Ratkaisujen etsintää
”KIISTELEMÄLLÄ varjosta me unohdamme todellisuuden”, kirjoitti englantilainen kirjailija John Lyly. Tämän salahaudan välttämiseksi meidän tosiaan pitäisi muistaa, että ne varjot, jotka nykyään levittyvät sademetsän ylle, ovat vain seurausta syvemmällä olevista ongelmista ja että metsänhävitys jatkuu, jollei sen perimmäisiin syihin käydä käsiksi. Millaisiin syihin? Erään YK:n teettämän tutkimuksen mukaan ”pahimpia esteitä Amazonin alueen suojelun tiellä ovat köyhyys ja ihmisten eriarvoisuus”.
Vähemmän vihreä vallankumous
Jotkut tutkijat sanovat, että metsänhävitys on jossain määrin niin sanottuun vihreään vallankumoukseen liittyvä ilmiö. Tämä vallankumous alkoi joitakin vuosikymmeniä sitten Brasilian etelä- ja keskiosissa. Ennen sitä tuhannet pienviljelijäperheet hankkivat siellä toimeentulonsa riisin-, pavun- ja perunanviljelyllä sekä kasvattamalla sivutöikseen karjaa. Sen jälkeen soijan koneellinen suurviljely ja suuret vesivoimalahankkeet työntyivät pientilallisten maille ja lehmät sekä paikalliset viljelykasvit vaihtuivat maataloustuotteisiin, jotka oli varattu teollisuusmaitten ruokkimiseen. Pelkästään vuosina 1966–79 kasvoi vientiin menevien kasvien viljelyala 182 prosenttia. Seurauksena oli, että jokaisesta 12:sta perinteisen maatalouden harjoittajasta 11 menetti maansa ja elinkeinonsa. Heille vihreä vallankumous oli kolkko vallankumous.
Minne nämä maattomat viljelijät voisivat mennä? Poliitikot, jotka olivat haluttomia myöntämään maanomistusolojen epäoikeudenmukaisuutta ja ryhtymään toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi omalla alueellaan, tarjosivat heille ratkaisuksi muuttoa Amazonin alueelle ja houkutukseksi iskulausetta ”maa vailla ihmisiä ihmisille vailla maata”. Kun ensimmäisen Amazonin alueelle rakennetun valtatien avaamisesta oli kulunut kymmenen vuotta, valtatien varsilla asui tuhansissa hökkeleissä yli kaksi miljoonaa köyhää viljelijää, jotka olivat muuttaneet Brasilian eteläosista ja kuivuuden vitsaamasta, rutiköyhästä Brasilian koillisosasta. Kun maanteitä rakennettiin lisää, Amazonin alueelle muutti myös lisää maatilan perustamisesta kiinnostuneita ihmisiä, jotka olivat halukkaita raivaamaan metsää viljelysmaaksi. Tarkastellessaan jälkikäteen näitä asutusohjelmia tutkijat sanovat, että ”lähes 50 vuotta jatkuneen asutustoiminnan saldo on miinusmerkkinen”. Köyhyys ja epäoikeudenmukaisuus on ”viety Amazonille”, ja lisäksi ”Amazonin alueelle on luotu uusia ongelmia”.
Kolme askelta eteenpäin
Jotta metsän hävittämisen syihin voitaisiin käydä käsiksi ja ihmisten elinoloja kohentaa Amazonin sademetsässä, Amazonin alueen kehitys- ja ympäristökomissio on julkaissut asiakirjan, josta voidaan poimia kolme Amazonin allasta hallitsevien valtioitten hallituksille osoitettua suositusta sen suhteen, mitä pitäisi kaikkein ensimmäiseksi tehdä. 1) Huomion kohdistaminen taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, joita on köyhillä alueilla Amazonin sademetsän ulkopuolella. 2) Elävän metsän hyödyntäminen ja niiden alueitten uudelleen käyttäminen, joilta metsä on jo hävitetty. 3) Käsiksi käyminen yhteiskunnassa ilmenevään räikeään epäoikeudenmukaisuuteen – ihmisten hädän ja metsänhävityksen todelliseen syyhyn. Tarkastelemme nyt lähemmin tätä kolmen askeleen suositusta.
Sijoitusten tekeminen
Huomion kohdistaminen sosiaalis-taloudellisiin ongelmiin. Komissio toteaa: ”Yksi tehokkaimmista vaihtoehdoista metsänhävityksen vähentämiseksi on se, että sijoitetaan pääomaa joillekin niistä seuduista, jotka ovat köyhimpiä Amazonin maissa – seuduille, joilta väestön on pakko muuttaa Amazonin alueelle paremman tulevaisuuden toivossa.” Komissio jatkaa, että ”tätä vaihtoehtoa punnitsevat vain harvoin ne, jotka laativat valtakunnallisia tai alueellisia kehittämissuunnitelmia, tai ne, jotka teollisuusmaissa kampanjoivat sen puolesta, että hakkuita pitäisi voimakkaasti vähentää Amazonin alueella”. Komissio kuitenkin selittää, että jos hallitusviranomaiset ja vieraiden maitten huolestuneet hallitukset kohdentaisivat asiantuntemustaan ja rahallista apuaan esimerkiksi epätyydyttävien maanomistusolojen korjaamiseen tai kaupunkeja vitsaavan köyhyyden poistamiseen Amazonin sademetsää ympäröivillä alueilla, se vähentäisi Amazonin sademetsään suuntautuvaa viljelijöitten muuttotulvaa ja osaltaan säästäisi metsää.
Mutta mitä voidaan tehdä niiden pienviljelijöitten hyväksi, jotka jo asuvat Amazonin alueella? Heidän päivittäinen elämisensä riippuu viljelykasvien kasvattamisesta maaperässä, joka on maanviljelyyn kelpaamatonta.
Metsän hyödyntäminen ilman hakkuita
Metsän hyödyntäminen ja hakattujen alueitten ottaminen uudelleen käyttöön. ”Trooppisia metsiä kyllä riistetään ylen määrin, mutta niitä ei juuri hyödynnetä. Niiden pelastuminen on riippuvainen tästä paradoksista”, sanotaan YK:n julkaisussa The Disappearing Forests. Asiantuntijat sanovat, että ryöstöhakkuitten asemesta ihmisen pitäisi hyödyntää metsää korjaamalla talteen sen kasvattamaa satoa, esimerkiksi hedelmiä, pähkinöitä, öljyjä, kumia, tuoksuaineita, lääkekasveja ja muita luonnontuotteita. Tällaisten tuotteitten sanotaan edustavan ”noin 90:tä prosenttia metsän taloudellisesta arvosta”.
Doug Daly New Yorkin kasvitieteellisestä puutarhasta selittää, miksi hänen mielestään on järkevää siirtyä metsän hävittämisestä metsän kasvattaman sadon keräämiseen: ”Se on mieluisaa valtiovallalle: se ei näe, että suuret alat Amazonin alueesta kadottaisivat taloudellisen arvonsa. – – Se voi antaa ihmisille toimeentulon, ja se säästää metsää. On melko vaikeaa löytää siitä mitään kielteistä sanottavaa.” (Wildlife Conservation.)
Metsän säästäminen sen puitten vuoksi todellisuudessa kohentaa metsässä asuvan väestön elinoloja. Brasilian pohjoisosassa Belémissä tutkijat ovat laskeneet, että esimerkiksi yksi hehtaari tuottaa laidunmaaksi muutettuna vain noin 110 markkaa vuodessa. Jotta yksi ihminen siis voisi ansaita Brasiliassa maksettavan vähimmäispalkan verran kuukaudessa, hänellä pitäisi olla 48 hehtaaria laidunmaata ja 16 pään suuruinen karja. Veja-viikkolehden mukaan karjatilalliseksi havitteleva voisi kuitenkin ansaita paljon enemmän rahaa keräämällä metsän luonnontuotteita. Keräämistään odottavien tuotteitten valikoima on myös hämmästyttävän laaja, sanoo biologi Charles Clement. ”On olemassa kymmeniä vihanneskasveja ja satoja hedelmäkasveja, joita voidaan viljellä, samoin satoja hartseja ja öljyjä, joita voidaan korjata talteen”, Clement jatkaa. ”Ongelmana on kuitenkin tämä: ihmisen täytyy oppia, että metsä on hyvinvoinnin lisäämisen lähde, ei sen este.”
Uusi elämä autioituneelle maalle
Taloudellinen kehitys ja ympäristönsuojelu ovat liitettävissä toisiinsa, sanoo brasilialainen tutkija João Ferraz. ”Katsokaa, miten paljon metsää on jo hävitetty. Ei ole pakko hävittää enää lisää koskematonta metsää. Sen sijaan me voimme elvyttää jo paljaaksi hakattuja, eroosion kuluttamia alueita ja ottaa niitä uudelleen käyttöön.” Amazonin alueella on paljon eroosion kuluttamaa maata, jota voitaisiin elvyttää.
1960-luvun loppupuolelta lähtien valtio kannusti suursijoittajia muhkeiden tukipalkkioitten avulla raivaamaan metsää laitumiksi. He tekivät niin, mutta kuten tohtori Ferraz selittää, ”eroosio kulutti laitumet loppuun kuudessa vuodessa. Kun kaikki myöhemmin tajusivat, että se oli ollut suuri virhe, suurmaanomistajat sanoivat: ’Mikäpäs tässä, mehän olemme saaneet riittävästi rahaa valtiolta’, ja he muuttivat pois.” Seuraus? ”Noin 200000 neliökilometriä hylättyjä laidunmaita on muuttumassa autiomaaksi.”
Ferrazin kaltaiset tutkijat keksivät nykyään kuitenkin näille eroosion kuluttamille maille uudenlaista käyttöä. Minkälaista? Joitakin vuosia sitten he istuttivat eräälle hylätylle karjatilalle 320000 parapähkinäpuun tainta. Nyt nämä taimet ovat hedelmiä kantavia puita. Koska parapähkinäpuut ovat nopeakasvuisia ja niistä saadaan myös arvokasta puuta, niiden taimia nykyisin istutetaan paljaaksi hakattuun maahan monissa osissa Amazonin allasta. Metsän tuotteitten kerääminen, viljelijöitten opettaminen istuttamaan monivuotisia viljelykasveja, metsää säästävien puunkorjuumenetelmien käyttöön ottaminen ja eroosion kuluttaman maan elvyttäminen ovat asiantuntijoitten mielestä viisaita vaihtoehtoja, jotka voivat osaltaan säilyttää metsän elävänä (ks. tekstiruutua ”Työtä suojelun hyväksi”).
Viranomaiset kuitenkin sanovat, että metsien pelastamiseksi tarvitaan muutakin kuin vain eroosion kuluttaman maan muuttamista. Se vaatii myös ihmisluonnon perinpohjaista muuttumista.
Miten käyrä voidaan suoristaa
Epäoikeudenmukaisuuteen käsiksi käyminen. Ihmisten epäoikeudenmukaiseen käyttäytymiseen, joka loukkaa toisten oikeuksia, on usein syynä ahneus. Kuten filosofi Seneca jo muinoin totesi, ”koko luontokaan ei voisi tyydyttää ahneutta” – tämä koskee myös valtavaa Amazonin sademetsää.
Toisin kuin köyhyyden keskellä kamppailevat Amazonin alueen viljelijät, teollisuusmiehet ja suurten maa-alueitten omistajat parturoivat metsää lihottaakseen lompakkoaan. Asiantuntijat kiinnittävät huomion siihen, että syytä on myös länsimaissa, jotka ovat tukeneet merkittävällä tavalla moottorisahojen käyttöä Amazonin metsässä. Erään saksalaisen tutkijaryhmän johtopäätös on, että jo tapahtuneet ympäristötuhot ovat suurelta osin rikkaiden teollisuusmaitten syytä. Amazonian kehitys- ja ympäristökomissio sanoo, että Amazonin metsän säilyminen vaatii ei enempää eikä vähempää kuin ”uutta, kaikkialla maailmassa noudatettavaa etiikkaa, etiikkaa joka saa aikaan paremman, ihmisten solidaarisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvan kehityssuunnan”.
Savupilvien jatkuva kohoaminen Amazonin metsän ylle muistuttaa kuitenkin siitä, että vaikka ympäristönsuojelusta kiinnostuneet miehet ja naiset ponnistelevat kovasti kaikkialla maailmassa, viisaitten ajatusten muuttaminen todellisuudeksi on osoittautumassa yhtä vaikeaksi kuin savuun kiinni tarttuminen. Mikä siihen on syynä?
Ahneus ja muut sen kaltaiset paheet ovat juurtuneet syvälle yhteiskunnan rakenteisiin, paljon syvemmälle kuin Amazonin sademetsän puitten juuret maaperään. Vaikka meidän itse kunkin tulee tehdä voitavamme metsien suojelun hyväksi, ei ole realistista odottaa, että ihmiset – olivat he sitten miten vilpittömiä tahansa – pystyisivät poistamaan metsänhävityksen syvälle juurtuneet, monimutkaiset syyt. Se, mitä muinoin elänyt kuningas Salomo, ihmisluonnon viisas tarkkailija, totesi kolmisentuhatta vuotta sitten, pitää edelleen paikkansa. Pelkästään ihmisponnistuksin ”käyräksi tehtyä ei voida suoristaa” (Saarnaaja 1:15). Eräs portugalilainen sananparsi on samantapainen: ”O pau que nasce torto, morre torto” (Vääränä syntynyt puu kuolee vääränä). Kaikesta huolimatta maailman sademetsillä on edessään tulevaisuus. Miksi sanomme niin?
Valoa edessäpäin
Satakunta vuotta sitten teki Amazonin alueen eliömuotojen ylenpalttinen runsaus brasilialaiseen kirjailijaan Euclides da Cunhaan niin suuren vaikutuksen, että hän luonnehti tätä metsää ”Ensimmäisen Mooseksen kirjan julkaisemattomaksi sivuksi, joka kertoo meidän ajastamme”. Vaikka ihminen on ahkerasti turmellut ja repinyt tätä ”sivua”, niin raportin Amazonia Without Myths mukaan jäljellä oleva Amazonin sademetsä on edelleen ”kaihoisa vertauskuva maailmasta sellaisena kuin se oli luomisen aikoihin”. Mutta kuinka pitkään?
Ajattelehan tätä: Amazonin sademetsä ja maailman muut sademetsät todistavat Da Cunhan sanoin ilmaistuna ”vertaansa vailla olevasta älystä”. Juurista lehtiin saakka tämän metsän puut julistavat olevansa mestarillisen arkkitehdin luomuksia. Kun asianlaita todella on näin, niin antaisiko tämä Suuri Arkkitehti ahneen ihmisen hävittää kaikki sademetsät ja turmella maapallon? Eräs Raamatun profetia vastaa tähän kysymykseen raikuvasti: ei anna! Siinä sanotaan: ”Kansakunnat vihastuivat, ja tuli sinun [Jumalan] oma vihastuksesi sekä määräaika – – saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maata.” (Ilmestys 11:18.)
Pane kuitenkin merkille eräs asia. Tässä profetiassa ei sanota vain, että Luoja puuttuu ongelman perussyyhyn hävittämällä ahneet ihmiset, vaan että hän myös tekee sen meidän aikanamme. Miksi voimme sanoa näin? Siksi, että profetian mukaan Jumala alkaisi toimia aikana, jolloin ihminen ’turmelee’ maata. Näiden sanojen kirjoittamisen aikoihin – lähes 2000 vuotta sitten – ihmisiä oli vielä niin vähän, että he eivät olisi kyenneet siihen, eikä heillä liioin olisi ollut siihen keinoja. Tilanne on kuitenkin muuttunut. Eräs trooppisten metsien suojelua tarkasteleva kirja toteaa: ”Ihmiskunta on nykyään ensi kerran siinä asemassa, että se kykenee tuhoamaan perustan omalta olemassaololtaan ei vain joillakin alueilla tai sektoreilla, vaan koko maapallolla.” (Protecting the Tropical Forests—A High-Priority International Task.)
”Määräaika”, jolloin Luoja alkaa toimia niitä vastaan, ”jotka turmelevat maata”, on lähellä. Amazonin sademetsällä ja muilla maapallon uhanalaisilla alueilla on edessään tulevaisuus. Luoja pitää siitä huolen – eikä se ole tarua, vaan totta.
[Tekstiruutu s. 13]
Työtä suojelun hyväksi
Brasilian valtion perustaman Amazonin alueen tutkimusinstituutin (INPA) monet toimistot sijaitsevat rehevän, uudelleen kasvaneen metsän suojassa noin 40 hehtaarin kokoisella alueella Manausin kaupungissa, joka sijaitsee Amazonin alueen keskiosassa. Tämä 42-vuotias laitos, jonka 13 eri osastoa tutkivat kaikkea ekologiasta ja metsänhoidosta ihmisten terveyteen asti, on alueen suurin tutkimusorganisaatio. Sillä on myös maailman rikkaimpiin luettavat kokoelmat Amazonin alueen kasveja, kaloja, matelijoita, vesieläimiä, nisäkkäitä, lintuja ja hyönteisiä. Instituutin 280 tutkijan työ osaltaan lisää ihmisen tietoutta Amazonin alueen ekosysteemien välisistä mutkikkaista vuorovaikutussuhteista. Vierailijat lähtevät instituutista valoisin mielin. Byrokraattisista ja poliittisista rajoituksista huolimatta brasilialaiset ja ulkomaiset tiedemiehet ovat käärineet hihansa ja ryhtyneet töihin suojellakseen maailman sademetsien jalokiveä: Amazonin sademetsää.
[Kuva s. 10]
Puutavaran kuljetusta varten metsään raivattu tie
[Kuvat s. 11]
Sademetsän tuotteita: hedelmiä, pähkinöitä, öljyjä, kumia ja monenlaista muuta
[Lähdemerkintä]
J. van Leeuwen, INPA-CPCA, Manaus, Brazil