Köyhyyden vankeja

VUONNA 33 Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Köyhät teillä on aina parissanne.” (Matteus 26:11.) Mitä hän todellisuudessa tarkoitti? Sanoiko hän, ettei köyhyyttä tultaisi koskaan voittamaan?

YK:n kehitysohjelman johtaja James Speth on sanonut: ”Emme voi hyväksyä sitä, että – – [köyhyys] olisi aina parissamme. Nykymaailmalla on resursseja, taitotietoa ja asiantuntemusta, joiden avulla köyhyys voitaisiin siirtää historian sivuille.” Kykeneekö nykymaailma sitten poistamaan köyhyyden?

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous kaikesta päättäen toivoo, että köyhyys voidaan hävittää ihmisten ponnistuksin, sillä se julisti vuodet 1997–2006 omassa ohjelmassaan ensimmäiseksi ”köyhyyden poistamisen vuosikymmeneksi”. YK tarjoutui työskentelemään hallitusten, kansojen ja erilaisten laitosten rinnalla taloudellisen kehityksen edistämiseksi, peruspalvelujen saannin parantamiseksi, naisten aseman kohentamiseksi sekä ansiotulojen ja työpaikkojen luomiseksi.

Yleviä päämääriä! Mutta tuleeko ihmiskunta milloinkaan saavuttamaan niitä? Tarkastelemme nyt joitakin niistä seikoista, jotka ovat esteenä köyhyyden poistamiselle ihmisten ponnistuksin.

Nälkä ja aliravitsemus

Ayembe-nimisellä naisella, joka elää Zairessa, on 15 hänestä riippuvaista perheenjäsentä. Joskus perheellä on varaa yhteen ateriaan päivässä – maissipuuroon, jossa on höysteenä maniokinlehtiä, suolaa ja sokeria. Toisinaan heillä ei ole mitään suuhunpantavaa pariin kolmeen päivään. ”Vasta sitten kun lapset itkevät ruokaa, alan laittaa sitä”, Ayembe sanoo.

Heidän tapauksensa ei ole harvinainen. Kehitysmaissa menee joka viides ihminen joka ilta nälkäisenä vuoteeseen. Maailmassa on noin 800 miljoonaa kroonisesti aliravittua ihmistä, ja heistä on 200 miljoonaa lapsia. Nämä lapset eivät kasva normaalisti, ja he sairastuvat usein. He menestyvät heikosti koulussa. Aikuisina he joutuvat kärsimään kaiken tämän seurauksista. Köyhyys näin ollen usein aiheuttaa aliravitsemusta, joka vuorostaan on osasyynä köyhyyteen.

Köyhyyttä, nälkää ja aliravitsemusta on niin valtavasti, että niitä on mahdotonta poistaa poliittisin, taloudellisin ja sosiaalisin toimenpitein. Tilanne ei tosiaankaan ole paranemaan, vaan pahenemaan päin.

Heikko terveys

Maailman terveysjärjestön mukaan köyhyys on ”tappavin tauti maailmassa” ja ”tärkein kuolemantapausten, tautien ja kärsimysten taustalla oleva syy”.

Eräässä kaupunkilaistumista käsittelevässä raportissa vuodelta 1996 todetaan, että ainakin 600 miljoonalla ihmisellä Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa oli niin kehnot asunto-olot – ilman kunnollista vettä, hygieniaa ja viemäröintiä – että heidän henkensä ja terveytensä oli jatkuvassa vaarassa (An Urbanizing World: Global Report on Human Settlements, 1996). Maailmassa on toista miljardia ihmistä vailla puhdasta vettä. Sadoilla miljoonilla ei ole varaa monipuoliseen ravintoon. Kaikki nämä tekijät aikaansaavat sen, että köyhien ihmisten on vaikea torjua sairauksia.

Usein on myös niin, että köyhät ihmiset eivät kykene hoitamaan sairauksiaan. Kun köyhät sairastuvat, heillä ei ehkä ole varaa asianmukaisiin lääkkeisiin eikä lääkärinhoitoon. Köyhät kuolevat nuorina. Niillä, jotka säilyvät hengissä, saattaa olla kroonisia sairauksia.

Malediiveilla elävä torikauppias Zahida sanoo: ”Köyhyys merkitsee huonoa terveyttä, eikä ihminen sen takia kykene työhön.” Työn puute luonnollisestikin pahentaa köyhyyttä. Tuloksena on julma, hengenvaarallinen noidankehä, jossa köyhyys ja sairaudet ylläpitävät ja voimistavat toisiaan.

Työttömyys ja pienet palkat

Köyhyyden kuvaan kuuluu myös työttömyys. Maailmassa on noin 120 miljoonaa ihmistä, jotka ovat työkykyisiä mutta eivät pysty löytämään työtä. Samaan aikaan noin 700 miljoonaa ihmistä tekee usein pitkiä työpäiviä palkalla, joka on niin pieni, että he eivät sen avulla kykene tyydyttämään perustarpeitaan.

Rudeen ajaa kolmipyöräistä taksia Kambodžassa. Hän sanoo: ”Minulle köyhyys on sitä, että joudun tekemään työtä enemmän kuin 18 tuntia päivässä, mutta en silti ansaitse niin paljon, että pystyisin elättämään itseni, vaimoni ja kaksi lastani.”

Ympäristön tuhoutuminen

Köyhyys on punoutunut ympäristön tilan huonontumiseen. Elsa, joka toimii tutkijana Etelä-Amerikan Guyanassa, totesi: ”Köyhyys tietää perikatoa luonnolle, nimittäin metsälle, maalle, eläimille, joille ja järville.” Tässä jälleen noidankehä: köyhyys aiheuttaa ympäristötuhoja, mikä vuorostaan lisää köyhyyttä.

Peltomaitten viljeleminen niin kauan, että niiden kasvuvoima lopulta ehtyy, tai niiden käyttäminen muihin tarkoituksiin on ikivanha tapa. Sama pätee metsien hävittämiseen – niiden hakkaamiseen tarve- tai polttopuiksi tai raivaamiseen viljelysmaaksi. Maailman väestönkasvun takia tilanne on saavuttanut kriittiset mittasuhteet.

Kansainvälisen maatalouden kehitysrahaston (IFAD) mukaan maailman peltojen ruokamultakerroksesta on 30 vuodessa kadonnut melkein viidennes, ja syynä on ollut lähinnä se, ettei ole ollut rahaa eikä tarvittavaa tekniikkaa suojelutoimien toteuttamiseksi. Samaan aikaan ovat kehnosti rakennetut ja huolletut kastelujärjestelmät aikaansaaneet sen, että miljoonat hehtaarit ovat muuttuneet autiomaaksi. Joka vuosi hakataan nurin miljoonia hehtaareja metsää, jotta voitaisiin raivata peltoa tai saada tarve- ja polttopuuta.

Tällainen hävitystyö on yhteydessä köyhyyteen kahdella tavalla. Ensinnäkin köyhien on usein pakko käyttää hyväkseen ympäristöään yli sen kestokyvyn, koska he tarvitsevat ravintoa ja polttopuuta. Miten kukaan voi puhua kestävästä kehityksestä tai tulevien sukupolvien hyvinvoinnista niille, jotka ovat nälkäisiä ja köyhiä ja joiden on hengenpitimikseen pakko vahingoittaa luonnonvaroja? Toiseksi rikkaat käyttävät usein häikäilemättä hyväkseen köyhien elinympäristön rikkauksia saadakseen taloudellista voittoa. Köyhyyttä siis lisää se, että niin rikkaat kuin köyhätkin hävittävät luonnonvaroja.

Koulutus

Alicia, joka on sosiaalityöntekijänä eräässä Filippiinien kaupungissa, sanoi: ”Köyhyys on sitä, että nainen ei lähetä lapsiaan kouluun, vaan kerjäämään kadulle, sillä muutoin heillä ei tule olemaan mitään syötävää. Äiti tietää, että se kierre, johon hän itse on joutunut, toistuu tällä tavalla, mutta hän ei näe köyhyydestä muuta ulospääsyä.”

Noin 500 miljoonalla lapsella ei ole mahdollisuutta koulunkäyntiin. Miljardilla aikuisella ei ole riittävää luku- ja kirjoitustaitoa. Ilman koulutusta on vaikea saada säällistä työtä. Köyhyydestä on siis seurauksena koulutuksen puute, ja tämä vuorostaan lisää köyhyyttä.

Asunto-olot

Köyhissä maissa vallitsee asuntopula, joka ei ole tuntematonta kaikille rikkaillekaan maille. Eräässä raportissa kerrotaan, että New Yorkin asukkaista on lähes neljännesmiljoona turvautunut jolloinkin viiden viime vuoden aikana asunnottomien yömajoihin. Euroopallakin on omat köyhänsä. Lontoossa on noin 400000 asunnottomaksi rekisteröityä ihmistä. Ranskassa on puoli miljoonaa ihmistä vailla asuntoa.

Kehitysmaissa tilanne on pahempi. Kaupunkeihin virtaa väkeä ravinnon, työn ja paremman elämän toivossa. Joidenkin suurkaupunkien väestöstä elää yli 60 prosenttia hökkelikylissä tai slummeissa. Maaseudun köyhyys näin ollen lisää kaupunkien köyhyyttä.

Väestönkasvu

Väestönkasvu pahentaa kaikkia näitä ongelmia. Maailman väkiluku on enemmän kuin kaksinkertaistunut 45 vuodessa. Yhdistyneet kansakunnat on arvioinut, että ihmisiä olisi vuonna 2000 noin 6,2 miljardia ja vuonna 2050 noin 9,8 miljardia. Nopeinta väestönkasvu on maailman köyhimmillä alueilla. Koko maailmassa syntyi vuonna 1995 noin 90 miljoonaa lasta, ja näistä 85 miljoonaa syntyi sellaisissa maissa, joilla on vähiten mahdollisuuksia pitää heistä huolta.

Luotatko siihen, että ihmiset ryhtyvät yhtäkkiä yhteistyöhön ja hävittävät köyhyyden ainiaaksi poistamalla nälän, sairaudet, työttömyyden, koulutuksen puutteen, kehnot asunto-olot ja sodat sekä tekemällä lopun ympäristön tuhoutumisesta? Todennäköisesti et.

Merkitseekö tämä sitä, että tilanne on toivoton? Ei, sillä ratkaisu on näköpiirissä ja sen toteutumien on aivan varmaa. Se ei kuitenkaan tapahdu ihmisten ponnistuksin. Miten sitten? Entä miten on ymmärrettävä Jeesuksen sanat, kun hän sanoi: ”Köyhät teillä on aina parissanne”?

[Tekstiruutu s. 7]

Köyhistä köyhimmät

Yhdistyneet kansakunnat otti termin ”vähiten kehittyneet maat” käyttöön vuonna 1971 tarkoittamaan ”köyhimpiä ja taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevia kehitysmaita”. Siihen aikaan tällaisia maita oli 21. Nyt niitä on 48, ja niistä 33 on Afrikassa.

[Kuva s. 5]

Miljoonat tekevät pitkiä työpäiviä pienellä palkalla

[Lähdemerkintä]

Godo-Foto

[Kuva s. 6]

Yltäkylläisyyttä ja köyhyyttä rinta rinnan

[Kuva s. 7]

Miljoonien ihmisten asunto-olot ovat kaiken arvostelun alapuolella