Tietokoneistettu yhteiskunta – tieteiskuvitelma vai todellisuus?

Herätkää!-lehden Englannin-kirjeenvaihtajalta

TIETEISKERTOMUSTEN kirjoittajat kuvailevat usein sellaista maailmaa, jossa jättiläistietokoneet valvovat hallitusta, teollisuutta ja kauppaa. Sen lisäksi he kuvittelevat mielessään aikaa, jolloin jokaisesta kodista on pääsy tietokoneeseen, joka palvelee kotitalouden hoitajana ja tarjoaa tietoa ja taitoa tai neuvoja mistä tahansa aiheesta – kaikkea näppäimen painalluksella. Vetoaako sellainen maailma sinuun? Voisiko siitä koskaan tulla todellisuutta?

Kuluneiden 25 vuoden aikana tietokoneiden käyttö on kasvanut uutuudesta miljardien markkojen arvoiseksi teollisuuden haaraksi. Kaksikymmentä vuotta sitten maailmassa oli ainoastaan noin sata tietokonetta, nykyään niitä on noin 300000. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana niitä voi olla kymmeniä miljoonia. Tällaisen lisäyksen huomioon ottaen on sopivaa kysyä: Mitä tietokoneet tekevät? Millaista kehitystä tapahtuu? Mikä kenties vielä tärkeämpää: mihin kehitys johtaa?

Tietokonelaitteistojen kehitys

Viimeiset kaksikymmentä vuotta ovat nähneet valtavia harppauksia tietokonelaitteistoihin liittyvässä teknologiassa, toisin sanoen niissä biteissä (tietoyksiköissä) ja osissa, joista koneet koostuvat. Usein teknologiassa otetut perättäiset askeleet ovat vallankumouksellisia ja tuovat satakertaisia parannuksia. Piirikomponenttien pieneneminen voi tarjota tästä hyvän esimerkin.

Kaksikymmentä vuotta sitten tarvittiin tavallisen pelikortin kokoinen painettu piirilevy, jolle komponentit oli asetettu, ainoastaan yhden binääritiedon tallentamiseksi tietokoneen muistiin. Se merkitsee sitä, että tällainen kortti saattoi säilyttää arvon 0 tai 1, ei muuta. Tarvittiin vähintään kuusi tällaista piiriä yhden aakkosten kirjaimen tallentamiseksi. Sen jälkeen tekniikka on mennyt neljä, viisi askelta eteenpäin, ja nykyään on olemassa piirejä, joihin voidaan tallentaa 16000 tällaista binääribittiä peukalonkynttä pienemmälle ”sirulle”. Se tarkoittaa sitä, että kaikki tämän lehden tällä sivulla oleva tieto voitaisiin helposti tallentaa sellaiselle sirulle.

Tietokoneiden sisäinen tietojenkäsittelynopeus on kasvanut yhtä vaikuttavasti. Vanhemmat koneet saattavat käsitellä 30000 tai 40000 käskyä sekunnissa, kun taas niiden nykyaikaiset vastineet voivat käsitellä 3–4 miljoonaa käskyä samassa ajassa. Kun ihminen ajattelee sitä, että vain yhdellä käskyllä voidaan suorittaa laskutoimitus (voidaan lisätä, vähentää, kertoa jne.) kahden melkein minkäkokoisen luvun välillä hyvänsä, hän saa jonkinlaisen käsityksen nykyaikaisten tietokoneiden suorituskyvystä. Ei ihme, että niitä on sanottu ”numeroahmateiksi”!

Paitsi ”työmuistia” – siruille tallennettuja tietoja – tietokoneilla on niin sanottu toissijainen muisti. Se toimii sellaisten tietojen massamuistina, joita ei parhaillaan käytetä, paljolti samaan tapaan kuin kirjoja varastoidaan kirjaston hyllyihin, kunnes niitä tarvitaan. Tavallisesti tällainen muisti saadaan aikaan nauhoille, liuskoille, levyille tai rummuille tapahtuvalla magneettisella tallentamisella täsmälleen samalla periaatteella kuin nauhurissa. Kehitys on ollut tälläkin alueella huimaa. Tallennustiheydet ovat parantuneet 500 merkistä tuumalla 6000 merkkiin tuumalla. Näitä tiheyksiä magneettinauhaliuskoilla käyttäviin massamuistiyksikköihin voi mahtua yli 200 miljardia merkkiä. Tällöin merkkejä on yhtä paljon kuin 50000:ssa Raamatussa.

Sitten on vielä olemassa ne välineet, joilla me ihmiset syötämme tiedot tietokoneisiin ja saamme ne ulos niistä. Ennen vanhaan käytettiin ainoastaan reikäkortteja tai rei’itettyä paperinauhaa, ja tietokone vastasi kirjoittamalla tutuksi tulleella tekstillään. Käyttäjän oli oltava siellä missä tietokonekin syöttääkseen siihen korttejaan ja saadakseen siltä vastauksen. Nykyään on olemassa eri vaihtoehtoja. Luultavasti yleisimmin käytetään näyttöpäätteinä tunnettuja laitteita. Ne muistuttavat televisiovastaanottimia, joihin on yhdistetty kirjoituskoneen näppaimistö. Käyttäjä kirjoittaa koneella tiedot, jotka ilmaantuvat kuvaruutuun ja jotka tietokone voi lukea. Sen jälkeen tietokone vastaa näyttämällä tiedot samassa kuvaruudussa käyttäjän luettavaksi. Tällaisen päätteen avulla yhteydenpito tietokoneen kanssa muuttuu vuorovaikutteiseksi, toisin sanoen siitä tulee kaksisuuntaisen keskustelun kaltaista. Näiden päätteiden ei myöskään tarvitse olla siellä, minne tietokone on asennettu. Ne voivat olla toimistossa, laboratoriossa, luokkahuoneessa tai kodissa satojen, jopa tuhansien kilometrien etäisyydellä puhelinlinjan tai satelliittiyhteyden toisessa päässä.

Tietokoneohjelmiston kehitys

Tietokoneohjelmistossa eli siinä, mikä ohjaa tietokoneiden työskentelyä, on myös tapahtunut merkittävää kehitystä. Jos ennen halusit tietokoneen tekevän jonkin työn puolestasi, pyyntösi piti muuntaa koodin avulla tietokonekieleksi. Sellainen ”ohjelmointi” on monimutkaista puuhaa ja vaatii paljon aikaa ja työtä. Ohjelmoijan tulee tuntea tietokoneen rakenne yksityiskohtaisesti. Tästä syystä tietokoneet ovat olleet perinteisesti tietokonealan ammattilaisten yksinomaista aluetta. Mutta niin ei ole nykyään. Viimeiset kymmenen vuotta ovat nähneet tietokonetta ohjaavien ja sen käyttökelpoisuutta parantavien ohjausohjelmien eli käyttöjärjestelmien kehityksen. Ne sallivat käyttäjien tiedottaa tarpeistaan suoraan tietokoneelle ihmiskielellä. Lääkärit, tiedemiehet, koulupojat, opettajat, perheenemännät – itse asiassa kaikki sellaisetkin, jotka eivät tiedä, miten tietokone toimii – voivat saada tietokoneen toimimaan käyttämällä yksinkertaisia käskyjä. Lisäksi ohjausohjelmat sallivat osituskäytön eli sen, että monet voivat käyttää tietokonetta yhtä aikaa, ja näin sen valtavaa suorituskykyä voidaan käyttää monien ihmisten palvelemiseksi samanaikaisesti.

Sitten on ollut ongelmia valtavien tietomäärien käyttökelpoisessa tallentamisessa. Jos olet koskaan ajatellut suuria kirjastoja hoitavien kirjastonhoitajien työtä, ymmärrät, että suurten tietomäärien tallentamisessa tarvitaan erittäin tarkkaa järjestelmää. Tietokoneissa on ohjausohjelmia, jotka toimivat kuin kirjastonhoitajat ja jotka järjestävät tiedot niin sanotuiksi ”tietokannoiksi”. Nämä tietokannat on järjestetty siten, että yksittäiset tallenteet, ”tietueet”, voidaan saada esille sekunnin murto-osissa. Se merkitsee sitä, että käyttäjät voivat päästä melkein heti käsiksi taltioituihin tietoihin.

Eräs erittäin tärkeä vaihe ohjelmiston kehityksessä liittyy puhelinlinjojen kautta hoidettaviin tietokoneyhteyksiin. Viime vuosina puhelinverkkoja on käytetty koodikielelle kirjoitettujen tietojen siirtämiseen päätteiden ja tietokoneiden välillä. Tällaisen toiminnan kasvun johdosta puhelinalan viranomaisilla on kansainvälistä yhteistoimintaa yksinomaan tietokonetietojen siirtoon tarkoitettujen verkkojen kehittämiseksi. Toisin kuin yleiset puhelinverkot nämä ”tiedonsiirtoverkot” mahdollistavat monensuuntaiset keskustelut koneiden välillä.

Voisitko kuvitella puhelunvälittäjän työtä sellaisessa verkossa? Mutta puhelunvälittäjä ei hoida tätä tärkeää tehtävää. On kehitetty ohjausohjelmia, joiden avulla tietokoneet voivat vaihtaa tietoja samanaikaisesti päätteiden ja toisten tietokoneiden kanssa. Käyttämällä näitä verkkoja tietokoneet voivat jakaa suoritettavan työn osiin. Tätä sanotaan ”hajautetuksi tietojenkäsittelyksi”. Esimerkiksi laajan lääketieteellisen tietokannan omaava tietokone voisi käsitellä kaikki verkkoon saapuvat lääketieteelliset kyselyt.

Kun kerran laitteistoissa tapahtuneet edistysaskeleet ovat tehneet tietokoneen tehokkaammaksi, niin ohjelmistossa tapahtunut kehitys on tehnyt sen käyttökelpoisemmaksi. Koska nykyiset tietokoneet ovat aiempien vuosien tietokoneita käyttökelpoisempia, valmistajat ovat voineet ensi kerran tarjota tietokonetta jokamiehen käyttöön.

Hyviä ja huonoja käyttötarkoituksia

Kaikkien näiden kehitysvaiheiden valossa on ymmärrettävää, että tietokoneiden käyttö kasvaa päivittäin. Suuret järjestöt ja yhtiöt käyttävät niitä kaikenlaisina sovellutuksina – johtamisessa ja kirjanpidossa, tietojen tallentamisessa ja esille saannissa, koulutuksessa – luettelo on miltei loputon. Suurimittaisina sovellutuksina tällaiset hajautetun tietojenkäsittelyn verkot ulottuvat usein kaikkialle organisaatiossa ja tuovat tietokonelaitteet johtajien, insinöörien ja opiskelijoiden pöydälle.

Pankkitoiminta tarjoaa hyvän esimerkin. Paikalliskonttorilla voi olla päätteen avulla yhteys tietokoneeseen, jossa on henkilön tilitiedot. Tämä tietokone voi itse kuulua koko maan kattavaan hajautetun tietojenkäsittelyn verkkoon ja auttaa suuria pankkiyhtymiä hoitamaan liikeasioitaan täsmällisesti.

Lisäksi joidenkin suurten tavaratalojen ja valintamyymälöiden käyttämät kassakoneet on yhdistetty pientietokoneisiin, joista kukin voi hoitaa paria kolmea paikallista liikettä. Nämä tietokoneet kuuluvat osana maanlaajuisiin verkkoihin, jotka yhdistävät kokonaisia myymäläketjuja.

Ajattelehan! Jos pankkien ja vähittäiskaupan verkot yhdistettäisiin, ihminen voisi tehdä ostoksia, hänen pankkitilinsä voitaisiin tarkistaa ja sitä voitaisiin veloittaa hänen tarvitsematta käyttää käteistä tai luottokortteja. Edelleen jos hänen kotinsa yhdistettäisiin samaan verkkoon, ei olisi tarpeellista käydä edes kaupassa. Hän voisi valita ostoksensa luettelosta, tehdä tilauksensa ja maksaa tavaroista kokonaan tietokoneverkon kautta. Nämä ovat erittäin todellisia mahdollisuuksia.

On arvioitu, että 1980-luvulla tuotetaan joka vuosi 13 miljoonaa tieteellistä asiakirjaa, joka on yhtä paljon kuin koko se varastoon kertynyt määrä siitä pitäen, kun tieteellinen kirjoittaminen alkoi. Jos tietokoneet eivät käsittelisi sellaisia suunnattomia tietomääriä, luonnontieteilijän, insinöörin ja teknikon olisi mahdotonta tehdä työtään.

Tietokoneita käytetään myös koulutuksen alalla. Suuret organisaatiot käyttävät niitä henkilökunnan kouluttamisessa, ja samoja menetelmiä voidaan käyttää kouluissa ja yliopistoissa. Kun käytetään tietokonetta opettajana, malttamattomuus ei tuota ongelmaa, ja oppilas voi määrätä itse oman opiskelutahtinsa.

Myös irrallisten pientietokoneiden myynti on kasvanut valtavasti kolmen viime vuoden aikana. Ne eivät ole useinkaan kirjoituspöytää suurempia, mutta ne tuovat tietokoneen voimakkaat edut pienen käyttäjän ulottuville. Ne voidaan panna samankaltaisiin töihin kuin jättimäiset serkkunsa. Kuitenkin on selvää, että niiden tietojen tallennuskyky on vähäisempi, eikä niitä voi niin moni käyttää yhtä aikaa.

Tietokoneiden, kuten muidenkin keksintöjen, kehitys on tuonut mukanaan ongelmia. Esimerkiksi uudentyyppinen rikollisuus on nostamassa päätään. On olemassa todisteita yli 500:sta tietokoneen avulla tehdystä rikoksesta. Tällainen rikollinen toiminta maksaa tällä hetkellä amerikkalaisille liikemiehille 1,2 miljaria markkaa vuodessa.

Sitten on vielä kysymys yksityiselämästä. Me koemme paraikaa niin sanottua ’tietotulvaa’, ja kaikki tämä tieto syötetään tietokoneisiin; niin on tehtävä, sillä sitä on liian paljon ihmisten käsiteltäväksi. Kuitenkin suuri osa näistä tiedoista on luottamuksellisia, ja pelätään, että ne voisivat joutua vääriin käsiin ja että niitä voitaisiin käyttää tarkoituksiin, jotka eivät olisi yhteiskunnan parhaitten etujen mukaisia. ’Tiedon valvojalla on valta’, sanotaan, ja monia huolestuttaa tämä tietokoneistetun yhteiskunnan puoli.

Lisäksi ollaan huolestuneita näiden suuntausten yhteiskunnallisista seuraamuksista. Joidenkuiden mielestä tätä uutta tekniikkaa tuottavat insinöörit ja tiedemiehet ovat usein keskittyneet työnsä teknisiin puoliin eivätkä kanna riittävästi huolta yhteiskunnallisista seuraamuksista. Toinen huolenaihe on se, että tietokone- ja tietoliikenteen tarvikkeita valmistava teollisuus kenties kiinnittää enemmän huomiota voittoihin kuin niihin vaikutuksiin, joita niiden palveluksilla saattaa olla yhteiskunnassa. Väitetään, että nämä suuntaukset voisivat hyvin ikään kuin upottaa meidät korviamme myöten tietoihin, joita ilman me voisimme hyvin tulla toimeen.

Entä mitä on sanottava tulevaisuudesta? Sen perusteella, mitä olemme tarkastelleet, on selvää, että on luotu puitteet tietokoneiden tulemiselle yleiseen käyttöön aivan kuten sähkö, kaasu tai puhelin on. Tekniikka on jo sitä varten, että jokainen toimisto tai koti voidaan yhdistää suunnattomaan kansainväliseen tietokoneverkkoon, joka tarjoaa koulutusta, tietoja ja niin edelleen. Eräs arvovaltainen taho ennustaa, että 70 prosenttia Yhdysvaltain työvoimasta käyttää tietokoneita vuoteen 1985 mennessä. Tämän lisäksi tietokone- ja tietoliikennealan asiantuntijat ennustavat kuluneiden 25 vuoden vallankumouksellisen kehityksen jatkuvan. Tietokoneistettu yhteiskunta ei ole siis lainkaan mielikuvituksellista. Mutta onko se toivottavaa? Sen voi vain aika paljastaa.

[Kuva s. 22]

Tietokoneet auttavat pankkitoiminnassa