Raamatun näkökanta
Vaaditaanko kristityiltä sananpalvelijoilta selibaattia?
SELIBAATILLA tarkoitetaan täsmällisesti sanottuna naimattomuuden tilaa. The New Encyclopædia Britannica -tietosanakirjan mukaan tätä termiä kuitenkin ”käytetään tavallisesti viitattaessa rooliin, joka selibaatissa elävällä henkilöllä on uskonnollisena viranhaltijana, asiantuntijana tai hartaana uskovaisena”. Ilmauksella ”selibaatissa elävä” tarkoitetaan henkilöä, ”jonka naimattomuus johtuu pyhästä lupauksesta, kieltäymyksestä tai sellaisesta uskomuksesta, että naimattomuus on avioliittoa parempi tila hänen uskonnollisen asemansa tai hartautensa syvyyden vuoksi”.
Ajan mittaan joissakin huomattavissa uskonnoissa selibaattia on alettu vaatia papeilta. Millekään muulle kristikunnan kirkolle selibaatti ei ole kuitenkaan muodostunut yhtä tunnusomaiseksi kuin katolilaisuudelle. Nykyään katolisesta selibaatista käydään melkoista kiistaa. The Wilson Quarterly -lehdessä todetaan, että ”viime vuosikymmeninä tehdyt tutkimukset osoittavat yksi toisensa jälkeen, että pakollinen selibaatti, jota katolisilta papeilta on vaadittu 1100-luvulta lähtien, on pohjimmaisena syynä siihen, että kirkolla on vaikeuksia värvätä uusia pappeja ja pitää heitä riveissään”. Sosiologi Richard A. Schoenherrin mukaan ”vakuuttava historian todistus ja sosiaaliset muutokset ovat kääntymässä sitä ajatusta vastaan, että vain naimattomat miehet voisivat olla katolisen kirkon pappeja”. Mikä on Raamatun näkemys selibaatista?
Avioliitto vai naimattomuus?
Läpi historian lukemattomat eri uskontoihin kuuluvat harrasmieliset miehet ja naiset ovat valinneet selibaatin. Miksi? Usein syynä on ollut se, että he ovat uskoneet kaiken lihallisen ja aineellisen olevan ”pahuuden tyyssija”. Tämä uskomus on johtanut sellaiseen näkemykseen, että hengellisen puhtauden voi saavuttaa vain pidättäytymällä kaikesta sukupuolielämästä. Tämä ei kuitenkaan ole Raamatun näkökanta. Raamatussa avioliittoa pidetään Jumalan antamana puhtaana ja pyhänä lahjana. Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomuksessa avioliittoa kuvataan selvästi ”hyväksi” Jumalan silmissä eikä suinkaan esteeksi hengellisesti puhtaalle suhteelle Jumalaan. (1. Mooseksen kirja 1:26–28, 31; 2:18, 22–24; ks. myös Sananlaskut 5:15–19.)
Apostoli Pietari ja monet muut Jumalan hyväksytyt palvelijat, joilla oli arvovaltainen asema varhaiskristillisessä seurakunnassa, olivat naimisissa olevia miehiä (Matteus 8:14; Apostolien teot 18:2; 21:8, 9; 1. Korinttilaisille 9:5). Tämä käy selvästi ilmi apostoli Paavalin Timoteukselle antamista ohjeista, jotka koskivat seurakunnan valvojien eli ”piispojen” nimittämistä. Hän kirjoittaa: ”Piispan tulee olla nuhteeton, yhden vaimon mies.” (1. Timoteukselle 3:2, Revised Standard Version, katolinen laitos; kursivointi meidän.) Pane merkille, että tässä ei mitenkään viitata siihen, että ”piispan” olisi jotenkin sopimatonta olla naimisissa. Paavali vain osoitti, että ”piispa” ei saa olla moniavioinen; jos hän on naimisissa, hänellä tulee olla vain yksi vaimo. Eräässä sanakirjassa tehdäänkin seuraava päätelmä: ”Mitään Uuden testamentin osaa ei voida tulkita siten, että evankeliumien maailmankuvan mukaan pappien avioliitot olisi kielletty.” (McClintock ja Strong, Cyclopedia of Biblical, Theological, and Ecclesiastical Literature.)
Vaikka Raamattu pitää avioliittoa suuressa arvossa, se ei missään tapauksessa tuomitse naimattomuutta, jos se on vapaaehtoista. Raamattu suosittelee sitä hyvänä elämäntapana muutamille (1. Korinttilaisille 7:7, 8). Jeesus Kristus sanoi, että jotkut miehet ja naiset valitsisivat vapaaehtoisesti naimattomuuden (Matteus 19:12). Miksi? Ei sen vuoksi, että avioliitossa sinänsä olisi jotakin epäpuhdasta, joka estäisi heidän hengellisen kehittymisensä. He valitsisivat tällaisen elämäntavan yksinkertaisesti siksi, että voisivat keskittää tarmonsa Jumalan tahdon tekemiseen aikana, jota he pitävät kiireellisenä.
Miten pakolliseen selibaattiin päädyttiin
Olosuhteet kuitenkin muuttuivat Jeesuksen aikaa seuranneina vuosisatoina. Kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana ”oli olemassa sekä naimisissa olevia että naimattomia sananpalvelijoita”, selittää David Rice, dominikaanimunkki, joka jätti pappeuden mennäkseen naimisiin. Myöhemmin kristityiksi tunnustautuvien ajatteluun alkoi vaikuttaa ”kreikkalaisen filosofian ja Raamatun ajatusten seos”, kuten eräs uskonnollinen kirjoittaja asiaa kuvaili, ja tästä oli tuloksena vääristynyt käsitys seksistä ja avioliitosta.
Jotkut tietysti elivät yhä naimattomina yksinkertaisesti ”ollakseen täysin vapaita vihkimään itsensä Jumalan valtakunnan työhön”. Toisiin vaikuttivat kuitenkin enemmän pakanalliset filosofiat, joita he olivat omaksuneet. The New Encyclopædia Britannicassa sanotaan: ”Selibaatin harjoittamisen pääasialliseksi perusteluksi [kristityksi tunnustautuvassa kirkossa] muodostui uskomus, että sukupuoliyhteys oli saastuttavaa ja ristiriidassa pyhyyden kanssa.”
Rice sanoo, että 300-luvulla kirkko ”kielsi naimisissa olevia pappeja olemasta sukupuoliyhteydessä ehtoollisen viettoa edeltävänä yönä”. Kun kirkossa alettiin viettää ehtoollista päivittäin, pappien täytyi pidättäytyä sukupuoliyhteydestä pysyvästi. Ajan kuluessa pappien avioliitot kiellettiin kokonaan. Niinpä selibaatti tuli pakolliseksi kaikille, jotka halusivat kirkon sananpalvelijoiksi.
Apostoli Paavali varoitti juuri tällaisesta kehityksestä. Hän kirjoitti: ”Henki on selvästi sanonut, että myöhempinä aikoina jotkut hylkäävät uskon ja päättävät kuunnella petollisia henkiä ja oppeja, joita paholaiset esittävät, – – he sanovat, että avioliitto on kielletty.” (1. Timoteukselle 4:1, 3, Jerusalem Bible.)
”Viisauden todistavat vanhurskaaksi sen teot”, sanoi Jeesus Kristus (Matteus 11:19). Teot eli seuraukset ovat osoittaneet, miten typerää on poiketa Jumalan mittapuista. Kirjailija David Rice haastatteli useita pappeja eri puolilla maailmaa ja kysyi heiltä selibaatista. Jotkut haastatelluista sanoivat: ”Pappina yrität pysyä virassasi ja tehdä niin paljon hyvää kuin voit ja samalla käytät kaikessa hiljaisuudessa hyväksesi hartaiden, sinua ihailevien naisten halukkuutta olla seksuaalisesti käytettävissä.”
Matteuksen 7:20:tä lainaten Rice toteaa: ”’Heidän hedelmistään te tunnette heidät’, sanoi Jeesus.” Sitten hän kommentoi pakollisen selibaatin murheellisia seurauksia: ”Pakollisen selibaatin satoa ovat tuhannet miehet, jotka elävät kaksoiselämää, tuhannet naiset, joiden elämä on tuhottu, tuhannet lapset, jotka heidän papistoon kuuluvat isänsä ovat hylänneet, puhumattakaan papeista itsestään, jotka kantavat tällaisia haavoja.” Kunniallinen avioliitto on lahja Jumalalta.
Pakollinen selibaatti on osoittautunut hengellisesti vahingolliseksi. Sen sijaan vapaaehtoinen naimattomuus – vaikkei olekaan pyhyyden tai pelastuksen ehto – on osoittautunut joillekuille palkitsevaksi ja hengellisesti tyydyttäväksi elämäntavaksi (Matteus 19:12).
[Kuvan lähdemerkintä s. 16]
Life