Voiko ruokavaliosi viedä sinulta hengen?

”Sinulla on vaikea, noin 95-prosenttinen sepelvaltimon ahtauma – – Voit koska tahansa saada sydäninfarktin.”

KOLMEKYMMENTÄKAKSIVUOTIAS Joe saattoi tuskin uskoa näitä sydäntautilääkärin sanoja, kun tämä oli tutkinut hänet saadakseen selville hänen rintakipunsa aiheuttajan. Lähes puolet niistä, jotka tulevat kuolemaan sydäntautiin, eivät edes tiedä, että heillä on tällainen tauti.

Mikä oli johtanut siihen, että Joe oli tällaisessa kunnossa? Hän sanoi olleensa 32 vuotta periamerikkalaisella ”liha- ja maitoruokavaliolla”. Omien sanojensa mukaan häneltä oli jostain syystä jäänyt huomaamatta, että amerikkalainen ruokavalio on vaarallista terveydelle.

Ruokavaliosi ja sydäntauti

Mikä Joen ruokavaliossa oli vikana? Lyhyesti sanottuna se sisälsi liikaa kolesterolia ja rasvaa, etenkin tyydyttyneitä rasvoja. Joe oli nuoruudestaan lähtien saattanut melkein joka haarukallisella itsensä alttiiksi sepelvaltimotaudin kehittymiselle. Runsasrasvainen ruokavalio on yhteydessä viiteen amerikkalaisten kymmenestä yleisimmästä kuolinsyystä. Luettelon kärjessä on sepelvaltimotauti.

Ruokavalion ja sydäntaudin välinen yhteys näkyy tutkimuksessa, johon osallistui seitsemässä maassa noin 12000 miestä, jotka olivat 40–49-vuotiaita. Äärilaidat kertovat paljon. Tutkimuksen mukaan suomalaismiehillä, joiden saamista kaloreista 20 prosenttia oli tyydyttyneitä rasvoja, veren kolesterolipitoisuus oli korkea, kun taas japanilaismiehillä, joiden saamista kaloreista ainoastaan 5 prosenttia oli tyydyttyneitä rasvoja, veren kolesterolipitoisuus oli alhainen. Ja suomalaismiehillä oli kuusi kertaa enemmän sydäninfarkteja kuin japanilaismiehillä!

Sepelvaltimotauti ei kuitenkaan enää ole harvinainen sairaus Japanissa. Länsimaiset pikaruoat ovat saavuttaneet siellä niin suuren suosion, että eläinrasvojen kulutus on kasvanut muutamassa vuodessa 800 prosenttia. Japanilaispojilla on nykyään veressään jopa enemmän kolesterolia kuin amerikkalaispojilla. On selvää, että ruoasta saatava rasva ja kolesteroli aiheuttavat hengenvaarallisia sairauksia, varsinkin sydäntautia.

Kolesterolin merkitys

Kolesteroli on valkoista, vahamaista ainetta, joka on välttämätöntä elämälle. Kaikilla ihmisillä ja eläimillä on sitä soluissaan. Maksamme tuottaa kolesterolia, ja sitä on myös erisuuruisia määriä niissä ruoka-aineissa, joita me syömme. Veri kuljettaa kolesterolia soluihin molekyyleissä, joita sanotaan lipoproteiineiksi. Ne koostuvat kolesterolista, rasvoista ja proteiineista. Niistä kahdesta lipoproteiinista, jotka kuljettavat suurimman osan veren kolesterolista, käytetään lyhenteitä LDL (engl. low-density lipoprotein) ja HDL (engl. high-density lipoprotein).

LDL-molekyyleissä on runsaasti kolesterolia. Kiertäessään veressä ne pääsevät soluihin näiden pinnalla olevien LDL-reseptorien avulla, minkä jälkeen ne hajotetaan solujen käyttöön. Useimmilla elimistön soluilla on tällaisia reseptoreita, ja ne ottavat käyttöönsä osan LDL:stä. Maksa on kuitenkin suunniteltu siten, että 70 prosenttia veressä kiertävästä LDL:stä poistuu verestä maksan LDL-reseptorien avulla.

HDL-molekyyleillä puolestaan on suuri kolesterolin nälkä. Liikkuessaan veren mukana ne imevät itseensä ylimääräistä kolesterolia ja kuljettavat sen maksaan. Maksa hajottaa kolesterolia ja poistaa sen elimistöstä. Elimistö on siis suunniteltu ihmeellisellä tavalla, niin että se voi käyttää hyväkseen tarvitsemansa kolesterolin ja päästä eroon lopusta.

Hankaluuksia syntyy, kun veressä on liikaa LDL:ää. Se lisää sen mahdollisuutta, että valtimoiden seinämiin kasaantuu plakkia eli rasvakertymiä. Kun valtimoihin kertyy plakkia, ne ahtautuvat ja niiden läpi pääsee happea kuljettavaa verta vähemmän kuin aikaisemmin. Tällaista tilaa sanotaan ateroskleroosiksi. Prosessi etenee hitaasti ja antamatta merkkejä itsestään, niin että vasta vuosikymmenien kuluttua alkaa ilmaantua havaittavia oireita. Yhtenä oireena on angina pectoris eli rasitusrintakipu, jollaista Joe tunsi.

Kun sepelvaltimo on täysin tukkeutunut, mihin usein on syynä verihyytymä, se osa sydämestä, joka on saanut verta tämän valtimon kautta, joutuu kuolioon. Seurauksena on äkillinen ja usein hengenvaarallinen sydäninfarkti eli sydänkohtaus. Sepelvaltimon osittainenkin ahtautuminen voi johtaa siihen, että osa sydänkudoksesta joutuu kuolioon, mikä ei ehkä anna itsestään merkkejä selvinä fyysisinä vaivoina. Valtimoiden tukkeutuminen muualla elimistössä voi aiheuttaa halvauksia, kuolion alaraajoihin ja jopa sen, että munuaiset lakkaavat toimimasta.

On hyvin ymmärrettävissä, miksi LDL:ää sanotaan pahaksi kolesteroliksi ja HDL:ää hyväksi kolesteroliksi. Jos LDL-pitoisuus on suuri ja HDL-pitoisuus pieni, sydäntaudin vaara on suuri.a Yksinkertainen verikoe usein paljastaa uhkaavan vaaran jo kauan ennen kuin ihmisellä on havaittavia oireita, esimerkiksi angina pectorista. Sen jälkeen on tärkeää pitää veren kolesterolipitoisuus hallinnassa. Tarkastelemme nyt sitä, millainen vaikutus ruokavaliolla voi olla kolesterolipitoisuuteen.

Veren kolesteroli ja ruokavalio

Eläinkunnasta saaduissa ruoka-aineissa on luonnostaan kolesterolia. Liha, munat, kala ja meijerituotteet sisältävät kaikki kolesterolia. Toisaalta kasvikunnasta saaduissa ruoka-aineissa ei ole kolesterolia.

Elimistö tuottaa kaiken tarvitsemansa kolesterolin, joten ruoasta saatu kolesteroli on ylimääräistä. Suurin osa ruoasta saamastamme kolesterolista päätyy maksaan. Kun se saapuu sinne, maksa tavallisesti käsittelee sen ja vähentää omaa kolesterolin tuotantoaan. Tämä pitää kurissa kolesterolin kokonaismäärän veressä.

Mitä kuitenkin tapahtuu, jos ruokavalio sisältää niin runsaasti kolesterolia, ettei maksa kykene käsittelemään sitä nopeasti? Sen todennäköisyys, että kolesterolia kertyy suoraan valtimonseinämien soluihin, kasvaa. Kun näin käy, valtimot alkavat kalkkeutua. Tilanne on erityisen vaarallinen silloin, kun elimistö valmistaa edelleen saman määrän kolesterolia riippumatta siitä, kuinka paljon ihminen saa kolesterolia ruoastaan. Joka viidennellä amerikkalaisella on tämä ongelma.

On siis viisasta vähentää ruoasta saatavan kolesterolin määrää. Ruokavaliossamme on kuitenkin eräs sellainen osatekijä, jonka vaikutus veren kolesterolipitoisuuteen on vieläkin suurempi, nimittäin tyydyttyneet rasvat.

Rasvat ja kolesteroli

Rasvoja on kahdenlaisia: tyydyttyneitä ja tyydyttymättömiä. Tyydyttymättömät rasvat voivat olla joko kertatyydyttymättömiä tai monityydyttymättömiä. Tyydyttymättömät rasvat ovat terveellisempiä kuin tyydyttyneet rasvat, sillä tyydyttyneet rasvat nostavat veren kolesterolipitoisuutta. Tyydyttyneet rasvat saavat sen aikaan kahdella tavalla: niiden avulla maksa valmistaa enemmän kolesterolia, ja ne estävät maksasolujen pinnalla olevien LDL-reseptorien normaalin toiminnan ja siten vähentävät LDL:n poistumisnopeutta verestä.

Tyydyttyneitä rasvoja on lähinnä eläinkunnasta saaduissa ruoka-aineissa, kuten voissa, munankeltuaisessa, sianihrassa, maidossa, jäätelössä ja lihassa. Niitä on myös runsaasti suklaassa, kookospähkinässä ja sen öljyissä, kovissa kasvirasvoissa ja palmuöljyssä. Tyydyttyneet rasvat ovat kiinteitä huoneenlämmössä.

Tyydyttymättömät rasvat puolestaan ovat juoksevia huoneenlämmössä. Ruoka-aineet, jotka sisältävät kertatyydyttymättömiä rasvoja ja monityydyttymättömiä rasvoja, saattavat alentaa veresi kolesterolipitoisuutta, jos niillä korvataan tyydyttyneitä rasvoja sisältäviä ruoka-aineita.b Kun monityydyttymättömät rasvat, joita on paljon maissiöljyssä ja auringonkukkaöljyssä, vähentävät sekä hyvää että pahaa kolesterolia, niin kertatyydyttymättömät rasvat, joita on runsaasti oliiviöljyssä ja rypsiöljyssä, vähentävät ainoastaan pahaa kolesterolia vaikuttamatta hyvään kolesteroliin.

Rasvat ovat tietenkin välttämätön osa ravintoamme. Ilman niitä esimerkiksi A-, D-, E- ja K-vitamiini eivät voi imeytyä elimistöömme. Elimistön rasvantarve on kuitenkin hyvin pieni. Se tyydytetään helposti kasviksilla, pavuilla, viljatuotteilla ja hedelmillä. Elimistö ei siis jää vaille välttämättömiä ravintoaineita, jos tyydyttyneitä rasvoja pyritään syömään mahdollisimman vähän.

Miksi vähentää rasvoja ja kolesterolia

Nostaako runsaasti rasvoja ja kolesterolia sisältävä ruokavalio aina veren kolesterolipitoisuutta? Ei välttämättä. Ensimmäisessä kirjoituksessa mainittu Thomas päätti käydä verikokeissa sen jälkeen, kun Herätkää!-lehti oli haastatellut häntä. Tulokset osoittivat hänen kolesteroliarvojensa olevan tavoitearvojen rajoissa. Hänen maksansa kaikesta päättäen kykeni pitämään kolesterolipitoisuuden kurissa.

Tämä ei silti merkitse sitä, että Thomasilla ei olisi vaaraa. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että vaikka ruoasta saatava kolesteroli ei vaikuttaisikaan veren kolesterolipitoisuuteen, se saattaa siitä huolimatta lisätä sepelvaltimotaudin riskiä. ”Runsaasti kolesterolia sisältävät ruoka-aineet myötävaikuttavat sydäntaudin kehittymiseen niilläkin, joilla on alhainen veren kolesteroli”, sanoo tohtori Jeremiah Stamler amerikkalaisesta Northwestern-yliopistosta. ”Tästä syystä kaikkien ihmisten täytyy suhtautua vakavasti kolesterolin syönnin vähentämiseen, olipa heidän verensä kolesterolipitoisuus mikä tahansa.”

Oma merkityksensä on myös ruokavalion sisältämällä rasvalla. Jos veressä on liikaa rasvaa – oli se sitten peräisin ruoan sisältämästä tyydyttyneestä tai tyydyttymättömästä rasvasta – punasolut takertuvat toisiinsa. Tällainen paksuuntunut veri ei mahdu kulkemaan ohuissa hiussuonissa, ja seurauksena on, että kudokset eivät saa välttämättömiä ravintoaineita. Valtimoissa liikkuvat paakkuuntuneet solut häiritsevät myös hapen kulkua valtimonseinämiin ja aiheuttavat pintavaurioita, joihin voi helposti alkaa muodostua plakkia. Mutta liiallisten rasvamäärien syömiseen liittyy vielä eräs vaara.

Syöpä ja ruokavalio

”Kaikki rasvat – tyydyttyneet ja tyydyttymättömät – myötävaikuttavat tietyntyyppisten syöpäsolujen kehittymiseen”, sanoo tohtori John A. McDougall. Tutkimus, jossa tutkittiin paksusuolen ja peräsuolen syövän sekä rintasyövän esiintymistiheyttä eri maissa, osoitti huolestuttavia eroja runsaasti rasvaa sisältävän länsimaiden ruokavalion ja toisaalta kehitysmaiden ruokavalion välillä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa paksusuolen ja peräsuolen syöpä on toiseksi yleisin syöpä, kun miesten ja naisten tautitapaukset lasketaan yhteen, kun taas rintasyöpä on yleisin syövän muoto naisilla.

Yhdysvaltain syöpäyhdistyksen mukaan niille ihmisryhmille, jotka muuttavat maahan, jossa esiintyy runsaasti syöpää, kehittyy lopulta suhteellisesti yhtä paljon syöpää kuin tuon maan asukkaille keskimäärin. Tämä riippuu kuitenkin siitä, miten kauan heiltä kuluu aikaa uusien elintapojen ja uuden ruokavalion omaksumiseen. Syöpäyhdistyksen keittokirjassa todetaan: ”Havaijiin muuttaneille japanilaisille kehittyy länsimainen syöpämalli – paljon paksusuolensyöpää ja rintasyöpää, vähän mahasyöpää – joka on käänteinen japanilaiselle mallille.” Syöpä ja ruokavalio ovat selvästikin yhteydessä toisiinsa.

Jos ruokavaliosi sisältää paljon kokonaisrasvaa, tyydyttynyttä rasvaa, kolesterolia ja kaloreita, sinun täytyy tehdä joitakin muutoksia. Hyvä ruokavalio voi johtaa hyvään terveyteen ja voi jopa poistaa monia huonon ruokavalion vahingollisista seurauksista. Tämä on varmasti suotavaa, kun ajatellaan vaihtoehtoja, esimerkiksi kivuliasta ja kallista ohitusleikkausta.

Kun valitset järkevästi sen, mitä syöt, voit laihtua, kohentaa hyvinvointiasi ja jopa välttyä monilta sairauksilta tai parantua niistä. Tätä koskevia ehdotuksia tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

[Kaavio s. 8]

Poikkileikkaus sepelvaltimoista: 1) täysin auki, 2) osittain ahtautunut, 3) melkein täysin tukkeutunut