen otettiin käyttöön valtaisia rauta- ja teräsvalimoita sekä kaivettiin arvokkaita mineraaleja omiin tarpeisiin ja vientiin.

Kaupan kasvun perustana oli satama. Alun perin britit ankkuroivat laivansa Hooghlyn syvempään osaan ja lähettivät tavaraa jokea ylös pienempien veneiden matkassa. Vuonna 1758 keskus sijoitettiin Kalkuttaan, josta tulisi aikanaan Intian suurin satama. Jatkuva nykyaikaistaminen ja Gangesin padon tuomat enentyneet vedet ovat lisänneet Kalkutan meri-, sisävesi- ja rannikkoliikennettä.

Liikenne – ikivanhaa ja modernia

Yli 12 miljoonan asukkaan kaupungissa liikenne on vaikea ongelma. Kalkutassa on kaikki modernin kaupungin kulkuvälineet – ja enemmänkin! Käsin vedettävä rikša on matkailijoille ihmetyksen aihe, kun he näkevät vikkelien miesten puikkelehtivan vilkkaan liikenteen keskellä – usein nämä toimittavat matkustajat määränpäähänsä nopeammin kuin ruuhkaan juuttuneet linja-autot tai taksit. Rikša tuli käyttöön vuonna 1900 tavaroiden kuljettamista varten, mutta sillä alettiin pian kyyditä ihmisiä. Kaupungin kaduilla uskotaan olevan noin 25000 rikšaa! Vaikka ne hidastavatkin liikennettä, ne työllistävät arviolta 50000 miestä ja tarjoavat kyydin vielä paljon useammille.

Pienet lautat kuljettavat päivittäin tuhansia matkustajia Kalkutan päärautatieaseman ja keskustan liikealueen välillä. Jokiliikennettä ollaan lisäämässä tieliikenteen ongelmien lievittämiseksi, sillä yli 50000 autoa sekä tuhansia kuorma-autoja ja rekkoja sinnittelee päivittäin maailman eniten käytetyn sillan, Howrah’n sillan, ylitse.

Ehkäpä kaupungin suosituimpia kulkuneuvoja ovat sähkökäyttöiset raitiovaunut. Ne eivät saastuta, niiden kuljetuskyky on suuri, ne säästävät energiaa, ja niiden muodostaman erinomaisen verkoston turvin liikkuu joka päivä satojatuhansia ihmisiä ympäri kaupunkia, tosin ei aina kovin mukavasti. Raitiovaunun kyljessä roikkuminen vaatii erityisiä taitoja! Suuren parannuksen toi mukanaan äskettäin valmistunut metro, joka vie yli 60000 matkustajaa tunnissa kaupungin keskustan läpi mukavasti viileässä.

Kalkutan monipuolinen kulttuuri

Kalkutan opiskelumahdollisuudet ovat johtaneet monet tieteen ja lain aloille, ja taiteet kukoistavat tässä niemimaan kulttuurikeskukseksi kohonneessa kaupungissa. 140 vuotta vanhassa Kalkutan yliopistossa, yhdessä maailman suurimmista, on yli neljännesmiljoona opiskelijaa.

Jos Bombay on Intian kaupallisen elokuvan keskus, niin Kalkutta on kiistatta korkealuokkaisen taide-elokuvan tyyssija. Esimerkiksi nimet Satyajit Ray ja Mrinal Sen tunnetaan ympäri maailman siitä osuudesta, joka näillä alan ihmisillä on ollut elokuvataiteessa. Kalkutta on ylpeä siitä, että siellä on enemmän runoilijoita kuin Roomassa ja Pariisissa yhteensä, enemmän kirjallisuutta käsitteleviä aikakauslehtiä kuin New Yorkissa ja Lontoossa sekä yksi maailman suurimmista vanhojen kirjojen osto- ja myyntiliikkeistä College Streetillä.

Epätavallista nähtävää

Huomattaviin maamerkkeihin kuuluu kuningatar Victorian muistomerkki Victoria Memorial, joka on rakennettu marmorista italialaiseen renessanssityyliin. Tuo vuonna 1921 avattu museo käsittää laajan kokoelman Intian brittihallinnon aikaista arvotavaraa. Lisäksi Kalkutassa on suunnattoman suuri Intian museo ja yli 30 muuta museota. Kasvitieteellinen puutarha, jossa on 240 vuoden ikäinen, ympärysmitaltaan yli 400-metrinen banianviikunapuu, on myös näkemisen arvoinen, samoin eläintarha. Maidan – 520 hehtaarin laajuinen rönsyilevä puistoalue – tunnetaan Kalkutan keuhkoina ja Intian kaupunkien suurimpana puistona. Kalkutta ylpeilee myös Birlan planetaariolla, joka on lajissaan maailman suurimpia. Kriketistä kiinnostuneet: niin sanotun Eedenin puutarhan krikettikentälle ahtautuu kansainvälisten otteluiden aikaan vähintään 100000 äänekästä ja innostunutta katselijaa.

Todella kaunis rakennusryhmä on Aasian suurin tiedekeskus, Science City, jossa vierailijat voivat vuorovaikutteisesti kokea maanjäristyksen, nähdä saaren uppoavan ja tornadon syntyvän sekä oppia kiehtovia tosiasioita luonnosta ja monien elollisten tavoista. Mutta hinduja Kalkuttaan vetää kaikkein eniten Durga Puja -niminen juhla, jonka aikana kaupunki ratkeaa viideksi päiväksi kiihkeään uskonnolliseen ilonpitoon ja useimmat normaalit toiminnot ovat seisauksissa.

Mitä voit löytää, jos menet Kalkutassa ostoksille? Lähes tulkoon mitä vain! Mutta valmistaudu tungeksimaan ihmisjoukoissa ja muista panna merkille naiset kauniissa, kirjavissa sareissaan. Voit ostaa nahkatavaroita kohtuuhintaan, myös laadukkaita nahkakenkiä kiinalaisista liikkeistä. Ruostumattomasta teräksestä valmistetut tavarat, tekstiilit, taidokkaat saviastiat ja kauniisti muotoillut korut ovat vain muutamia sellaisia tavaroita, joita kärsivällinen ostosten tekijä voi tämän ”ostoparatiisin” valtavilta markkinoilta löytää.

Herkkuruokien markkinat

Kalkuttaa on kuvailtu myös herkkusuun paratiisiksi, joten emme voi lähteä sieltä maistamatta joitakin sen herkullisista ruoista. Sanotaan, että bengalit arvostavat ruokaa syvästi ja arvioivat ihmisiä näiden ruoanlaittotaitojen perusteella! Kala on Kalkutan keittiössä välttämättömyys, ja valtavilla toreilla on tarjolla suuri määrä erilaisia kaloja, lihoja ja vihanneksia. Huolellisesti sekoitetut tuoreet mausteet antavat tavallisimmillekin vihanneksille hienostuneen maun. Kiinalaista ruokaa on runsaasti. Ja Kalkutan herkuista ovat pisteenä i:n päällä sen kuuluisat makeiset. Rasagollat, valutetusta juustoutuneesta maidosta tehdyt pallot, jotka ovat maustuneet ja lionneet sokeriliemessä, ovat Bengalin symboli. Äläkä jätä maistamatta mishti do ita, ihanaa makeutettua jogurttia, jota nautitaan usein aterian päätteeksi. Nouseeko vesi kielelle? Voitko haistaa noista ravintoloista kulkeutuvia herkullisia tuoksuja? Totta tosiaan, Kalkutta on elämää sykkivä, kiehtova vastakohtien kaupunki!

[Kartat s. 15]

(Ks. painettu julkaisu)

SRI LANKA

INTIA

Kalkutta

BANGLADESH

[Kartta]

KALKUTTA

Kasvitieteellinen puutarha

Maidan

Eläintarha

Birlan planetaario

Victoria Memorial -museo

Intian museo

Hooghlyjoki

Salt Water Lake

Dum Dumin kansainvälinen lentokenttä

[Lähdemerkintä]

Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuva s. 15]

Tiedekeskus

[Kuva s. 16]

Victoria Memorial -museo

[Kuva s. 16, 17]

Vilkas torinäkymä

[Kuva s. 17]

Parturiliike jalkakäytävällä