Informaatioahdistuksen syitä

”INFORMAATIOAHDISTUSTA aiheuttaa se alati kasvava juopa, joka erottaa sen, minkä me ymmärrämme, siitä, mitä meidän mielestämme pitäisi ymmärtää. Kyseessä on datan ja tiedon välinen musta aukko, ja se syntyy, kun informaatio ei kerro meille sitä, mitä me haluaisimme tietää tai mitä meidän olisi välttämätöntä tietää.” Näin kirjoittaa Richard S. Wurman kirjassaan Information Anxiety. ”Kauan aikaa tilanne oli se, että ihmiset eivät tajunneet sitä, miten paljon he eivät tienneet – he eivät tienneet, mitä he eivät tienneet. Nykyään ihmiset kuitenkin tietävät, mitä he eivät tiedä, ja se ahdistaa heitä.” Sen johdosta useimmista meistä saattaa tuntua, että meidän pitäisi tietää enemmän kuin me nykyisin tiedämme. Vastaamme tulvii informaatiota, josta me poimimme pieniä datan eli merkkijonon palasia. Usein me kuitenkin olemme ymmällä sen suhteen, mitä tehdä niiden kanssa. Samaan aikaan saatamme otaksua, että kaikki muut tietävät ja ymmärtävät paljon enemmän kuin me. Tällöin meitä alkaa ahdistaa.

David Shenk sanoo, että informaation liikatarjonta on alkanut tuottaa ”datasaastetta”. Hän jatkaa: ”Datasaasteesta tulee haittatekijä. Se työntää hiljaiset hetket tieltään ja estää mietiskelyn, joka olisi suureen tarpeeseen. – – Siitä tulee meille suuri rasite.”

On totta, että liika informaatio tai aineiston yliannostus voivat saada aikaan ahdistuneisuutta, mutta seuraus on sama, jos meillä ei ole riittävästi informaatiota tai, mikä vielä pahempaa, jos olemme saaneet virheellistä informaatiota. Se on suunnilleen samaa kuin että tuntisi itsensä yksinäiseksi ihmisiä tupaten täynnä olevassa huoneessa. Kuten John Naisbitt sanoo kirjassaan Megatrends, ”me hukumme informaatioon ja kuolemme tiedon nälkään”.

Miten tietokonerikollisuus voi vaikuttaa sinuun

Eräs pelon aihe on tietokonerikollisuuden lisääntyminen. Tohtori Frederick B. Cohen on ilmaissut huolestuneisuutensa kirjassaan seuraavasti: ”Liittovaltion poliisin FBI:n arvio on, että [Yhdysvalloissa] menetetään joka vuosi tietokonerikollisuuden takia jopa viisi miljardia dollaria. Ja niin uskomattomalta kuin se voikin tuntua, tämä on vasta jäävuoren huippu. Informaatiojärjestelmien heikkouksia on myös käytetty häikäilemättä hyväksi, jotta voitaisiin päästä niskan päälle neuvotteluissa, pilata toisilta maine, voittaa sotilaallisia konflikteja ja jopa tehdä murhia.” (Protection and Security on the Information Superhighway.) Tämän lisäksi tunnetaan kasvavaa huolta siitä, että lasten on nykyään mahdollista katsella tietokonepornografiaa – puhumattakaan yksityiselämän häirinnästä.

Röyhkeät tietokoneharrastajat istuttavat tietoisesti viruksia tietokonejärjestelmiin ja tuottavat suurta vahinkoa. Atk-rikolliset tunkeutuvat laittomasti elektronisiin järjestelmiin ja hankkivat luottamuksellista informaatiota, ja joskus he jopa varastavat rahaa. Tällaisella toiminnalla voi olla tuhoisa vaikutus tuhansiin henkilökohtaisten tietokoneitten käyttäjiin. Tietokonerikollisuus on uhka liike-elämälle ja julkishallinnolle.

Tarve olla hyvin informoitu

Kaikilla meillä on luonnollisestikin tarve olla hyvin informoituja, mutta se, että meillä on valtavat määrät informaatiota, ei välttämättä sivistä meitä todellisesti, sillä suuri osa siitä, mikä esiintyy informaationa, on pelkkiä tilastoja tai jäsentämätöntä dataa, millä ei ole mitään tekemistä kokemustemme kanssa. Jotkut ovatkin ehdottaneet, että ”informaatioräjähdystä” on ehkä parasta kutsua ”dataräjähdykseksi” tai vielä kyynisemmin ”anti-informaatioräjähdykseksi”. Taloustutkija Hazel Henderson näkee asian näin: ”Informaatio itsessään ei auta ymmärtämään asioita. Me emme saa selvää siitä, mikä on epäsuotuisaa tai puutteellista informaatiota tai propagandaa nykyisessä median hallitsemassa ympäristössä. Pelkkään informaatioon keskittyminen on johtanut siihen, että olemme ylikuormittaneet itsemme pirstaloituneella, jäsentämättömällä datalla, jonka miljardeilla palasilla on aina vain vähemmän sisällöllistä arvoa, sen sijaan että olisimme etsineet tiedolle mielekkäitä uusia malleja.”

Joseph J. Espositon, Britannica-tietosanakirjayhtiön johtajan, suora arvio kuuluu: ”Suurin osa informaation aikakauden informaatiosta on täysin tarpeetonta – pelkkää melua. ’Informaatioräjähdys’ on osuva termi, sillä räjähdyksen jälkeen emme kykene kuulemaan juuri mitään. Jollemme voi kuulla, emme saa tietää.” Orrin E. Klapp analysoi tilannetta näin: ”Luulen, ettei kukaan tiedä, miten suuri osa julkisesta viestinnästä on näennäisinformaatiota, joka väittää kertovansa jotakin, muttei todellisuudessa kerro mitään.”

Epäilemättä muistat, että saamassasi kouluopetuksessa keskityttiin paljolti tosiasioiden oppimiseen, jotta olisit läpäissyt kokeita. Monet kerrat pänttäsit kokeitten edellä muistitietoja päähäsi. Muistatko opetelleesi historiantunneilla ulkoa pitkän rimpsun vuosilukuja? Miten monta tällaista tapahtumaa ja vuosilukua muistat nyt? Opettivatko nämä muistitiedot sinua käyttämään ajattelukykyäsi ja tekemään loogisia johtopäätöksiä?

Onko määrä laadun tae?

Jos lisäinformaation hankkimisesta tulee harrastus, jota ei pidetä tarkasti aisoissa, se voi tulla kalliiksi ajan, unen, terveyden ja jopa rahan muodossa. Vaikka suurempi informaation määrä tarjoaa enemmän valinnanvaraa, se voi saada informaation etsijän tuntemaan olonsa ahdistuneeksi, sillä hän voi alkaa epäillä, onko hän käynyt läpi tai saanut kaiken tarjolla olevan informaation. Tohtori Hugh MacKay varoittaa: ”Itse asiassa informaatio ei ole se keino, jota käyttämällä saataisiin selvyyttä asioihin. Informaatio itsessään ei luo valoa elämämme tarkoitukseen. Informaatiolla on hyvin vähän tekemistä viisauden hankkimisen kanssa. Se onkin siinä mielessä samanlaista kuin muukin omaisuus, että se voi ilman muuta tulla esteeksi viisauden hankkimiselle. Aivan kuten meillä voi olla liikaa omaisuutta, meillä voi myös olla liikaa tietoa.”

Ihmiset ovat usein ylikuormitettuja eivät ainoastaan nykyään saatavilla olevan informaation suuren määrän vuoksi, vaan myös siksi, että he turhautuvat yrittäessään jäsennellä informaatiota siten, että se olisi ymmärrettävää, mielekästä ja todella valaisevaa. On esitetty ajatus, että meitä voitaisiin ”verrata janoiseen ihmiseen, joka on tuomittu ottamaan juomavettä sormustimella palopostista. Pelkkä saatavilla olevan informaation paljous ja se tapa, jolla sitä usein tarjotaan, saavat aikaan sen, että se on meille suurelta osin hyödytöntä.” Informaation riittävyyttä ei siis tule arvioida sen määrän, vaan sen laadun ja käyttökelpoisuuden perusteella.

Entä datasiirto?

Eräs nykyajalle tuttu termi on ”datasiirto”. Sillä tarkoitetaan informaation siirtämistä sähköisinä signaaleina. Vaikka sillä onkin tärkeä paikkansa, se ei ole hyvää viestintää näiden sanojen täydessä merkityksessä. Syynä on se, että me pystymme olemaan parhaiten vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, emme koneitten kanssa. Datasiirtoa käytettäessä emme näe kasvonilmeitä ja eleitten välittämiä viestejä emmekä saa katsekontaktia, jotka kaikki niin usein viitoittavat keskustelun suunnan ja välittävät tunteita. Silmäkkäin käytävissä keskusteluissa tällaiset tekijät täydentävät ja usein selittävät käytettyjä sanoja. Mikään näistä arvokkaista ymmärtämisen apukeinoista ei ole mukana elektronisessa tiedonsiirrossa, ei edes yhä suositumpia matkapuhelimia käytettäessä. Joskus ei edes silmäkkäin käytävässä keskustelussa välity tarkalleen se, mitä puhujalla on mielessään. Kuuntelija voi vastaanottaa ja käsitellä sanat omalla tavallaan ja antaa niille väärän merkityksen. Miten paljon suurempi tällainen vaara onkaan silloin, kun puhujaa ei voi nähdä!

Ikävä tosiasia on, että jos jotkut viettävät tietokoneruutujen ja televisioitten ääressä liian paljon aikaa, perheenjäsenet voivat joskus jopa vieraantua toisistaan omassa kodissaan.

Oletko kuullut ”teknofobiasta”?

”Teknofobialla” tarkoitetaan yksinkertaisesti ’tekniikan pelkoa’, muun muassa tietokoneitten ja vastaavanlaisten elektronisten laitteiden käyttämiseen liittyvää pelkoa. Jotkut pitävät tätä yhtenä yleisimmistä informaation aikakauden tuottamista ahdistuneisuuden muodoista. The Canberra Times -sanomalehdessä oli uutistoimisto AP:n uutiseen perustuva artikkeli, jossa sanottiin: ”Japanissa yritysjohtajat pelkäävät tietokoneita.” Erään japanilaisen suuryrityksen johtajasta on sanottu: ”[Hänellä] on valtaa ja arvostettu asema. Mutta jos hän istuutuu tietokoneen ääreen, hän muuttuu hermokimpuksi.” Eräästä tutkimuksesta, johon osallistui 880 japanilaista liikeyritystä, ilmeni, että vain joka viides yritysjohtaja osasi käyttää tietokonetta.

Teknofobiaa ylläpitävät ja vahvistavat vakavat onnettomuudet, kuten New Yorkia vuonna 1991 koetellut puhelimien mykistyminen, joka lamaannutti paikalliset lentokentät useiksi tunneiksi. Entä amerikkalaisessa Three Mile Islandin ydinvoimalassa vuonna 1979 tapahtunut onnettomuus? Voimalan valvomossa olleet pääsivät vasta monien kohtalokkaitten tuntien päästä perille tietokoneohjattujen hälytyssignaalien merkityksestä.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, millainen mullistava vaikutus informaation aikakauden tekniikalla on ollut ihmisiin. Tohtori Frederick B. Cohen tekee kirjassaan seuraavanlaisia ajatuksia herättäviä kysymyksiä: ”Oletko käynyt äskettäin pankissa? Saisitko niistä laisinkaan rahaa, jos tietokoneet eivät toimisi? Entä suuressa valintamyymälässä? Pystyisitkö maksamaan ostoksesi, jos kaupan kassapäätteet tekisivät lakon?”

Kukaties voit liittää itsesi yhteen tai useampaan seuraavista kuvitteellisista tilanteista:

• Haluaisit valita nauhoitettavaksi erään tv-ohjelman, mutta uudessa videonauhurissasi näyttää olevan liikaa näppäimiä. Sinä joko soitat hämmentyneenä yhdeksänvuotiaalle sukulaispojallesi ja pyydät häntä panemaan säädöt kohdalleen tai sitten päätät, ettei sinun ole pakko nähdä kyseistä ohjelmaa.

• Tarvitset välttämättä rahaa. Ajat lähimmän pankkiautomaatin luo, mutta sitten yhtäkkiä muistat, että viimeksi sitä käyttäessäsi häkellyit ja painelit vääriä näppäimiä.

• Puhelin soi toimistossasi. Puhelu oli yhdistetty vahingossa sinulle. Se oli tarkoitettu esimiehellesi, joka työskentelee kerrosta ylempänä. Puhelun siirtäminen on aivan yksinkertainen toimenpide, mutta tuntiessasi itsesi epävarmaksi päätätkin antaa puhelun yhdistämisen oikeaan paikkaan puhelinvaihteenhoitajan tehtäväksi.

• Äskettäin ostamasi henkilöauton kojelauta on sen näköinen kuin se kuuluisi modernin suihkukoneen ohjaamoon. Yhtäkkiä jokin punainen valo alkaa palaa ja hätäännyt, koska et tiedä, mistä kyseinen valo on merkkinä. Sen jälkeen sinun täytyy katsoa, mitä auton seikkaperäisessä ohjekirjassa sanotaan.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä teknofobiasta. Voimme olla varmat siitä, että teknologia tulee jatkuvasti kehittämään yhä monimutkaisempia laitteita, joita aiemmat sukupolvet olisivat epäilemättä pitäneet ”ihmeinä”. Aina kun markkinoille ilmestyy uusinta mallia olevia tuotteita, joudumme opettelemaan uusia asioita voidaksemme käyttää niitä tehokkaasti. Asiantuntijoitten omalla ammattikielellääna kirjoittamista ohjekirjoista tulee itsessään pelottavia, kun otaksutaan, että ohjekirjojen käyttäjät tuntevat niiden sanaston ja hallitsevat tietyntyyppisiä asioita.

Informaation tutkija Paul Kaufman kiteyttää ongelman näin: ”Yhteiskunnallamme on informaatiosta mielikuva, joka – vaikka onkin houkuttelevan näköinen – vaikuttaa lopulta ei-toivotulla tavalla. – – Yksi syy on se, että huomio on kiinnittynyt liikaa tietokonelaitteisiin ja liian vähän ihmisiin, jotka varsinaisesti käyttävät informaatiota voidakseen ymmärtää maailmaa ja tehdä jotakin hyödyllistä toisilleen. – – Ongelmana ei ole se, että pidämme tietokoneita suuressa arvossa, vaan se, että annamme nykyisin vähemmän arvoa ihmisille.” Näyttää siltä, että kiinnostus sitä mainetta kohtaan, joka häikäisevän, uuden tekniikan tuottamisesta seuraa, on usein saanut ihmiset kantamaan huolta siitä, mitä tulee tämän jälkeen. Edward Mendelson on sanonut: ”Teknoidealistit eivät voi mitenkään tajuta, mikä ero on mahdollisen ja suotavan välillä. Jos voidaan tehdä kone, joka suoriutuu jostakin typerryttävän monimutkaisesta tehtävästä, silloin idealisti otaksuu, että tämä tehtävä on suorittamisen arvoinen.”

Se, että tekniikka on unohtanut ihmisen, on suuresti lisännyt informaatioahdistusta.

Onko tuottavuus todella lisääntynyt?

Kolumnisti Paul Attewell kertoo The Australian -sanomalehdessä tutkimuksestaan, jonka aiheena oli se, miten paljon tietokoneitten avulla on viime vuosina säästynyt aikaa ja rahaa. Seuraavassa joitakin hänen nasevia ajatuksiaan: ”Vaikka tietokonejärjestelmiin, joiden tarkoituksena on käsitellä hallinnollisia tehtäviä ja valvoa kustannuksia, onkin investoitu vuosien ajan, monet erilaiset korkeakoulut ovat huomanneet, että niiden hallintohenkilöstön määrä koko ajan vain kasvaa. – – Tietokoneenvalmistajat ovat monien vuosikymmenien ajan väittäneet, että se tekniikka, jota he ovat myyneet, lisäisi ratkaisevasti tuottavuutta, niin että hallinnollinen työ tulisi hoidetuksi paljon pienemmällä työntekijämäärällä ja paljon pienemmin kustannuksin. Sen sijaan alamme yhä paremmin tajuta, että informaatiotekniikan vaikutuksesta työ on vain muuttanut toisiin käsiin: monet uudet työt tehdään nykyisin samalla tai suuremmalla työntekijämäärällä, kuin vanha työ, joka tehtiin pienemmällä työntekijäjoukolla. Usein rahaa ei säästy laisinkaan. Yhtenä esimerkkinä tästä muutoksesta on se, että tekniikkaa käytetään dokumenttien ulkoasun kohentamiseen, sen sijaan että sillä yksinkertaisesti hoidettaisiin paperisota nopeammin.”

Nykyään näyttää siltä, että ”tiedon valtatie”, joka saattaa olla vaarallinen kristityille, on tullut jäädäkseen. Miten sitten voimme välttyä informaatioahdistukselta – ainakin jossain määrin? Seuraavassa lyhyessä kirjoituksessa on joitakin käytännöllisiä ehdotuksia.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 6]

Roskainformaation tulva

”Me kaikki tiedämme kokemuksesta, että yhteiskunta on muuttumassa aina vain räävimmäksi. Elämme uutta aikakautta, jota hallitsevat television roskaohjelmat, vihaa lietsovat radiolähetykset, sokeeraavat radiotoimittajat, mediaoikeudenkäynnit, julkisuuden saamiseksi järjestettävät tempaukset sekä ylen määrin loukkaava ja sarkastinen kielenkäyttö. Elokuvissa esitetään entistä avoimemmin seksiä ja väkivaltaa. Mainonta on äänekkäämpää, hyökkäävämpää ja usein hyvän maun rajoja hipovaa. – – Siivoton kielenkäyttö on lisääntymässä, ja yleinen säädyllisyys on heikkenemässä. – – Se, mitä toiset ovat meillä sanoneet ’perhearvojen kriisiksi’, johtuu pikemminkin informaation vallankumouksesta kuin siitä, ettei Hollywoodissa enää arvosteta perinteistä perhemallia.” (David Shenk, Data Smog—Surviving the Information Glut.)

[Tekstiruutu s. 7]

Viisaus – vanhanaikainen tapa

”Poikani, jos otat vastaan sanani ja talletat itsellesi minun käskyni, niin että tarkkaat korvallasi viisautta, jotta taivuttaisit sydämesi tarkkanäköisyyteen, jos lisäksi kutsut ymmärrystä ja korotat äänesi saadaksesi tarkkanäköisyyttä, jos etsit sitä jatkuvasti kuin hopeaa ja haet sitä herkeämättä kuin kätkettyjä aarteita, silloin tulet ymmärtämään Jehovan pelon ja löydät Jumalan tuntemuksen. Sillä Jehova itse antaa viisautta, hänen suustaan tulee tieto ja tarkkanäköisyys. Kun viisaus tulee sydämeesi ja sielullesi tulee tieto miellyttäväksi, niin ajattelukyky sinua vartioi, tarkkanäköisyys sinua varjelee.” (Sananlaskut 2:1–6, 10, 11.)

[Kuva s. 8, 9]

Informaation liikatarjontaa on verrattu siihen, että joku yrittäisi täyttää sormustinta palopostista suihkuavalla vedellä