Miksi on niin paljon vihaa?
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN SAKSAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
”MIKSI” on lyhyt sana, mutta vaatii vastausta. Se oli esimerkiksi kirjoitettu lappuun, joka oli tuotu lukuisten kukkien ja teddykarhujen mukana erään Dunblanessa Skotlannissa sijaitsevan koulun ulkopuolelle maaliskuussa 1996. Vain muutamaa päivää aiemmin muuan mies oli rynnännyt sisään ja ampunut kuoliaaksi 16 lasta ja heidän opettajansa. Hän haavoitti useita muita ja käänsi sitten aseensa itseään kohti. Hän oli ilmeisestikin täynnä vihaa itseään, toisia ja koko yhteiskuntaa kohtaan. Surevat vanhemmat ja ystävät samoin kuin miljoonat ihmiset kautta maailman esittävät saman kysymyksen: Miksi? Miksi viattomia lapsia kuolee tällä tavoin?
Sinultakaan ei ole varmaan jäänyt huomaamatta, että maailma on täynnä sokeaa, selittämätöntä vihaa. Olet jopa itse saattanut joutua vihan kohteeksi syystä tai toisesta. Sinäkin olet todennäköisesti kysynyt, mahdollisesti useammin kuin kerran: ”Miksi?”
Myönteistä ja kielteistä vihaa
”Viha” määritellään muun muassa ”voimakkaaksi pahansuopuudeksi, – – vastenmielisyydeksi” jotakin tai jotakuta kohtaan. On tietenkin hyvä tuntea ”voimakasta pahansuopuutta” ja ”vastenmielisyyttä” sellaista kohtaan, mikä on vahingollista tai mikä voisi haitata ihmissuhteita. Jos kaikki tuntisivat tällaista vihaa, maailma olisi varmasti parempi paikka elää. Valitettavasti kuitenkin epätäydelliset ihmiset vihaavat helposti vääriä asioita vääristä syistä.
Tuhoisa vihan tunne perustuu ennakkoluuloihin, tietämättömyyteen tai vääriin tietoihin, ja erään määritelmän mukaan sitä synnyttävät tavallisesti ”pelko, suuttumus tai loukatut tunteet”. Koska tällaiseen vihaan ei ole oikeaa perustetta, se saa aikaan pahaa ja herättää yhä uudelleen kysymyksen: ”Miksi?”
Me kaikki tunnemme ihmisiä, joiden luonteenpiirteet tai tavat saattavat toisinaan ärsyttää meitä ja joiden kanssa meidän on vaikea tulla toimeen. Ärtymys on kuitenkin aivan eri asia kuin halu vahingoittaa toisia fyysisesti. Meidän on ehkä siksi vaikeaa ymmärtää, miten joku voi hautoa mielessään vihan tunteita kokonaisia ihmisjoukkoja kohtaan, usein sellaisia ihmisiä kohtaan, joita hän ei edes tunne. Heidän poliittiset näkemyksensä saattavat olla erilaisia tai ehkä he kuuluvat eri uskontoon tai etniseen ryhmään, mutta onko heitä tämän vuoksi vihattava?
Tällaista vihaa on kuitenkin olemassa! Ruandassa Afrikassa viha sai hutu- ja tutsiheimot teurastamaan toisiaan vuonna 1994, minkä vuoksi muuan reportteri kysyi: ”Miten niin paljon vihaa kasaantui niin pieneen maahan?” Lähi-idässä viha on ollut syynä arabi- ja israelilaiskiihkoilijoiden suorittamiin terroristihyökkäyksiin. Euroopassa viha johti entisen Jugoslavian pirstoutumiseen. Ja erään sanomalehtiartikkelin mukaan yksistään Yhdysvalloissa rasistisia mielipiteitä levittää ”karkeasti arvioiden 250 vihamielistä ryhmää”. Miksi vihaa on niin paljon? Miksi?
Viha on juurtunut niin syvälle, että se jää jäljelle senkin jälkeen kun sen aiheuttamat konfliktit saadaan ratkaistuksi. Miten muuten voidaan selittää se, että rauhan ja aselepojen säilyttäminen on vaikeaa maissa, joita vitsaavat sodat ja terroriteot? Miten muuten voidaan selittää se, mitä tapahtui sen jälkeen kun Pariisissa vuoden 1995 lopussa solmittiin rauhansopimus, joka lupasi, että Sarajevon kaupunki yhdistettäisiin jälleen Bosnia ja Hertsegovinan kroaattiliittovaltioon? Useimmat siellä asuvat serbit alkoivat paeta kaupungista ja sen esikaupunkialueilta kostotoimien pelosta. Time-lehdessä kerrottiin, että ihmiset ryöstivät ja polttivat hylkäämiään rakennuksia, ja sanottiin lopuksi: ”Sarajevo on jälleen yhdistynyt; sen asukkaat eivät ole.”
Toisiaan vihaavien ihmisten keskuudessa vallitseva rauha on parhaassakin tapauksessa yhtä arvotonta kuin väärä raha. Koska sen tukena ei ole mitään, millä olisi todellista arvoa, se voi rikkoutua pienimmänkin paineen alla. Maailmassa on kuitenkin kovin paljon vihaa ja hyvin vähän rakkautta. Miksi?
[Huomioteksti s. 4]
Tuhoisa vihantunne perustuu ennakkoluuloihin, tietämättömyyteen tai vääriin tietoihin