Onko lasten turvallista olla koiranne seurassa?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ETELÄ-AFRIKAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

KAKSIVUOTIAS Sydney sattui menemään liian lähelle erästä kiinni olevaa aggressiivista rottweileria. Koira hyökkäsi, vahingoitti Sydneyn päänahkaa ja melkein repi irti hänen vasemman korvansa. Hänelle täytyy tehdä useita ihonsiirtoja.

Mitä enemmän ihmiset hankkivat vahtikoiria, sitä enemmän kuullaan koirista, jotka ovat hyökänneet lasten kimppuun. Esimerkiksi rottweilerien, dobermannien, bullmastiffien, schäferien (saksanpaimenkoirien) ja bullterrierien tiedetään purreen lapsia. Etelä-Afrikassa tehty tutkimus paljasti, että useimmissa tutkituissa tapauksissa lapsia olivat purreet koirat, jotka he tunsivat. Lähes puolet heistä joutui naapurien koirien uhreiksi, ja neljäsosaa puri heidän oman perheensä koira. Vain 10 prosentissa tapauksista hyökkääjänä oli kulkukoira. Usein uhri oli yllyttänyt koiraa jollain tavalla, ehkä tietämättäänkin. Ilmeisesti monet hyökkäykset voidaan välttää, jos koirien omistajat ja lasten vanhemmat ryhtyvät joihinkin olennaisiin varotoimiin.

Valmentakaa lasta

Monet koirankouluttajat tähdentävät sitä, että pikkulapsia ja koiria ei pitäisi jättää keskenään ilman aikuisen valvontaa. Pienet lapset eivät tiedä, miten eläimiä pitäisi käsitellä. Heitä täytyy opettaa. Siksi monet noudattavat sellaista periaatetta, että jos vastuullinen aikuinen ei voi olla paikalla, koirat ja pikkulapset pidetään eri tiloissa. Koirankouluttaja Brian Kilcommons huomauttaa kirjassaan: ”Sen perusteella, mitä meille kerrotaan, suurin osa ongelmista syntyy silloin, kun aikuiset eivät valvo tilannetta.” (Childproofing Your Dog.)

Usein eläimiä täytyy suojella lapsilta! Kilcommons kutsuttiin kerran apuun, kun erään perheen koira näykkäsi lasta. Suunniltaan oleva isä selitti, että hänen kaksi ja puolivuotias poikansa oli juossut koiran luo ja potkaissut sitä lujaa. Koira, johon selvästikin oli sattunut, oli reagoinut näykkäämällä lasta. Tässä tapauksessa koira hillitsi itsensä kiitettävästi, kun se ei purrut lasta. Tämä kouluttaja neuvoo vanhempia: ”Älkää antako lapsenne tehdä koiralle mitään sellaista, mitä ette antaisi tehdä toiselle lapselle.”

Opettakaa lastanne kohtelemaan eläimiä ystävällisesti. Opettakaa hänelle, ettei koiria tule koskaan kiusata. Vanhempien tulee panna valppaasti merkille kaikki mahdolliset vaarat, kun lapset ja koirat ovat yhdessä. Jos huomaat, että koira yrittää päästä pois lapsen luota tai piiloutua häneltä, älä anna lapsen ajaa sitä takaa. Jos lapsi seuraa koiraa ja ahdistaa sen nurkkaan, se voi puolustautua enää vain haukkumalla, murisemalla tai jopa puremalla. Vanhempien tulisi pitää yllä johdonmukaista kuria, niin että sekä koira että lapsi tietävät, että kumpikin vanhemmista tarkoittaa, mitä sanoo.

Älä hyljeksi koiraa. Kun aviopari, jolla on koira, saa ensimmäisen lapsensa, heillä voi olla taipumus jättää koira vaille huomiota ja hätistellä se takapihalle. Vaikka onkin järkevää ryhtyä varotoimiin, kouluttaja Richard Stubbs neuvoo: ”Koiraa ei saisi hyljeksiä. Säilyttäkää sen sijaan koiran päivittäinen rutiini mahdollisimman normaalina ja osoittakaa sille kohtuullisesti huomiota.”

Pane merkille, miten lapsesi suhtautuu vieraisiin koiriin. Jos lapsesi näkee vieraan ihmisen taluttamassa koiraa kadulla, mitä hän tekee? Onko hänen suorastaan pakko juosta silittämään koiraa? Opettakaa, ettei niin pidä tehdä. Hänen täytyy ensin kysyä omistajalta lupa. Sitten, jos omistaja antaa luvan, hän voi lähestyä koiraa hitaasti, jottei pelästyttäisi sitä. Hänen tulisi kiinnittää koiran huomio itseensä pienen välimatkan päästä ja puhua sille rauhallisesti. Ystävällinen koira tulee lapsesi luokse. Kaduilla yksin juoksevat koirat on parasta jättää rauhaan. (Ks. tekstiruutua ”Koiran ruumiinkieli” s. 22.)

Valmentakaa koiraa

Kiittäkää aina koiraanne ja olkaa myönteisiä. Rangaistukset tai karkeat sanat eivät nopeuta oppimista vaan pikemmin hidastavat sitä. On hyvä opettaa koira tulemaan, kun sitä kutsutaan, ja myös tottelemaan peruskomentoja, kuten komentoa ”istu!”. Koira oppii olemaan isännälleen alamainen, minkä ansiosta omistaja pystyy pitämään sen paremmin hallinnassa hankalissa tilanteissa. Yksinkertaiset sanat ja lauseet ovat tehokkaimpia. Käytä aina samoja komentoja. Kun koirasi tekee niin kuin käsketään, palkitse se heti kiittämällä tai taputtamalla sitä tai antamalla sille makupala. Jotta palkinto vahvistaisi oikeaa käyttäytymistä, se täytyy antaa heti, kun koira on totellut. Toinen tärkeä seikka on harjoituksen toistaminen, kunnes käyttäytyminen on vakiintunut.

Jos hankitte koiran, joko pennun tai täysikasvuisen, se saattaa tarvita apua tottuakseen lapsiin. Lapset reagoivat erilailla kuin aikuiset. He ovat äänekkäämpiä ja impulsiivisempia ja ryntäävät herkästi koiran luo, mikä voi pelästyttää sen. On hyvä totuttaa lemmikki tällaiseen arvaamattomaan käytökseen. Kun lapset eivät ole paikalla, totuta koira äkillisiin ääniin. Tee valmennuksesta leikki. Komenna koiraa äänekkäästi ja ryntää sitä kohti. Palkitse koirasi sitten heti. Komenna sitä vähitellen kovemmalla äänellä. Suo sille runsaasti hellyyttä. Pian se nauttii tästä leikistä.

Pikkulapset halaavat koiria mielellään, mutta heitä tulisi kieltää tekemästä siten, koska jotkin koirat tuntevat itsensä uhatuksi joutuessaan niin läheiseen kontaktiin. Siltä varalta, että lapset halaavat koiraasi, voit opettaa koiran hyväksymään sen. Halaa koiraasi hetken ja anna sille sitten makupala ja kiitosta. Halaa sitä vähän kerrassaan pitempään. Jos koirasi murisee tai näyttää hampaitaan, pyydä apua pätevältä kouluttajalta.

Aggressiivinen koira

Jotkin koirat ovat nähtävästi luonteeltaan aggressiivisia ja voivat olla vaaraksi perheenjäsenille. Uroskoirat osoittavat todennäköisemmin tällaisia aggressiivisia luonteenpiirteitä.

Hallitseva koira ei pidä siitä, että sitä kosketellaan, varsinkaan sen herkkiä alueita, kuten naamaa ja kaulaa. Toisinaan koira voi kuitenkin tulla luoksesi, pukata sinua tai jopa nostaa käpälänsä syliisi ja ”kerjätä” huomiotasi. Se saattaa varjella kodin strategisia alueita sallimatta edes perheenjäsenten tulla niiden lähelle. Se on usein mustasukkainen esineistä, esimerkiksi leluista, ja voi murista tai lakata pureskelemasta, jos sitä lähestyy silloin kun se leikkii niillä.

Vahvistaakseen johtoasemaansa tällaiset koirat jättävät tahallaan tottelematta tuttuja komentoja. Ne saattavat törmätä lapsia päin tai odottaa pääsevänsä ovesta ensimmäisenä. Niillä voi olla myös taipumus nousta ihmisiä vasten. Brian Kilcommons huomauttaa, että tämä on ”hallitsemisele” ja että se ”ei liity paritteluun”. Hän varoittaa, että tämä ”on aina merkki siitä, että koira ajattelee olevansa johtaja. Mitä todennäköisimmin luvassa on vaikeuksia.” Koiralle voi myös kehittyä tapa vaatia huomiota siten, että se tarttuu omistajansa käteen hampaillaan.

Tällaisia aggressiivisuuden merkkejä ei pidä sivuuttaa. Aggressiivisuus ei häviä muitta mutkitta vaan luultavammin kasvaa, ja samassa kodissa asuvat lapset saattavat olla vaarassa. Monet kouluttajat suosittelevat sellaisen koiran leikkauttamista, riippumatta sen sukupuolesta, koska se yleensä hillitsee aggressiivisuutta.

Ei ole suositeltavaa näyttää aggressiiviselle koiralle, kuka määrää, käyttäytymällä itse vihamielisesti. Aggressiivinen yhteenotto ja ankara kurittaminen voisi todellisuudessa olla vaarallista. On olemassa lempeämpiä tapoja opettaa koiralle, kuka teillä määrää.

Aina kun aggressiivinen koira haluaa huomiotasi ja sinä osoitat sitä sille, vahvistat sen uskoa siihen, että se on johtaja. Kun tällainen koira vaatii huomiotasi, älä ole huomaavinasi sitä. Koko perheen on oltava tässä asiassa yhteistyössä. Aluksi koira on ymmällä ja voi jopa haukkua ja katsoa sinua hellyttävästi, mutta vastusta kiusausta antaa periksi. Kun se on mennyt pois ja ehkä paneutunut makuulle omaan nurkkaansa, silloin on aika osoittaa sille vähän huomiota. Näin koirasi oppii, että sinä olet johtaja ja että sinä päätät, milloin huomiota osoitetaan.

Aggressiiviset leikit, kuten köydenveto ja paini, voivat voimistaa koiran taipumusta hallitsemiseen, ja niitä pitäisi välttää. Leikkikää mieluummin rauhallisempia leikkejä.

Koiran ei ole hyvä nukkua makuuhuoneessa. Makuuhuone on etuoikeuksista aluetta, ja siellä nukkuminen voi saada koiran tuntemaan entistä enemmän, että se on talon lasten yläpuolella. Sijoita koiran makuupaikka mieluummin keittiöön tai ulkona olevaan koirankoppiin. Aggressiiviset koirat purevat omistajiaan usein ensimmäisen kerran juuri näiden makuuhuoneessa.

Jos koirasi ei tottele yrityksistäsi huolimatta tai jos valmentaessasi sitä – tai milloin muulloin tahansa – tunnet itsesi uhatuksi, pyydä apua pätevältä koirankouluttajalta. Eläinlääkäri voi ehkä suositella jotakuta. Puhu kouluttajan kanssa ensin hänen valmennusmenetelmistään ja palkkaa hänet vasta sitten, kun olet täysin vakuuttunut hänen kyvyistään. Kouluttaja Richard Stubbs varoittaa: ”Vaikka aggressiivinen koira saattaa totella ammattikouluttajaa, se ei takaa, että se tottelee myös omistajaansa.” Koiran omistajan täytyy olla varma siitä, että hän pystyy pitämään koiran hallinnassa kriittisissä tilanteissa.

Muutamat koirat pysyvät aggressiivisina parhaan koulutuksen jälkeenkin, ja niiden pitäminen asettaa perheen vaaraan. Kun olet yrittänyt parhaasi, sinusta voi tuntua paremmalta luopua koirasta kuin ottaa se riski, että tapahtuu onnettomuus. On hyvä kysyä neuvoja eläinlääkäriltä tai kouluttajalta. Saatat löytää koirallesi uuden kodin, mutta sinulla on tietenkin velvollisuus kertoa uudelle omistajalle ongelmista, joita sinulla on ollut koiran kanssa.

Kouluttaja Peter Neville neuvoo: ”Hallitsevia koiria täytyy vain käsitellä hyvin huolellisten suuntaviivojen mukaan, ja on harkittava tarkoin, ketkä ovat jatkuvassa vaarassa ja kuinka suuressa vaarassa. Jos sen perheenjäsenen turvallisuutta, joka on suurimmassa vaarassa, ei voida taata, koira on parasta antaa huolellisesti valitulle uudelle omistajalle tai viedä lopetettavaksi.”

Lapset voivat oppia ja hyötyä tunneperäisesti siitä, että heillä on koiria lemmikkeinään. Kun vanhemmat valvovat vastuuntuntoisesti, he osaltaan varmistavat sen, että lapsille jää lemmikeistään vain mukavia muistoja.

[Tekstiruutu s. 22]

Koiran ruumiinkieli

Aggressiivisen koiran luontainen käyttäytyminen paljastaa sen epäystävälliset aikeet. Kun opetat lapsellesi koiran ruumiinkielen, autat häntä välttämään vaaratilanteita.

● Aggressiivinen koira yrittää näyttää isommalta. Sen niskakarvat saattavat olla pystyssä. Koira voi murista tai haukkua ja pitää häntäänsä pystyssä. Jos häntä heiluu jännityksestä jäykkänä, nopeaan tahtiin, se ei ole merkki ystävällisyydestä. Tällainen koira pitäisi jättää rauhaan.

● Pelokas koira saattaa mennä kyyryyn, riiputtaa päätään ja korviaan sekä painaa häntänsä alas tai koipiensa väliin. Jos tällaista koiraa lähestyy, sen pelko voi purkautua aggressiivisuutena. Jätä se rauhaan.

● Rauhallisen koiran pää ei ole liian ylhäällä eikä liian alhaalla, sen suu on auki ja häntä hiukan selkää alempana muttei riipuksissa. Heiluva häntä kertoo ystävällisyydestä. Tällaisen koiran kanssa on yleensä turvallista tehdä tuttavuutta.

(Laadittu Brian Kilcommonsin ja Sarah Wilsonin kirjan Childproofing Your Dog pohjalta.)

[Tekstiruutu/Kuvat s. 23]

Turvallisuusohjeita

1. Valvo pikkulapsia ja koiria.

2. Opeta lapsillesi, ettei koiraa saa koskaan kiusata.

3. Kysy omistajalta lupa, ennen kuin silität vierasta koiraa.

4. Opeta koirasi tottelemaan peruskomentoja.

5. Totuta koirasi siihen, että sitä halataan.

6. Vältä aggressiivisia leikkejä.