Naisten syrjintä

LÄNSI-AFRIKASSA liikemies ostaa yhdeksänvuotiaan lapsen. Eräässä Aasian maassa vastasyntynyt lapsi haudataan elävältä aavikon hiekkaan. Eräässä toisessa Aasian maassa pikkulapsi kuolee nälkään orpokodissa – ei-toivottuna ja laiminlyötynä. Näillä murhenäytelmillä on jotakin yhteistä: kaikki uhrit olivat tyttöjä. Koska he olivat naissukupuolta, se merkitsi sitä, että heitä pidettiin tarpeettomina.

Tällaiset tapaukset eivät ole harvinaisia. Afrikassa myydään vuosittain tuhansia tyttöjä ja nuoria naisia orjiksi, jotkut heistä niinkin halvalla kuin Suomen rahassa laskettuna 80 markalla. Kerrotaan myös, että joka vuosi satojatuhansia nuoria tyttöjä myydään tai pakotetaan prostituoiduiksi, lähinnä Aasiassa. Mikä vielä pahempaa, useiden maitten väestöluvuista käy ilmi, että peräti sata miljoonaa tyttöä on ”kateissa”. Tähän ovat ilmeisesti syynä tyttövauvojen abortointi ja tappaminen tai heidän hoitonsa täydellinen laiminlyöminen.

Naisiin suhtautuminen on ollut pitkän aikaa – vuosisatoja – tällaista monissa maissa, ja joissakin paikoin se on edelleen samanlaista. Syynä on se, että näissä maissa pidetään poikia suuremmassa arvossa. Niissä ajatellaan, että poika voi jatkaa sukuaan, periä omaisuutta ja huolehtia vanhemmistaan, kun nämä tulevat iäkkäiksi, sillä näissä maissa yhteiskunta ei useinkaan ole järjestänyt vanhuksille minkäänlaista eläketurvaa. Aasialaisen sananparren mukaan ”tytön kasvattaminen on samaa kuin kastelisi kasvia, joka kasvaa naapurin puutarhassa”. Kun tytöstä tulee täysikasvuinen, hän jättää kotinsa mennessään naimisiin tai hänet ehkä jopa myydään prostituoiduksi, ja näin hänestä on vain vähän tai ei laisinkaan apua iäkkäitten vanhempiensa hoitamisessa.

Huonompi osa

Tällainen asenne vaikuttaa köyhyyden vitsaamissa maissa siten, että tytöt saavat niissä vähemmän ruokaa ja kouluopetusta kuin pojat ja että heidän terveydestään ei huolehdita yhtä hyvin kuin poikien terveydestä. Eräässä Aasian maassa tutkijat havaitsivat, että 14 prosenttia tytöistä oli aliravittuja, kun taas pojista kärsi aliravitsemuksesta vain 5 prosenttia. Joissakin maissa terveyskeskuksiin tuodaan kaksi kertaa enemmän poikia kuin tyttöjä, selitetään eräässä YK:n lastenavun rahaston (UNICEF) raportissa. Niin Afrikassa kuin myös Aasian etelä- ja länsiosissa on yli 40 prosenttia nuorista naisista lukutaidottomia. ”Kehitysmaissa esiintyy nykyään kauhistuttavaa sukupuoleen perustuvaa erottelua”, valitti edesmennyt Audrey Hepburn, entinen UNICEFin lähettiläs.

”Sukupuoleen perustuva erottelu” ei katoa, kun tytöistä tulee aikuisia. Köyhyys, väkivalta ja jatkuva raataminen ovat aivan liian usein naisen osana yksinomaan sen takia, että hän on nainen. Maailmanpankin pääjohtaja selitti: ”Naiset tekevät kaksi kolmasosaa siitä työstä, mitä maailmassa tehdään. – – He kuitenkin ansaitsevat vain kymmenesosan maailman tuloista ja omistavat alle prosentin maailman omaisuudesta. He ovat maailman köyhistä köyhimpiä.”

Erään Yhdistyneiden kansakuntien raportin mukaan yli 70 prosenttia niistä yli 1,3 miljardista ihmisestä, jotka elävät äärimmäisessä köyhyydessä, on naisia. ”Ja tilanne pahenee koko ajan”, raportissa jatketaan. ”Absoluuttisessa köyhyydessä elävien maaseudun naisten määrä on lisääntynyt kahdessa vuosikymmenessä lähes puolella. Köyhyydellä on entistä enemmän naisen kasvot.”

Lohdutonta köyhyyttäkin järkyttävämpää on se väkivalta, joka on turmellut niin monen naisen elämän. Pääasiassa Afrikassa on arviolta sadalta miljoonalta tytöltä silvottu sukupuolielimet. Raiskaukset ovat yleinen ongelma, josta ei joidenkin alueitten osalta ole käytettävissä juuri minkäänlaista todistusaineistoa, vaikka tutkimusten mukaan joissakin maissa tulee joka kuudes nainen raiskatuksi jolloinkin elinaikanaan. Sodista kärsivät yhtä lailla miehet ja naiset, mutta kotinsa jättämään joutuneista pakolaisista on suurin osa naisia ja lapsia.

Äitejä ja perheenhuoltajia

Perheestä huolehtimisen kuorma on usein suurimmaksi osaksi äidin hartioilla. Hän tekee todennäköisesti pitempiä työpäiviä ja on usein ainut perheenhuoltaja. Afrikan maaseudulla on joissakin paikoin alueita, joilla lähes puolta kaikista perheistä johtaa nainen. Joissakin länsimaissa huomattavaa osaa perheistä johtaa nainen.

Eikä tässä kaikki. Varsinkin kehitysmaissa naiset perinteisesti hoitavat osan työläimmistä töistä, esimerkiksi veden ja polttopuiden haun. Metsien hävittäminen ja liian voimaperäinen laiduntaminen ovat tehneet nämä työt paljon hankalammiksi. Joissakin kuivuuden vitsaamissa maissa naisilta kuluu joka päivä vähintään kolme tuntia polttopuiden etsimiseen ja neljä tuntia veden hakuun. Vasta sen jälkeen kun tämä urakka on tehty, he voivat ruveta siihen työhön, jota heidän odotetaan tekevän kotona tai pellolla.

On selvää, että sekä miehet että naiset kärsivät maissa, joissa köyhyys, nälkä ja sota ovat jokapäiväisiä asioita. Naiset joutuvat kuitenkin kärsimään suhteettoman paljon. Tuleeko tilanne joskus muuttumaan? Onko realistista odottaa, että jonakin päivänä naiset tulevat kaikkialla saamaan osakseen kunnioitusta ja huomaavaisuutta? Mitä naiset voivat nykyään tehdä parantaakseen osaansa?

[Tekstiruutu/Kuva s. 5]

Lapsiprostituoidut – keiden syytä?

Joka vuosi arviolta miljoona lasta – useimmat heistä tyttöjä – pakotetaan tai myydään prostituoiduiksi. Kaakkois-Aasiasta oleva Arayaa kertoo, mitä tapahtui eräille hänen luokkatovereistaan. ”Kulvadeesta tuli prostituoitu, kun hän oli vasta 13-vuotias. Hän oli mukava tyttö, mutta hänen äitinsä joi itsensä usein humalaan ja pelasi pokeria, joten hänellä ei ollut aikaa huolehtia tyttärestään. Kulvadeen äiti kannusti tytärtään ansaitsemaan rahaa menemällä ulos miesten seurassa, ja ennen pitkää hän työskenteli prostituoituna.”

”Sivun, joka myös oli samalla luokalla kuin minä, oli kotoisin maan pohjoisosasta. Hän oli vasta 12-vuotias, kun hänen vanhempansa lähettivät hänet pääkaupunkiin työskentelemään prostituoituna. Hän joutui tekemään työtä kaksi vuotta maksaakseen pois sen summan, joka hänestä oli maksettu hänen vanhemmilleen. Sivun ja Kulvadee eivät ole poikkeuksia, sillä viidestä luokkani 15 tytöstä tuli prostituoituja.”

Maailmassa on miljoonia Sivunin ja Kulvadeen kaltaisia lapsia. ”Seksiteollisuus on valtavaa liiketoimintaa, jolla on oma käyttövoimansa”, sanoo YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) palveluksessa oleva Wassyla Tamzali. ”14-vuotiaitten tyttöjen myymisestä on tullut aivan yleinen tapa, se on jokapäiväistä.” Kun nämä tytöt on myyty seksiorjiksi, heidän ostohintansa pois maksaminen voi osoittautua melkeinpä mahdottomaksi. Manju, jonka isä oli myynyt hänet 12-vuotiaana, oli seitsemän ilotyttövuoden jälkeen yhä velkaa hieman yli 1500 markkaa. ”En voinut tehdä mitään – olin ansassa”, hän selittää.

Näiden tyttöjen on ehkä yhtä vaikea välttyä aidsilta kuin päästä eroon sutenööreistä, jotka pitävät heitä orjinaan. Kaakkois-Aasiassa tehty tutkimus osoitti, että 33 prosentilla näistä lapsiprostituoiduista oli aids-virus. On todennäköistä, että näiden tyttöjen kärsimykset eivät lopu niin kauan kuin prostituutioelinkeino, noin 25 miljardin markan rahamylly, kukoistaa.

Keiden syytä tällainen kauhea tilanne on? Erittäin suuressa määrin niiden syytä, jotka ostavat tai myyvät tyttöjä prostituoiduiksi. Tuomittavia ovat myös ne halveksittavat miehet, jotka näiden tyttöjen avulla tyydyttävät himojaan. Ilman tällaisia siveettömyyden harjoittajia näistä tytöistä ei olisi tullut prostituoituja.

[Alaviite]

[Kuva]

Vuosittain pakotetaan noin miljoona nuorta tyttöä prostituoiduiksi

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

Naisen työpäivä Keski-Afrikassa

Nainen nousee kello kuudelta ja laittaa perheelleen ja itselleen aamiaisen, jonka he syövät aamupäivällä. Haettuaan vettä läheisestä joesta hän suuntaa kulkunsa peltopalstalleen – joka saattaa olla tunnin kävelymatkan päässä.

Noin kello kuuteentoista asti hän muokkaa, kitkee ja kastelee peltoaan ja pitää vain lyhyitä taukoja syödäkseen ruokaa, jota hän on tuonut mukanaan. Vuorokauden valoisan ajan kaksi viimeistä tuntia hän käyttää polttopuiden hakkaamiseen ja maniokin tai muiden kasvisten keräämiseen perheelleen – ja kaikki nämä tarvikkeet hän kantaa kotiin.

Hän saapuu kotiin yleensä auringonlaskun aikaan. Nyt on vuorossa illallisen laitto, johon voi kulua kaksi tuntia tai enemmänkin. Sunnuntait hän käyttää pesemällä vaatteita paikallisessa joessa, ja kun vaatteet ovat kuivuneet, hän silittää ne.

Vain harvoin hänen miehensä arvostaa kaikkea tätä kovaa työtä tai kuuntelee hänen ehdotuksiaan. Mies kyllä mielellään hakkaa nurin puut tai polttaa metsästä aluskasvillisuuden, jotta vaimo voi tehdä maapohjasta peltoa, mutta juuri muuta hän ei tee. Aina silloin tällöin hän vie lapset joelle peseytymään, ja ehkä hän vähän metsästää ja kalastaa. Suuri osa hänen päivästään kuluu kuitenkin muiden kylänmiesten kanssa tarinoimiseen.

Jos miehellä on varaa, niin muutaman vuoden kuluttua hän tuo kotiin uuden, nuoremman vaimon, josta tulee hänen tunteittensa keskipiste. Hänen ensimmäisen vaimonsa kuitenkin odotetaan jatkavan työntekoaan samalla tavoin kuin ennenkin, kunnes hänen terveytensä pettää tai hän kuolee.

Afrikkalaisilla naisilla on raskas työtaakka