Hyvää stressiä, pahaa stressiä

”Koska stressi on elimistön epäspesifinen reaktio mihin tahansa tarpeeseen, kaikilla on aina jonkin verran stressiä.” (Tri Hans Selye)

JOTTA viulisti saisi aikaan musiikkia, hänen soittimiensa kielten täytyy olla kireällä – mutta vain tietyssä määrin. Jos ne pingotetaan liian kireälle, ne napsahtavat poikki. Jos kielet taas jätetään liian löysälle, niillä ei voi tuottaa laisinkaan ääntä. Sopiva kireys on jossakin näiden kahden äärimmäisyyden välillä.

Sama pätee stressiin. Liika stressi voi olla vahingollista, kuten olemme jo havainneet. Mutta miten olisi asianlaita silloin, jos stressiä ei olisi laisinkaan? Vaikka tämä mahdollisuus voikin kuulostaa houkuttelevalta, niin totuus on, että ihminen tarvitsee stressiä, ainakin jossain määrin. Kuvitellaanpa esimerkiksi, että olet ylittämässä katua ja huomaat yhtäkkiä, että sinua kohti kiitää auto. Stressi auttaa sinua pääsemään turvaan – ja nopeasti.

Stressistä ei ole hyötyä ainoastaan jonkin vaaran uhatessa. Stressi on välttämätöntä, jotta voisimme suoriutua jokapäiväisistä tehtävistämme. Olemme kaikki jonkinasteisessa stressitilassa kaiken aikaa. ”Stressiä ei pääse pakoon muutoin kuin kuoleman kautta”, sanoo tri Hans Selye. Hänen mukaansa sanonta ”hänellä on stressiä” on yhtä mitään tarkoittamaton kuin sanonta ”hänellä on lämpöä”. Selye sanoo: ”Näillä sanonnoilla me tarkoitamme todellisuudessa sitä, että stressiä tai ruumiinlämpöä on liikaa.” Tätä taustaa vasten on ymmärrettävissä, että myös rentoutumiseen tarvitaan stressiä, samaten nukkumiseen, sillä sydämen täytyy kaiken aikaa sykkiä ja keuhkojen toimia.

Kolmenlaista stressiä

Samoin kuin on olemassa eriasteista stressiä, on myös erilaista stressiä.

Äkilliseen stressiin ovat syynä arkielämän paineet. Usein siihen liittyy epämiellyttäviä tilanteita, jotka täytyy selvittää. Koska nämä ovat satunnaisia ja kestävät vain jonkin aikaa, niihin liittyvä stressi on yleensä hallittavissa. Tietysti on joitakin ihmisiä, jotka syöksyvät kriisistä toiseen – ja kaaos näyttääkin olevan osa heidän persoonallisuuttaan. Jopa tälle tasolle yltänyt äkillinen stressi voidaan saada hallintaan. Siitä kärsivä ei kuitenkaan ehkä halua muuttua ennen kuin hän oivaltaa, millainen vaikutus hänen sekasortoisella elämäntyylillään on häneen itseensä ja hänen lähellään oleviin.

Kun äkillinen stressi on tilapäistä, niin krooninen stressi on pitkäaikaista. Jälkimmäisestä kärsivä ei näe ulospääsyä painetta aiheuttavasta tilanteestaan, oli kyseessä sitten köyhyyden ahdinko tai vähäarvoisena pidettyyn työhön – tai työttömyyteen – liittyvä tuska. Krooniseen stressiin voivat olla syynä myös sitkeät perheongelmat. Huonokuntoisen omaisen hoitaminen voi sekin aiheuttaa stressiä. Olipa kroonisen stressin syynä mikä tahansa, tällainen stressi kalvaa uhriaan päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. ”Pahinta kroonisessa stressissä on se, että siihen tottuu”, sanotaan eräässä tätä aihetta käsittelevässä kirjassa. ”Äkillisen stressin tiedostaa heti, sillä se on uutta, mutta krooniseen stressiin ei kiinnitä huomiota, sillä se on vanhaa, tuttua ja joskus melkeinpä mukavaa.”

Traumaattiseen stressiin on syynä jokin ylivoimainen murhenäytelmä, esimerkiksi raiskatuksi tuleminen, tapaturma tai luonnonkatastrofi. Monet sotaveteraanit ja keskitysleireillä olleet kärsivät tämäntyyppisestä stressistä. Traumaattisen stressin oireita voivat olla esimerkiksi elävät muistot jopa vuosien takaisista, järkyttävistä kokemuksista ja joillekin vähäpätöisille asioille herkistyminen. Joskus potilaan oireet on diagnosoitu tilaksi, josta käytetään nimitystä ”traumaperäinen stressireaktio” eli PTSD. (Ks. yllä olevaa tekstiruutua.)

Stressille herkistyminen

Joidenkuiden mukaan se, miten me nykyään reagoimme stressiin, on suuresti riippuvainen siitä, millaista stressiä olemme aiemmin kokeneet ja miten voimakasta se on ollut. He sanovat, että traumaattiset kokemukset voivat jopa muuttaa aivojen biokemiaa ja saada ihmisen reagoimaan paljon herkemmin stressiin tulevaisuudessa. Esimerkiksi tri Lawrence Brass huomasi tutkiessaan 556:ta toisen maailmansodan veteraania, että sotavankeina olleilla miehillä esiintyi kahdeksan kertaa enemmän halvauksia kuin niillä, joita ei ollut vangittu, jopa 50 vuoden kuluttua alkuperäisen trauman jälkeen. ”Sotavankeus aiheutti miehille niin ankaran stressin, että se muutti tapaa, jolla nämä ihmiset reagoivat stressiin – se herkisti heitä.”

Asiantuntijat sanovat, ettei lapsuusvuosina kohdattuja stressitilanteita pitäisi aliarvioida, sillä niillä voi olla melkoinen vaikutus. ”Useimpia traumasta kärsiviä lapsia ei tuoda lääkäriin”, sanoo tri Jean King. ”He selviytyvät koettelemuksestaan, jatkavat elämäänsä ja päätyvät vastaanotoillemme vuosien kuluttua masennuksen tai sydäntaudin takia.” Ajatellaanpa vaikka sitä, millaisen trauman jommankumman vanhemman menetys voi aiheuttaa. ”Näin voimakas lapsena koettu stressi voi pysyvästi muuttaa aivojen toimintaa ja heikentää niiden kykyä käsitellä normaaleja arjen paineita”, sanoo tri King.”

Se, miten joku reagoi stressiin, voi tietenkin riippua monista muistakin tekijöistä, esimerkiksi hänen fyysisestä kunnostaan ja niistä voimavaroista, joihin hän voi turvautua selviytyäkseen stressitilanteista. Stressiä voidaan silti hallita, olipa sen syynä mikä tahansa. On myönnettävä, ettei se ole helppoa. Tri Rachel Yehuda on todennut: ”Jos stressille herkistyneelle sanottaisiin, että hänen täytyy vain rentoutua, se olisi samaa kuin jos unettomuudesta kärsivälle sanottaisiin, että hänen pitää vain nukahtaa.” Stressin vähentämiseksi voi kuitenkin tehdä paljon. Siitä enemmän seuraavassa kirjoituksessa.

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

Työperäinen stressi – ”maailmanlaajuinen ilmiö”

Eräässä Yhdistyneiden kansakuntien raportissa sanotaan: ”Stressistä on tullut vuosisatamme pahimpia terveysongelmia.” Ei ole epäilystäkään siitä, että sitä esiintyy työpaikoilla.

• Australiassa on valtion työntekijöitten stressin takia vireille panemien korvausvaatimusten määrä lisääntynyt vain kolmessa vuodessa 90 prosenttia.

• Ranskassa tehdyn tutkimuksen mukaan 64 prosenttia sairaanhoitajista ja 61 prosenttia opettajista sanoo olevansa ahdistuneita sen johdosta, että heillä on stressiä aiheuttava työympäristö.

• Stressisairaudet aiheuttavat Yhdysvalloissa vuosittain noin 200 miljardin dollarin kulut. Arviolta 75–85 prosenttia kaikista työtapaturmista liittyy stressiin.

• Maassa toisensa jälkeen naisilla on todettu olevan enemmän stressiä kuin miehillä, ja syynä on todennäköisesti se, että he joutuvat enemmän sovittamaan kodin ja työn velvollisuuksia yhteen.

Työperäinen stressi on varmasti ”maailmanlaajuinen ilmiö”, YK:n raporttia lainataksemme.

[Tekstiruutu s. 8]

PTSD – normaali reaktio epänormaaliin kokemukseen

”En vieläkään osannut lakata itkemästä tai nukkua läpi yön, vaikka autokolaristamme oli kulunut jo kolme kuukautta. Kotoa lähteminenkin tuntui pelottavalta.” (Louise)

LOUISE kärsii traumaperäisestä stressireaktiosta (PTSD), invalidisoivasta häiriötilasta, jolle ovat tunnusomaisia toistuvat, väkisin mieleen tulevat muistikuvat tai unet, jotka liittyvät johonkin traumaattiseen tapahtumaan. PTSD:stä kärsivä saattaa myös olla koko ajan ikään kuin tehostetusti varuillaan. Esimerkiksi psykologi Michael Davis kertoo, mitä eräälle Vietnamin sodan veteraanille tapahtui tämän hääpäivänä: auton pakoputken paukahtelu sai hänet säntäämään piiloon pensaikkoon. ”Kaikenlaisten ympäristön signaalien olisi pitänyt kertoa hänelle, ettei ollut mitään hätää”, Davis sanoo. ”Vietnamissa olosta oli kulunut 25 vuotta, ja hän oli nyt Yhdysvalloissa. – – hänellä oli yllään valkoinen pikkutakki, ei taisteluvarustusta. Mutta kun alkuperäinen ärsyke tuli esiin, hän juoksi suojaan.”

Traumaattinen sotaneuroosi on vain yksi PTSD:n aiheuttaja. Psykologien ammattijulkaisussa The Harvard Mental Health Letter sanotaan, että PTSD:n syynä voi olla jokin ”tapahtuma tai tapahtumasarja, jossa ihmisiä on kuollut tai ollut hengenvaarassa tai jossa on saatu tai oltu vaarassa saada ruumiinvammoja. Kyseessä on voinut olla luonnonkatastrofi, tapaturma tai ihmisen toimet: tulva, tulipalo, maanjäristys, autokolari, pommitus, ampumavälikohtaus, kidutus, kidnappaus, pahoinpitely, raiskaus tai lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.” Pelkästään jonkin hyvin järkyttävän tapahtuman silminnäkijäksi joutuminen tai se, että saa tietää siitä – kenties hätkähdyttävien todistajankertomusten tai valokuvien avulla – voi aiheuttaa PTSD:n oireita, varsinkin jos ne, joihin tämä järkyttävä asia kohdistui, ovat lähiomaisia tai läheisiä ystäviä.

Ihmiset tietenkin reagoivat kriisitilanteisiin eri tavoin. ”Useimmille niistä, joilla on ollut jokin järkyttävä kokemus, ei kehity vakavia psykiatrisia oireita, ja vaikka niitä olisikin, ne eivät välttämättä ilmene PTSD:nä”, selittää The Harvard Mental Health Letter. Miten on niiden laita, joiden stressistä on seurauksena PTSD? Jotkut heistä pystyvät ajan oloon käsittelemään traumaansa liittyviä tunteitaan ja saamaan helpotusta. Toiset joutuvat vielä monien vuosien jälkeenkin painimaan johonkin kriisitilanteeseen liittyvien muistojensa kanssa.

Oli miten oli, niiden jotka kärsivät PTSD:stä – ja niiden jotka haluavat auttaa heitä – tulee muistaa, että toipuminen vaatii kärsivällisyyttä. Raamatun antama kehotus kristityille kuuluu: ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, – – olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.” (1. Tessalonikalaisille 5:14.) Alussa mainitulta Louiselta kului viisi kuukautta, ennen kuin hän saattoi jälleen käydä auton ohjauspyörän taakse. Kun kolarista oli kulunut neljä vuotta, hän sanoi: ”Olen kyllä jo päässyt pahimman yli, mutta autolla ajaminen ei tule enää koskaan olemaan yhtä miellyttävä kokemus kuin aikaisemmin. Se on jotakin sellaista, mitä minun täytyy tehdä, joten teen sen. Olen kuitenkin edistynyt paljon siihen verrattuna, miten avuttomaksi tunsin itseni kolarin jälkeen.”

[Kuva s. 9]

Monet toimistotyöntekijät ovat stressaantuneita

[Kuva s. 9]

Kaikki stressi ei ole pahasta